Keskikesän huumaa | K-11 | roadtrip | raapalesarja 7/7

[hiddenben]

Nimi: Keskikesän huumaa
Kirjoittaja: hiddenben
Ikäraja: K-11
Hahmot: Harry, Ron, Hermione, Neville, Luna ja Ginny (sivussa Harry/Ginny, Ron/Hermione, Neville/Susan)
Genre: slice of life, kesän tuoma vapaus ja onni, roadtrip ja ystävyys
Haasteet: Etydikirpputori (kuva & gif), Spurttiraapaleen 24. kierros, Juhannustaika (Thelinalle) sekä FF1000 sanalla hyväntuulisuus
Yhteenveto: ”Arthur oli ojentanut avaimet Ginnylle ja vain hänelle, vilkaisten varoittavasti Harryyn ja Roniin sen tehdessään. Hermione oli lupautunut kartanlukijaksi ja Neville puolestaan oli vakuuttanut Arthurin siitä, että hän kyllä osaisi tarvittaessa kikkailla moottorin kanssa, jos oli tarve. Kaikki oli valmista, kaikki oli täydellistä.”

A/N: Halusin kirjoittaa jotain kesäistä ja onnellista, ja Spurttiraapalehaasteen sanojen yhdistyessä niin täydellisesti Etydikirpputorilta saamieni kuvien kanssa, roadtrip muodostui mielessäni. Eikä mikä tahansa roadtrip vaan Arthur Weasleyn tuunaamalla Volkswagenin minibussilla tehty roadtrip! Nimeksi meinasikin siksi tulla Keskikesän huumaa, moottoritie on kuumaa Tarina sijoittuu kuudennen vuoden jälkeiseen kesään ennen kuin seitsemännen kirjan tapahtumat alkavat. Tätä oli hauskaa kirjoittaa, toivottavasti tätä on myös ilo lukea. Iloista ja ihanaa kesää Thelinalle, olet huipputyyppi <3

Keskikesän huumaa

1

Ginny nojaa kirkkaanvihreän Volkswagenin rattiin ja yrittää puhaltaa hiestä kosteita hiuksiaan pois otsalta. On kesäkuun loppu ja lämpötilat ovat vihdoin kohonneet hellelukemiin – juuri, kun he ovat päättäneet lähteä vanhalla minibussilla tien päälle.

Mutta edes tukahduttavat helteet eivät olisi saaneet heitä peruuttamaan suunnitelmaansa pitkästä viikonlopusta Englannin asvalttiteillä. Kerrankin kaikille oli sopinut: kenelläkään ei ollut kesäkursseja suoritettavana, ei kissanristiäisiä, joihin mennä, ei velvoitteita. Heti, kun Arthur oli saanut viritettyä suunnittelemansa erikoisefektit Volkswageniin, Ginny oli lähettänyt kirjeen Harrylle, Hermionelle, Nevillelle ja Lunalle ja ehdottanut automatkaa vailla päämäärää.

Arthur oli ojentanut avaimet Ginnylle ja ainoastaan hänelle, vilkaisten varoittavasti Harryyn ja Roniin sen tehdessään. Hermione oli lupautunut kartanlukijaksi ja Neville puolestaan oli vakuuttanut Arthurin siitä, että hän kyllä osaisi tarvittaessa kikkailla moottorin kanssa, jos oli tarve.

Kaikki oli valmista, kaikki oli täydellistä.

Kunhan vain toiset voisivat tulla kaupasta. Ginny veivaa etupenkin ikkunat niin alas kuin saa, mutta kuuma tuuli vain vauhdittaa selkää pitkin valuvien hikipisaroiden kulkua.

Lopulta, ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen, supermarketin ovet avautuvat ja Ginnyn viisi parhainta ystävää lähtevät kävelemään pakastealtaiden viileydestä virkistyneinä ja hyväntuulisina kohti autoa. Kaikilla on kädessä jäätelö ja Ron heittää avoimesta kuljettajan ikkunasta Ginnyllekin oman raidallisen mehujään nautittavaksi.

”Nyt meillä pitäisi olla kaikki”, Hermione sanoo vetäessään auton liukuoven auki ja astuu sisään. Neville alkaa purkaa kauppakasseja Harryn avustuksella, Luna puolestaan jää parkkipaikalle tutkimaan jotain asvalttia pitkin matelevaa olentoa. Ron heittäytyy pitkälleen yhdelle auton kahdesta sohvasta, avaa juustonaksupussin ja alkaa rouskuttaa keltaisia kiemuroita suu auki.

”Ronald”, Hermione sanoo, iskien katseellaan tikareita Ronin suuntaan. Ginnyä naurattaa. ”Mene muualle sen juustonaksupussisi kanssa. Kukaan muu ei pidä niistä eikä varsinkaan niiden hajusta.”

”Minä ainakin tykkään”, Harry sanoo virnistäen ja nappaa itselleen muutaman.

Hermione tuhahtaa ja palaa listansa pariin, viivaten yli jokaisen paperille kirjoitetun asian ja muut viikonloppua varten tarvittavat tavarat. Kun ruoka on loitsulla laajennetussa jääkaapissa, Luna on palannut autoon ja Hermione istuutunut etupenkille karttaneidiksi, Neville vetää auton liukuoven kiinni ja he kiinnittävät turvavyönsä. Ginny kääntyy katsomaan ystäviään.

”Oletteko valmiita?”

Kaikki taputtavat ja viheltävät innostuksesta, ja Ginny kääntää avainta. Vanhan Volkswagenin moottori karjahtaa voimallisesti ja lähtee nytkähtäen liikkeelle.

On kesän kaunein päivä, ja Ginny saa viettää sen parhaimpien ystäviensä kanssa. Oliko olemassa mitään parempaa?

[Thelina]

Olet ihana, kun olet kirjoittanut näin ihanan juhannustaian, mikä ihana ja kesäinen yllätys 

Aivan ihanat nuo saamasi etydit ja spurtin sanatkin sopivat tämän kesäiseen tunnelmaan mainiosti! Ihan huippua, että Volkkari on juuri kirkkaan vihreä, että Ginny on Arthurin silmissä luotettavampi kuski (Ron-parka ei varmaan koskaan saa luottamustaan takaisin Anglian jälkeen ) ja tietysti auto on myös taikakeinoilla varusteltu. Tuskin maltan odottaa, mitä kaikkia ominaisuuksia siitä matkan varrella paljastuu

Jo tämä pieni pätkä tavoittaa sellaista kuuman kesän ja ystävyyden onnellista huolettomuutta sekä kunkin hahmon luonteenpiirteitä. Ron juustonaksuineen ja Hermione listoineen sekä Luna tutkimassa jotakin ötökkää <3 Moottorin karjahdus lopussa saa odottamaan lisää, vihdoin päästään matkaan!

Kiitos tuhannesti tästä lahjasta, rakastan tätä jo nyt <3

[hiddenben]

Thelina, kommenttisi sai kyllä hymyilemään ihan hölmönä! Ihanaa, että tykkäät tästä jo nyt! Mielestäni etydit + spurttisanat aivan huusivat roadtrip-tarinaa ja tämä oli hauska kirjoittaa juuri tällaiseen jästi- ja taikamaailman "välitilaan" On ilo antaa tämä sinulle juhannustaiaksi <3 (P.S. Tämä seuraava raapale inspiroitui Arvaa kuka? -ficistäsi )

2

Ei kestä kauaa, kun Hermione syrjäytetään kartanlukijan paikalta. Kolmannen lukuvirheen jälkeen Neville ohjaa hänet ystävällisesti sohvalle ja istuutuu etupenkille Ginnyn viereen. Poika kääntää kartan oikein päin ja antaa sitten ohjeet järvelle, jolle he ovat yrittäneet päästä koko päivän.

”Roadtripin kuuluukin olla tällainen ennalta-arvaamaton, valinnanvapautta korostava matka”, Ginny lohduttaa Hermionea peruutuspeilin kautta katsoen.

Salaa Hermione on kuitenkin tyytyväinen siitä, että saa vain olla ja nauttia ohikiitävistä maisemista. Hän ottaa mukavamman asennon sohvalla ja katsoo Harryä, joka puolestaan tuijottaa mietteliäänä ulos ikkunasta. Hermione on lähes varma siitä, että Harry miettii hirnyrkkejä. Tytön käsi käy taskussa tarkistaen, että pieni helmilaukku on edelleen tallessa. Tarkistaminen on muodostunut jo tavaksi.

Mutta nyt hän ei miettisi sitä. Kukaan heistä ei miettisi sotaa, ei kuolleita, ei heidän kolmen lähes mahdottomalta tuntuvaa tehtäväänsä. Sen sijaan he pelaisivat kierroksen Taika-Triviaalia, yleissivistystä testaavaa tietovisaa taikamaailmasta. Hermione vetää lautapelin esiin laukustaan.

”Tämä on kaikkein uusin painos, viime vuodelta!”

Ron vaikeroi nähdessään pelilaudan, mutta Luna istuutuu kiinnostuneena pöydän ääreen Harryn viereen. He asettavat pelilaudan paikoilleen ja Hermione näpäyttää sitä taikasauvallaan, saaden laudan heräämään eloon. Laudalla ei liikuta itse vaan pelilauta ohjaa nappuloita oman tahtonsa mukaan, arvaillen pelaajiensa heikkouksia ja vahvuuksia.

Harry kysyy ensimmäisen kysymyksen Ronilta.

”Taikaurheilua! Ron, tämän tiedät: Miten tarttumistaian keksiminen muutti kaadon ulkonäköä?”

”Tiedetään!” Ginny huutaa etupenkiltä, johon Ron suhahtaa vihaisesti.

”Tiedän tämän… Se on siitä kirjasta…”

Ron miettii, kunnes pelilauta kiekaisee vastausajan olevan päättymässä. Uhkaava sekuntikello alkaa tikittää, kunnes viime hetkellä:

”Tiedän! Siinä ei ollut enää reikiä sormille eikä pientä kahvaa, mistä pitää kiinni!”

Harry heittää ylävitoset Ronin kanssa. ”Oikein!”

Seuraava vastaus menee väärin, jolloin vuoro siirtyy Lunalle. Ron esittää kysymyksen: ”Totta vai tarua: Ilvermornyn velhojen ja noitien koulu oli alunperin pelkkä surkea tönö?”

”Totta, mutta vain, koska alue kärsi kimeerojen jatkuvista hyökkäyksistä”, Luna vastaa itsevarmasti.

”Öö… Tässä lukee vain, että totta”, Ron sanoo epävarmasti. Pelilautakin on hetken hiljaa ennen kuin julistaa vastauksen oikeaksi.

Koko minibussi tuntuu pidättelevän naurua. Luna vain nyökkää tyytyväisenä ja valmistautuu vastaamaan seuraavaan kysymykseen.

Ja niin peli jatkuu, kunnes auto kääntyy pienen järven rantaan ja Ginny käskee kaikki ulos autosta. Hermione on saanut nauraa poskensa kipeiksi ja astuessaan paljain jaloin ruohikolle hän tuntee olonsa onnelliseksi.

[Thelina]

Hah, mahtavaa, että olet myös kehitellyt taikamaailmaan sopivan pelin! Voin hyvin kuvitella, että tässä pelissä kannattaa olla Hermionen joukkueessa ja Ronin reaktio oli myös aivan Ronmainen. Luna taas pursuaa kyseenalaisia faktoja, mutta onneksi pelilauta osaa suodattaa ylimääräiset pois Huomasin, että ensimmäinen rapsu oli Ginnyn näkökulmasta ja tämä taas Hermionen. Kiva jos päästään vähän kurkistamaan kaikkien muidenkin ajatuksiin tässä matkan varrella

[Kaarne]

Olipa tämä ihana! ❤️ Hahmokaarti ja teema on mieleeni, ja olit saanut tähän vangittua aivan ihanan, kesäisen tunnelman. Tykkään tosi paljon roadtrip-tarinoista ylipäätään, ja potterfandomiin yhdistettynä... Ah!

Myös paritukset - tai no, erityisesti tietty Neville/Susan - olivat mieleeni. On hyvää vaihtelua lukea välillä myös canon-parituksista. Pidin siitäkin, että Hermione ei oikein onnistunut kartturina, koska on mukavaa nähdä, että hänelläkin on välillä heikkouksia. Ja juustonaksut olivat niiiiin Ronia.

Odottelen suurella innolla tämän jatkoa! ^_^

[hiddenben]

Thelina, heh, en haluaisi kyllä Hermionea vastustajakseni Taika-Triviaalissa Luulen, että silloin kaikkien vastausten pitäisi olla pilkulleen oikein eikä virheisiin olisi varaa. Onneksi tosiaan pelilauta on myös jonkinlaisena tuomarina mukana pelissä Ihana kuulla, että tykkäsit pelistä! <3 Ja joo, nämä ovat itse asiassa kaikki eri näkökulmista! Hahmoja on sopivasti kuusi, joten tässä tulee kuusi eri näkökulmaa ja viimeinen raapale on vähän kaikkien näkökulmasta

Vehka, jee, sinäkin siellä lukemassa! <3 Potter-roadtrip on jotenkin tosi herkullinen idea! Tätä kirjoittaessa kyllä harmittelin, että piti rajoittaa itsensä raapalemittaan (vaikka kaikki raapaleet onkin venytetty äärirajoilleen sinne 350 sanaan). Ihana kuulla, että canon-parituksetkin on välillä ok ja hyvää vaihtelua! Rarry olisi varmasti ollut myös herkullinen veto tähän, mutta tuntui paremmalta pitäytyä canonissa (johon myös tietenkin Susan/Neville kuuluu )

3

Auto parkkeerataan järven rannalle ja he valmistautuvat illanviettoon. Kuusi retkeilytuolia ja yksi iso pöytä asetetaan nurmikolle, Neville alkaa sekoittaa lettutaikinaa, ja Luna ja Ginny ottavat vastuun valojen ripustamisesta. Ron ja Harry avaavat ja petaavat auton kolme parisänkyä, jotka laajennustaian avulla muodostavat mukavan kolmoiskerrossängyn.

Kun kaikki on valmista ja Ginny taikoo paistinpannun hoitamaan letunpaiston, he istuutuvat alas ja hiljentyvät nauttimaan kesäillan lämmöstä ja paistuvien lettujen herkullisesta tuoksusta. Harry ja Ginny istuvat retkeilytuoleissaan vierekkäin, pidellen toisiaan kädestä. Ron katselee yhteen liitettyjä sormia, kääntäen sitten katseensa Hermioneen, joka kyselee Ginnyltä tämän käyttämän kotitalousloitsun yksityiskohtia.

Kesäinen Hermione on aivan erilainen kuin se tyttö, jonka Ron on tottunut näkemään koulussa. Hermionen hiukset on letitetty ranskanletille ja hän on pukeutunut shortseihin ja t-paitaan, paljastaen enemmän ihoa kuin mihin Ron on tottunut. Tyttö on kaikin tavoin niin kaunis, niin eloisa ja tänä iltana täynnä onnellisuutta, mikä herättää Ronissa lämmintä väreilyä. Miten hän saisi Hermionen itselleen? Oliko olemassa tulevaisuus, jossa he olivat yhdessä?

Ronin ajatukset keskeytyvät, kun Harry haastaa hänet kastautumaan järveen. He lähtevät juoksujalkaa, riisuen päältään kaiken paitsi bokserit ja heittäytyvät virkistävän viileään veteen. Pian Ginny ja Lunakin innostuvat uimaan. Neville ja Hermione jäävät tunnollisesti valvomaan letunpaistoa ja huutavat muut pöydän ääreen vesileikeistä, kun lautaselle koottu lettupino alkaa kohota vaarallisen korkeaksi.

Kaikki huokailevat onnesta syödessään raparperi-mansikkahillolla ja vaniljalla maustetulla kermavaahdolla täytettyjä lettuja. He kilistävät kermakaljapulloilla, julistavat kesän ilosanomaa ja Ginny ja Ron kiistelevät siitä, kummalla on enemmän pisamia. On helppo nauraa.

Illan hämärtyessä Harry ja Ginny lähtevät kävelylle ja Neville ja Luna tutkivat jotain järven rannalla kasvavaa taikakasvia. Ron tajuaa yhtäkkiä jääneensä kahden Hermionen kanssa ja hänen kätensä hikoavat.

”Ginnyn kotitaloustaidot ovat vaikuttavia”, Hermione sanoo, katsellen pöydälle tippunutta kermavaahtokekoa. ”On varmasti onnekasta saada olla Mollyn opissa. Minusta ei ole oikein hoitamaan kotia.”

”Sinähän opit taiat vaikka unissasi.”

”Kotitaloustaiat ovat poikkeus”, Hermione pudistaa päätään. ”Niissä olen jostain syystä toivoton.”

Hetken mielijohteesta ja kämmentensä nihkeydestä välittämättä Ron tarttuu Hermionen käteen. ”Minä kyllä uskon, että oikean ajan tullessa sinusta tulee hyvä äiti ja taidokas talon emäntä.”

Hermione katsoo häneen niin yllättyneenä, että Ron itsekin sanoistaan hämmentyneenä irrottaa kätensä ja pakenee paikalta, sopertaen käyvänsä puskapissalla.

Hän tietää kuitenkin tarkoittaneensa jokaista sanaa.

[Kaarne]

Voi Ron. Mitähän Hermione tuumaa kommentista "taidokkaasta emännyydestä"? Voisin ajatella, että hänessä on sen verran feministiä, että emännyys ei sanana ole se suurin kehu. Vaikka toki hän kotitaloustaikojensa kömpelyyttä harmitteleekin, ja Ron varmasti tarkoitti hyvää. Ja puskapissalle pakeneminen oli tietenkin hyvin hänenlaisensa veto.

Letut kuulostivat herkullisilta, tuli oikein nälkä! (Oma syy tosin, kun en ole vielä syönyt aamupalaa.  ) Muutenkin tässäkin oli taas ihana tunnelma ja nyt tekisi mieli lähteä itsekin roadtripille. No, ehkä kirjoittajaretriitissä saa napattua vähän tällaisesta tunnelmasta!

Ronin haikailu Hermionen perään tuntui sekin aidolta ja toi mieleen nuoruuden ihastukset, ai että! Toivottavasti he vielä löytävät toisensa ja kaikki menee hyvin. <3

[Thelina]

Kolmoiskerrossänky kuulostaa mahtavalta! Aloin heti miettiä, kuka nukkuu kenenkin vieressä Ja pyöriikö Luna unissaan, niin että häntä ei kannata laittaa ylimpään kerrokseen. Ehkä selviää seuraavassa osassa

Letut ja uiminen kuulostivat ihan täydellisiltä ♥ Ja Ron on todella sympaattinen, hän ikään kuin näkee Hermionen uudessa valossa kesäisissä vaatteissaan. Ja tietenkin hän ihastuksissaan höpöttää hassuja ja pakenee puskaan Mutta eiköhän Hermione ymmärrä, mistä on kysymys, sen verran fiksu hän on

[hiddenben]

Vehka, Hermione on kyllä feministi! Mutta uskon, että Ronilla vielä noin 17-vuotiaana on vähän konservatiiviset käsitykset naisista aikuisina (koska Molly on niin kotiäiti) ja siksi hän mieltää tulevaisuuden Hermionen vielä tässä vaiheessa kotiin ja keittiöön. Sanoisin tosin, että hän pian tajuaa, että naisista ja erityisesti Hermionesta on moneen muuhunkin Voidaan yrittää saada roadtrip-tunnelma retriitillekin! Ihana, että tunnelma välittyy lukijallekin Ja onneksi voidaan syödä lettuja kuitenkin!

Thelina, kolmoiskerrossänky on kyllä huikea ajatus! Olisi hauska kokeilla joskus Riippukeinuista tehtiin joskus partioleireillä sellaisia 3-5 riipparin "kerrossänkyjä", mutta ne olivat kyllä aika vaarallisia viritelmiä Ron on kyllä sympaattinen! En ole tainnut ennen hänestä kirjoittaa, mutta tässä Ron sujahti jotenkin helposti tällaiseen ihastuneeseen rooliin

A/N: Tämä raapale on Etydikirpputori-etydin ytimessä (eli kuva & gif)

4

Seuraavana iltapäivänä rankkasade yllättää heidät keskellä moottoritietä. Painavat sadepisarat piiskaavat Volkswagenin kattoa ja Ginny tekee parhaansa saadakseen auton pysymään tiellä, mutta nopeutta on pakko hiljentää. Lopulta he pysähtyvät tien varteen odottamaan, että sade hellittäisi.

Kestää tunnin. Ikkunat menevät huuruun, sade heikkenee hetkeksi, mutta voimistuu sitten uudelleen. Luna käy ulkona puskapissalla ja palaa pitkät vaaleat hiukset vettä valuvina takaisin sisälle. He pelaavat kaksi kierrosta Unoa, Hermione lukee ääneen Päivän profeettaa, mutta lopulta Ginny parahtaa turhautuneena, etteivät he voi jäädä keskelle ei-mitään enää hetkeksikään.

Harry, joka on saanut Nevillen paikan etupenkillä, tutkii karttaa ja kysyy lopulta, eivätkö he voisi parkkeerata lyhyen ajomatkan päässä olevalle merenrantaan merkitylle parkkipaikalle. Ehdotus saa yksimielisen hyväksynnän, ja Ginny painaa varovasti kaasua. Tuntia myöhemmin he ovat vihreän, levottoman meren äärellä, ja Harry on tyytyväinen ehdotukseensa. Meren katseluun on vaikeaa kyllästyä.

Sää jatkuu koko iltapäivän ja illan. Jossain vaiheessa kaikki tuntuvat hyväksyvän sen, että heidän on vietettävä loppuilta sisätiloissa. He loitsivat muutaman viilennystaian, ja Luna tekee suuren suolaisen piirakan päivälliseksi. Jotenkin he selviävät, kuusi ihmistä pienessä tilassa, mutta kun väsymys vihdoin alkaa painaa, Harry huokaisee salaa helpotuksesta - ja odotuksesta.

Hän nimittäin saa jakaa yhden parisängyistä Ginnyn kanssa. Kerrossängyssä äänet ehkä kuuluvat, mutta kukaan ei ole katselemassa, kuinka Harry tutkii Ginnyä katseellaan ja nauttii jokaisesta yksityiskohdasta, seuraten pisamien kulkua poskipäillä, otsalla, nenää pitkin. Hän rakastuu Ginnyyn yhä vahvemmin ja syvemmin, ja kaikesta velhomaailmassa tapahtuvasta huolimatta Harry tuntee olevansa onnellinen.

Tänä yönä hän antaa sormiensa kulkea tytön vartaloa pitkin, uskaltautuu t-paidan alle ja tuntee, kuinka Ginny värähtää hänen kosketustaan. He suutelevat pitkään ja syvään, nauttien, ja Harry vetää tytön lähemmäs itseään, antaen tämän tuntea erektionsa.

”Harry, Ginny… Onko teidän ihan pakko?”

Ronin ääni heidän yläpuolellaan olevasta sängystä kuuluu pimeydessä tuskallisena ja unettomana. Neville tuntuu kääntävän epämukavan oloisesti kylkeä. Ginny nauraa äänettömästi.

”Käytä äänieristysloitsua, jos se sinua niin harmittaa”, Ginny saa lopulta sanottua naurunpuuskien lomasta. ”Senhän takia sinulla se taikasauva on.”

”Minusta on mukava kuulla, että teillä on kaikki hyvin”, Lunan rauhallinen ääni kuuluu ylimmästä pedistä, jonka tämä jakaa Hermionen kanssa. ”Tuo on aidon onnellisuuden ääni.”

Luna on oikeassa, Harry hymyilee. Harvinaisen oikeassa. Ja se mielessään hän suutelee Ginnyä uudelleen.

[Kaarne]

Hihih, tämäkin osa oli ihana! Mua jotenkin hymyilyttää hirveästi tuollainen nuori rakkaus ja ihastushuuma, ja Ronin kommentit ja Nevillen hiljainen epämukavuus olivat taas tosi spot-on! Samoin kuin Ginnyn tomera vastaus ja Lunan seesteisyys - hahmot ovat tosi vahvasti omia itsejään. Tykkäsin myös tuosta sadeosuudesta, joka oli kuvattu tunnelmallisesti, ja siitä, että vaikka matkanteko yhdessä onkin ihanaa, paikallaan oleminen sateessa ei niin napostele. Tosi kiva osa, kiitos taas kerran!

[Thelina]

Voisin melkein kopioida Vehkan kommentin Minäkin pidin sateen kuvailusta, pelailusta ja siitä, miten Ginny ei kestä enää olla paikoillaan. Kutkuttavaa ja ihanaa lukea näiden ihastuksista ja rakastumisesta, sekä Harryn ja Ginnyn salaisesta hetkestä, joka ei ollutkaan niin salainen Tuskaileva Ron, kylkeä kääntävä Neville ja Lunan kommentti olivat mahtavia! Kiitos tästä, ihana luku!

[hiddenben]

Vehka, tämä raapalesarja on ollut jotenkin hauska harjoitus yrittää päästä kaikkien näiden hahmojen pään sisään, joten olen tosi iloinen siitä, että hahmot ovat omia itsejään! Nuoresta rakkaudesta on jotenkin ihana kirjoittaa tällaista ihastushöpinää, vaikka romantiikka ei minulta niin hyvin luonnistukaan Kiva, että tykkäät ♥

Thelina, ihana kommentti! Sait ihan nauramaan poiminnoillasi Kiitos itsellesi ♥

5

Luna herää hiljaiseen tuhinaan ja nousevan auringon pehmeään valoon. Meri on tyyni, parkkipaikka autio ja ranta heidän. Hermione nukkuu kyljellään kasvot häntä kohti, ja hetken Luna hymyilee tytön levollisille kasvoille. Sitten hän kiipeää alas kerrossängyn ylimmältä pediltä ja hypähtää keveästi lattialle.

”Sinäkin olet hereillä” Neville uniset kasvot kurkistavat keskimmäisestä sängystä, ja hetkeä myöhemmin tämä vetää vaaleita housuja jalkaansa ja laskeutuu rappuset lattialle.

Luna avaa auton oven. Raikas ilma tulvii sisätiloihin ja rantaa pyyhkivien aaltojen rauhaisa ääni kutittelee hänen korviaan. He herättävät keveästi ensin Hermionen, sitten Ronin ja lopulta Harryn ja Ginnyn, houkutellen heidät kaikki mukaansa katsomaan auringonnousua. Neville mittaa kahvin ja laittaa keittimen päälle, Luna puolestaan etsii sohvan alla olevasta säilytyslaatikosta piknikviltit. Sitten he kulkevat jonossa pehmeälle rantahietikolle paljain jaloin.

Nousevaa aurinkoa on aina yhtä ihanaa katsella. Luna makaa vatsallaan käsiinsä nojaten, kyynärpäät piknikvilttiä vasten, ja miettii, millaista olisi olla kuin kauempana merellä lentävä tiira: lentää tuulen kannattelemana, etsiä ruokaa itselleen ja perheelleen, nähdä ympäröivä maailma korkeuksista käsin.

Toisaalta Luna on kovin onnellinen tässä, missä hän nyt on.

Hänellä ei ole koskaan ollut näin montaa ystävää eikä oikeastaan ketään, kenen kanssa jakaa auringonnousu niin kuin nyt Harryn, Ronin, Hermionen, Nevillen ja Ginnyn kanssa. Sillä ei ole mitään merkitystä, että Luna on heistä ainoa, joka ei kuulu Rohkelikkoon. Se ei tee hänestä ulkopuolista, sillä heitä yhdistää jokin muu: yhteiset kokemukset, usko hyvään, uskollisuus. Se tuntuu hienolta.

Niin: mieluummin hän on tässä ja nyt kuin yksinäinen lintu kaukana meren ja tuulen armoilla.

Hermione pakottaa Ronin mukaansa valmistamaan aamupalaa ja he palaavat hetkeä myöhemmin mukanaan lautasellinen muhkeita voileipiä ja kahvia termoskannussa. Hiljalleen mielet virittyvät keskusteluun ja he puhuvat ystävistä, koulusta, Ronin ja Ginnyn veljen häistä ja menneistä vuosista. Luna pysyttelee hiljaa ja keskittyy kuuntelemaan. Hän katselee ystäviensä kasvonpiirteitä ja ilmeitä, kuinka yhden hymy tarttuu toisiin, kuinka yhden haukotus saa muutkin haukottelemaan.

Kun auringon lämpö alkaa tuntua kaikkien iholla, he loitsivat toistensa iholle auringonsuojausloitsut ja Luna tietää, että loitsun mukanaan tuoma tuoksu tulee ikuisesti muistuttamaan häntä tästä rauhaisasta aamusta rannalla ja näistä päivistä kirkkaanvihreässä Volkswagenissa.

Luna ei voi olla halaamatta ystäviään heidän palatessaan autolle.

Hän ilahtuu suuresti, kun jopa Ron vastaa hänen halaukseensa epäröimättä.

[Kaarne]

Oi miten ihana aamuhetki! Pakko itsekin mennä keittämään kahvia ja pitää kahvitauko portailla istuskellen, vaikkei se ihan samaan ylläkään. Liikutuin kovasti noista Lunan ajatuksista ja siitä, että hän oli päässyt osaksi tuota joukkiota. Myöskin ajatukset kalatiirasta ja sen elämästä tuntuivat hyvin lunamaisilta. Lopussa pidin myös tuosta hetken mielijohteesta halaamisesta, koska vaikka kirjoissa Lunaa ei ole erityisemmin fyysisesti välittömänä kuvattukaan, ajattelen, että hän olisi juuri sellainen ihminen, joka aika esteettömästi halailisi tai alkaisi esimerkiksi hajamielisesti letittään muiden hiuksia tai muuta sellaista.

Jälleen ihana osa, kiitos tästä!

[hiddenben]

Vehka, ajatus sinusta pitämässä kahvitaukoa portailla hymyilyttää! Ihanaa, että Lunan näkökulman ajatukset toimivat ja tuntuivat aidoilta. Se on kyllä totta, että Luna ei erityisemmin kirjoissa halaile, mutta koen, kuten itsekin kirjoitit, että hän on juuri se, joka spontaanisti halaa jotakuta, jonka on ehkä juuri tavannut. Kiitos jälleen kivasta kommentista ♥

6

Pölyhiukkaset pyörivät auringonvalossa.

”Aatshiu!”

”A-a-athsiu!”

Neville pyyhkii vuotavaa nenäänsä nenäliinalla ja pudistelee päätään. Kurkku tuntuu karhealta, silmät turvonneilta ja aivastukset tuntuvat vatsanpohjassa asti. Mutta eihän Luna olisi mitenkään voinut tietää, että Neville, yrttitiedon taituri, on pahasti allerginen hunajanvarsiheinälle.

Heidän lähdettyään meren rannalta kohti paluumatkan varrella olevaa taikayhteisön kylää, Luna oli pyytänyt Ginnyä pysähtymään eräälle väriloistoaan esittelevälle niitylle. Vaaleatukkainen oli palannut minibussille mukanaan kaunis kukkakimppu, mutta Nevilleltä oli jäänyt huomaamatta kimppua täydentävät kultaiset hunajanvarsiheinät ennen kuin oli jo liian myöhäistä.

Allergiareaktio oli niin voimakas, että Neville oli mieluummin jäänyt bussiin lepäämään ja käski muiden lähteä kylän sunnuntaimarkkinoille ilman häntä. Muut olivat olleet asiasta pahoillaan, mutta Neville oli vain tuhahtanut, aivastanut ja vakuuttanut tukkoisella äänellä, että oireilu menisi kyllä pian ohi. Ennen lähtöä Hermione oli loitsinut allergiaan auttavan loitsun, jonka vaikutukset Neville alkaa hiljalleen tuntea.

”Atshiu!”

On oikeastaan mukavaa saada olla hetki yksin ja ajatella. On automatkan viimeinen päivä ja tänä iltana he palaisivat takaisin kotiin. Heillä on ollut suunnattoman hauskaa, ja Neville on nauttinut jokaisesta hetkestä, mutta nyt on helpottavaa saada huokaista (ja aivastaa) aivan rauhassa.

Hän miettii mennyttä aikaa ja tulevaa. Sellaisia asioita ei oikeastaan tulisi miettiä tällaisina iloisina hetkinä, mutta on mahdotonta olla miettimättä kevään tapahtumia ja tulevaa syksyä. Nevillellä on tunne siitä, etteivät Harry, Ron ja Hermione ole palaamassa kouluun.

Moni asia on muuttunut ja tulee muuttumaan Dumbledoren kuoleman myötä.

Ennen kaikkea Neville kuitenkin miettii puuskupuheja – Susania ja Hannahia. Hän tietää, että Hannah ei palaa Tylypahkaan seitsemänneksi vuodeksi. Sen päätöksen tyttö oli tehnyt pian Dumbledoren hautajaisten jälkeen. Mutta entä Susan? Neville huomaa, kuinka toivoo tytön palaavan: lukuvuosi on paljon hauskempi, jos hän saa jakaa arkensa Susanin kanssa.

Hän päättää kirjoittaa tytölle kirjeen, kunhan pääsee kotiin. Kysyä, millainen kesäkurssi on. Kertoa, että ikävöi tämän seuraa.

Muiden palatessa sunnuntaimarkkinoilta Nevillen olo on jo parempi. Kun Ginny käynnistää auton, Neville istuu jälleen kartanlukijana ja antaa ohjeet tielle, joka vie heidät takaisin Kotikoloon. He avaavat etupenkin ikkunat ja lämmin kesätuuli kulkee bussin läpi.

Markkinoilta tuotu tummanpunainen kirsikkaleivos maistuu täyteläiseltä, tuulen tuiverrus vie mennessään loputkin allergiaoireet ja tietoisuus kaikista hänen ystävistään tässä autossa ja sen ulkopuolella saavat Nevillen hymyilemään. Elämä on hyvää.

[Thelina]

Tykkäsin sekä Lunan, että Nevillen osioista tosi paljon! Molemmissa osissa, niin kuin oikeastaan kaikkien muidenkin osioissa päästään ihanasti kurkistamaan kunkin tunteisiin ja ajatuksiin matkanteon ja muiden tapahtumien lomassa. Olen aina pitänyt hirveän liikuttavana sitä kohtaa seiskakirjassa, missä Harry, Ron ja Hermione ovat Lovekivoilla ja huomaavat Lunan huoneessa sen maalauksen, jossa lukee "ystävät". Sen voisi ajatella saaneen innoituksensa juuri tästä matkasta ♥

Nevillen harmillinen allergia tarjosikin pienen rauhallisen hetken, ja luulen Nevillen olevan juuri sellainen tyyppi, joka silloin tällöin tarvitsee omaa rauhaa, vaikka pitääkin ystäviensä seurasta. Ihanaa, että Neville haluaa kirjoittaa Susanille ja ikävöi tätä ♥ Lopun kirsikkaleivos oli myös hurmaava yksityiskohta!

[hiddenben]

Thelina, olin kokonaan unohtanut tuon Lunan seinällä olevan maalauksen! Ihana, sen voisi todella ajatella syntyneen tämän matkan jälkeen! Ajattelen samalla tavalla kuin sinäkin, että Neville tarvitsee aika ajoin hiljaisia hetkiä ihan vain ollakseen itsekseen. Hauska, että tykkäsit tuosta leivos-yksityiskohdasta! Tuon edellisen osan kirjoitettuani on tehnyt kauheasti mieli yrittää löytää tuollainen kirsikkaleivos

A/N: Nyt tämä sitten loppuu. Niin roadtrip kuin raapalesarjakin. On ollut hauska julkaista tätä päivittäin näin tiiviisti ja olen huomannut tykkääväni tästä tekstistä hurjasti! Toivottavasti tämä on tuonut kesäistä iloa myös sinun arkeesi, lukija Nyt vielä viimeinen osa!

7

Kun auton moottori sammutetaan ja tyhjä hiljaisuus täyttää minibussin, kaikki tuntevat reissun päättyneen. He pakkaavat tavaransa, vetävät lakanat pois kolmoiskerrossängystä ja siivoavat täydellisen roadtrip-auton vähin sanoin. Ilta hämärtyy hiljalleen ja tähdet alkavat tuikkia taivaalla, kun kuuden ryhmä kokoontuu pihalle. He katsovat toisiaan tietämättä oikein mitä sanoa.

Lopulta Luna on se, joka rikkoo haikean hiljaisuuden lempeällä äänellään:

”En usko koskaan viettäneeni yhtä ihanaa viikonloppua kuin tämä.”

Sanat saavat hieman yllättäen Hermionen nyyhkäisemään ja sitten nauramaan. Se tekee hyvästien jättämisestä vähemmän vaikeaa ja he halaavat toisiaan hymy huulilla, kiittävät kaikesta. Ron heittää jonkin vitsikkään kommentin viikonlopun tapahtumista ja muut nauravat.

Molly yrittää ehdottaa iltateetä, mutta Neville painottaa isoäitinsä jo odottavan häntä ja Luna suunnittelee kävelevänsä lyhyen matkan kotiin. Nevillen astuttua takkatuleen ja Lunan kadottua kukkulan taakse jäljellä ovat vain Harry, Ron, Hermione ja Ginny.

He istuutuvat keittiönpöydän ääreen ja tekevät itselleen voileipiä. Molly keittää teetä ja kyselee viikonlopusta, missä he kävivät ja mitä he tekivät. Arthur puolestaan kysyy liian monta kysymystä Volkswagenin taikaominaisuuksien toimivuudesta.

He venyttävät iltaa niin pitkälle kuin voivat.

Tuntuu vaikealta mennä nukkumaan, koska se merkitsee roadtripin todella tulleen päätökseensä ja silloin sen luoma taianomainen tunnelma katoaisi. Lopulta he käyvät kuitenkin pesemässä hampaat ja painuvat huoneisiinsa, Ron ja Harry yhteen, Ginny ja Hermione toiseen.

”Luuletko, että näemme heidät vielä?” Ron kysyy hämärässä, kasvot poispäin käännettynä. ”Nevillen ja Lunan?”

Kysymys on niin painava, että Harry joutuu hetken taistelemaan jatkaakseen tasaista hengittämistä. ”Toivottavasti”, on ainoa, mitä hän kykenee sanomaan.

Toisessa huoneessa Hermione on jo nukahtanut, mutta Ginny makaa vielä valveilla ja katselee taivaalla tuikkivia tähtiä. Hänellä on vahva tunne siitä, että jokin on päättymässä: että viattomat, lempeät kesäpäivät ovat vaihtumassa vaikeisiin, synkempiin aikoihin. Se tuntuu pelottavalta, mutta Ginny huomaa miettivänsä, että onneksi heillä on tämä automatka, tämä yksi täydellinen viikonloppu muistona lempeämmästä ajasta.

Se muisto auttaisi heidät jopa pelottavien aikojen yli.

[Thelina]

Voi että, olisin kyllä mielellään lukenut tästä matkasta vielä paljon lisääkin! Mutta jokainen matka päättyy joskus ja tässä oli ihanasti tavoitettu se tunnelma, joka syntyy tuollaisilla reissuilla, ja joka tekee eron hetkestä niin haikean, mutta joka kantaa vielä pitkälle eteenpäin muistoissa. Tässä viimeisessä palasessa toimi tosi hyvin tuo, että kerrottiin vähäsen jokaisen henkilön näkökulmasta. Vaikka tulevaisuus onkin epävarma ja siihen hieman kipeästi viitattiin tuolla lopussa, päällimmäisenä tästä kuitenkin jäi mieleen porukan ihana ja ihastuksentäyteinen matka.

Kiitos tästä tarinasta, tämä oli aivan ihana juhannustaika ja uskon, että palaan tähän vielä monen monta kertaa ♥

[Fairy tale]

Luin tätä jo muutama päivä sitten ja tykkäsin kovasti. Tästä tuli oikein kesäinen mieli. Olit niin kivasti kuvannut kaveriporukan matkaa tien päällä ja kesäisiä tekemisiä ja ajatuksia. Paljon kesää kesäsaateen muodossa, lettujen paistoa, uintia, allergiaa ja ihastumista. Ja kivasti taikaa mukana, kun autoon mahtui kuusi nukkumaan noinkin hyvin. Pidin myös noista Neville ajatuksista, jolloin hänen ajatuksensa liihottivat Susaniin.

Tässä oli leppoisa ja mukava tunnelta ja olisi ollut kiva olla osallisena matkalla. Kiva kun kirjoittelit. 

[hiddenben]

Thelina, ihanaa, että olet tykännyt tästä ja olisit halunnut lukea vielä lisää! Se lämmittää mieltäni todella paljon, koska minulle se on onnistuneen tekstin merkki, jos jää haluamaan lisää Kiva myös kuulla, että tämä viimeisen raapaleen moninäkökulmaisuus toimi! Ajattelin, että se juuri kerää yhteen vähän kaikkien fiiliksiä matkasta ja samalla tuo kuitenkin jo etäisyyttä ryhmän välille, kun matka päättyy. Kiitos, että luit ja kommentoit tätä, kommenttejasi on ollut niin ihana saada lukea ♥

Fairy tale, kivaa, että tulit lukemaan ja kommentoimaan tätä! Ihana kuulla, että sain tuotua kesäisen fiiliksen tämän tekstin kautta, ja että Nevillen raapale hänen ajatuksineen toimi hyvin, vaikka siinä muu matkaseura jää ehkä eniten etäiseksi. Olisi kyllä hauska itsekin päästä mukaan tuollaiselle roadtripille näiden hahmojen kanssa! Kiitos, että luit ja kommentoit!

[Pura]

Kommenttikampanjasta hyvää päivää! <3
Ai että kun oon onnellinen, että nappasin tämän kommiksesta! Viimepäivät ainakin täälläpäin on ollut pitkän hellejakson jälkeen pelkkää sadetta ja viimaa, joten oli ihanaa saada takaisin sellainen lempeän kesän tuntu tämän ficin avulla. Kiitos siitä <3 Uskon, että palaan lukemaan tätä joskus muutaman kuukauden päästä kun syksy alkaa taittua talveen ja kaipaan lämpöä, niin hybin onnistuit tämän tunnelman luomisessa ja tämä ficci jäi mieleen sellaisena isona lämpöisenä annoksena hyvää mieltä.

Kommentoin osia erikseen, tuntuu että sillä tavalla ehkä saan pidettyä ajatukset paremmin järjestyksessä.

1.
Mahtava alku tarinalle! Maalaat kohtauksen tosi elävästi vaikka sanoja ei mene kovinkaan montaa, ja tässä pätkässä oli ihana odotuksen tuntu. Kaikki hahmot tuntuvat omilta itseltään ja hymyilin leveästi heidän sananvaihdolleen, etenkin tässä:

”Ronald”, Hermione sanoo, iskien katseellaan tikareita Ronin suuntaan. Ginnyä naurattaa. ”Mene muualle sen juustonaksupussisi kanssa. Kukaan muu ei pidä niistä eikä varsinkaan niiden hajusta.”

”Minä ainakin tykkään”, Harry sanoo virnistäen ja nappaa itselleen muutaman.

Ihana Harry joka asettuu Ronin puolelle puolustamaan naksuja hajuineen kaikkineen :'D

2.

Salaa Hermione on kuitenkin tyytyväinen siitä, että saa vain olla ja nauttia ohikiitävistä maisemista. Hän ottaa mukavamman asennon sohvalla ja katsoo Harryä, joka puolestaan tuijottaa mietteliäänä ulos ikkunasta. Hermione on lähes varma siitä, että Harry miettii hirnyrkkejä. Tytön käsi käy taskussa tarkistaen, että pieni helmilaukku on edelleen tallessa. Tarkistaminen on muodostunut jo tavaksi.

Tykkään tästä, että vaikka näennäisesti tämän viikonlopun ajan kaikki onkin täydellistä ja huolet pystytään unohtamaan, Hermione silti miettii tilannetta. Ehkä juuri siksi, että tulossa ovatrankat ajat, tätä hetken rauhaa osaakin arvostaa ihan uudella tavalla. Tykkään myös siitä, miten saumattomasti yhdistät taikuutta ja velhomaailman juttuja, tämä tuntuu realistisemmalta kuin se, että velhot ja noidat eläisivöt ihan erillään kaikista jästien keksinnöistä.

Hermione on saanut nauraa poskensa kipeiksi ja astuessaan paljain jaloin ruohikolle hän tuntee olonsa onnelliseksi.

<3<3 Tää on jotenkin todella ihana lause.

3.

Kesäinen Hermione on aivan erilainen kuin se tyttö, jonka Ron on tottunut näkemään koulussa. Hermionen hiukset on letitetty ranskanletille ja hän on pukeutunut shortseihin ja t-paitaan, paljastaen enemmän ihoa kuin mihin Ron on tottunut. Tyttö on kaikin tavoin niin kaunis, niin eloisa ja tänä iltana täynnä onnellisuutta, mikä herättää Ronissa lämmintä väreilyä.

Ihana ihastunut Ron <3
Kuvaat hänen tunteitaan suloisesti ja aidosti, ja tuo hämmennyt ja kiusaantuneisuus hymyilytti, kuten myös tuo tokaisu äitiydestä ja emännyydestä. Ehkä Hermione osaa nähdä sen kohteliaisuutena tai sitten siinä näkyy Ronin vähän vanhanaikaiset arvot, mutta joka tapauksessa tarkoitus oli hyvä, ja Ronin pakeneminen hellyytti. Voi häntä :'D

4.
Tämä olikin sitten Harryn ja Ginnyn raapale, ja täytyy myöntää, että tätä hieman vierastin etukäteen, sillä he eivät ole mikään suosikkishippini. Kirjoitit heidät kuitenkin yhteen tosi luontevasti ja söpösti, ja huomasin että ihan tykkäsin heistä tässä parina. Hyvää työtä! <3
Hymyilin pussailuäänistä häiriintyville ystäville ja Ginnyn kuittailuille sekä Harryn ihastuneille ajatuksille Ginnystä. Yhteiselo pakussa alkaisi varmasti nopeasti olla tällä tavalla ongelmallista kun yksityisyyttä ei juuri ole, mutta onneksi sentään taikamaailmassa on hiljennysloitsuja

5.
Tässä tuli vähän tippa linssiin, sillä Luna on yksi suosikkihahmoistani ja rakastan häntä hirmuisesti, ja kirjoitat häntä todella hyvin. <3<3 Tuollainen ystävyyden pohtiminen Lunan näkökulmasta on aina ihanaa, ja tykkään kovasti siitä miten olet kirjoittanut hänet erottamattomasti osaksi porukkaa.

Luna ei voi olla halaamatta ystäviään heidän palatessaan autolle.

Hän ilahtuu suuresti, kun jopa Ron vastaa hänen halaukseensa epäröimättä.

<3<3<3

6.
Miulla on aivan kauhea heinäallergia, joten symppaan Nevilleä aivan täysillä! Voi Luna minkä teit :'D Tässä pätkässä oli taas ihanan verkkainen ja pohdiskeleva tunnelma.

Mutta entä Susan? Neville huomaa, kuinka toivoo tytön palaavan: lukuvuosi on paljon hauskempi, jos hän saa jakaa arkensa Susanin kanssa.

Hän päättää kirjoittaa tytölle kirjeen, kunhan pääsee kotiin. Kysyä, millainen kesäkurssi on. Kertoa, että ikävöi tämän seuraa.

Niin söpö <3 Nevillen ihastumine on tässä jotenkin ihanan rauhallista ja suloista.

7.

Toisessa huoneessa Hermione on jo nukahtanut, mutta Ginny makaa vielä valveilla ja katselee taivaalla tuikkivia tähtiä. Hänellä on vahva tunne siitä, että jokin on päättymässä: että viattomat, lempeät kesäpäivät ovat vaihtumassa vaikeisiin, synkempiin aikoihin. Se tuntuu pelottavalta, mutta Ginny huomaa miettivänsä, että onneksi heillä on tämä automatka, tämä yksi täydellinen viikonloppu muistona lempeämmästä ajasta.

Tämä kokoaa kauniisti koko ficin tunnelman, ja jättää jälkeen yhtä haikean olon kuin mikä hahmoillakin on. Oli ihanaa olla heidän mukanaan tällä reissulla, ja nautin jokaisesta kilometristä ja jokaisesta sanasta. <3 Kiitos, että kirjoitit tämän!