Kirjoittaja - Syvä Miete
Ikäraja - k-11
Varoitukset - kauhua, kiroilua
Vastuunvapaus - itse keksitty hahmot
Yhteenveto - Johanna aloittaa ratsastamisen, ja lähtee vaellukselle - jossa tapahtuu kummia.
** Osa 1 **
Johanna istui autossa matkalla isoäitinsä luokse. Sinne oli puolen tunnin matka, ja Johanna tykkäsi katsella maisemia. Hän oli kaksitoistavuotias perus tyttö. Oli syksy.
Johanna näki hevostilan, jossa kentällä kulki pari hevosta ratsastajineen. Se näytti kivalta – Johannakin halusi.
”Äiti”, tyttö aloitti.
”No?” hänen äitinsä Jonna vastasi.
”Saisinko aloittaa ratsastuksen?”
Tuli hetken hiljaisuus, kunnes Jonna myöntyi.
”Jes!” Johanna hihkaisi. Hän alkoi katsomaan hevosvideoita puhelimeltaan koko loppumatkan ajan.
Viimein he saapuivat perille ja nousivat autosta. He astuivat kerrostalon hissiin ja painoivat nappulaa, joka veisi kolmanteen kerrokseen. Johanna soitti ovikelloa. Meni hetki, kun ovi avattiin.
”Tervetuloa!” Johannan isoäiti Miina toivotti. Johanna, Jonna ja Tommi (Jonnan mies) astuivat sisään ja ottivat takkinsa ja kenkänsä pois.
”Tulkaa ottamaan tiikerikakkua”, Miina ehdotti ja jokainen istui ruokapöytään. Miinan mies, eli Johannan isoisä oli kuollut pari vuotta sitten, joten hän ei ollut paikalla kuin sieluna.
Johanna otti monta palaa tiikerikakkua.
”Mummi, minä aloitan ratsastuksen.”
”Ai? Sehän on todella vaarallinen laji.”
”Mmh, ei se niin vaarallinen ole”, Johanna sanoi tietämättään asiasta.
He viettivät Miinan luona muutaman tunnin jutellen eri asioista, kunnes oli aika lähteä.
**
Johanna istui taas autossa, tällä kertaa matkalla tallille. Hänelle oli varattu ratsastustunti, ja Johannaa jännitti todella paljon. Perillä he nousivat autosta ja kävelivät talliin. Johannan kasvoille pöllähti hevospölyä. Hän katsoi ympärilleen – yksi hevonen oli tallikäytävän keskellä harjattavansa, joku siivosi karsinaa… Tallinomistaja tuli heidän luokseen.
”Olet varmaan Johanna? Tervetuloa.”
Johanna nyökkäsi.
”Sinulle on Taika – poni. Se on valmiina maneesissa, mennään sinne”, tallinomistaja Riikka ohjasi. He kävelivät Riikan perässä isoon punaiseen rakennukseen ja astuivat sisään. Joku ratsasti siellä isoja esteitä, ja Johanna ei voinut muuta kun ihailla.
”Tarja! Nyt alkaa alkeistunti, voit jatkaa kentällä”, Riikka käski. Ratsastaja nimeltä Tarja suostui ja ratsasti ulos maneesista. Johanna näki viisi pientä ponia rivissä.
”Tuo valkoinen on sinulle, Johanna”, Riikka ohjasi. Johanna meni valkoisen ponin luokse ja taputteli sitä tutustuen siihen. Hän oli siinä hetken. Riikka toi Johannalle kypärän.
”Haluatko nousta selkään?” Riikka kysyi.
”Joo”, Johanna hymyili. Hän vilkaisi vanhempiaan, jotka istuivat katsomossa. He vilkuttivat.
Riikka toi pienen penkin Johannalle ja neuvoi häntä nousemaan sen päälle.
”Ota vasemmalla kädellä kiinni ohjista, eli noista naruista ja voit ottaa tukea satulan keskeltä. Noin – nyt vasen jalka jalustimeen ja ponnista. Varovaisesti selkään, hyvä.”
Nyt Johanna oli ensimmäistä kertaa hevosen selässä. Hän oppi jo termejä, kuten satula, jalustin ja ohjat.
Johanna istui hetken aikaa paikoillaan, kunnes tunsi olevansa valmis liikkumaan. Riikka talutti tyttöä ympäri kenttää.
Johanna katsoi välillä muita – he juoksivat.
”Onko ratsastustyyleillä mitään nimiä?” Johanna kysyi Riikalta.
”On. Me menemme nyt käyntiä, muut ravaavat. Nopein askellaji on laukka.”
Johanna nyökkäsi. Hänen teki mieli ravata.
”Voimmeko ravata?” tyttö uskaltautui kysymään.
”Jos pysyt selässä.”
Riikka lähti hölkkäämään ja Taika lähti ravaamaan. Johanna nappasi heti kiinni satulasta. Ravi pomputti aika paljon, mutta kun se hidastivat, tytön teki mieli ravata lisää. Hän ei kuitenkaan pyytänyt sitä.
He kävelivät jonkin aikaa, kunnes kerääntyivät takaisin riviin maneesin oven eteen.
Riikka ohjeisti Johannan alas selästä (varovaisesti heilauta jalkasi yli). Hän kertoi, kuinka talutettiin hevosta. Johanna tarttui ohjista ja käveli eteenpäin pysytellen kaulan luona. Riikka näytti, missä oli Taikan karsina. Hän myös opetti, kuinka hevonen riisuttiin varusteista.
”Ensin avataan satulavyö, nostetaan se satulan päälle ja otetaan satula käsivarsille. Saisitko vielä suitset irti? Hyvä.”
Satula painoi niin paljon, että Johanna tiputti sen lattialle.
”Ei haittaa”, Riikka lohdutti ja nosti satulan ja vei sen Johannan puolesta satulahuoneeseen.
”Kuolaimet pitää vielä pestä.”
Johanna avasi hanan ja putsasi kuolaimet. Hän sai ohjeet, miten Taika piti harjata tunnin lopuksi.
Tyttö otti jonkin pehmeän harjan ja alko sukimaan karvan suuntaisesti. Kavioiden puhdistus ei oikein onnistunut, joten hän kysyi joltain tytöltä apua, ja hän auttoi. Sen jälkeen Johanna palautti kypärän ja lähti tallilta.
**
Koulussa Johanna hehkutti harrastustaan kavereilleen. Hän kertoi, kuinka oli ollut selässä ja ravannut. Hänen kaverinsa olivat iloisia hänen puolestaan, ja kuuntelivat kiinnostuneina. Sara, Johannan kaveri, pohti, jos hän alkaisi myös ratsastamaan.
