Pandemia, pergamentteja ja paniikkia | K-11 | 3. sukupolvi | 14/14

[Alice Katarina]

Paritus/Henkilöt: Albus/Scorpius, Rose, James, Roxanne jne.
Ikäraja: K-11
Genre: Draama, romance, angst
Vastuuvapaus: J. K. Rowling omistaa kaiken hänelle tunnistettavan ja minä vain leikin.
Tiivistelmä: Korona-virus uhkaa myös taikamaailmaa ja Tylypahka laitetaan karanteeniin. Miten oppilaat kestävät vain omissa tuvissaan?

K/H: Sain omasta mielestäni varsin huvittavan ajatuksen Tylypahkan koronakaranteenista, joten pakkohan siitä oli kirjoittaa näin itse karanteenissa oleillessa. Valitettavasti en ole humoristinen kirjoittaja, joten tekstistä tulee luultavasti enemmän angstia kuin mitään muuta. Tarkoitukseni on julkaista osa joka päivä, joten pysykää mukana.

***

Pandemia, pergamentteja ja paniikkia
Ensimmäinen päivä

Albus loikoo pää vaaleaverikön sylissä oleskeluhuoneen sohvalla. Scorpiuksen käsi hänen hiuksissaan ei täysin riitä rauhoittamaan Albuksen kärsimättömyyttä, mutta kieltämättä se tuntuu mukavalta. On karanteenin ensimmäinen päivä, ja Albuksesta tuntuu jo nyt kuin seinät kaatuisivat päälle.

Jästimaailmaa kurittava pandemia ei ole väistänyt velhomaailmaakaan ja Tylypahkan käytävillä huhut leviävät vilkkaina. Osa uskoo viruksen karanneen alunperin Kiinan velhosairaalasta. Toiset taas uskovat sairauden olevan vanhojen kuolonsyöjien viimeinen yritys tuhota kaikki jästit.

Vähitellen pahentunut tilanne oli eilen päätynyt siihen, että Tylypahkassa määrättiin kaikki tuvat karanteeniin. Onneksi taika helpottaa elämää ja kotitontut kuljettavat edelleen päivän runsaat ateriat tupiin. Silti neljätoista päivää lukittuna kellariin tuntuu mahdottomalta ajatukselta.

[Lyra]

Tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta! Nykyisessä tilanteessa on mukava lukea ficcejä jossa käsitellään karanteenia ja tätä virusta. Karateenificit taitavat olla uusi trendi Eipä siinä mitään, näitä on erittäin hauska lukea. Voi Albusta, joka on jumissa kellarissa:( Onneksi sillä on Scorpius! Odottelen jatkoa:)

[Sielulintu]

Oii, kivaa, Albus/Scorpiusta! Pahoittelen jo nyt, etten hirveän pitkää kommenttia jätä tällä kertaa, kun puhelimella kommentoin. Tähän oli vaan pakko tulla jättämään jotain, koska paritus iski lujaa pitkästä aikaa, ja aihekin on melkoisen ajankohtainen.

Tykkäsin tosi paljon siitä, miten tämä oli viety velhomaailmaan. Hyvä teoria tuokin, josko kyseessä olisikin jonkun pimeän velhon, vaikka nyt viimeisten kuolonsyöjien katala juoni. Äärimmäisen samaistuttavaa myös tuo Albuksen karanteeniahdistus. Vaikken itse karanteenissa olekaan, on silti jotenkin outo fiilis, kun ketään ei juuri näe missään eikä viitsi turhaan lähteä mihinkään oleskelemaan ja tartuntaa hakemaan. Onneksi Albuksella ja Scorpiuksella kuitenkin on toisensa.

Mielenkiinnolla jatkoa jään odottamaan.

[Alice Katarina]

Lyra, hauskaa, että löysit tämän pariin! Karanteenificit voivat kyllä olla se, mistä tämä kevät joskus muistetaan. 

Sielulintu, mun on pakko myöntää, että Pottereissa on hyvin vähän poikapareja, jotka kiehtoo mua, mutta Albus/Scorpius ehdottomasti kuuluu niihin, joten ehdottomasti sitä pitää kirjoittaa joskus ja nyt oli hyvä mahdollisuus, kun pojat "oikeasti" ovat tällä hetkellä Tylypahkassa. Mukavaa, että alku tuntui kiinnostavalta!

K/H: Tässä nyt näkymää eri tupaan.

***

Toinen päivä

Rose pyörittää silmiään tarttuessaan mustekynään. Kaiken opetuksen siirryttyä etäopetukseksi on läksyjen määrä noussut valtavaksi. Osa professoreista on lähettänyt opetuksensa heijastuksena oppilaiden nähtäväksi. Professori Binns taas yksinkertaisesti leijuu jokaiseen tupaan vuoron perään jatkaen tuntejaan normaalisti.

Osa taas on päättänyt, että itse lukeminen ja kirjoittaminen on paras tapa oppia. Ennustusta opettavan professori Veleron määräämään viidentoista jalan mittaisen painajaisten tulkinnan esseen tekeminen tuntuu nukuttavan tytön uneen jo alun jälkeen.

Rose hätkähtää hereille Jamesin heittäessä häntä lentämään lumotulla paperilennokilla, joka tyttöön osuessaan muuttuu kimaltavaksi limaksi, joka valuu tytön hiuksiin. Jamesin ilme on liioitellun viaton, kun Rose hypähtää pystyyn nyrkkiään huitoen ja ryntää serkkunsa perään.

[Crys]

Noni pitää kai munkin alkaa nyt karanteenificcejä lukemaan Heh repeilin heti tuolle että Binnis vaan leijuskelee pitämään oppitunteja tupiin, ei varmaan tidostanut maailman muuttumista ollenkaan ja pitää vaan samoja kuivia tunteja heh Hyvä myös tuo huomio että ehkä kuolarit oli kaiken takana, se olis kyllä varsin fiksua heiltä (vaikkakin biologisten aseiden käyttö taitaa mennä yli velhojen ymmärryksen )

-Crys

[Alice Katarina]

Crysted, hauskaa että sinäkin innostuit karanteenificeistä! Binss on aina vaikuttanut tyypiltä, jota edes maailmanloppu ei saisi luentojaan perumaan, joten mitäpäs pienestä karanteenista. 

K/H: James Sirius tuntuu saavan vaikutteita miehistä joiden mukaan hänet on nimetty. Koittakaa kestää.

***

Kolmas päivä

Professori Binnsin luento tuntuu, jos mahdollista, vieläkin uuvuttamammalta kuin yleensä. James heittelee kaatoa huoneen toisella puolella istuvan Roxannen kanssa. Kolmas päivä ilman huispausta alkaa käydä koko Rohkelikon joukkueen hermojen päälle.

James tuhahtaa ajatellessaan isänsä lähettämää kirjettä, jossa isä oli muistuttanut, että hänkin aikanaan selviytyi tällaisesta huispaustauosta. Toki tilanne joskus vuosikymmeniä sitten oli ihan erilainen tai siltä Jamesista ainakin tuntuu.

Ja jos huispauksen peruuntumisen vielä kestäisi, niin lukittautumista James ei kestä. Kaikki sovitut juhlat on peruttu, ja mikä pahinta, James on jo vuosia sitten käynyt läpi kaikki oman tupansa tytöt. Ehkä pitää siirtyä kokeilemaan pikkuveljen tavoin poikia, jos tilanne jatkuu samanlaisena.

[carrowfan]

Mun piti kirjoittaa täst aiheest ficci mis kuolonsyöjät panikoi koronast koska hyih kamalat jästit ja niiden taudit.
Mut joo.. kolmas sukupolvi on liian harvoin läpikäyty aihe, jotenkin hassusti se toinen sukupolvi on mulle se läheisin ja koen jotenkin kolmannen tosi luotaanpoistyöntävänä, johtuukohan Kirotusta lapsesta. Jotenkin sait tästä samaan aikaan hauskan sekä hellyyttävän, kiitos siitä.

[Crys]

Vai ompi James tuommoinen peluripoika että kaikki vuosikurssin tytöt rohkelikosta käyty jo läpi :DD Heh Harrykin siellä muistuttelemassa että youre not special XD No ei vaa, varmaan ihan hyvillä aikomuksilla XD

-Crys

[Alice Katarina]

carrowfan, kiitos kommentista! Mukavaa, että tykkäsit, vaikka kolmas sukupolvi ei ole ihan oma juttu.

Crysted, Pitäähän Harryn poikana-joka-elää muistutella jälkikasvuaan, että on tässä pahemmastakin selvitty. 

K/H: Sitten vähän söpöilyä tähän väliin.

***

Neljäs päivä

Askeleet kaikuvat pitkin käytävää. Scorpius yrittää pidättää hengitystään, mutta se on vaikeaa Albuksen painaiduttua koko vartalollaan häntä vasten. Näkymättömyysviitta peittää heidät kaksi juuri ja juuri, eikä partioiva professori Longbottom huomaa heitä, vaikka pysähtyy juuri poikien kohdalla.

Kun miehen askeleet lopulta eivät enää kuulu, Albus vetää hänet kädestä tarttuen mukaansa. Linna on vielä normaaliakin hiljaisempi.

Ulkona pojat istuvat toisiinsa nojaten ja katselevat tähtiä täynnä olevaa taivasta. Se näyttää aivan samalta kuin vielä viikko sitten. Ulkoilma tuntuu hetkeksi saavan kaikesta murehtimisesta tiukaksi käpertyneet keuhkot rentoutumaan.

Ja kun Albus painaa pienen, hellän suukon vaaleaverikön suulle, ei Scorpius enää mieti muuta kuin tätä hetkeä.

[Alice Katarina]

K/H: Ja palataan Rohkelikkojen pariin.

***

Viides päivä

Kirje tippuu Rosen tärisevästä kädestä lattialle. Molly-mummi on joutunut Pyhään Mungoon. Vaikka isä kirjoittaa, että hän on tällä hetkellä kelpo voimissa, Rose ei voi estää itsepintaista kyyneltä valumasta poskelleen.

Mummi on ollut hänelle rakkain ihminen aina. Mummi on se joka osti hänelle  hänen ensimmäisen luutansa, hurrasi, kun hän pääsi jästikoulun väittelyjoukkueeseen ainoana ykkösluokkalaisena ja lohdutti, kun hän kolmannen vuoden syksyllä oli kuolettavan ihastunut korpinkynnen etsijään Dianaan ilman vastakaikua.

Samalla kun ahdistus painaa tytön sisällä, valtaa lamauttava jännitys tilaa koko tuvassa. Rohkelikot eivät suinkaan ole helposti säikkyviä, mutta nyt jo useamman velhon ja noidan sairastuttua virukseen, ei tilanne enää naurata ketään.

[Thelina]

Tämä on kyllä mainio ficci! Tykkäsin noista muidenkin mainitsemista hauskoista yksityiskohdista, kuten siitä, että virus on vain keino päästä jästeistä eroon, tai siitä, miten Binns leijuu tunnilta toiselle tykkään myös siitä, miten James suunnittelee poikiin siirtymistä ihan lunkisti - aivan validi vaihtoehto, kun tytöt kerran on jo nähty

Albus ja Scorpius on kyllä yksi kolmannen sukupolven kivoimmista parituksista, kivaa, että kirjoitat heistä! Jäin miettimään, miksi näkymättömyysviitta on päätynyt juuri Albuksen käyttöön. Luulisi, että sisaruksilla on kiistaa siitä, kuka saa sitä milloinkin käyttää mutta jos Al käyttää sitä päästäkseen pussailemaan Scorpiuksen kanssa, niin pitäköön viitasta kiinni kaksin käsin!

Tässä on hyvin muunneltu velhoversioksi tätä vallitsevaa tilannetta ja millaisia tuntemuksia se herättää. Kiva jäädä seurailemaan, miten tarina etenee!

[Alice Katarina]

Thelina, ihana että tykkäät, ja hyvä jos hauskuuskin välittyi. Kovasti yritän sitä tunkea mukaan, ettei mene vaan synkistelyksi. Mä oon jotenkin aina omana headcanonina pitänyt sitä, että Albus jotenkin on "onnettomin" Harryn lapsista, ja siksi viitta olisi mennyt juuri hänelle, mutta tiedä sitten mikä on oikeasti tilanne. 

K/H: Eilinen migreeni söi voimat, mutta nyt sitten samalla kaksi päivää luettavaksi.

***

Kuudes päivä

Viidesluokkalaisten rohkelikkopoikien makuusali on täynnä ihmisiä, mutta äänenvaimennusloitsun avulla möly pysyy kurissa. James kaataa lasiin punaista mehua ja tuliviskiä sekaisin ja ojentaa sen Roxannelle, joka kohottaa kulmiaan kysyvästi.

“Se on omasta varastostani”, James virnistää, “Kyllähän sitä pitää aina olla varautunut maailmanlopunbileisiin.”

James vilkuilee seinän vierellä tanssivaa seitsemäsluokkalaista tyttöä, jolta oli vuosi sitten saanut pakit, vaikka Rohkelikon juuri voitettua Puuskupuhit James oli tuntenut itsensä voittamattomaksi. Ehkä tyttö tällaisissa olosuhteissa olisi valmis muuttamaan mieltään. James on vahvasti sitä mieltä, että yrittää kannattaa aina, sillä joskus se vielä kantaisi hedelmää.

Kun James siirtyy säkkärätukkaisen tytön viereen, tyttö pyörittää silmiään. Luultavasti innostuksesta, James päättelee.


Seitsemäs päivä

Albus kurtistaa kulmiaan hermostuneena. Scorpius yskii kuivaa yskää, joka kaikuu heitä lukuunottamatta tyhjässä makuusalissa. Se on vain pikku nuha, poika sanoo joka kerta, kun Albus katsoo häntä huolestuneena, ja vaihtaa puheenaihetta.

Yskä on kuitenkin pahentunut eilisestä paljon, ja sen ovat huomanneet myös muut tuvassa. Nyt he odottavat matami Pomfreyn tuomiota. Testi oli tehty aamulla ja matami oli luvannut tulosten olevan selvillä iltaan mennessä.

Pojat hätkähtävät oven kolahtaessa. Sen avaa ilmapääloitsulla itsensä suojannut Pomfrey, jonka kasvoilta vastauksen voi lukea. Scorpius puristaa poikaystävänsä kättä lujaa, kun noita ryhtyy kertomaan varotoimia, joita heidän pitää noudattaa. Hetkessä luihuisen valtava kellaritupa kutistuu vain makuusalin kokoiseksi.

[Thelina]

James on kyllä huvittava, ei muuta kuin bileet pystyyn, ja hänellä vaikuttaa olevan aivan omat tulkinnat tyttöjen ajatuksista ja varsinkin ilmeistä

Olikin vain ajan kysymys, milloin joku tuttu hahmo sairastuu! Voi Scorpius-parkaa, näinköhän Albus on vaarassa myös pusuteltuaan toista  Ilmapääloitsu on hauska muunnelma kuplapääloitsusta!

[Slytherin]

*astuu varovaisesti esiin takavasemmalta*
Tämähän on kekseliäs ja ajankohtainen ficci Tykkään! Mutta voi Scorpius parka, jos on sairastunut

[Alice Katarina]

Thelina, tuskimpa pikku sairastuminen Albusta estää pussailemasta.  Ja tottakai Jamesin täytyy purkaa turhautumista kunnon juhlilla.

Slytherin, tervetuloa ficin pariin! Hauskaa, että viihdyit ja pidät ideasta.

K/H: Tänään ahdisti itseä ja se näkyy myös tekstissä.

***

Kahdeksas päivä

On tiistai-ilta, ja oleskeluhuone on melkein tyhjillään. Rose kirjoittaa viimeisen rivin pimeyden voimilta suojautumisen esseeseen ja huoahtaa. Karanteenin alusta on kulunut viikko, mutta tuntuu kuin tässä epätodellisessa tilanteessa oltaisiin oltu jo paljon kauemmin.

Jos jotain positiviista on löydettävä, oli äiti tänään kirjoittanut kertoakseen, että lauma haiskuja oli löytänyt tiensä Viistokujan tyhjentyneille kaduille. Se kuulostaa Rosesta hauskalta. Haiskut olivat syöneet Matami Malkinin liikkeen kyltistä kultaukset ja Ollivanderin sauvapuodin edestä kullanväriset mainossauvat.

Kun ihmiset eivät olleet tiellä, saattoivat niin tavalliset kuin maagisetkin otukset villiintyä. Kun kissa on poissa, hiiret tanssivat pöydillä, Rose hymähtää miettiessään mummon usein toistelemaa sanontaa. Se tosiaan pitää paikkansa.

[Alice Katarina]

K/H: Tässä hieman veljellisiä neuvoja. 

***

Yhdeksäs päivä

Hei Albus (ja Scorpius kun luet tämän kuitenkin)!

Miten menee erikoiskaranteenissa velipoika? Harmi, että teiltä jää nyt kaikki karanteenibileet kokematta. Vanhemmat lähettivät minulle ja Lilylle kasan suklaasammakoita. Söimme ne kaikki jo, joten jos et halua omiasi, lähetä ne meille. Olet minulle viisi kaljuunaa auki, nyt olisi hyvä hetki maksaa.

Älkää kiehnätkö liian lähekkäin tai olet pian itsekin sairaana.

Terveisin, lempiveljesi James

P.S. Jos kiehnäätte, muista suojautuminen.

P.P.S. Scorpius, älä sairastuta veljeäni tai löylytän sinut, kun pääsemme ulos.

P.P.P.S. Kirjoita Lilylle. Häntä pelottaa koko tilanne, ja jostain syystä minun piristykseni onnistui vain pelottamaan häntä lisää.

[Alice Katarina]

K/H: Huh, loppua lähestytään. Näitä pätkiä on kyllä hauskaa kirjoittaa.

***

Kymmenes päivä

Kymmenennen karanteenipäivän ohjelmassa on koko linnan kattava suuri desinfiointi. Rose yrittää pidätellä naurua, kun Lihava Leidi luennoi edessään istuville ykkösluokkalaisille siitä, miten nöyryyttävää on joutua jättämään oma taulunsa kokonaisen vuorokauden ajaksi, kun se puhdistettaisiin taikojen avulla.

“En ole kertaakaan, kertaakaan sitten sen roiston Sirius Mustan raadeltuani tauluni joutunut jättämään tauluani näin pitkäksi aikaa”, Leidi pauhaa, “Omaa kotiani.”

Hugon pörröiset punaiset hiukset näkyvät pienten ykkösluokkalaisten joukosta kuin varoitusmerkki, ja hän näyttää nyökkäilevän innoissaan Lihavan Leidin dramaattisen elehdinnän edessä.

Rose hymähtää. Ovathan he nämä tarinat kuulleet jo satoja kertoja, mutta ensiluokkalaisille niissä on vielä uutuuden jännitystä. Ja Leidi tietenkin nauttii saamastaan huomiosta.


Yhdestoista päivä

Rohkelikon oleskeluhuoneen tunnelma on villi. Koko huispauskoukkue leijuu ympäri liian pientä tilaa luudillaan. Ilmassa viuhuva kaato osuu seinällä olevaan lamppuun saaden sen putoamaan ja hajoamaan palasiksi. Rose huudahtaa vihaisena, ja James virnistää. Serkkutyttö on naurettavan tiukkapipoinen aika ajoin. Kyllä Tylypahkassa lamppuja riittäisi vaikka pelin takia menetettäisiin muutama.

“Rose, me olemme samaa tiimiä, heitä se kaato tänne äläkä pohdi!” Roxanne huutaa, mutta liian myöhään, sillä James on jo napannut lattialla lojuvan kaadon ja tuulettaa lentäessään se kourassa kohti huoneen toiseen laitaan kyhättyä maalia.

Ilman muita palloja peliä on ollut pakko muokata, mutta onneksi jästijalkapallon säännöt sopivat hyvin luudilla ja kaadollakin pelattavaksi.

[Thelina]

Hauska viittaus todellisiin tapahtumiin tuo haiskujen ilmestyminen! Ripottelet näihin muutenkin kivoja yksityiskohtia, kuten suklaasammakot, Lihavan leidin tarinat ja karanteenin hauskat ohjelmanumerot, kuten huispaaminen. Kiva, että on ollut hauska kirjoittaa, on ollut hauska myös lukea! Näitä lukisi mielellään vaikka enemmänkin, kuin tuon 14 osaa, kun ovat sen verran lyhyita mutta paljon ehtii lyhyissäkin luvuissa tapahtua!

[Alice Katarina]

Thelina, hauskaa, että olet tykännyt. Välillä mietin ovatko nämä pikkupätkät liian erillisiä toisistaan, mutta mukava kuulla, että ne silti innostavat. Ehkäpä tämän jälkeen tulee muuta karanteeniteemaista. Saa nähdä!

K/H: Karanteeni alkaa hajottamaan siellä sun täällä.

***

Kahdestoista päivä

Scorpius virnistää sitoessaan nukkuvan Albuksen jalat yhteen koulupukuun kuuluvalla kravaatilla. Sitten hän hiipii huoneen toiseen nurkkaan, kröhii edelleen aavistuksen arkaa kurkkuaan ja huutaa niin kovaa kuin pystyy.

Albuksen kauhu on käsinkosketeltavaa, kun hän kavahtaa pystyyn, hypähtää ylös sängyltä ja rojahtaa sitten maahan kasvoilleen yhteen sidottujen jalkojensa luistaessa hänet tasapainosta. Scorpius nauraa pää käsiin haudattuna Albuksen kompuroidessa takaisin jaloilleen kiroten ja kravattia pois repien.

Jos tämä karanteeni ei pian loppuisi, he saattaisivat vahingossa tappaa toisensa näillä ainakin tekijän mielestä hauskilla käytännön piloillaan. Scorpius irvistää hiukan miettiessään, mitä Albus seuraavaksi keksisi. Hän ei ollut vielä täysin toipunut yöllä keskelle sänkyä ilmiintyneestä kotitontusta.


Kolmastoista päivä

Hei,

kiitos kovasti veljellisestä huolenpidostasi. Valitettavasti omat suklaasammakkoni loppuivat myös. Mutta äiti lähetti myös joka-maun-rakeita. Olemme nuolleet ne kaikki Scorpiuksen kanssa. Voin lähettää sinulle räänmakuiset. Ei tarvitse kiittää.

Albus

P.S. Emme kiehnää sen enempää kuin sinä jokaisen tapailemasi tytön kanssa. Muistatko  vielä, miten kauhistunut isä oli nähdessään sinut ja sen puoliveelan viime kesänä?

P.P.S. Kirjoitin Lilylle. En ymmärrä, miten sinun mielestäni hyvä piristyskeino oli kertoa hänelle kaikki muut sairaudet ja onnettomuudet, joihin ihmisiä kuolee? Nyt hän näkee painajaisia lohikäärmerutosta, jota ei ole ollut satoihin vuosiin kellään.

P.P.P.S. Jos yrität löylyttää poikaystäväni, minä kiroan sinut.

[Alice Katarina]

K/H: Kiitos kaikille kommentoineille ja salaakin seuranneille. Tämä oli hauska teksti kirjoittaa. Kenties palaan vielä aiheeseen jossan muussa tekstissä, mutta tässä on viimeinen osa tätä.

***

Neljästoista päivä

Karanteenin viimeisenä päivänä Rose olisi melkein voinut itkeä, kun isältä tulleesta kirjeestä selviää, että Molly-mummi on päässyt kotiin. Isä varoittaa vielä, että pian he kaikki varmaan hukkuvat mummin lähettämiin leivoksiin, mutta ei se tuskin ketään oikeasti haittaa.

“Saisinko huomionne”, pauhaava, joka puolelta kuuluva ääni havahduttaa Rosen velhoshakin äärestä, “Olemme saaneet tietoomme, mistä koko maailmaa piinaava virus on lähtöisin. Syyllinen on noita, jonka ministeriö on pidättänyt.”

Rosen ympärillä hurrataan, ja hymy kiipeää hitaasti tytönkin kasvoille.

“Tilanne on kuitenkin edelleen epävakaa, joten meidän on vaadittava kaikkia pysymään karanteeninomaisissa oloissa, kunnes onnistumme kehittämään vastamanauksen. Ministeriön tiedote päättyy.”

Jamesin epätoivoinen huuto kaikuu ympäri oleskeluhuonetta.