Nimi: Villanelle
Kirjoittaja: Crysted
Fandom: Killing Eve
Ikäraja: K-11
Hahmo: Oksana/Villanelle
Yhteenveto: Oksana treenaa palkkamurhaajakoulutustaan varten.
Disclaimer: En omista muuta kuin mielikuvitukseni
A/N: Osallistuu haasteisiin 12+virkettä, FInFanFun1000 sanalla tappio, Sana/kuva/lause kuvalla
x. Kausi kolmonen alkoi ja muistutti minua tämän fandomin olemassaolosta, mutta tämä ei spoilaa mitään, koska en ole ehtinyt vielä sitä katsomaan. Kylläpä oli hankalaa keksiä tälle nimi, kun virkehaasteen takia ei voinut lisäillä mitään elementtejä jotka nostaisivat jonkin muun asian keskiöön.
Spoiler: 12+virkettä-haasteen sanat • näytä 1. sammal
2. harmaa
3. heiveröinen
4. pisara
5. marmori
6. vapaus
7. antaa
8. napata
9. vaara
10. yhdessä
11. ettei
12. kevät
13. musta
14. vihollinen
15. pilvi
16. kantaa
17. viilto
18. pilari
19. kai
20. kulmikas
21. ristikko
22. ilo
23. hiljaisuus
24. iho
25. varma
+jokeri
Sammal pehmensi iskua hieman, mutta sattui silti perkeleesti lentää suoraan selälleen ilmasta.
”Uudestaan”, vastasi ääni harmaasta udusta, joka aiheutui Oksanan silmissä pyörivistä mustista pisteistä.
Oksana ei halunnut nousta enää, halusi vain sanoa, ettei jaksanut, mutta hän ei saattanut antaa mentorilleen sitä tyydytystä, että saattoi kutsua häntä heiveröiseksi pikkutytöksi, josta ei ikinä tulisi palkkamurhaajaa. Hän pyyhki hikipisarat otsaltaan ja pakotti itsensä ylös hammasta purren. Hän hengitti syvään ja yritti kovettaa mustelmia täynnä olevat jäsenensä kestäväksi marmoriksi nostaessaan nyrkkinsä ylävartalonsa suojaksi.
”Vapautesi voi joskus riippua siitä, ettet anna kivulle tai väsymykselle sijaa. Antaa tulla, anna kaikkesi”, mentori käski näyttämättä ollenkaan uupumuksen merkkejä, vaikka he olivat harjoitelleet jo tunteja.
Oksana iski, mutta mentori väisti iskun ja nappasi hänen kädestään naurettavan helposti kiinni, vetäen hänet niskalenkkiin. Oksana tunsi mentorin pettymyksen huokaisun korvassaan ja tunsi lähellä väreilevän vaaran, että mentori luovuttaisi hänen kanssaan. Hän käytti viimeiset voimansa äänekkääseen ärähdykseen ja vapaaksi pyristelemiseen, mutta siitä otteesta ei päästy vapaaksi yhdessä hetkessä.
”Olet kuollut”, mentori huomautti ja päästi sitten irti Oksanasta, ettei tämä kuristaisi itseään kuoliaaksi pyristellessään. ”Hitto vieköön, olemme harjoitelleet keväästä asti, eikä edistyksesi vastaa standardeja – oletko miettinyt, että ehkä vahvuutesi ovat toisella alalla”, tämä sanoi kulmikkailla kasvoillaan pettymystä.
Oksana sipaisi kasvoille valuneita hikisiä, sillä hetkellä mustia, hiuksiaan korvan taakse ja keskittyi näyttämään vihaiselta väsyneen sijasta. ”Viskaa minut mieluummin vihollisten häkkiin”, Oksana ärähti ja nosti nyrkkinsä pystyyn. ”Mieluummin annan tummien pilvien nielaista minut, kun luovutan.”
Mentori tarkkaili Oksanaa hetken aikaa, kantaen katseessaan niin paljon tälle tyypillistä laskelmoivaa pohdintaa, että Oksana melkein hermostuisi, ellei olisi niin väsynyt. Tuollaisen katseen Oksana oli nähnyt mentorin kasvoilla, kun tämä oli viiltänyt kohteensa kurkun auki ja päästänyt valloilleen melkoisen putouksen verta.
”Oikea vastaus”, mentori sanoi viimein ja osoitti sitten pilarissa roikkuvaa kelloa. ”Ymmärrät kai, ettei sinulla ole rajattomasti aikaa, Oksana.”
Oksana nosti nyrkkinsä kehonsa suojaksi silmissään palaen raivo, joka ei hätkäyttänyt kulmikasta leukaansa pohtivasti sivelevää miestä. ”Ristikkojako tässä aiotaan täyttää vai taistellaanko me?”
Mentorin kasvoilla välähti jotain… hyväksyntää – se oli lähimpänä iloa tai mitään muuta positiivista tunnetta, jota Oksana oli ikinä nähnyt tämän kasvoilla. ”Tarvitset uuden nimen työtäsi varten”, mentori sanoi ja antoi hiljaisuuden langeta heidän välilleen alkaessaan kiertämään kehää Oksanan kanssa, etsien kohtaa iskeä.
”Minulla on jo nimi”, Oksana sanoi iskiessään, mutta pystyi vain hipaisemaan mentorinsa käsivarren ihoa tämän väistäessä.
”Kuulostat varmalta – antaa kuulua.”
”Villanelle.”
