Ficin nimi: Kirjolohikäärme
Kirjoittaja: Winga
Ikäraja: S
Fandom: Welcome to Night Vale
Tyylilaji: draama, mysteeri
Paritus & hahmot: Cecil/Carlos, Nilanjana
Vastuuvapaus: Welcome to Night Vale on Joseph Finkin ja Jeffrey Cranorin kehittämä, hahmot ovat heidän, ja minä en tällä tee rahaa.
Yhteenveto: Cecil kertaa ohjelmassaan aamupäivän tapahtumia.
Kirjoittajalta: Haasteisiin
12+ virkettä XVII ja
Otsikoinnin iloja: tuplayhdyssanaotsikko. Kirjolohikäärmeestä kiitos maailman parhaalle vaimolle eli
Kiirsulle, joka välttämättä halusi sillä otsikolla kirjoitetun tarinan.
KirjolohikäärmeTänä aamuna heräsin Carlosin vierestä ja mennessäni ulos huomasin naapuritalon katon päällä sammalpeitteen. Sammalpeite oli hyvin vihreä ja harmaa ja punerva ja liikuskeli kuin mikäkin elävä olio. Tiedättekö, kuulijat, sellainen heiveröinen eliö, joka ei saa otetta mistään, ja hapuilee saadakseen itsensä ylös?
Kävin herättämässä Carlosin räpsimällä vesipisaroita hänen kasvoilleen, kuulemma hänen lempitapansa herätä, ja käskin nousta, koska naapuritalon katon sammalpeite oli elossa ja saattaisi kiinnostaa häntä tieteellisestä näkökulmasta.
Kun sain raahattua hänet ulos, sammalpeite oli paikallaan kuin marmoripatsas, mutta se oli selkeästi vaihtanut asentoa ja minusta sillä oli silmät. Carlos huudahti: “Tarvitsen Nilsin tänne” ja selitti jotain tiedehenkilöiden tarvitsemasta vapaudesta tutkia mitä hyvänsä. Annoin hänelle hyvin rakastavan ja raastavan suudelman, kun hän lähti hakemaan Nilanjanaa.
“Vahdi sitä sillä välin kun olen poissa, ja jos se meinaa karata, nappaa siitä kiinni!” Carlos toivotti sännätessään ulos, ja minä vilkutin laiskasti hänen peräänsä. En tietenkään aikonut ajaa itseäni mihinkään vaaratilanteeseen.
Pian Carlos palasi yhdessä Nilanjanan kanssa, ja Carlos kävi koputtamassa naapurin oveen samalla kun Nilanjana jo kiipesi katolle.
Tiesittekö, ettei naapurissamme asu ketään vaikka valot ovat usein päällä ja television kanavat vaihtuvat ja ikkunoissa näkyy varjoja? Keväisin pihaan kasvaa kukkia, jotka on selvästi istutettu, ja joka vuosi istutukset ovat erilaisia. Syksyisin yksikään musta lehti ei korista pihaa, sillä se on joka ilta haravoitu siistiksi. Olen aina epäillyt heitä syksyn vihollisiksi, mutta keitä heitä, jos ketään ei siinä asu?
Kun Carlos oli vilkaissut sisään ikkunoista tyhjiin huoneisiin, hänkin kiipesi katolle harmaiden pilvien alle. Sammalpeite ei ollut liikkunut juurikaan, vain ehkä millimetrin, ja Nilanjana otti esiin mukanaan kantamansa veitsen. Hän oli tekemäisillään sammalpeitteeseen viillon, kun se liikahti, nopeasti, työnsi Carlosin ja Nilanjanan pois päältään, ja nousi täyteen pituuteensa.
En ole koskaan nähnyt mitään sellaista, sen jalat olivat kuin sammalpeitteiset pilarit, sen silmät hohtivat kaikissa maailman väreissä, eikä se muistuttanut Hiramia millään tavalla ja silti oli selvää, että sekin oli lohikäärme.
Kai tiedätte, miten jännittävää on tavata lohikäärme ensimmäistä kertaa ja seistä sen edessä, miettiä mahtaako se pitää teistä ystävällisessä mielessä vai kenties ruokana, kumartaa vähän, ojentaa kättä haisteltavaksi, jos se vaikka toimiikin koiramaisesti, ja odottaa kohtaloaan?
Tietenkään en kertoisi tätä tarinaa teille, jos Carlosille tai Nilanjanalle olisi käynyt huonosti, jos lohikäärme olisi nielaissut heistä edes jommankumman ja olisin nähnyt, miten tämä olisi matkannut alas lohikäärmeen yllättävän kulmikasta kaulaa kohti vatsaa.
Carlosin kasvoilla oli sama ilme, näin sen omalta tontiltani, kuin silloin kun hän ratkoi ristikkoa. Lohikäärme oli hänelle samanlainen jännittävä pulma, jonka ratkaisu voisi tuoda iloa, ja epäonnistunut ratkaisu varman kuoleman. Hiljaisuus oli kirjaimellisesti käsinkosketeltava, kunnes sammallohikäärme kääntyi katsomaan suoraan minuun ja kysyi: “Mikä sammallohikäärme? Minun ihoni on kirjottu kankaista, olen kirjolohikäärme.”
Oikeastaan varma kuolemakin olisi ollut mukavampi kuin se nolouden tunne sillä hetkellä, ja minä koetin sopertaa jonkinlaisen anteeksipyynnön ennen kuin puin päälleni ja katosin tänne ja jätin Nilanjanan ja Carlosin kirjolohikäärmeen seuraan ja --- minun pitäisi varmaan soittaa Carlosille. Seuraavaksi sää!
12+ sanat:
1. sammal 2. harmaa 3. heiveröinen 4. pisara 5. marmori 6. vapaus 7. antaa 8. napata 9. vaara 10. yhdessä 11. ettei 12. kevät 13. musta 14. vihollinen 15. pilvi 16. kantaa 17. viilto 18. pilari 19. kai 20. kulmikas 21. ristikko 22. ilo 23. hiljaisuus 24. iho 25. varma + jokeri
