Ficin nimi: Lajitoveri
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: South Park
Ikäraja: S
Paritus: Craig/Tweek
Genre: Slice of life, marsufluff
Summary: Tapa, jolla Stripe möllötti häntä suloisilla nappisilmillään, saattoi kertoa mitä hyvänsä.
A/N: Minun on niin pitkään pitänyt kirjoittaa South Parkista jotain lisää, ja vihdoin sain jotain aikaan. Puolivälissä tätä minusta tuntui, että olin kadottanut aluksi ajattelemani punaisen langan, mikä voikin olla mahdollista. Tuli tästä silti melko lailla sellainen, mitä lähdin tavoittelemaankin. Larjukselta tämä inspiraatio taisi kyllä lähteä, kun puhuttiin South Parkista ja marsuista. :3
***
"Hei, äläpä napostele..."
Craig veti jalkaansa Stripen ulottuvilta sen saatua päähänsä käydä maistelemaan hänen housujensa lahjetta. Marsu näytti hivenen hämmentyneeltä herkun kadotessa hampaiden ulottuvilta, mutta uutta tekemistä löytyi nopeasti päämäärättömän lyllertämisen muodossa. Craig pyrki keskittymään ympäristöopin kirjaan, mutta tuota pikaa hänen katseensa vaelsi jälleen Stripeen, joka uteliaasti uikuttaen pysähtyi nuuhkimaan Tweekin paidanhihaa. Tweek kohottautui kyynärpäidensä varaan epämukavalta näyttävästä makuuasennostaan ja rapsutti marsua päälaelta.
"Sano vain, jos Stripe häiritsee", Craig kehotti. Hän itse oli tottunut lemmikkinsä läsnäoloon kaikin puolin, mutta Tweekiä kaikki se sirkutus ja jaloissa pyöriminen ehkä harhautti turhan paljon. Tämä se oli muutenkin stressaamasta läksyistä ja kokeista yli heidän molempien tarpeen.
"Ei häiritse yhtään", Tweek tokaisi palaten koealueeseen.
"Hyvä niin."
Sen lisäksi, että Craig tiesi Stripen olevan paras lemmikki koko maailmassa, sillä näytti olevan rauhoittava vaikutus Tweekin kaltaiseen hermoraunioonkin. Ensi kertaa esitellessään marsunsa luokan lemmikkipäivänä Tweek ei ollut uskaltanut edes harkita silittävänsä Stripea omalla vuorollaan. Kun he sitten olivat alkaneet viettää aikaa pienellä porukalla tai kahdestaan, Tweek oli tuota pikaa suostunut siihen, että Stripe vaeltaisi hänen huoneessaan vapaana heidän tehdessään läksyjä tai katsoessaan piirrettyjä. Ajan kuluessa Tweekistä oli tullut yhä rennompi, vaikkei tämä tavannutkaan olla ensimmäisenä ottamassa Stripea syliinsä. Ainakin tämä oli suostunut viimein uskomaan, ettei marsu menisi rikki silityksistä.
Nykyään Tweek ei ollut moksiskaan, kun Stripe spurttaili huoneessa kuin päätön kana, tai kun se sai päähänsä mönkiä tämän kainalon ja käsivarren väliin jäävään koloon. Stripe harrastelikin sitä tuon tuosta, ja Craig oli toisinaan miettinyt syytä sille. Ehkä Tweekin aina etäisesti kahvilta tuoksuvat vaatteet toivat kotiseudun mieleen. Tietenkään Stripe ei ollut koskaan käynyt Perussa tai muuallakaan päin Etelä-Amerikkaa, mutta ehkä siinä oli jotain sisäänrakennettua vetovoimaa, ikään kuin DNA:n tasolla. Ehkä hänkin olisi sulanut juustopizzan tuoksulle alkukantaisella vimmalla, vaikka olisikin koko elämänsä popsinut jotain ihan muuta.
Yksi ainakin oli selvää: Stripe oli ihan rakastunut Tweekiin. Se tuuma taas sai Craigin hymähtämään kyynisesti. Järjellä ajateltuna oli naurettavaa tuntea pientäkään mustasukkaisuutta, mutta silti hän tunsi sellaisen nipistävän ohimoaan. Oli hänkin luuseri.
Hyvä kysymys kuului lisäksi, olisiko hän ollut mustasukkainen Stripesta vai Tweekistä. Olihan se oletettavaakin, että Stripe meni ja kiinnostui sellaisista tyypeistä, joita se näki harvemmin. Häneen Stripe oli tottunut kuin vanhan avioparin osapuolet toisiinsa. Tweek puolestaan edusti poikkeusta tavanomaisuuteen ja oli tullut Stripelle niin tutuksi, että sitä saattoi hyvin häiritä kokeeseen lukemista kämmenselkää nuollen ja nuuhkien. Että sellaista aloitteen tekemistä, Craig nauraa tyrskähti itsekseen. Taisi olla homo koko marsu.
Ehkä hänen olisi silti ollut syytä olla iloinen, että hänen poikakaverinsa ja paras ystävänsä tulivat niin hyvin juttuun keskenään.
Samalla Craig muisti, miten aasialaiset tytöt heidän koulussaan olivat parisen viikkoa sitten saaneet idean vääntää kasan piirustuksia, joissa Tweekillä oli päässään jonkin söpön eläimen korvat, ja hän taas kietonut kätensä tämän ympärille kuin suojaten kaikelta maailman pahuudelta. Tweek oli tapansa mukaan saanut pienimuotoisen hepulin, mutta hänen neuvostaan jättänyt jutun omaan arvoonsa. Kuka ylipäätään otti selvää tyttöjen aivoituksista?
Toki Craig silti tiesi, mikä kuviossa oli erityisesti mättänyt: Tweek kun ei aasialaistyttöjen mielikuvituksen ulkopuolella ollut lähelläkään sellaista itkusilmäistä eläinkorvakeijukaista, omastakaan mielestään. Poikakaverina Craig saattoi kasuaalisti todeta, että Tweekissä piili herttainenkin puoli, mutta hän tiesi myös, miten paha suustaan ja riidanhaluinen tämä osasi olla. Sen lisäksi Tweekin oikea suora oli ihan omaa luokkaansa, sen tiesi kertoa hänen kerran murtunut klyyvarinsa.
Joten ei, Tweekistä ei saanut suloista pikkueläintä millään järjellä. Siltikin Craig huomasi ajattelevansa omiaan silmäillessään Tweekin ja Stripen herkkää hetkeä. Mitä tuli marsuihin, ne olivat tavallisesti iloisia epeleitä. Sama päti Tweekiin, kunhan vain kaikki turhasta stressaaminen otti jäädäkseen vähemmälle. Stripe päästeli kiukkuisia mutustelevia ääniä, jos hän ei ollut tarpeeksi nopea sen ruoan kanssa, Tweek taas tapasi nälkäisenä ärsyyntyä jokaisesta pikkujutusta. Epämukavuuden iskiessä Tweek ei ehkä kurnahdellut hauskasti tai pörhistänyt turkkiaan, mutta kaikenlainen itsekseen mutiseminen, säpsähtely ja hiusten raastaminen oli tullut hyvinkin tutuksi vuosien varrella.
Craig tukahdutti hymynsä ennen kuin se ehti kunnolla muodostuakaan. Mitenköhän sakea sitä täytyi olla, jos vaivautui etsimään yhtäläisyyksiä poikakaveristaan ja lemmikkimarsustaan.
Loppujen lopuksi hänen vanhempansa niitä sakeita olivat, kun eivät olleet vieläkään käsittäneet marsun olevan laumaeläin. Kyseisen järjen köyhyyden ansiosta he eivät olleet antaneet hänen hankkia Stripelle kaveria, ja sekös tympi urakalla. Ehkä Stripe olikin viimeisen päälle opportunisti ja käytti mielellään hyödykseen joka hetken, jona läsnä oli joku toinen vähääkään sitä muistuttava, hyvin etäinenkin lajitoveri. Jos vaikka Stripe ajatteli samoin kuin hän.
Tapa, jolla Stripe möllötti häntä suloisilla nappisilmillään, saattoi kertoa mitä hyvänsä. Ehkei hän saisi koskaan tietää.
