Tässä on vielä kesään aikaa, mutta tämä tarina sopi ihan hyvin kevään alkuun (joka tosin täällä ainakin näyttää tosi lumiselta ja kylmältä
). Tämä kuulosti niin ideaaliselta roadtripiltä, että en kestä. Minusta on ihanaa, että Harry ja kumppanit pystyivät lähtemään reissulle kesken sotaa. Ajattelin alkuun, että tämä tapahtuisi sodan jälkeen, mutta on oikeastaan mielenkiintoisempaa, että ystävykset lähtivät juuri tässä vaiheessa matkaan, kun ei ole varma, tulevatko kaikki ehjinä kotiin sodasta. Tuntui, että hekin ovat vielä teini-ikäisiä, jotka haluavat viettää aikaa keskenään ja pitää hauskaa, vaikka maailma onkin aika kamala paikka tällä hetkellä.
Tykkäsin tosi paljon taikuudella tehdyistä muutoksista autoon, joka sinällään jo oli tosi söpö. Mutta parisängyt ja jääkaappit olivat tosi kivoja lisiä. Samoin tuo Taika-Triviaali oli älykäs keksintö lautapeliksi taikamaailmassa. Voi kun roadtrip olisi näin helppoa ja hetken alkoi oikein ärsyttää, miten helppoa heillä oli kun saattoi käyttää taikaa kaikkeen, mutta sitten palasin jo eskapismiin, kun sai lähteä oikeasti ihanalle reissulle heidän kanssaan. ^^ Koska joka hetki tuntui ihan taianomaiselta ja jokaisen raapaleen loppu tuntui kuin polaroidikuvalta, joka oli otettu vuosikymmeniä sittä paremmista ajoista.
Hermione on saanut nauraa poskensa kipeiksi ja astuessaan paljain jaloin ruohikolle hän tuntee olonsa onnelliseksi.
Aivan ihanaa.
Näkökulmien vaihtelu raapaleiden välillä toimi tosi kivasti ja tuli aina uusi vivahdus matkaan. Eritoten pidin Ronin arkailevista ajatuksista Hermionea kohtaan ja hih, miten söpö Ron oli nähdessään ensi kertaa Hermionen oikeasti vähemmissä vaatteissa kuin yleensä. Minusta tuntui, että Hermione tuon raapaleen lopuksi vähän haki varmistusta kokkaustaidoilleen ja ihanaa, että Ron uskaltautui sitä antamaan. Olen varmaan tullut vanhaksi, mutta olen kyllä Nevillen ja Ronin puolella, kun Harry ja Ginny alkoivat puuhailemaan sängyssään.
Ginny tuntui tosi itseltään sanoessaan, että laittaisivat sitten äänieristysloitsun ja en sitten yhtään pidä Ginnystä, joten onnistuit tekemään hänestä hyvin ICn eli ärsyttämään hänellä minua.
Vaikka oli toisaalta hauskaa, että Harry tuntui ihan normaalilta teiniltä, eikä taikamaailman valitulta kiehnätessään tytön kanssa kerrossängyssä. ^^ Voi Lunaa, miten ihana hän onkaan ja minusta tuon raapaleen loppu oli erityisen ihana, kun Ron halasi häntä takaisin, hih. Neville raukkaa, ei se ehkä niin ideaali reissu ollutkaan, kun hän sentään sai allergiakohtauksen, mutta onneksi ei sen pahempaa sattunut. Minusta on tosi herttaista, että Neville pohti muita ystäviään ja halusi varmistaa, että he ovat kunnossa. Ehtii unohtaa Harryn näkökulmaa lukiessa, että ohimennen mainitut hahmot kirjoissa ovat ihan oikeita hahmoja ja sellaisiakin, joille viimeinen kouluvuosi on ollut vaarallinen.
Viimeinen raapale oli tosi katkeransuloinen ja olit ihanasti onnistunut pitämään läsnä reissun leppouden, vaikka olikin mahdotonta olla ajattelematta tulevaa. Mutta reissun tuomaa hyvää oloa ei voisi viedä pois, se on ihana ajatus. ^^ Kiitos tästä kauniista tarinasta, nautin tämän lukemisesta kovasti.
