hiddenben: Ihanaa, että olet siellä ♥ Tämä lähti pitenemään alkuperäisistä arkikohtauksista sen verran paljon, että jaoin kokonaisuuden ficletteihin. Tosin nekin sisältävät kyllä vielä pienempiä kohtauksia, mutta en jaksanut tehdä niistä raapaleita sanamäärien takia. Ja tämä taitaa olla kautta tarinan aika lempeää lähestymistä näihin hahmoihin, koska tässä keskitytään pieniin arkisiin kohtauksiin murhajuttujen sijaan
Martysta ja Rustista on ihanaa kirjoittaa vähän tällaista idiots in love -tyyppistä tekstiä, koska varsinkaan Marty ei vielä taida tajutakaan, miten paljon hän Rustista tykkää
Kiva kuulla, että pidit, kiitos kommentista!
Grenade: Ilahduin kovasti, että otit kommenttikampanjasta juuri tämän, sillä True Detective on kuitenkin aika harvinainen fandom ja itsekin löysin sen vasta ihan vähän aikaa sitten näin ficcimielessä. Sarjan katsomisesta oli tosiaan vierähtänyt paljon aikaa, mutta katsoin hiljattain sen uudelleen. Mahtavaa, että ficci heitti sinutkin takaisin sarjan tunnelmaan ja hahmojen vuorovaikutus tuntui toimivalta
Kiitos paljon kommentista!
A/N: Tässä toinen osa! Ihanaa sunnuntaita kaikille ♥
2.
Marty ei ole soittanut Lisalle viikkoihin. Hän tuntee iltaisin olonsa levottomaksi, mutta nuoren naisen seura ei ole sitä, mitä hän kaipaa. Niinpä hän istuu kotona television ääressä, vaihtaa minuutin välein kanavaa ja antaa lopulta jonkin arki-illan kuivan ajankohtaisohjelman jäädä pyörimään ajatustensa taustalle.
Maggie on lähtenyt lenkille, kai yhdelle niistä pitkistä iltakävelyistään, joilla hän parantaa maailmaa tyttökavereidensa kanssa, viipyen monta tuntia poissa. Lapset leikkivät vielä huoneessaan, vaikka alkaa olla jo liian myöhä. Marty antaa heidän kuitenkin jatkaa vielä hetken ennen kuin on aika pestä hampaat ja käydä nukkumaan. Tytöt valvoisivat kuitenkin sängyissään siihen asti, kunnes äiti kävisi sanomassa hyvää yötä.
Marty kuuntelee televisio-ohjelmaa puolella korvalla. Hän ajattelee Rustia, joka viettää kaikki illat yksin tyhjässä asunnossaan. Tai töissä: Rust on usein toimistolla aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä.
Rust pitäisi tästä ohjelmasta, Marty ajattelee, tai ainakin Rust esittäisi siitä joitakin käsittämättömiä huomioita, puhuisi avaruudesta, projektioista ja sen sellaisesta. Rustin asunto on täynnä murhaoppaita ja jonkinlaista korkeampaa filosofiaa käsitteleviä monimutkaisia opuksia, eikä Martyn ole lainkaan vaikea kuvitella Rustia lukemassa niitä patjallaan 40 watin hehkulampun kelmeässä valossa. Rust näkee niissä kirjoissa jotakin sellaista, mitä muut eivät näe.
Ulko-ovi käy ja Maggie astuu sisään, kevyt puna poskillaan.
"Ovatko tytöt jo nukkumassa?" hän kysyy ja ripustaa verryttelytakkinsa naulaan.
"Eivät. Tytöt, hammaspesulle!" Marty huutaa olkansa yli käytävään.
Maggie pyöräyttää hänelle silmiään ja menee katsomaan, että Audrey ja Maisie hoitavat iltapesunsa kunnolla. Marty sammuttaa television ja menee perässä.
"Lähden käymään Rustin luona", hän sanoo Maggielle, kun tytöt on peitelty sänkyihin ja lastenhuoneen ovi jätetty hieman raolleen niin, että sisään kajastaa hieman käytävän valoa. "Ihan vain yhdellä", Marty jatkaa. Vaikka eihän Rust varmaan kuitenkaan juo.
Maggie ei sano mitään, nyökkää vain. Marty suukottaa häntä hajamielisesti poskelle, vetäen sisäänsä minttuista suihkusaippuan tuoksua. Sitten hän ottaa takkinsa eteisestä ja lähtee.
***
Rust avaa oven eikä edes näytä kovin hämmästyneeltä nähdessään, kuka sen takana on.
"Rust", Marty sanoo. "Ajattelin, jos haluaisit seuraa. Vaikka vain hetkeksi. Kun olet kuitenkin yksin täällä kaiket illat."
"Ei minua haittaa olla yksin", Rust sanoo, mutta väistää kuitenkin, kun Marty astuu kutsumatta sisään ja asettaa pöydälle kaksi pulloa kivennäisvettä.
"Toin nämä", hän sanoo, viittoen kädellään kohti pulloja. Martyn olisi oikeastaan tehnyt mieli olutta, mutta hän ei halua olla se, joka sysää ensimmäisen tölkin Rustin käteen.
Rust vilkaisee ensin vesipulloja, sitten Martya.
"Onko sinulla avaajaa?" Marty kysyy nopeasti, välittämättä Rustin oudosta ilmeestä. Ehkä Rust olisi sittenkin ottanut mieluummin olutta. Tai viskiä. Sitä Martylla olisi ollut kotona, hän olisi voinut tuoda pullonlopun mukanaan. Sitten Rustilla ei olisi ollut kiusausta juoda liikaa, kun viski olisi loppunut jo ensimmäisen lasillisen jälkeen.
Rust kaivaa keittiön laatikosta puukon ja vääntää pullonkorkit auki. Martyn silmät laajenevat, mutta vain hetkeksi. Hän hymähtää hymyillen.
"No, käy kai se noinkin."
Rust nojaa keittiötasoon ja antaa Martyn istua keskellä lattiaa seisovaan värikkääseen punostuoliin. Sitä Marty ei ole aikaisemmin nähnytkään.
"Uusi tuoli?" Marty kysyy, kokeillen käsinojaa kädellään. Se heiluu vähän, niin kuin jokin ruuvi tai muu kiinnike puuttuisi tai olisi löysällä.
"Ei. Toin sen yläkerrasta", Rust sanoo ja nyökkää kohti portaita.
"Ai. Luulin, ettet käytä yläkertaa kuin korkeintaan varastona", Marty sanoo, siemaillen juomaansa.
"En käytäkään."
Marty koettaa keksiä puhuttavaa. Se on yllättävän vaikeaa, kun Rust ei aluksi puhu edes työstä tai säästä, eikä kaikista niistä omituisista asioista, jotka saavat Martyn aina väittämään vastaan, vaikkei hän edes kunnolla tietäisi, mistä puhutaan. Mutta työhön keskustelu kuitenkin lopulta kääntyy, sillä Rust on kantanut toimistolta kotiin pinon tutkimuskansioita. Rust kuulemma etsii niistä yhtäläisyyksiä ja mahdollisia yhteyksiä selvityksen alla olevaan tapaukseen. Pieninkin vihje saattaa olla tässä vaiheessa ratkaiseva.
Lopulta kello alkaa lähennellä puolta yötä, ja Marty lähtee kotiin.
"Huomiseen sitten", hän sanoo.
Rustin kasvoilla käväisee jokin hymyntapainen.
"Huomiseen, Marty", hän vastaa.
Autossa Marty huomaa hyräilevänsä hiljaa, vaikka radio on ollut rikki jo monta päivää.