Otsikko: Päivät toistensa kaltaiset
Fandom: MCU/Marvel
Kirjoittaja: Violetu
Ikäraja: Sallittu
Genre: Slice of life, korona-arki vähän erikoisemmissa olosuhteissa. Triplaraapale.
Osallistuu Räntäkevään etydeihin (
inspiskuva), spurttiraapaleisiin, ja karanteenihaasteeseen.
***
Päivät toistensa kaltaisetNatasha ja Wanda olivat palaamassa tehtävältä Euroopasta koronakriisin iskiessä.
Kotiin ei ollut menemistä, ja hotellit ja motellit sulkivat ovensa yksi toisensa jälkeen heidän edestään.
Natasha onnistui suhteilla saamaan heidän käyttöönsä vanhan matkailuauton, ja siitä alkoi kaksikon karavaanarielämä.
Tai ”korovaanarielämä”, kuten Clint nauroi Avengersien yhteisessä videopuhelussa.
Thor ei ymmärtänyt vitsiä, eikä kukaan muukaan nauranut.
Bucky hautasi kasvot käsiinsä ja Tonyn silmät muljahtivat siihen malliin, että jäätynyt video oli aika pelottava näky.
”Seuraavasta koronavitsistä minä katkaisen tämän puhelun”, Tony uhkasi kuulostaen äärimmäisen rasittuneelta, kun video jälleen yhdistyi.
”Tuo nyt on ihan silkkaa yllyttämistä”, Sam huomautti ja näytti siltä, että miehen hammasraossa odotti tukullinen vieläkin huonompia vitsejä.
”Taidan olla ihan tyytyväinen, että olemme jumissa täällä, emmekä noiden kanssa”, Natasha heitti Wandalle puhelun päätyttyä, ja sai nuoremman nauramaan.
”Ehkä olet oikeassa”, Wanda viittoi ympärilleen asuntoautossa; ”kukaan ei jätä likaisia sukkia lojumaan ympäriinsä, eikä testosteronipilvi vaikeuta hengittämistä. Täällä on oikeastaan aika mukavaa.”
Oli Natashan vuoro nauraa.
”Vuoristoilma on silkkaa bonusta.”
Molemmat kääntyivät katsomaan ikkunasta avautuvaa alppimaisemaa, jossa niin silmä kuin sielukin totisesti lepäsivät.
*
Yöt olivat välillä kylmiä, ja Wanda kömpi Natashan viereen silloin, kun kuuli naisen tärinän pimeydessä.
Itsensä Wanda kykeni pitämään voimillaan lämpimänä, mutta sitä Natashan ei tarvinnut tietää.
Punatukkainen olisi todennäköisesti kieltänyt palelevansa, jos Wanda olisi avoimesti asiaa kysynyt.
Asuntoauton lämmityksessä olisi ollut parantamisen varaa, mutta eipä heillä ollut varaa valittaa.
Wanda tunsi, miten Natasha hiljalleen rentoutui hänen takanaan, ja uskalsi hivuttautua selkä edellä lähemmäs niin, että lämpöä hohkaavat kehot painuivat lopulta toisiaan vasten.
Jos Wanda heräsi ensimmäisenä, Natashan kädet olivat lähes poikkeuksetta hänen ympärillään.
Asiasta ei päivänvalossa puhuttu.
He istuivat ja söivät aamiaista toisiaan vastapäätä, lounasta, illallista, roskaruokaa, lähikylästä ostettuja hedelmiä, ja kerran vuohenmaidosta tehtyä suklaata. Päivät toistuivat kaikki melkein toistensa kaltaisina.
Eräänä oikein myrskyisenä päivänä Natasha antoi Wandan letittää hiuksensa.
Sinä yönä Natasha oli ensimmäistä kertaa se, joka kömpi Wandan viereen.