Itse olen nyt kipuillut tämän asian kanssa koko päivän. En voi mitenkään hyväksyä Rowlingin uusimpia twiittejä, ne sotivat arvojani vastaan tosi pahasti ja satuttavat tuhansia ihmisiä. En näe twiiteille mitään syytä, varsinkin nyt kun kaikki yrittävät käyttää sosiaalista mediaa antirasismiin ja koronaviruskin tekee tuhojaan (se artikkeli, jossa siis puhuttiin ihmisistä joilla on kuukautiset, käsitteli tosi vakavaa koronaviruksen aiheuttamaa ongelmaa, mutta Rowling poimi siitä vain yhden sanan). Mutta. Potterit on mun elämä. Ne on yksi valtava perusta mun identiteetille. Oon ollut Finissä vuodesta 2005 alkaen eli kohta 15 vuotta ja kokenut yhteenkuuluvuuden tunteita silloinkin, kun muu maailma ei ole ehtä ottanut mua kovin hyvin vastaan. Tänne olen aina kuulunut. Olen oppinut kirjoittamisesta ficcien takia. Opin kieliä potterien ja ficcien lukemisen takia, ja nyt puhun kahdeksaa kieltä, opiskelin niitä yliopistossa ja teen työtä kielten parissa. Luen Potter-kirjoja jatkuvasti. Sisustan kämppäni Potter-tavaroilla. Haen lohtua kirjoista. Kun mietin, mitä olen, "potterhead" tulee heti itsestäänselvien kuvailujen jälkeen (esim. sisko, [ammatti]).
Rowling on myös aina ollut mun idoli ja esikuva, olen halunnut kirjailijaksi hänen takiaan. Arvostan hirvittävästi sitä hyväntekeväisyystyötä, mitä hän tekee. Ja nyt en tiedä mitä ajatella. Se ehkä hämmentää eniten, että eikö Rowling näe, että on nyt kirjassaan niiden puolella, jotka huutavat "kuraverinen" ja joiden mielestä jästisyntyinen ei ole "oikea velho". Ja se, miten asia, joka on tuonut mun elämään niin paljon sisältöä, onnea, lohtua, intoa ja ylipäätään kaikkea hyvää, nähdäänkin yhtäkkiä pahana. Tänään tein sitä mitä aina, kun mua ahdistaa. Yritän etsiä lohtua Pottereista, mutta sen sijaan alkoikin ahdistaa vain lisää. En uskaltanut postata kirjablogiini kirjasta, jota luen, vaikka teen niin yleensä. Jätin myös vastaamatta "lempikirjasi"-kyselyyn, koska en halunnut mainostaa Pottereita.
Kaikesta tästä huolimatta olen sitä mieltä, että kirjoja voi aina tulkita monella eri tavalla. Itse olen tulkinnut ihmissuseuden ja AIDSin vertautuvan niin, että Lupin ei voi taudilleen mitään, aivan niin kuin eivät voi AIDSia sairastavatkaan, ja yhteiskunta ainakin jossain määrin on heitä hylkinyt. Silti kirjat näyttävät vahvasti, kuinka hyvä tyyppi Lupin on ja kuinka turhaa kaikenlainen syrjintä on. Olen siis nähnyt tuon vertauksen positiivisena, vaikka joku muu ehkä näkee sen toisin. Jokainen tulkitsee teokset omasta lähtökohdastaan. Samoin mun mielestä kaikesta pitää pystyä kirjoittamaan. Asiat ei aina ole kauniita. Mutta aika usein kirjoista näkee takaa sen tunteen, millä ne on kirjoitettu, sen ydinsanoman, ja sen mukaan asiat pitäisi mun mielestä yrittää arvottaa. Kirja voi kertoa maailman pahimmasta rasistista, mutta se, miten kirja asiaa käsittelee, ratkaisee. Mun mielestä Potterien ydinsanoma on aina ollut yhdenvertaisuus, kaikenlaisten ihmisten tasaveroisuus, rakkaus ja ystävyys. Uskon, että siksi ne on niin menestyneitä.
Lisäksi täytyy sanoa, että en kyllä tiedä muiden lempikirjailijoideni elämistä tai ajatuksista mitään. Ei mitään hajua, mitä mieltä poliittisesti ovat Donna Tartt, Kaori Ekuni, Erin Morgenstern, Han Kang ja muut. Enkä suuremmin välitä tietääkään. Pidän heidän kirjoistaan, en ole kiinnostunut heistä ihmisinä. Rowling on kuitenkin poikkeus tähän, ja nyt mietin, miten paljon voin hyväksyä kirjailijalta. Hänen sanomisensa tuntuvat niin väärältä, että oikeudentajunkin mukaan jotain pitäisi tehdä, mutta en tiedä mitä se olisi. Jos poistan elämästäni Potterit, poistan suuren osan omaa persoonallisuuttani, ja se satuttaisi vain mua. Rowling itse ei koskaan saisi edes tietää asiasta.
Sekalaisten mietintöjeni loppuun sanon vielä, että tiedostan tosi hyvin, että olen valtavan etuoikeutettu kun voin pohtia, annanko asian häiritä itseäni ja miten mun fanittamisen käy. Monella ei ole tähän mahdollisuutta, koska twiitit osuvat suoraan omaan identiteettiin. Voimia teille <3