Kerro taas tähdistä, S

[Sanderra]

Nimi: Kerro taas tähdistä
Kirjoittaja: Sanderra
Ikäraja: S
Genre: kryptinen luontosöpöily
Yhteenveto: Ja nukahdan pian.

A/N: Hyvää synttäriä tämän pienoisen raapaleen myötä, Okakettu! :>


”Pysähdytään tähän”, sanot ja katselet maata aukion laidalla.

Metsä ympärillämme on musta, mutta tunnut näkevän pimeässä paremmin kuin minä. Paremmin kuin päivänvalossa. Silloin siristelet silmiäsi ja annat minun etsiä oikean reitin, mutta illan hämärtyessä siirryt etummaiseksi kuin itsestään. Levität peiton pehmeän heinikon päälle ja taputat paikkaa vieressäsi. Käperryn kyljelleni ja kiinni sinuun. Hengitys höyryää hopeisena syysyössä, ja tunnut hohkaavan tavallistakin enemmän kylmää. Järjestän sormemme lomittain, vaikka omani palelevat ja pyydän:

”Kerro taas tähdistä.”

Naurusi leijailee ilmassa kimmeltävinä kiteinä ja käännät katseesi taivaalle.

”Näetkö tuon tuolla? Tuon, joka loistaa noin kirkkaana? Sen puhalsin paikoilleen kauan ennen kuin tapasin sinut.”

Olen kuullut siitä monesti, enkä vieläkään tiedä, mikä osa on totta, mikä ei. Pidän siitä silti. Piirrät tähtien tarinoita eteemme käsilläsi, ja tarkkailen sinua puhuessasi. Silmäripsesi ovat kuurasta valkoiset, ja nurmi ympärillämme saa ylleen huurrekerroksen. Lämpötila laskee aavistuksen, kun jäät muistelemaan jotain kaunista tai kipeää, ja värähdän tahtomattani. Siniset silmäsi kääntyvät minuun pahoittelevina ja suutelet otsaani varovasti. Se tuntuu pakkasen nipistykseltä, ja hymyilen vastaukseksi.

Katselen tähtitaivasta vielä hetken ja koetan muistaa kaukana vasemmalla loistavan kuvion nimen. Kerroit siitä edellisenä iltana, kun jäimme yöksi järven rantaan. Suljen silmäni ja kuuntelen viileää tuulta, tai ehkä unista hengitystäsi.

Kietoudun peittoon ja sinuun ja nukahdan pian.

[Okakettu]

Kiitos vielä kerran ihanasta lahjasta, tällainen muistaminen ilahdutti paljon. ♥ Kuten jo yksärissä sanoin, tämä on aivan upea teksti, voi että. Vaikka en sitä synttäritopa-viestissäni maininnutkaan, niin tähdet ovat ehdottomasti yksiä lempijuttujani fiktiossa, etenkin jollain tapaa fantasiaan yhdistettynä, joten tämä tuntui aiheensa puolesta minulle niin sopivalta kuin vain mahdollista. Varsinkin kun mukana on vielä kylmän syysyön elementit ja sinän mystisyys ja kaunis tapa jolla kuvasit hänen suhdettaan kertojaan, aa. Tunnelma oli tässä myös tosi vahva, ja pidin niin erilaisista tarinallisista yksityiskohdista kuin muutoin kuvailustakin, siitä että päivänvalossa sinä antaa kertojan etsiä oikean reitin, tämän nauru leijailee ilmassa kiteinä ja että lämpötila laskee tämän muistellessa jotakin kaunista ja kipeää. Genressä mainittu kryptisyys toimi tässä myös ehdottomasti edukseen, se että paljon jää lukijan tulkinnan varaan eikä asioita selitetä auki; toisaalta tässä on myös juuri sopivasti asioita tulkittavaksi, niin että tämä tuntuu kuitenkin hyvin eheältä kokonaisuudelta. Lopetus oli minusta myös ihan hirmuisen hieno:

Suljen silmäni ja kuuntelen viileää tuulta, tai ehkä unista hengitystäsi.
Kietoudun peittoon ja sinuun ja nukahdan pian.

Tämä oli kaunis ja ajatuksia herättävä iltasatu luettavaksi näin päivän päätteeksi, kiitos! ♥ Tulen ehdottomasti palaamaan tämän hienon tunnelman pariin myöhemminkin.

[Thelina]

Halusin tulla kurkkaamaan tätä Okaketun toista lahjaa, ja tämähän onkin aivan ihana! Minäkin tykkään tähdistä todella paljon, varsinkin yhdistettynä tuollaiseen kylmään ja pimeään syysyöhön. Tämä oli sopivan mystinen, mutta hahmot tuntuvat kuitenkin eläviltä ja muodostavat kauniiden lauseidesi kanssa todella ihanan pienen tarinan ♥

Järjestän sormemme lomittain, vaikka omani palelevat

Siniset silmäsi kääntyvät minuun pahoittelevina ja suutelet otsaani varovasti. Se tuntuu pakkasen nipistykseltä, ja hymyilen vastaukseksi.

Nämä kohdat olivat minusta erityisen kauniita, samoin kuin tuo lopetus ♥ Kiitos tästä!

[Fiorella]

Olipas tämä kaunis ja herkkätunnelmainen pikku tarina. Salaperäinen mystisyys jäi utuilemaan lyhyen hetken kuvauksen ympärille. Tämä tosiaan oli suloinen ja taianomainen pikku satu, tykästyin. En edes tiedä mitä osaisin muuta sanoa.

[hiddenben]

Kommenttiarpajaisista hei ja onnea voitosta! En ole aikaisemmin tutustunut teksteihisi, joten ilolla luin tällaisen lempeän kuvauksen öisestä hetkestä

Olen samaa mieltä edellisten kommentoijien kanssa, että tämä tarina öisestä hetkestä on todella kaunis ja täynnä ihania yksityiskohtia. Vaikka tämä on lyhyt, koska kuvaa nimenomaan hetkeä (joista itsekin aivan erityisesti pidän), kaksikosta paljastuu paljon yksityiskohtia, joiden varaan voin lukijana rakentaa mielikuvani hahmoista. Pidin siitä, kuinka aivan tarinan lopussa aloin miettiä, onko tarinan sinä vähän kuin Jack Frost, jonkinlainen pakkaspoika, joka nyt näyttää maailmaa tarinan kertojalle. Se on jotenkin kaunis mielikuva, vaikka mietinkin, miten tarinan kertoja kestää kylmyyttä.

Tässä on myös vahvasti esillä jonkinlainen kuherruskauden kaltainen ihastus, joka on kovin miellyttävää luettavaa, vaikka huomaankin ajatuksieni karkaavan kaksikon tulevaisuuteen. Ihastus tulee esiin näissä:

Järjestän sormemme lomittain, vaikka omani palelevat -.

ja

Olen kuullut siitä monesti, enkä vieläkään tiedä, mikä osa on totta, mikä ei. Pidän siitä silti.

Ensimmäisessä tuo vaikka-sana kertoo siitä, että kertoja vielä hieman ujostelee toisen seurassa. Jos vaikka-sanan sijaan olisikin ollut koska, se olisi kertonut erilaisesta suhteesta kaksikon välillä. Toinen lainaus puolestaan kertoo siitä, että alkuvaiheessa on vielä jopa ihanaa, että toinen on itselleen mysteeri. Jossain vaiheessa myöhemmin, ehkä hankalammassa tilanteessa, totuuden kaipuu voi nousta tärkeämmäksi. Nämä lauseet toimivat siis hienoina vihjeinä (ainakin minun tulkitsemanani) kaksikon taustasta, ikään kuin rivien väliin piilotettuina – ja se on hienoa!

Ollakseen lyhyt ja lempeä, tämä teksti herätti minussa paljon ajatuksia. Tämä on kaunis teksti ja pidin siitä hurjasti, kiitos!

[Auri]

Nappasin tämän kommenttiarpajaisten kautta, koska tykästyin tämän nimeen! Siitä tuli heti jotenkin, en tiedä, melankolinen mutta lämmin fiilis? Tämä on ihana pieni pätkä, jota kuvaamaan "kryptinen luontosöpöily" sopii todella hyvin. Tässä on tosi taianomainen tunnelma, ja tämä on ihanan syksynviileä. Pidän tosi paljon siitä, että tässä on hahmoina niinkuin "minä" ja "sinä" - jotenkin tämä tulee tosi lähelle niin. Jos olisi ollut minäkertoja ja joku nimetty hahmo, niin tässä olisi ollut ihan erilainen tunnelma!

Mietin hiddenbenin tavoin, että onko tässä jokin Jack Frostin kaltainen hahmo! Vaikuttaa tuollaiselta ikuiselta, ja jokainen viittaus tuohon hänen kuuraansa on jotenkin herkkä. Tykkään.

Naurusi leijailee ilmassa kimmeltävinä kiteinä ja käännät katseesi taivaalle.

Tämä oli ehdottomasti lempikohtani ♥ Tosi kaunis!

[Sanderra]

Okakettu: Kiva, että tykkäsit tästä pienestä synttärilahjasta, tähtitunnelmointi on ihan parasta. Kiitos kommentistasi <3

Thelina: Kiitos kommentistasi, minäkin kävin lukemassa lahjatekstisi Hileen ja Kiteen suloisen tarinan <3

Fiorella: Kiva, että tykkäsit, kiitos <3

hiddenben: Kiva, että löysit listauksesta kiinnostavaa luettavaa! Tykkään pohdinnastasi ja siitä, kuinka tulkitset tätä pientä hetkeä. Kiitos paljon kommentistasi <3

Aurinkolapsi: Alusta lähtien tuntui, että tästä nyt tulee tällainen minä ja sinä -tyyppinen raapale. Kiva, että se toimi! Nostit muuten esiin sattumalta myös oman lempparikohtani. Onnittelut omasta voitostasi ja kiitos kommentistasi <3

[mursuhilleri]

Kiinnitin huomioni otsikkoon jo silloin kun julkaisit tämän, mutta en ole ehtinyt lukea ennen kuin nyt. Tämä oli kaunis, pieni, tunnelmallinen kuvaus tuosta hetkestä tähtien alla.

Halusin vain jättää tällaisen pienen merkin, että olen lukenut, ja pidin tästä kovasti. Kiitos!

[Sanderra]

mursuhilleri: Kiva, että pidit tästä pienestä hetkestä, kiitos <3