Harry Potter ja death of the author

[Iloinen Sipuli]

Tämä on jo pitkään vaivannut kinkkinen keskustelunaihe, josta haluaisin nimenomaan (entisten ja nykyisten) potterfanien jakavan laajasti ajatuksia. Kyse on siis J.K. Rowlingin loukkaavaksi tulkittavasta käytöksestä ja siitä, kuinka siihen tulisi suhtautua. Teema sisältää paljon arkoja aiheita, mutta uskon keskustelun pysyvän täällä asiallisena?

Mistä on kyse?

J.K. Rowling on jo pidempään esiintynyt sosiaalisessa mediassa transihmisten, erityisesti transnaisten pilkkaajana ja vähättelijänä. Tämä suomenkielinen artikkeli tiivistää asian hyvin. Rakastamamme kirjasarjan kirjoittaja siis käyttää valtavaa näkyvyyttään ja yleisöään vähemmistöjen sortamiseen ja pilkkaamiseen.

Tuorein tapaus sattui eilen sunnuntaina, jolloin hän jälleen otti asiakseen "valistaa" yleisöään siitä, että transnaiset eivät ole naisia, ja on anatomia määrittää sukupuolen. (Näette esimerkiksi täällä, sisältövaroitus: transfobia).

Suuri kysymys onkin nyt se, kuinka faniyhteisön tulee suhtautua kirjailijan toimintaan? Sekä tässä tapauksessa että yleisesti.

Tähän mennessä olleita reaktioita voidaan eritellä esimerkiksi seuraavanlaisesti. Ensinnäkin, todella moni ilmoittaa, kuinka potter ei ollutkaan niin hyvä, suosittelee suurta liutaa parempia kirjoja, kehottaa päästämään irti mokomasta vanhentuneesta sarjasta, ja epäilee jopa, onko sopivaa luetuttaa potterkirjat omilla lapsillaan. Moni twiittaa tunnustustwiitin siitä, kuinka päätti nyt, ettei ole enää potterfani, ja tekee symbolisen toimen kuten hävittää fanikamansa.

Toisaalta, paljon näkee sitä, kuinka fanit tahtovat päästä "yli" Rowlingista. Esimerkiksi tällaiset, tällaiset ja tällaiset "Harry Potterilla ei ole (enää) kirjoittajaa!" -reaktiot ovat varsin kaunis esimerkki siitä, kuinka fanit ovat niin sanotusti vallanneet fandomin itselleen ja potkineet kirjailijan menemään.

Mutta voiko näin todella tehdä? Voivatko fanit muka omia fandomin, voiko death of the author toteutua? Kuinka potterfanien tulisi suhtautua siihen, että kirjailijan käytös on sortavaa? Mitä tämä kaikki merkitsee sinulle?

[Fiorella]

Nykyaika on siitä armoton, että vaikka jokaisella näennäisesti onkin mielipiteenvapaus, sen ilmaisu julkisesti onkin toinen juttu. Saahan Rowling olla mitä mieltä on, mutta tuollaisten asenteiden julki tuominen nykyajassa johtaa väistämättä siihen, että se vaikuttaa ihmisten käsityksiin hänestä. Ja koska se loukkaa ihmisiä, se ei todellakaan ole fiksusti tehty. Tietoinen ilkeä ja loukkaava asenne on rumaa käytöstä.

Nämä uutiset ovat pistäneet miettimään, missä määrin tämä on häneltä tahallista ja tarkoituksellista, missä määrin vain vanhakantaista ennakkoluuloa. En oikein usko siihen, että Rowling olisi "vahingossa hipaissut tykkäysnappia" johonkin juuri tuollaiseen, vaikka sitäkin tietysti tapahtuu. Enkä hetkeäkään usko siihenkään, että nämä kaikki jälkikäteishuomautukset ("Dumbledore on aina ollut mielessäni homo, vaikka en olekaan ennen siitä kenellekään missään maininnut", "Hermionehan voi yhtä hyvin olla tummaihoinen, oikeastaan melkein siihen viittasinkin kun kirjoitin että hiukset ovat kiharainen pörrö" jne) olisivat olleet hänellä suunnitelmissa ja tiedossa jo silloin sarjaa aloitellessaan. Rowling on minun nähdäkseni keksinyt kaikenlaista sitä mukaa kuin siihen on ollut tarvetta, ja tällaiset "Nagini olikin aasialainen nainen valkoisen miehen orjuuttamana" -jutut ovat osoitus siitä, että nekään eivät ole olleet loppuun asti mietittyjä. Minusta on koko ajan näyttänyt siltä, että hän on nimenomaan tavoitellut näillä vähemmistöjen hyväksyntää, ja ehkä siksi tuntuu nyt omituiselta, että hän ei enää piittaa siitä vaan laukoo mitä sattuu. Ehkä hänellä on jo kylliksi rahaa, ettei tarvitse enää mielistellä kansanjoukkoja? Miettikää nyt tuotakin Dumbledorea, jos hän olisi julkistanut sellaisen asian heti alkuunsa kirjoissaan, olisi sen aikaisista lukijoista iso osa kaikonnut ja rahavirrat katkenneet. Dumbledoren kaapistatulo sattuikin tapahtumaan sitten sopivasti juuri sellaiseen ajankohtaan, kun kaikki seksuaalivähemmistöjen teemaan liittyvä nosti kannattajansa arvoa. Minusta tällainen ei todellakaan ole mitään sattumaa vaan nimenomaan laskelmoitua.

Mutta voiko näin todella tehdä? Voivatko fanit muka omia fandomin, voiko death of the author toteutua? Kuinka potterfanien tulisi suhtautua siihen, että kirjailijan käytös on sortavaa? Mitä tämä kaikki merkitsee sinulle?
Miksei voisi. Kun ajattelee, miten paljon kirjoja lukee, niin aika harvasta edes tietää kirjoittajasta kuin nimen. Jokusen kohdalla on saattanut lukea elämänkertaa tai perehtyä taustoihin, mutta hyvin harvoin itse ainakaan niin tekee. Kun luen, luen tarinaa ja en mieti kirjoittajaa. Sama juttu musiikin sun muun suhteen.

Itse en kummemmin ole seurannut Rowlingia (enkä muitakaan kirjoittajia, muusikoita ym) somessa tai muutenkaan, mutta näkisin että omalla kohdalla kannanotto voisi olla se, että en seuraa, "tykkää" somessa tai tue ihmistä, jonka toimintaa en hyväksy. En lakkaisi lukemasta, mutta lukisin enemmän tiedostaen jatkossa, jolloin ehkä tällaisiin asioihin kiinnittäisi tekstissä huomiota. Lainaisin kirjastosta hänen kirjojaan, en välttämättä enää ostaisi.

Mutta jos nyt ajatellaan kokonaisuuden kannalta, en minä selvitä kenenkään muunkaan kirjailijan taustoja lukeakseni kirjan. Itse erotan kirjan, musiikkikappaleen, näytelmän, taideteoksen, elokuvan jne itsenäiseksi asiaksi, josta pidän tai en pidä, riippumatta siitä pidänkö vai enkö siitä henkilöstä, joka sen taustalla on.

[Beatrix Bones]

Mä taas ajattelen asian siten, että Harry Potterit on kuitenkin julkaistu aikajänteellä 1997-2007 (eli ne on myös kirjoitettu noita julkaisuvuosia aiemmin), jolloin maailma on ollut oikeasti aika paljonkin erilainen verrattuna nykyhetkeen. Tuolloin mä en sinällään näe Harry Pottereita mitenkään pöyristyttävänä kirjasarjana vaan näen ne oman aikakautensa tuotoksena, sillä vähemmistöjen oikeudet ovat olleet iso teema nyt menneellä 2010-luvulla (eli Potterien julkaisemisen jälkeen) ja ovat sitä edelleenkin. UK:ssakin homoseksuaalisuus rikoksena poistettiin ensin 1967 Englannissa ja Walesissa, mutta 1980-luvun alussa se dekriminalisoitiin myös Pohjois-Irlannissa ja Skotlannissa. Siltikin nuo olivat lakiin kirjattuja muutoksia, mutta on eri asia kuinka nopeasti asenteet ovat muuttuneet (voidaan esimerkiksi verrata meille Suomeen, jossa oli hirveää vänkäystä tasa-arvoista avioliittoa vastaan 2010-luvulla). Mä opiskelen yliopistossa englannin kieltä ja kulttuuria, ja meidän kursseja varten luettavissa kirjoissa on kuitenkin aika paljon rasistista ja seksististä materiaalia ynnä muuta, jotka ovat myös aikansa tuotoksia ja niitä kuitenkin pidetään kirjallisuuden klassikoina. Sehän on totta, että ne kirjat (klassikot) eivät ole nykyaikaisia ajatuksia nähneetkään. Pottereitakin koskee se todennäköinen asia, että jos Rowling olisi heti Viisasten kivestä lähtien todennut Dumbledoren olevan homoseksuaali, kuinka moni konservatiivinen vanhempi olisi antanut lastensa lukea kys. kirjasarjaa? Se olisi kuitenkin karkottanut todella monen lukijan. Vanhemmat britit kuitenkin ovat melko konservatiivisia, olleet sitä vielä tuolloin (ja osa on sitä edelleen) ja J.K. Rowling ikänsä puolesta kuuluu konservatiivisempaan sukupolveen.

Fiorella toi mun mielestä hyvin esille senkin, miten Rowling on ns. keksinyt faktoja sitä mukaa kuin sille on ollut tarve kulloisenkin tilanteen mukaan ja kyseessä on mun mielestä markkinointikikka, jolla pyritään asettelemaan sädekehää oman päänsä päälle. Mun mielestä olisi parempi, jos hän ei olisi yrittänyt tuoda esille asioita siten, että "no itse asiassa tarkoitinkin sen juuri noin" jne, koska mielestäni sille ei ole mitään tarvetta. Harry Potterit ovat kuitenkin edelleen lapsille ja nuorille suunnattu fantasiakirjasarja ja mun mielestä on tavallaan tyhmää hylätä kirjasarja ja fanituotteet siksi, että kirjailija on mennyt möläyttämään asian x, y tai z. Tietenkin ymmärrän sen, ettei halua tukea kys. kirjailijaa, jos tämä edustaa arvoja joita ei itse tue, mutta omasta mielestäni vähän ylimitoitettu statement joku fanituotteidenkin polttaminen. Itselleni vähemmistöjen oikeudet ja tasa-arvo ovat tärkeitä teemoja, mutta mä en Rowlingin mielipiteiden vuoksi ala nyt polttamaan mun Harry Pottereita, koska suhteutan ne oman aikakautensa tuotteeksi. Vaikka Rowlingin mielipiteet eivät oman ajatusmaailmaani kohtaakaan, niin silti Potterit ovat mun mielestä todella hyviä kirjoja, joissa käsitellään monia lapsille ja nuorille tärkeitä aiheita.

Komppaan kuitenkin edellisiä siinä, että vaikka onkin olemassa käsite "mielipiteenvapaus" niin silti ei kannata kaikkea sanoa ääneen - varsinkaan asioita, jotka varmasti ovat omiaan vaikuttamaan ihmisten käsityksiin negatiivisella tavalla.

[Ingrid]

Minulle Rowling on ja tulee aina olemaan sellainen henkilö, jonka tahtoisin tavata ja jonka tuotanto tulee varsinkin Pottereiden osalta aina olemaan lähellä sydäntäni. Olen hyvin tietoinen siitä, millainen hänen arvomaailmansa ja mielipiteensä tiettyjä asioita kohtaan on, enkä suinkaan väitä, että hän olisi kovin fiksulla tavalla itseään ilmaissut sosiaalisen median kautta. Olen myös monista asioista hänen kanssaan eri mieltä, varsinkin mitä tulee vähemmistöjen oikeuksiin ja tasa-arvoon. Ajattelen asian kuitenkin niin, että yksityishenkilönä hänellä on oikeus mielipiteeseensä siinä missä kenellä tahansa muullakin, vaikka se täysin päinvastainen omani kanssa olisikin, eikä se tee hänestä huonompaa kirjailijaa. Hän on kirjailijana ja teoksillaan inspiroinut minua, kuten monia muitakin, kirjoittamaan ja lukemaan jo useiden vuosien ajan - Rowling tulee aina olemaan minulle se kirjailija, joka kirjoitti Harry Potter -kirjasarjan, ja se tulee aina olemaan syy, miksi haluaisin päästä tapaamaan hänet. Yksityishenkilönä en usko, että hän herättäisi minussa juurikaan tunteita saatikka kiinnostusta, koska tämän tällä hetkellä pinnalla olevan tapauksen lisäksi hänessä on paljon muitakin sellaisia piirteitä, joita en arvosta ympärilläni olevissa ihmisissä.

Mielestäni tällaiset asiat eivät kuitenkaan ole mustavalkoisia enkä usko siihen, että tässä nyt pitäisi valitsemalla valita puoli, jolla tulee seisomaan, enkä minä ainakaan aio tehdä niin. Ymmärrän kuitenkin, että asia henkilökohtaisella tasolla koskettaa monia ja että ihmiset haluavat ryhtyä toimiin muun muassa lopettamalla kirjailijan tukemisen tai seuraamisen, ja siihen on toki jokaisella oikeus, jos se itselle tuntuu hyvältä ja oikealta ratkaisulta.

[ruttotohtori]

Ahhahaa, ei vitsi, tästä tuli nyt sitten topic. Tää on kyllä aihe, joka on itselleni ihan hirveen hankala. Toisaalta oon tosi iloinen siitä, että niin montaa tää on kohahduttanut, ja että niin moni välittää. Vaikka J.K. Rowlingilla on mielipiteenvapaus siinä missä kellä tahansa muullakin, hän ei elä tyhjiössä. Hänellä on ihan hirveesti vaikutusvaltaa ja seuraajia, ja ikävä kyllä nuo jutut mitä hän esimerkiks transsukupuolisista suoltaa, vaikuttaa monien ihmisten näkemyksiin. Tuollaisen, no, sanotaan suoraan että paskan suoltaminen levittää ennakkoluuloja, joiden takia transsukupuoliset kokee syrjintää, kiusaamista, väkivaltaa ja jopa murhia. Vaikkei Rowling nyt itse tuollaiseen ole syyllistynyt, jo se että miljoonayleisölleen levittää haitallisia asenteita maailmassa, jossa ne asenteet aiheuttaa kamaluuksia, on... No, voin sanoa että itselleni transsukupuolisena ei tule mitenkään hyvä mieli.

That being said, mua satuttaa myös nähdä ihmisten twiittejä siitä kuinka oon suunnilleen hirvee ihminen jos luen edelleen Pottereita tän jälkeen. Totta kai mä luen, en mä niitä vaan osaa heivata poiskaan, kun ne kirjat on mua niin paljon auttaneet lapsesta saakka. Ei sillä, iteltä lähtee ihan full support sille ettei halua tukea Rowlingia ja ymmärrän senkin, miksi jotkut ei enää halua lukea Pottereita ollenkaan. Kun se lempikirjojen kirjoittaja viestittää, että hei, sä et ole arvokas ja että hei, sun kokemukset ei ole todellisia, niin... No, en mä osaa ihmetellä miksi jotkut haluaisi vaikka sitten polttaa kirjansa, enkä tuomitse sitä ollenkaan. Kaikki tekee niin kuin hyvältä tuntuu. Musta taas tuntuu paremmalta lukea edelleen niitä kirjoja, mutta unohtaa kuka ne on kirjoittanut, ja kirjoittaa twitteriin kieli poskessa kuinka kaikki hahmot Harry mukaan lukien on transsukupuolisia ja kuinka Pottereiden takana on oikeasti Hatsune Miku. Et silleen harmittaa sitten nähdä ihmisten sanovan kuinka jo Potterien lukeminen tukee transfobiaa. Etenkin ihmisenä johon ihan oikeasti sattuu noi Rowlingin kannanotot. Tai siis, Rowling oli mun idoli lapsesta saakka. Halusin ite kirjailijaks koska tykkäsin Pottereista niin paljon. Sen tajuuminen että se oma idoli onkin paremman sanan puutteessa kusisukka, no, ei se oo mitenkään kivaa.

Että silleen. Tässä kohtaa oon vaan iloinen etten ikinä ottanut Potter-tatuointia, koska vaikka edelleen Pottereita aion lukea ja niistä nauttia, mulle henkilökohtaisesti tekis vaan liian kipeetä jos... nii. Also huom: nää on kaikki vaan mun omia ajatuksia ja jos joku edelleen pitää Rowlingia idolina ja hyvänä ihmisenä, hei, good for you! Haluaisin itsekin, mut en pysty.

[Fiorella]

Et silleen harmittaa sitten nähdä ihmisten sanovan kuinka jo Potterien lukeminen tukee transfobiaa.

Mielipiteensä toki kullakin, mutta minusta tämä tällainen taas menee jo yli. En näe, että HP-sarja itsessään millään tapaa tukisi transfobiaa. Ensinnäkin HP-sarja sijoittuu ajallisesti sellaiseen aikaan, jolloin maailma oli aika lailla toisenlainen kuin nykyään. Ja se, että sarjassa esimerkiksi ei ole transhahmoja tai avoimesti seksuaalivähemmistöjä edustavia hahmoja ylipäätään, ei minusta millään tavalla tue mitään muuta kuin sitä, että se on vain tavallinen lasten- ja nuortenkirjasarja siltä ajalta, jossa otetaan kantaa toisiin asioihin kuin näihin. (Ei siihen aikaan ollut oletuksena kerta kaikkiaan missään transhahmoja, ainakaan kuvattuna positiivisessa valossa, saati sitten tosiaan lastenkirjoissa.) Jos olisi ollut, todennäköisesti silloin olisi voitukin puhua transfobian tukemisesta. Esimerkiksi mörkökohtaus, jossa Neville pukee Kalkaroksen mummonsa vaatteisiin voidakseen nauraa pelolleen, ei minusta niinkään liity siihen, että naurettaisiin kenelle tahansa miehelle naisen vaatteissa, vaan nimenomaan Kalkarokselle mummon asussa, joka oli velholapsista koominen jo mummon yllä.

Sen sijaan sitten tuo, että myöhemmissä kirjoissa on aiheeseen otettu kantaa, on asia erikseen. (Spoilerin alla asiaan liittyvä lainaus Iloisen Sipulin linkittämästä suomenkielisestä artikkelista, sanotaan nyt vaikka K-11)

Spoiler: näytä

Sosiaalisessa mediassa epäilyttävästi, ja nyt suoraan vihamielisesti, toimimisen lisäksi Rowling on sisällyttänyt kyseenalaisia transhahmoja myös omiin töihinsä. Pseudonyyminsä Robert Galbraith nimissä julkaistuun kirjaansa Silkkitoukka (Silkworm, 2015) Rowling sisällytti yhdeksi hahmoista transnaisen nimeltä Pippa. Pippa kuvaillaan kirjassa väkivaltaisena, vaarallisena, impulsiivisena hahmona, jonka fyysisiä ominaisuuksia kuvaillaan hyvin tarkasti.
Kun Pippan transsukupuolisuus paljastuu, Rowling kuvailee kuinka hänen aataminomenansa on näkyvä ja kuinka hän pitelee käsiään piilossa, vihjaten niiden olevan ”liian suuret” naiselle. Kaikkein julminta Rowlingin Pippalle varaamassa kohtalossa on se, että Rowling laittaa päähenkilön uhkailemaan Pippaa raiskauksella vankilassa, josta Pippa ”ei tulisi nauttimaan, ei ennen [genitaalialueen] leikkausta”.

Harry Potter -fandomiin tämä ei mielestäni kuitenkaan vaikuta. Ensinnäkin HP-kirjasarja on tosiaan kirjoitettu paljon Cormoran Strike -sarjaa aikaisemmin ja toisekseen se ei kuvaa todellista, tämänhetkistä maailmaa. Toisaalta olisi mielenkiintoista tietää, että jos Rowling olisikin kirjoittanut HP-sarjan nykyajassa, millainen siitä silloin olisi tullut?

[Tundra]

Aah no niin, mä mietinkin viimeksi eilen, että milloinkohan Finiin putkahtaa tästä aiheesta keskustelua!

Mä taas ajattelen asian siten, että Harry Potterit on kuitenkin julkaistu aikajänteellä 1997-2007 (eli ne on myös kirjoitettu noita julkaisuvuosia aiemmin), jolloin maailma on ollut oikeasti aika paljonkin erilainen verrattuna nykyhetkeen. Tuolloin mä en sinällään näe Harry Pottereita mitenkään pöyristyttävänä kirjasarjana vaan näen ne oman aikakautensa tuotoksena, sillä vähemmistöjen oikeudet ovat olleet iso teema nyt menneellä 2010-luvulla (eli Potterien julkaisemisen jälkeen) ja ovat sitä edelleenkin.

Tää on tosi hyvä pointti, jota olin tulossa sanomaan itsekin! Viestittelin eilen yhden tutun kanssa noista Rowlingin tuoreimmista transfobisista/-vastaisista twiiteistä (jotka on muuten ihan pyllystä, näin oman mielipiteeni asiasta kiteyttääkseni). Hän kärkkäästi ilmaisi jotain siihen suuntaan, että Rowlingilla oli seitsemän kirjaa aikaa tuoda sarjaan edes yksi transhahmo, mutta hän ei sitä tehnyt. Mä en missään nimessä ole Rowlingin kanssa samaa mieltä hänen twiiteistään tai muilla alustoilla ilmaistuista mielipiteistään, mutta en myöskään erikseen aseta transihmisten tai muiden vähemmistöjen näkyvyyden puutetta Potter-sarjassa häntä vastaan. Kuten Bea sanoitkin, vähemmistöjen oikeudet on munkin mielestäni tulleet enemmän esille julkiseen keskusteluun ja vähemmistöt on sitä kautta saaneet enemmän näkyvyyttä populäärikulttuurissakin vasta 2010-luvulla. On tosi ymmärrettävää, että vähänkään vanhemmissa kirjoissa tai muissa teoksissa vähemmistönäkyvyys on aika heikkoa - eikä se suinkaan aina johdu tekijän fobioista tai asenteista, vaan ihan vain senhetkisestä ymmärryksen ja tiedon puutteesta.

Mutta tosiaan, vaikka mun rakkaus Pottereita ja Potter-maailmaa kohtaan ei ole muuttunut miksikään, niin Rowlingin tekemisten ja sanomisten takana en kyllä voi seistä. Hänen uusimpia teoksiaan en välttämättä näiden nyt esiin tulleiden juttujen valossa lähtisi ostamaan ja näin ollen häntä rahallisesti tai muuten tukemaan. Mun on kuitenkin suht helppo Pottereiden kohdalla erottaa teos tekijästään. En koe, että mun asiani olisi sanoa, että miten koko faniyhteisön kuuluisi tähän nyt reagoida, mutta omalla kohdallani näin. Toivoisin kuitenkin, että yksittäiset ihmiset eivät saisi niskaansa arvostelua tai vihaa siitä, kun Pottereiden lukemista jatkavat. Ja toisaalta, toivon myös, että muut ymmärtävät myös heitä, jotka kokevat tarvetta katkaista kaikki siteet Potter-kirjoihin ja -maailmaan tämän myötä. Asiallisella keskustelulla ja empatialla muita faneja kohtaan päästään varmasti aika pitkälle.

// Fiorella väliin. Vähän samantyyppistä asiaa kuin itsellänikin, komppailen!

[Beatrix Bones]

Itse tulen vielä kommentoimaan, että ymmärrän täysin heitäkin, jotka Rowlingin kommenttien vuoksi haluavat lopettaa sarjan lukemisen, koska kyseessä on kuitenkin kommentit, jotka ovat tasa-arvoa ja sen toteutumista vastaan. Tästä ei kuitenkaan saisi tulla mitään vastakkainasettelua Potterien lukemista jatkavien henkilöiden ja fandomin hylkäävien ihmisten kesken. Mä en itsekään hyväksy Rowlingin kommentteja, mutta mä silti erotan ne kirjasarjasta. Mä en myöskään oikein niele sitä, että nostetaan tapetille vähemmistöjen puuttuminen sarjasta, koska ne on kuitenkin kirjoitettu aikakaudella, jolloin asiasta ei myöskään ollut kovin paljon tietoa eikä vähemmistöjen asioita käsitelty populäärikulttuurissa (musiikki, elokuvat, kirjat, tv-sarjat jne) samalla tavalla kuin nyt. Fiorella toi myös esille Kalkaroksen naisten vaatteissa Azkabanin vangista, enkä minäkään ole ikinä ajatellut asiaa siten, että siinä nyt naurettaisiin naisten vaatteisiin pukeutuneelle miehelle. Olen ajatellut sen siten, että ne vaatteet itsessään olivat jo aivan naurettavia, jonka vuoksi pelottavasta professorista saatiin vähemmän pelottava - kun sen laittaa vielä kontekstiin eli siihen, miten mörön saa karkotettua. Mä myös peilaan tätä siihen, että kirjojen julkaiseminen ja myynti kuitenkin on myös puhtaasti markkinointia, jolloin helposti lähdetään valtavirtaa miellyttävään suuntaan varsinkin, kun puhutaan 1990-luvun lopusta ja 2000-luvun alusta. Maailma on kuitenkin ollut huomattavasti konservatiivisempi tuolloin, vaikka nyt onkin tullut paljon muutoksia huomattavasti parempaan suuntaan.

Mä myös komppaan aiempia siinä (ja sanoin tästä aiemminkin), että Potterien kohdalla lähtisin erottamaan kirjat tekijästään ensinnäkin siksi, että kirjojen julkaisuaika pitää laittaa kontekstiin. Lisäksi ne ovat kuitenkin fantasiakirjoja, jotka on suunnattu nuorisolle, jolloin niissä käsitellään heille tärkeitä asioita. Varmasti vähemmistöjen oikeudet ovat nuorille myös tärkeitä, mutta kun suhteuttaa tuohon aikakauteen (1997-2007), enemmän silloin on käsitelty kasvua lapsesta teiniksi ja nuoreksi aikuiseksi, sosiaalisia suhteita, miten käsitellä pilan tai kiusaamisen kohteeksi joutumista, ensimmäisiä ihastumisia jne.

[ruttotohtori]

Huuhh, pakko tulla laittamaan viestiä vielä tästä aiheesta koska siis:

Mä en myöskään oikein niele sitä, että nostetaan tapetille vähemmistöjen puuttuminen sarjasta, koska ne on kuitenkin kirjoitettu aikakaudella, jolloin asiasta ei myöskään ollut kovin paljon tietoa eikä vähemmistöjen asioita käsitelty populäärikulttuurissa (musiikki, elokuvat, kirjat, tv-sarjat jne) samalla tavalla kuin nyt.

Tämä. Tai no siis, vähemmistöjen oikeudet ja asema on olleet asioita jo kauan, ja vähemmistöhahmoja on näkynyt teoksissa jo kauan ennen Potterien julkaisua. Mutta Potterit on mainstream fiktiota ja vielä esim. ysärillä vähemmistöhahmoja näkyi positiivisessa mielessä lähinnä tuntemattomammissa tuotoksissa. Ja siinä missä homohahmoja on näkynyt vähintään kiintiöhomojen muodossa useissa sarjoissa jo 2000-luvun alusta, niin no, transhahmojen näkyvyydestä kertoo aika paljon se, että aloin itkee kun tässä keväällä katsoin yhden sarjan viime vuonna julkaistua kautta ja siinä näkyi hahmo, joka oli trans nainen. Se ei oo vieläkään mikään itsestäänselvyys että tällaisia hahmoja on yhtään missään muualla kuin sarjoissa, jotka erityisesti keskittyy kertomaan queer-kulttuurista. Jos näen trans hahmon yhtään missään muussa kontekstissa, se tuntuu joltain harvinaiselta, erikoiselta, spesiaalilta. Joten en lähtis Pottereita tuomitsemaan siitä, ettei tällaisia hahmoja ole näkynyt, saati hirveämmin muitakaan vähemmistöhahmoja.

Lisäksi ne ovat kuitenkin fantasiakirjoja, jotka on suunnattu nuorisolle, jolloin niissä käsitellään heille tärkeitä asioita. Varmasti vähemmistöjen oikeudet ovat nuorille myös tärkeitä, mutta kun suhteuttaa tuohon aikakauteen (1997-2007), enemmän silloin on käsitelty kasvua lapsesta teiniksi ja nuoreksi aikuiseksi, sosiaalisia suhteita, miten käsitellä pilan tai kiusaamisen kohteeksi joutumista, ensimmäisiä ihastumisia jne.

Joo ja tästä: oli Rowling millainen ihminen tahansa, en varmasti oo ainoa vähemmistönuorena kasvanut tyyppi, joka on saanut lohtua Pottereista. Koska Harryn kokemukset kiusaamisesta ja kotiväkivallasta on monille vähemmistöihin kuuluville nuorille tuttuja. Niin vaikka kuinka paljon Rowlingia nyt vihaisikin, on musta väärin lähteä kusemaan niiden muroihin, jotka on Pottereista saaneet lohtua, erityisesti koska monet Potter-fanit kuuluu itse vähemmistöihin. En nyt tarkoita sitä, että vähemmistöihin kuulumattomien fanien muroihin pissiminen olis yhtään enempää ookoo, en todellakaan, mutta on semisti ehkä tekopyhää sanoa että on vähemmistötyyppien asialla ja sit aukoa päätään samoille tyypeille, if you get my point.

Tosin ois myös ihan nastaa, jos Rowling ei yrittäisi kalastella niitä "woke pointseja" tunkemalla vähemmistöteemoja jälkikäteen kirjoihin, erityisesti kun osa sen ulostuloista aiheeseen liittyen on enemmän haitallisia kuin hyviä. Toki Dumbledoren homoudesta nyt ei haittaa kellekään ole, vaikka kyllä on selkeää että Rowlingia kiinnostaa lähinnä vaikuttaa jotenkin hyvältä tyypiltä eikä oikeasti antaa representaatiota kun miettii näitä Fantastic Beasts -leffoja, joissa asiaa voitaisiin käsitellä mut ei sit vaan viitsitä. Mutta Rowling on myös sanonut kuinka esimerkiks Lupinin ihmissuteus on metafora HIVille, mikä on, no, oli takana kuinka mahdollisesti hyvät ajatukset niin onhan se nyt aika hirveää rinnastaa sairauden kanssa kamppailevat ihmiset tyyppeihin jotka muuttuu pedoiksi jotka ei voi kontrolloida itseään, erityisesti kun suurin osa muista ihmissusista kuvataa jenginä joka haluaa tartuttaa tuon ihmissuteuden muihin. Et nää on näitä keissejä et Rowling kaipais selkeesti taitoa olla välillä hiljaa.

Sori jos tää viesti on epäselkee, mun päätä särkee :--(

[Violetu]

Mä myös peilaan tätä siihen, että kirjojen julkaiseminen ja myynti kuitenkin on myös puhtaasti markkinointia, jolloin helposti lähdetään valtavirtaa miellyttävään suuntaan varsinkin, kun puhutaan 1990-luvun lopusta ja 2000-luvun alusta. Maailma on kuitenkin ollut huomattavasti konservatiivisempi tuolloin, vaikka nyt onkin tullut paljon muutoksia huomattavasti parempaan suuntaan.

Juurikin tämä. Jos kirjassa olisikin ollut näkyvä trans-sukupuolinen tai seksuaalivähemmistöä edustava hahmo, joku olisi kaivanut sen esiin, ja osa kirjasta tehdyistä arvosteluista olisi epäilemättä takertunut siihen, ja ihmiset olisivat kauhistelleet, että onko tämä nyt lapsille sopivaa ja muuta tyhmää.
Olihan taikuus jo tietyissä uskonnollisissa yhteisöissä (tai miten asia nyt pitäisi ilmaista) riittävä syy asettaa Potterit pannaan ja yhdistää ne saatananpalvontaan😅

(ei sillä, itse olisin varmaan ollut sellaisesta hahmosta ihan kikseissä).

Olen suuresti pitänyt "kirjailijan kuolema" - käsitteestä siitä lähtien kun siihen törmäsin (silti haluan myös edelleen kirjailijaksi), ja olen pyrkinyt soveltamaan sitä Rowlingin jo ennen kaikkia sen viimeaikaisia aivopieruja. Kirjat on kirjoja, eikä se vaikuta niihin, mitä ikinä kirjailija suustaan päästää, jos ne sanat ei seiso siellä kansien välissä.

Jokainen tietysti tehköön niin kun tykkää/haluaa, kukapa minä olen tuomitsemaan, jos jollekin kirjailija on niin teosta lähellä, ettei joku lukijana pysty enää kirjoista sen takia nauttimaan, kun kirjailija on julkisesti pöljäillyt.

En tiedä kokeeko Rowling jotenkin oman naiseutensa uhatuksi, vai mikä sen ongelma on, mutta haluaisin ajatella, ettei se tuollaisia lauo vain vähemmistöjä satuttaakseen.
Toisaalta tuollaisten sanomisen perusteleminen tietämättömyydellä (yritän siis keksiä koko jutusta itselleni järkevää selitystä) tuntuu myös vähän omituiselta, Rowlingin on kuitenkin ajatellut olevan yleisesti ottaen ihan älykäs ihminen.

Se tuntuu ajatuksena vähän kaukaahaetulta (jos ei peräti paksulta) , että jonkun vähemmistön puuttuminen tarkoittaisi heti homofobiaa/transfobiaa/rasismia etc.
Jos Rowling olisikin kirjoittanut tällaisia hahmoja, se olisi todennäköisesti tehnyt sen kuitenkin väärin, kun otetaan huomioon sen viimeaikaiset möläytykset ja ajanjakso, jolloin Potterit on kirjoitettu.

[Iloinen Sipuli]

(Aah, ihanaa kiihkotonta keskustelua aiheesta!)

That being said, mua satuttaa myös nähdä ihmisten twiittejä siitä kuinka oon suunnilleen hirvee ihminen jos luen edelleen Pottereita tän jälkeen.

Nimenomaan tämä, twitter on sellainen median muoto, jossa juuri sellaiset "jos vielä luet pottereita niin en luota sinuun olet kamala" -tyyppiset yliampuvat heitot saavat kannatusta ja kannatusta, ja valtavan pitkissä, rönsyilevissä ketjuissa jokainen pyrkii lisäämään vain kierroksia.

Mutta toisaalta, esille on noussut myös kiinnostavia keskusteluja siitä, mikä kaikki potter-sarjoissa on ongelmallista. Tästäkin voidaan erottaa kaksi puolta. Ensinnäkin se ns. in-universe -ongelmallisuus, eli maailman spekulointi sinällään, mikä tietysti kuuluu kaikkeen hyvään fiktioon. Mieleenjäävän ja mielenkiintoisen sarjan maailmasta puhutaan. Itsekin ja monet muut harjoitimme jo joskus ala-asteella niitä pitkiä nörttikeskusteluja siitä, mitä kaikkia huonoja puolia velhojen yhteiskunnassa on, ja kuinka niitä voisi korjata (sosiaaliturvan puute, autoritäärisyys, rangaistuslaitos, tämähän on super-hedelmällistä fanikeskustelua!).

Kiinnostavaa sitten, kuinka jotkut yhdistävät tämän saumattomasti täysin toiseen kritiikin kohteeseen, eli siihen, mitä problemaattisuutta kirjoissa itsessään on. Näykyvimpänä esimerkkinä vähemmistöihin kuuluvien hahmojen stereotypistointi, johon itsekin olen havahtunut vasta myöhemmin. Cho Changin nimi nostetaan usein esille, samoin maahiset rasistisena stereotypiana juutalaisista.

(Jotenkin tavallaan jännää, että samoissa ketjuissa keskustellaan siitä, kuinka oli väärin nimetä aasialaistaustainen hahmo Cho Changiksi, ja kuinka on väärin, että velhomaailmassa vankeja kidutetaan )

Tbh, en itse ole kovin hyvä toteamaan kirjojen kaikkea ns. oikeaa problemaattisuutta, vaikka sitä monet pyrkivätkin valistamaan. Osa asioista on myös sellaisia, jotka ovat puhtaasti leffantekijöiden vika, kuten Parvati ja Padma Patil sieluttomina hahmoina rumissa puvuissaan.

[Starr]

//Iloine Sipuli väliin!

Hmm. Jokainen on tietenkin vapaa tekemään omat valintansa tilanteeseen liittyen, Death of The Author on konseptina mutkikas enkä myöskään ole sitä mieltä että jokainen joka Pottereita lukee ja rakastaa tulee nyt tuomita. Oon iloinen että tää kesksutelu nostettiin esiin, ja komppaan esim. Ruottotohtorin viestejä lujaa. Mieleeni tuli muutama pointti, jotka voisivat ehkä tuoda lisää kontekstia punnittavaksi Rowlingin tlanteeseen. En ole juuri nyt parhaassa kuosissa kirjoittamaan selkeintä mahdollista tekstiä, mutta yritän lisätä viestin loppuun muutaman hyvän videolinkin jossa aihetta puidaan akateemisesti selkeämmin.

Viitaten siihen, etteikö Rowling muka olisi kirjoittanut jo Pottereihin twiittiensä kanssa linjauksessa olevaa sisältöä - muistaako kukaan, miten Rita Luodikoa Potterissa kuvaillaan? Isot kädet, vahva leuka ja irvokkaan räikeä ehostus nousevat mieleen. Tämä on tietenkin helppo sivuuttaa vain yksittäisenä hahmon luonnehtintana siinä missä kenen tahansa muunkin, mutta musta on kuitenin tärkeää näin aikuisemmala iällä kirjoja tulkitessa kiinnittää huomiota muuhunkin kuin siihen minkä kirjalija suoraan ilmaisee. Yhtään tarkemmin tulkittuna ja TERF-retoriikasta (joka ei, kuten Rowlingin viesteistä voisi ymmärtää, ole naisia halventava haukkumanimi vaan lyhenne sanoista "trans exclusionary radical feminist") tietäen Ritan kuvaus on yksi yhteen transfoobinen karikatyyri transnaisista. Potterit on tarinana rakennettu metaforille, jotka heijastelevat paitsi myös arkimaailman ongelmia (syrjintä, fasistinen hallitus, jne). Väistämättä ne suodattuvat läpi sen linssin, jolla kirjalija itse maailman näkee,  ei sellaisena kuin se objektiivisesti on. Ilmiselvää, yeah?

Haen takaa siis sitä, että myös siinäkin tapauskessa että haluaa ignoorata Rowlingin twiitit, myöhemmät teokset ja jälkilisäykset vaikkapa Tapaus Naginin suhteen, Pottereita ei voi lukea ilman että kahlaa läpi huterasti verhottujen antisemitisten karikatyyrejen (Irvetan maahiset), trans- ja homofoobisia rakenteita ruokkivien kuvausten (Ritan lisäksi esim. suoraan tekstistä löytyvä esimerkki löytyy Fernir Harmaaselästä - Rowling on myöhemmin vahvistanut käyttäneensä ihmissuteutta vertauksena AIDS-epidemialle, eikä etenkin hänen ikäpolvensa ihmisille ajatus pikkulapsien kimppuun tartutusaikeissa hyökkäävistä homoseksuaalisista miehistä ole mitenkään epätavallisen haitallinen olkiukko). Myös esimerkiksi Cho Changin hahmo on jo kirjoissa kirjoitettu stereotyyppisen rasistisesti kalskahtavin tavoin.

En väitä ollenkaan, että Rowling olisi tarkoituksella ja tietoisesti halunnut levittää "pahaa propagandaa" lastenkirjoja kirjoittaessaan - hän on, kuten suurin osa muistakin kirjailijoista, kanavoinut kaiken vahvasti omien arvojensa kautta varmasti hyvää tarkoittaen. Se, että monet haitalliset ajatusmallit jotka kirjoista löytyvät, ovat olleet "aikansa tuotoksia" ei mielstäni ole tarpeeksi hyvä syy ignoorata niiden vaikutus täysin. Ongelma kaikenlaisten syrjivien ajatusmallien taustallahan on usein nimenomaan se, kuinka huomaamattomaksi ja itsestäänselväksi osaksi yhteiskuntaa ne ovat muodostuneet. En esimerkiksi itse olisi osannut tunnistaa Irvetan maahisia vaarallisen yleiseksi juutalaisvastaiseksi kuvaukseksi, ellei joukko ihmisiä joilla on aiheesta henkilökohtaista ja kivuliasta kokemusta sekä tietoa olisi huomauttanut siitä. Koska fiktio ja yhteiskunta vaikuttavat toisiinsa niin aktiivisesti, on mielestäni kuitenkin tärkeää vähintään tiedostaa mitä lukee ja mistä mahdolliset haitalliset kuvaukset kumpuavat.

Tästä syystä en itse halua lähestyä Pottereita tämän uuden tiedon valossa kuten jotkut fanit ovat tehneet, eli julistamalla yksinkertaisesti aikovani tästä lähtien leikkiä jonkun muun kirjoittaneen kyseiset kirjat, tyyliä "jaa kuka Rowling?". Tässä tapauksessa taiteilijaa ei mielestäni voi erottaa taiteesta täysin ilman että sulkee silmänsä taiteesta itsestään löytyvältä sisällöltä.  However! Tiedostan ettei myöskään ole niin helppoa kuopata kirjoja, jotka ovat vaikuttaneet positiivisesti niin moneen. Itse myös trans-nuorena löysin nimenomaan Potterfanipiirien kautta ympäristön jossa sain vapaammin olla oma itseni. Tuntuu surulliselta ja nurinkuriselta, kuinka Pottereiden niin keskeinen sanoma ystävyydestä, rakkaudesta, erilaisuuden hyväksymisestä, oikean puolesta taistelemisesta ja kaikesta siitä, tuntuu nykyään puuttuvan täysin niiden kirjalijan toiminnasta, joka keskellä globaalia pandemiaa ja ihmisoikeuskriisiä käyttää valtavan vaikutusvaltansa ainoastaan levittääkseen lisää lokaa. Viimeisimmät twiitit ja niiden saaneen vastaanoton nähtyäni en yllättynyt lainkaan, mutta ne muistuttivat taas erittäin ikävästi siitä, kuinka yleistä vastaavanlainen ajattelu myös itselle rakkaissa Potter-piireissä pinnan alla voikaan olla. Ja niin edelleen.

Huh, mitenköhän ajatukseni tiivistäisin? Olen all for it sille että Pottereita rakastaneet pitävät niistä ja sen ohelle rakentamastaan mahtavasta yhteisöstä ja luovasta materiasta kiinni. Kirjoissa on paljon hyvää, eikä täysin ~ei-problemaattista~ (tm) viihdettä tai ainakaan ihmistä maailmasta taida löytyä ollenkaan. Olisi kuitenkin hienoa, jos yhä useampi ottaisi tämän mahdollisuutena oppia olemaan aidosti kriittinen sitäkin mediaa kohtaan josta pitää ja jota aktiivisesti haluaa kuluttaa. Ei vaikuta ollenkaan mahdottomalta ottaa Pottereita kohtaan samanlaista lähestymistapaa kuin monet H.P. Lovecraftin fanit ovat ottaneet jo oman aikansa mittapuulla naurettavan rasistisen ja muukalaispelkoisen kirjailijansa samoja ajatuksia heijastaviin töihin. On tietenkin kameaa ja epämukavaa tajuta ettei ihminen jota on ihaillut ja joka on tekstillään tarjonnut varmasti monelle korvaamattoman henkireijän, saattakin olla jotain muuta kuin täydellinen. Vielä kaameampaa ja epämukavampaa voisi kuitenkin väittää olevan se, joka edustaa jotakin niistä vähemmistöistä, kuulemassa ainoastaan vähättelyä ja kieltämistä niiden ongelmakohtien suhteen jotka vaikuttavat suoraan siihen miten hänen kaltaisensa ihmiset nähdään, mutta jotka on helppo sivuuttaa pikkuvikoina mikäli ne eivät itseä kosketa. Käykö järkeen?

Pahoittelen viestin sekavuutta, tarkoitukseni ei ole hyökätä ketään vastaan tai väittää olevani perillä kaikesta. Tässä vielä esimerkiksi Lindsey Ellisin ja Sarah Z:n mainiot pohdinnat aiheesta JK Rowling ja Death of The Author, ja lisäksi tähän viimeisimpään tapaukseen liittyen Kat Plaquen näkökulma Rowlingin transfobiasta.

[Fiorella]

Starr, hyviä pointteja sinulla aiheesta. Etenkin maahiset ja kotitontut (jotka vieläpä "nauttivat orjuudesta" eivätkä osaisi elää muulla tavalla! ) ovat hyviä esimerkkejä tästä. Stereotyypit jo hahmojen nimissä ovat vahvoja, kuten Parvati, Padma ja Cho. Eikös muuten myös Lavender Brown ollut elokuvissa tummaihoinen alunperin ja vaihtui jossakin vaiheessa, nyt kun asiaa tarkemmin mietin? Toisaalta taas Rowling ruokkii stereotypioita muutenkin lastenkirjojen alleviivaavaan tapaan, eli en minäkään usko, että sellainen on ollut tietoista tai ainakaan pahantahtoista. Ennemminkin tietynlaista ajankuvaa sekin, jos vähän kärjistäen vertaa vaikka Peppi-kirjoihin, joita enää nykypäivänä ei pysty ihan sellaisenaan lukemaan lapsille. 

Viitaten siihen, etteikö Rowling muka olisi kirjoittanut jo Pottereihin twiittiensä kanssa linjauksessa olevaa sisältöä - muistaako kukaan, miten Rita Luodikoa Potterissa kuvaillaan? Isot kädet, vahva leuka ja irvokkaan räikeä ehostus nousevat mieleen. Tämä on tietenkin helppo sivuuttaa vain yksittäisenä hahmon luonnehtintana siinä missä kenen tahansa muunkin, mutta musta on kuitenin tärkeää näin aikuisemmala iällä kirjoja tulkitessa kiinnittää huomiota muuhunkin kuin siihen minkä kirjalija suoraan ilmaisee. Yhtään tarkemmin tulkittuna ja TERF-retoriikasta (joka ei, kuten Rowlingin viesteistä voisi ymmärtää, ole naisia halventava haukkumanimi vaan lyhenne sanoista "trans exclusionary radical feminist") tietäen Ritan kuvaus on yksi yhteen transfoobinen karikatyyri transnaisista.

Totta, että tämän voisi ajatella noinkin. Toisaalta kuitenkin itse epäilisin, että Rowling ei ole ajatellut tässä transnaista, onpahan vain käyttänyt hänelle luonteenomaisesti epämiellyttävälle hahmolle kuvailua, joka ei ole kovin mairittelevaa. Kaikki hänen pahishahmonsahan ovat hyvin lastenkirjamaisesti "rumia ja tyhmiä". Samaa ovat tehneet monet muutkin kirjailijat niin ennen kuin jälkeenkin Pottereita. Eihän se oikein ole, mutta ei mitenkään epätavallistakaan.

Tällaiset asiat laskevat tietenkin arvostustani Rowlingia kohtaan, mutta en minä sen takia tosiaan alkaisi kirjojani boikotoimaan tai polttamaan. En toisaalta voi niitäkään syyttää, jotka niin tekevät.

[Violetu]

Varmasti kaikesta kirjallisuudesta (varsinkin lasten) löytyy tällaisia juttuja, ja jokainen tulkitsee ne niin kuin itse parhaaksi näkee. Varmasti Starr olet ihan oikeassa monessa noista jutuista, mutta tätä kohtaa vaan jäin miettimään:

Olisi kuitenkin hienoa, jos yhä useampi ottaisi tämän mahdollisuutena oppia olemaan aidosti kriittinen sitäkin mediaa kohtaan josta pitää ja jota aktiivisesti haluaa kuluttaa.

Tai siis onko siitä jotain konkreettista hyötyä ihmiselle tai maailman tilalle, jos nyt vaikka lapsuuden lempikirjaa rupeaa kirjailijan twiittauksien takia (tai muuten) syynäämään kuvainnollisesti punakynän kanssa, ja siitä kirjasta vaikka sitä kautta menee ihmiseltä ilo, ja maailmantuska kasvaa? Ymmärrän toki, jos kyseessä on koulutehtävä, tai muuten vaan nauttii tuolla lailla kriittisestä lukemisesta.
Onhan se teoriassa jotenkin hirveän hienoa olla "woke", mutta seuraako siitä käytännössä mitään hyvää, jos siitä vaan ahdistuu

Enkä tarkoita tätä nyt millään pahalla ketään kohtaan, jokainen lukekoon kirjansa niin kuin haluaa tai olkoon lukematta. Joskus vaan tuntuu, että tieto lisää tuskaa.

[ruttotohtori]

Ahh anteeks et oon täällä topassa koko ajan mut tää aihe (=kulttuurin suhde yhteiskuntaan) on jotain mistä mä voisin jauhaa tuntikausia joten saatte nyt kestää. Ei mut tuun vaan vastaan tähä:

Tai siis onko siitä jotain konkreettista hyötyä ihmiselle tai maailman tilalle, jos nyt vaikka lapsuuden lempikirjaa rupeaa kirjailijan twiittauksien takia (tai muuten) syynäämään kuvainnollisesti punakynän kanssa, ja siitä kirjasta vaikka sitä kautta menee ihmiseltä ilo, ja maailmantuska kasvaa? Ymmärrän toki, jos kyseessä on koulutehtävä, tai muuten vaan nauttii tuolla lailla kriittisestä lukemisesta.
Onhan se teoriassa jotenkin hirveän hienoa olla "woke", mutta seuraako siitä käytännössä mitään hyvää, jos siitä vaan ahdistuu

Tää onkin tosi monimutkainen juttu. Koska siis kulttuurin kritisoiminen on oikeasti tärkeä juttu. Jos sitä ei kukaan tekis, meillä olis edelleen ruudut täynnä rasistisia stereotyyppejä, blackfacea yms. Kulttuuri ja fiktio on kuitenkin keinoja vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja ajatusmalleihin, ei nyt suoranaisesti niin että näet vaikka leffassa murhan = rupeat itsekin murhaajaksi, mutta esimerkiks jos on joku vallalla oleva asenne ja tulee joku iso teos joka vahvistaa sitä asennetta, seuraukset voi olla tuhoisat. Paras esimerkki tästä on (suoran propagandan lisäksi toki) Tappajahai, jonka ilmestymisen jälkeen haiden metsästäminen lisääntyi. Tää johtui siitä, että ihmiset pelkäs valmiiksi jo haita ja sit tulee hittileffa joka lietsoo tuota pelkoa näyttämällä hait hirviöinä. Et vaikka kuinka haluan ajatella että fiktiossa saa tehdä mitä haluaa - ja no, pääosin oonkin sitä mieltä - niin erityisesti mainstream-viihteen tekijöillä on oma vastuunsa siitä, ettei heidän julkaisemansa teokset pönkitä haitallisia ajatusmalleja. Sensuurilinjalle en lähtis, mutta musta viihteessä tulis käyttää sit vaikka jotain disclaimereita. Esim Tappajahain tapauksessa laittaa leffan alkuun joku "btw hait tosi harvoin oikeesti tappaa ketään, tää on vaan fiktioo" tms. Tää nyt meni vähän kauas Rowlingista, mutta pointti oli avata sitä, miks musta on tärkeää että näistä asioista keskustellaan koska niillä on oikean maailman seurauksia, ja jos kukaan ei miettis niitä, muutosta ei tapahtuis.

However!!! Musta ei myöskään oo kenenkään yksittäisen fanin velvollisuus ruveta liikoja pohtimaan, jos se ottaa liikaa mielenterveydelle. Toki musta ois hienoa, et kaikki miettis ees välillä pikkuisen sitä, millaisia stereotypioita yms juttuja kuluttamassaan viihteessä näkee, koska niin, musta tiedostavuus minkä tahansa asian suhteen on aina hyvästä. Mutta sekin on totta, et jos asioit miettii koko ajan eikä pysty mitään lukemaan, kattomaan tai pelaamaan ilman että rupee miettiin millä tavalla tää nyt on ongelmallista, se verottaa ihan hirveesti omaa mielenterveyttä. Vaikka itse tykkään katsoa asioita kriittisesti, mä myös otan ne kriittiset lasit pois heti kun alkaa ahistaan ja koitan parhaani mukaan ignoorata ongelmakohdat koska totuuden nimissä: maailman muuttuminen ei oo kii siitä miten mä kulutan vapaa-aikaani, ja itsekkyyden nimissä: mulle välillä on tärkeempää rentoutua ku pyrkii parantaan itteeni ihmisenä. Musta on täysin tervettä olla miettimättä tämmösii ollenkaan jos ne vie iloo elämästä, koska niin, yks pieni ihminen lopulta ei paljoon pysty ja velvollisuus on lopulta isoilla viihdejäteillä, ei yksittäisillä kuluttajilla.

[Carolynne]

Itse olen nyt kipuillut tämän asian kanssa koko päivän. En voi mitenkään hyväksyä Rowlingin uusimpia twiittejä, ne sotivat arvojani vastaan tosi pahasti ja satuttavat tuhansia ihmisiä. En näe twiiteille mitään syytä, varsinkin nyt kun kaikki yrittävät käyttää sosiaalista mediaa antirasismiin ja koronaviruskin tekee tuhojaan (se artikkeli, jossa siis puhuttiin ihmisistä joilla on kuukautiset, käsitteli tosi vakavaa koronaviruksen aiheuttamaa ongelmaa, mutta Rowling poimi siitä vain yhden sanan). Mutta. Potterit on mun elämä. Ne on yksi valtava perusta mun identiteetille. Oon ollut Finissä vuodesta 2005 alkaen eli kohta 15 vuotta ja kokenut yhteenkuuluvuuden tunteita silloinkin, kun muu maailma ei ole ehtä ottanut mua kovin hyvin vastaan. Tänne olen aina kuulunut. Olen oppinut kirjoittamisesta ficcien takia. Opin kieliä potterien ja ficcien lukemisen takia, ja nyt puhun kahdeksaa kieltä, opiskelin niitä yliopistossa ja teen työtä kielten parissa. Luen Potter-kirjoja jatkuvasti. Sisustan kämppäni Potter-tavaroilla. Haen lohtua kirjoista. Kun mietin, mitä olen, "potterhead" tulee heti itsestäänselvien kuvailujen jälkeen (esim. sisko, [ammatti]).

Rowling on myös aina ollut mun idoli ja esikuva, olen halunnut kirjailijaksi hänen takiaan. Arvostan hirvittävästi sitä hyväntekeväisyystyötä, mitä hän tekee. Ja nyt en tiedä mitä ajatella. Se ehkä hämmentää eniten, että eikö Rowling näe, että on nyt kirjassaan niiden puolella, jotka huutavat "kuraverinen" ja joiden mielestä jästisyntyinen ei ole "oikea velho". Ja se, miten asia, joka on tuonut mun elämään niin paljon sisältöä, onnea, lohtua, intoa ja ylipäätään kaikkea hyvää, nähdäänkin yhtäkkiä pahana.  Tänään tein sitä mitä aina, kun mua ahdistaa. Yritän etsiä lohtua Pottereista, mutta sen sijaan alkoikin ahdistaa vain lisää. En uskaltanut postata kirjablogiini kirjasta, jota luen, vaikka teen niin yleensä. Jätin myös vastaamatta "lempikirjasi"-kyselyyn, koska en halunnut mainostaa Pottereita.

Kaikesta tästä huolimatta olen sitä mieltä, että kirjoja voi aina tulkita monella eri tavalla. Itse olen tulkinnut ihmissuseuden ja AIDSin vertautuvan niin, että Lupin ei voi taudilleen mitään, aivan niin kuin eivät voi AIDSia sairastavatkaan, ja yhteiskunta ainakin jossain määrin on heitä hylkinyt. Silti kirjat näyttävät vahvasti, kuinka hyvä tyyppi Lupin on ja kuinka turhaa kaikenlainen syrjintä on. Olen siis nähnyt tuon vertauksen positiivisena, vaikka joku muu ehkä näkee sen toisin. Jokainen tulkitsee teokset omasta lähtökohdastaan. Samoin mun mielestä kaikesta pitää pystyä kirjoittamaan. Asiat ei aina ole kauniita. Mutta aika usein kirjoista näkee takaa sen tunteen, millä ne on kirjoitettu, sen ydinsanoman, ja sen mukaan asiat pitäisi mun mielestä yrittää arvottaa. Kirja voi kertoa maailman pahimmasta rasistista, mutta se, miten kirja asiaa käsittelee, ratkaisee. Mun mielestä Potterien ydinsanoma on aina ollut yhdenvertaisuus, kaikenlaisten ihmisten tasaveroisuus, rakkaus ja ystävyys. Uskon, että siksi ne on niin menestyneitä.

Lisäksi täytyy sanoa, että en kyllä tiedä muiden lempikirjailijoideni elämistä tai ajatuksista mitään. Ei mitään hajua, mitä mieltä poliittisesti ovat Donna Tartt, Kaori Ekuni, Erin Morgenstern, Han Kang ja muut. Enkä suuremmin välitä tietääkään. Pidän heidän kirjoistaan, en ole kiinnostunut heistä ihmisinä. Rowling on kuitenkin poikkeus tähän, ja nyt mietin, miten paljon voin hyväksyä kirjailijalta. Hänen sanomisensa tuntuvat niin väärältä, että oikeudentajunkin mukaan jotain pitäisi tehdä, mutta en tiedä mitä se olisi. Jos poistan elämästäni Potterit, poistan suuren osan omaa persoonallisuuttani, ja se satuttaisi vain mua. Rowling itse ei koskaan saisi edes tietää asiasta.

Sekalaisten mietintöjeni loppuun sanon vielä, että tiedostan tosi hyvin, että olen valtavan etuoikeutettu kun voin pohtia, annanko asian häiritä itseäni ja miten mun fanittamisen käy. Monella ei ole tähän mahdollisuutta, koska twiitit osuvat suoraan omaan identiteettiin. Voimia teille <3 

[Lizlego]

Mut luultavasti pelastaa järkytykseltä se, että olen lukenut Potterit ekaa kertaa vasta aikuisena ja kuunnellut aikuisena myös Rowlingin haastatteluja.

Onkohan tää tylyä mutta pakko todeta, että musta Rowling on alusta asti vaikuttanut kapeakatseiselta ja ahdasmieliseltä ja kipuillut sen tosiasian kanssa, että Potterien äärelle on löytänyt niin moni muukin kuin hänen ajattelemansa kohdeyleisö - valkoiset heterot. Se kirjasarjahan suorastaan huutaa stereotypioita suuntaan jos toiseenkin aina lähtien siitä, että kapeanaamainen epämiellyttävän näköinen tai rasvalettinen ihminen ei voi olla muuta kuin pahis, tai kaljupää käärmemäinen punasilmä. Siihen nähden tuntuu jotenkin jopa hölmöltä, että ihmisille tulee järkytyksenä se, mitä Rowling edustaa. Se on ollut koko ajan näkyvillä mitä hän edustaa ja ei, hän ei edusta transihmisiä, mutta yleisesti ottaen hän ei edusta oikein mitään muutakaan kuin omaa itseään ja omaa näkemystään ja vanhaa kunnon konservatismia. Hän on osoittanut alusta lähtien ymmärtämättömyyttä eri asioita kohtaan. Hänhän ei ole oikein voinut edes sietää tai ymmärtää sitä, että ihmiset eivät olekaan rakastuneet vain Harryyn vaan pikkupahikseen Dracoon. En tiedä, mitä sillä tarkemmin ottaen on väliä, jos kirjailija jollekin lempikirjasarjalle on arvoiltaan itselle vastakkainen, mutta en nyt lähtisi kirjoja polttamaan. Sen sijaan pidän kyllä ihan terveenä tarkastella kirjan sisältöä sen puolesta, että mitä se edustaa ja mitä se tosiasiassa myy juuri sen puolesta, että mun mielestä se sisältää ärsyttäviä ahdasmielisyyksiä ainakin ulkonäköön liittyvien, vaikka ne voikin tulkita niin, että ne on vaan Harryn näkemyksiä. Kuten ajatus että vain yksi tupa sisältää pahiksia - ei yhtään itse itseään toteuttava ennustus, jolle kukaan kirjasarjan hyviksistä ei tee mitään eikä uhraa ajatustakaan niin kuin se olisi tosiasiassa ihan fakta. Se on vähän sama kuin jos asennoidutaan siihen että kaikki köyhät on juoppoja, suhtaudutaan ylenkatsoen kaikissa tilanteissa, ei palkata töihin köyhästä taustasta johtuen (koska se on juoppo tai ainakin siitä tulee sellainen) ja sitten ollaan tyytyväisiä kun oltiin oikeassa, jos se köyhä työtön alkaa masentuneena lopulta juomaan. 

//Ja siis toi kohdeyleisönä valkoiset heterot ei ole herja vaan ihan se, mikä on itselle tullut mieleen, että jos mä olisin kirjoittanut ennen fanfictionin löytämistä kirjan, sen kohdeyleisö luultavasti olisi ollut kaltaiseni ihmiset eli valkoiset heterot ja se olisi tullut alitajunnasta. Siinä olisi vähän hankalaa sitten yrittää poliittisesti korrektisti ottaa eri vähemmistöjen moitteet vastaan, mutta kai sitä pitäisi olla rehellinen. Se että jälkikäteen alkaa selittelemään asiaa muuksi on typerää. Sen sijaan olen samaa mieltä siitä, että koska henkilöllä on valtaa, hänen tulisi tuntea vastuunsa ja tajuta, että siinä voi olla jopa ihmisten henget kyseessä. Tuossa transihmisten tapauksessa kävi itsellä mielessä, että liittyisikö tuohon jotain henkilökohtaistakin, kun vaikeaa ymmärtää mistä se muuten tulisi.

[carrowfan]

Tämä on kyl totta et Dracossa on se samaistuttava pinta, että jokaisessa on hyvää, että pahaa. Toisaalta Dumbledoren monet sitaatit on sit sitä Rowlingin parhainta antia sarjassa just sen filosofisuuden takia ja Siriuksen (oliko) et jokaises on hyvää ja pahaa mut omat valinnat määrittää sinut.

Toisaalt mä en oo seurannu kauheest Rowlingin elämää joten tää tuli vähä mit vit semmone älynväläys sit. Mä halusin pentuna Potterien takii kirjailijaks ja nyt mä en tiedä mitä mä haluun, ku saappaanjälkien seuraaminen olisi käytännösså itsemurha.

[Tundra]

Ihastuttavan rehellinen viesti, Carolynne! Jaan hyvin paljon samoja fiiliksiä sun kanssa ja samaistun tosi hyvin tuohon Pottereista lohdun hakemiseen. Starrilla oli paljon valideja pointteja ja ruttopoika toi hyvin esiin sen, miksi kulttuuria täytyykin tarkastella välillä tosi kriittisten lasien läpi, mutta esimerkiksi tuota ihmissusijuttua olen ajatellut samaan tyyliin kuin Carolynne. Henkilökohtaisesti mulle ei ole tullut mieleenkään ajatella sitä niin, että tuossa tuotaisiin esiin näkemystä tartutusaikeissa pikkulapsien päälle hyökkäävistä homomiehistä... Eikö Rowling nimenomaan ole kertonut tuosta Lupinin yhteydessä, jo ennen kuin Fenrir jne. tulivat mitenkään kuvioihin? Ja Lupinhan on nimenomaan se "uhri" tässä, ihana tyyppi joka kuitenkin on yhteiskunnan hylkimä. Vähän sama näkökulma noihin kotitonttuihinkin; oon tulkinnut, että Dobby (ja Hermionen S.Y.L.K.Y) on nimenomaan tuotu sarjaan edustamaan muutosta positiiviseen ja haastamaan yhteiskunnan sisäistettyjä valtarakenteita. En ajatellut, että kirjailija on nyt ihan karsea tyyppi, kun hänen maailmassaan on orjuutta. Toki jokainen tulkitsee miten itse parhaaksi näkee ja voin mäkin laittaa sellaiset lasit päähän, että tulkitsen kirjojen maailman mahdollisimman syrjivänä ja negatiivisena. Pelkästään tuollainen filtteri pyyhkii pois kaiken hyvän, mitä Pottereissa mun mielestä myös on runsaasti. On kuitenkin tosi tärkeää ja ihanaa, että voidaan näistä jutuista hyvässä hengessä keskustella!

Se kirjasarjahan suorastaan huutaa stereotypioita suuntaan jos toiseenkin aina lähtien siitä, että kapeanaamainen epämiellyttävän näköinen tai rasvalettinen ihminen ei voi olla muuta kuin pahis, tai kaljupää käärmemäinen punasilmä. Siihen nähden tuntuu jotenkin jopa hölmöltä, että ihmisille tulee järkytyksenä se, mitä Rowling edustaa.

Siis toki, tuskinpa tämä on jäänyt keltään aikuiselta lukijalta huomaamatta. Muistan kirjoittaneeni aiheesta esseenkin joskus lukiossa. Pottereissa on ihan hirvittävän mustavalkoinen maailmankuva, mitä esimerkiksi hyviksiin ja pahiksiin tulee. Mä oon itse kuitenkin ajatellut sen johtuvan siitä, että Potterit lähti liikkeelle nimenomaan lastenkirjoina, joihin ei useinkaan harmaan sävyjä mahdu. Ja niin kuin itsekin sanoit, kirjat on kirjoitettu ikään kuin Harryn näkökulmasta, minkä takia Harryn inhokkityyppien ulkonäkökuvauksissa se rumuus varmasti entisestään korostuu. Esimerkiksi Rita Luodiko ei mulle mitenkään kyllä ole koskaan edustanut transihmistä, vaan ihan vain epämiellyttävää keltaisen lehdistön journalistia. Näin ollen, vaikka Pottereista löytyy tosi paljon häiritseviäkin epäkohtia, niin en mä kyllä niin velho ( ) ole, ettenkö silti olisi järkyttynyt siitä, että kirjailija paljastuu nyt näin transvihaiseksi. Kuten Fiorella tuolla sanoikin, niin ei tällainen mustavalkoisuus oikein ole, mutta ei kyllä epätavallistakaan. Pystyn ymmärtämään, että miksi näin on, mutta oon ehdottomasti toki sitä mieltä, että parempi vaan, jos tulevaisuuden lasten- ja muissa kirjoissa osataan olla inklusiivisempia ja tuoda esiin niitä harmaan sävyjä.

Sen sijaan olen samaa mieltä siitä, että koska henkilöllä on valtaa, hänen tulisi tuntea vastuunsa ja tajuta, että siinä voi olla jopa ihmisten henget kyseessä.

Tästä oon ihan täysin samaa mieltä. En voi mitenkään sanoa, että "kaikilla on oikeus mielipiteeseensä", koska ihmisoikeuksia sortavat mielipiteet nyt vaan on ihan perseestä eikä sellaisia pitäisi hyssytellä ja ymmärtää. Lisäksi Rowlingin tapauksessa hän ei ole vain yksityishenkilö, vaan hänen sanomisiaan seuraa aivan järjetön määrä ihmisiä. Sellaisella tyypillä on aina suurempi vastuu sanomisistaan. Mun on tosi vaikea ymmärtää, että miksi hemmetissä Rowling on edes nyt lähtenyt tähän taisteluun... Rasismi ja korona jylläävät ja 2020 on ollut yksi hemmetin apokalyptinen vuosikymmenen aloitus. Miksi sekoittaa soppaa entisestään? Olisi nyt vaan hiljaa.

// edit koska kirjotin Carolynnen nimimerkin ihan päin seiniä

[Violetu]

Et vaikka kuinka haluan ajatella että fiktiossa saa tehdä mitä haluaa - ja no, pääosin oonkin sitä mieltä - niin erityisesti mainstream-viihteen tekijöillä on oma vastuunsa siitä, ettei heidän julkaisemansa teokset pönkitä haitallisia ajatusmalleja. Sensuurilinjalle en lähtis, mutta musta viihteessä tulis käyttää sit vaikka jotain disclaimereita.

Disclaimerit olis kyllä hyvä juttu, vähän samaan tapaan kun "älä kokeile tätä kotona", tai "paikat ja henkilöt ovat fiktiivisiä, jne", niin voisi just käyttää tuon esimerkkisi tyyppisiä.
Yksi tai kaksi lausetta, sen verran, että ihmiset ehkä jaksavat lukea ne.