Nimi: Pimeässä
Kirjoittaja: Pura
Fandom: My Hero Academia
Ikäraja: S
Paritus: Iida Tenya/Aoyama Yuuga
Genre: fluff, halailu, ficlet
Vastuuvapaus: En omista mitään enkä tee tällä rahaa.
Varoitukset: -
Haasteet: Arkifest promptilla 37: Asumismuoto (asuntola)
Yhteenveto:
Iida Tenya herää keskellä yötä oveltaan kuuluvaan hiljaiseen koputukseen.
A/N: Eka ficci tässä fandomissa, ja tietenkin se on rareparista :’D En vaan mahda sille mitään, että jotenkin näistä kahdesta höntistä tuli miun lempihahmoja, ja tietenkin looginen seuraava askel on parittaa heidät toisilleen. 
//Edit: Kirjoitin tälle jatkoa! Aamun kimmeltävässä valossa, K-11-
PimeässäIida Tenya herää keskellä yötä oveltaan kuuluvaan hiljaiseen koputukseen. Hän haparoi silmälasit yöpöydältään ja kompuroi ylös aivan unenpöpperössä. Vilkaisu herätyskelloon kertoo kellon olevan puoli neljä aamulla.
Tenya melkein kompastuu lattialle unohtuneisiin käsipainoihin ja kirjoilee hiljaa itsekseen raahautuessaan ovelle. Kuka helvetti rikkoo käytävilläliikkumiskieltoa ja häiritsee viattomasti nukkuvia opiskelijoita?
Synkät ajatukset häipyvät kuitenkin heti, kun hän avaa oven ja näkee käytävällä seisovan Aoyaman. Poika näyttää aivan yhtä väsyneeltä, kuin miltä Tenyasta tuntuu: silmien aluset ovat tummat, ja Aoyama on pukeutunut vain ryppyiseen, ylisuureen t-paitaan. Hiuksiin kierretyt suuret papiljotit ovat vinossa.
“Yuuga”, Tenya sanoo hölmönä. “Mitä teet täällä keskellä yötä?”
“Tulen tänne nukkumaan”, Aoyama ilmoittaa ja työntää Tenyan rinnasta taaksepäin takaisin huoneeseen ja seuraa itse perässä.
Tenya seuraa huvittuneena, kuinka Aoyama laskee kantamansa suuren kassin lattialle, vetää sieltä henkarissa olevan koulupukunsa ja ripustaa sen roikkumaan pari päivää sitten tänne hiissaamansa suuren peilin yläreunaan. Sitten hän horjuu Tenyan sängylle kuin zombi ja kaivautuu peiton alle. Vaikka hänen kaiken järjen mukaan pitäisi, Tenya ei viitsi juuri nyt valittaa säännöistä ja lähettää Aoyamaa takaisin omaan huoneeseensa. Sen sijaan hän himmentää yöpöydälle sytyttämänsä lampun valoa, ja seuraa sitten Aoyamaa sänkyyn.
Aoyama kierähtää saman tien kiinni häneen ja hautaa nenänsä hänen kaulaansa. Tenyan käsivarsi kietoutuu Aoyaman ympärille suojelevasti, ja hän vetää peitteen paremmin heidän päälleen.
“Mistä tässä nyt on kyse?” hän kysyy hiljaa. Hengitys liikuttelee papiljoteilta karanneita ja pystyssä sojottavia hiussuortuvia. Hänen ei oikeastaan tarvitse enää nähdä niitä selvästi, joten hän ottaa lasit pois ja laskee ne taakseen jonnekin päin yöpöytää.
“Miksi harhailet pitkin käytäviä pelkässä paidassa? Eikö tämä sitä paitsi ole minun?” hän huomaa, ja yrittää pitää äänensävynsä vaativana ja asiallisena, vaikka ajatus Aoyamasta hänen vaatteissaan saakin sydämen hakkaamaan lujaa ja hymyn hiipimään kasvoille.
“Ajattelin sulostuttaa yötäsi läsnäolollani”, Aoyama sanoo, mutta tavallisen pröystäilyn sijaan ääni on pieni ja epävarma. Ihan kuin olisi pienintäkään mahdollisuutta, että Tenya käskisi hänen mennä pois.
“Ihan tosissaan. Näitkö pahoja unia? Tiedät hyvin, ettei meillä ole lupaa lähteä huoneista hiljaisuuden jälkeen.”
“En”, Aoyama valehtelee ilmiselvästi, mutta Tenya päättää antaa asian olla tältä erää. Aoyama vaikuttaa kaipaavan vain läheisyyttä, ja sitä täällä ainakin on tarjolla.
“Nämä huoneet ovat naurettavan pieniä, mutta ainakin asuntolassa asumisesta on jotain hyötyä”, Aoyama mutisee Tenyan ihoa vasten ja liikahtelee parempaa asentoa hakien. “Pääsen helposti kainaloosi.”
Tenya hymähtää ja silittää Aoyaman kylkeä paidan päältä. Hän tuntee paksun vyön, joka Aoyamalla on aina päällään estämässä lasersäteiden karkaamista vahingossa. Sormet seikkailevat alemmas pitkin paidan kohonnutta helmaa ja tapaavat ensin kuumaa ihoa ja sitten pitsiä. Tenya tuntee punastuvansa.
“Olen tämän kanssa muuten ihan okei, vaikka rikotkin sääntöjä aika räikeästi, mutta älä nyt hyvä mies kulje käytävillä pitsialusvaatteet vilkkuen!” Hän viittoo vapaalla kädellään peiton alla sanoja tehostaakseen, mutta Aoyama vain nauraa.
“Ei minua kukaan nähnyt.”
“Silti!” Tenya kihisee, mutta heltyy, kun Aoyama käpertyy vieläkin lähemmäs häntä.
“Anteeksi, että herätin”, hän mumisee ja sujauttaa kylmän jalkansa Tenyan nilkkojen väliin. “Ehditään nukkua vielä pari tuntia.”
Tenya nyökkää ja sulkee silmänsä. Aoyama on lämmin ja tuhisee jo rauhallisesti, ja Tenyasta tuntuu, että ehkä hänkin nukkuu näin paremmin.
-
Kiitos lukemisesta! <3 Arvostaisin kovasti kommenttia.
