Otsikko: Koeputkikännit
Kirjoittaja: Violetu
Fandom: Fruits Basket
Ikäraja: K-11
Genre: Huumori, slice of life(?)
Hahmot: Shigure, Ayame & Hatori.
Summary: "Firman pikkujoulut."
A/N: Osallistuu Huumorihaaste vol 2:een, Älyttömät otsikot vol 5:een, sekä FinFanFun1000 -haasteeseen sanalla 394. Seurakoira. Shigure ja Ayame ovat yhdessä idiootteja, ja niin on kaikilla hyvä, tai ainakin Hatorilla aina joskus.
***
Koeputkikännit
”Yksi huono puoli siinä on, että sattuu kuulumaan Sooman sukuun, ja työskentelemään yksityisesti”, Ayame pohti.
”Yksikö vain?” Shiguren kulmat kohosivat ennen kuin silmät pyörähtivät dramaattisesti.
”Ethän sinä edes työskentele suvulle.”
”Minä puhun nyt Tori-sanista. Haluatko kuulla, mikä se huono puoli on?”
”Anna tulla”, Shigure huokasi. Itse hän keksi äkkiseltään aika montakin.
”Ei ole firman pikkujouluja. Tori-san ei koskaan pääse vetämään änkyröitä ja muhinoimaan kaikkein vähiten vastenmielisen työtoverin kanssa. Ja katumaan koko juttua krapuloissaan seuraavana päivänä, se on olennainen osa rituaalia.”
”Totta”, Shigure ähkäisi sulateltuaan asiaa hetken. Ayame osasi joskus tarttua olennaiseen.
”Luuletko, että Haa-san on sen takia ollut viime aikoina jotenkin synkkä? Sinulla kuitenkin oli pippalot kustantajasi kanssa, ja minulla oli ompeluseura, jossa juotiin liikaa hehkuviiniä ja räpellettiin pipareita.”
Shigure ei vaivautunut korjaamaan Ayamen käsitystä. Todellisuudessa hän oli vetänyt pään täyteen kustantajansa Mitsurun kanssa, ja molemmat olivat päätyneet valittamaan olemattomista rakkauselämistään. Siitä oli ollut muhinoiminen kaukana, mutta krapula ja katumus olivat kyllä kuuluneet pakettiin. Luojan kiitos Mitchanilta oli mennyt muisti.
”Mitä jos järjestetään Hatorille pikkujoulut?” Shigure keksi äkkiä.
Toinen vaihtoehto, joka käväisi hänellä mielessä, oli assistentin hankkiminen Hatorille, mutta se tuskin onnistuisi enää tänä vuonna. Toisaalta jos he pistäisivät asian vireille, se voisi olla vähän niin kuin heidän uudenvuodenlahjansa Haa-sanille.
Ayame näytti innostuneelta, ja Shigure oli kiitollinen, ettei joutunut kuulemaan lisää niistä pipareista.
”Rakas, olet vähintään puoliksi yhtä nero kuin minä”, Ayame kietoi kätensä Shiguren harteille ja pörrötti tämän tukkaa.
Jos Shigure olisi yrittänyt samaa, olisi hän saanut osakseen kiekumista siitä, miten Ayamen tukka meni koskemisesta aivan sähköiseksi.
”Koska Haa-sanilla ei ole oikeita työkavereita, hänen lienee tyytyminen meihin. Meidän on pukeuduttava kuin lääkärit, ja ehkä on syytä opetella muutama lääketieteellinen fakta luikautettavaksi keskusteluun.”
”Hatorilla voi käydä niin hyvä tuuri, että hän pääsee pussailemaan meidän molempien kanssa”, Shigure pohti, ja Ayame oli samaa mieltä.
He päättivät järjestää juhlan Hatorin työhuoneessa tulevana perjantaina.
***
Hatori oli puhki, ja valmiina kaatamaan itsensä poikki ja pinoon sänkyynsä. Akito oli taas kerran flunssassa, ja päämies oli silloin vielä tavallistakin kärttyisempi.
Hatori menisi vielä työhuoneeseensa jättämään valkoisen takkinsa, ja sitten hän voisi…
Työhuoneen oven alta kajasti valoa. Hatori kurtisti kulmiaan. Hän oli varma, että oli sammuttanut valot lähtiessään. Valossa oli hiukan punertava sävy, ja Hatorin sydän oli pysähtyä, kun hänen mielessään kävi, että ehkä huoneessa oli syttynyt tulipalo.
Mies kiskaisi vaahtosammuttimen mukaansa oven ulkopuolelta, ja avasi oven nopeasti, mutta varovasti.
”Yllätys!!!” Shigure ja Ayame pomppasivat pystyyn hänen työpöytänsä äärestä, molemmilla oli valkoiset takit, Ayamella Lucian kruunu, ja Shigurella tonttulakki.
Hatorin teki melkein mieli kiskaista vaahtosammuttimen aktivointinamiskasta siitä huolimatta, ettei huoneessa mitä ilmeisimmin palanut.
”Mitä te täällä teette?” hän huokasi väsyneesti ennen kuin huomasi, että pöydällä oli muutama viinapullo ja pipareita.
Hatorin harmistus hälveni hiukan, ja hän katsoi taas ystäviään, tällä kertaa hiukan pehmeämmin.
”Me päätettiin järjestää sinulle pikkujoulut!” Ayame julisti, ja kaatoi joulunpunaista alkoholia kolmeen koeputkeen, jotka kaksikko oli mitä ilmeisimmin kaivanut jostain Hatorin kaapista.
”Otetaan sille”, Shigure kohotti putkensa ensimmäisenä, ja ojensi Hatorille toisen.
Kolmikko kilautti putket yhteen, ja Hatori antoi Shiguren ja Ayamen kulauttaa omistaan ennen kuin avasi suunsa:
”Toivon tosiaan, että olette pesseet nämä kunnolla, pidän näissä yleensä virtsanäytteitä.”
Shigure oli ennättänyt nielaista oman annoksensa, mutta Ayame purskautti suunsa tyhjäksi suoraan päin ystävänsä naamaa.
Hatori oli onnekkaasti vetäytynyt hiukan kauemmas, sillä hän oli tiennyt täsmälleen, että niin kävisi.
”Varsinainen punakultainen suihku”, Hatori hekotti, kun Shigure nuoli suupieliään ja pyyhki naamaansa takkinsa hihaan.
”Onko virtsan juominen kovin epäterveellistä? Se on käsittääkseni sangen yleistä fetissipiireissä”, Shigure oli kuin ei olisi saanutkaan glögiviinaa pitkin naamaansa.
Ayame nuoli paperista pöytäliinaa saadakseen kaikki mahdolliset makujäämät pois kieleltään.
”Minä vitsailin”, Hatori ilmoitti vakavalla naamalla ennen kuin ilkikurinen ilme valtasi hänen kasvonsa, ja hän joi oman juomansa.
”Kiva”, Shigure muljautti silmiään ja työnsi piparilautasta Hatoria kohti.
”Ota pipari.”
”Mikäs koira näihin on haudattuna, oletteko leiponeet itse?” Hatori otti sydämenmuotoisen piparin ja tarkasteli sitä kriittisesti.
”Ne on kyllä ihan kaupasta ostettu”, Shigure rauhoitteli.
”Me kyllä meinattiin leipoa, mutta taikina oli niin herkullista, että söimme sen Guren kanssa sellaisenaan”, Ayame puuttui keskusteluun ilmeisesti toivuttuaan äskeisestä.
Hatori ei ollut aivan varma, olisiko hymyillyt vai haudannut kasvot käsiinsä. Jos Ayame ja Shigure tosiaan olivat syöneet samana päivänä ties millaisen määrän piparkakkutaikinaa raakana, näillä oli tiedossa mielenkiintoinen yö.
Hatori huokasi ja nousi kaivelemaan kaappejaan.
”Hyvää pikkujoulua”, hän toivotti ystävilleen ojentaessaan molemmille pakkauksen ripulilääkettä.
”Tarvitsette tätä myöhemmin tänään, takaan sen.”
”Voi kiitos, Tori, miten huomaavaista”, Ayame nieli pillerin glögin kanssa edes pakkausta katsomatta, ja puisteleksi hiukan.
”Pääseekö tällä korkealle? Tai pilveen on käsittääkseni oikeampi termi?”
Hatori katsoi ystäviään uudestaan, tällä kertaa oikein tarkasti. Ayamen silmät harittivat hiukan liikaa, ja Shiguren poskilla oli epämääräinen puna, jota ei usein näkynyt.
”Paljonko te olette oikein juoneet?” Hatori kohotti kulmiaan ja tarttui viinipulloon, joka seisoi hiukan sivummalla muista. Se oli tyhjä.
”Me odotettiin täällä aika kauan”, Shigure puolustautui, kun Hatori alkoi käydä pöydän muita pulloja läpi.
Kaksi oli tyhjiä, yksi oli puolillaan, ja yhdestä oli hiukan maistettu. Täysiä ei ollut.
”Koeputkikännit”, Ayamen ääni kajahti Hatorin epäuskoiseen hiljaisuuteen.
”Mitä ilmeisimmin”, Hatori totesi kuivakasti, ja täytti itselleen uuden koeputken, tällä kertaa kirkkaalla viinalla.
”Minulla on nähtävästi paljon kiinniotettavaa.”
Hatori kulautti putkensa tyhjäksi ja kaatoi saman tien toisen. Shigure yritti ottaa pullon Hatorin kädestä kaataakseen itselleenkin, mutta Hatori läppäsi häntä kädelle.
”Te juotte välillä vettä, muuten en saa teitä millään kiinni.”
Shigure ryhtyi nurisemaan protestiksi, mutta Ayame nousi tottelevaisesti ylös ja kävi täyttämässä kaksi keittopulloa vedellä ojentaen palatessaan toisen Shigurelle.
Mistähän Aaya oli nekin kaivanut? Hatori antoi asian olla, hän ei todennäköisesti edes halunnut tietää.
Humalassa Ayame muuttui aina hyvin miellyttämisenhaluiseksi, ja seuraavaksi valkotukkainen kävi istumaan Hatorin jalkoihin ikään kuin odottamaan palkintoa hyvästä käytöksestä.
Hatori tunsi, miten alkoholi alkoi hiljalleen vaikuttaa häneenkin. Hän siirsi Lucia-kruunun sivuun, ja painoi kätensä Ayamen päälaelle silittämään hyväksyvästi. Ayame suorastaan kehräsi, kun taas Shigure hörppäsi happaman näköisenä vettään.
”Tarkoittaako tämä sitä, että pian päästään pussailuvaiheeseen?” Ayame kysyi silmät nautinnosta puolitangossa.
Hän sai Hatorilta hellyyttä nykyään niin harvoin, että jo pelkkä päänsilitys tuntui suorastaan hyväilyltä.
”Että mihin?” Hatori vilkaisi Ayamea, ja käänsi sitten syyttävän katseensa Shigureen.
Shigure levitteli käsiään mukaviaton ilme naamallaan.
”Miksi kaikki on muka aina minun syytäni?”
Hatori kohotti kulmaansa.
”Se kuuluu firman pikkujoulujen protokollaan”, Shigure kohautti olkiaan, kulautti vetensä tyhjiin, ja siirtyi istumaan Hatorin polvelle.
”Oletko nähnyt mielenkiintoisia tauteja viime aikoina?”
”Että kuinka?”
”Ei, kun teoreettisempaa lääkärislangia”, Ayame kuiskasi äänekkäästi osoittaen sanansa Shigurelle.
”Tällä tavalla: Kollega hyvä, oletko tavannut kenenkään labiliksessa syfilistä kuluneen kuunkierron aikana?”
Hatori katsoi vuorotellen molempia ystäviään, kaatoi itselleen uuden koeputkellisen kirkasta ja joi.
”En ole selvästi vielä tarpeeksi humalassa.”
Shigure kumartui nuolaisemaan Hatorin korvaa.
”Totta, maistut selvältä.”
”Minulla jäi taustatyön teko vähän vaiheeseen”, Ayame myönsi katse häpeilevänä lattiassa.
”En ennättänyt opiskella lääkärisanastoa, joten päätin vähän soveltaa.”
Tämä oli taas yksi puoli Aayaa, joka esiintyi ainoastaan humalassa.
Kaiken järjen vastaisesti nöyrä, nolo Ayame oli kuitenkin Hatorin (ja vähän Shigurenkin) mielestä jotain suloisinta maailmassa.
”Ei se mitään”, Hatori vakuutti, kun viina alkoi vihdoin toden teolla kihota nuppiin.
Polvella istuva Shigurekin alkoi tuntua enemmän lämpimältä kuin painavalta. Hatori painoi pienen suukon ystävänsä poskelle, ja kumartui sitten suukottamaan myös Ayamen päälakea.
”Olette te vaan aikamoisia.”
”Hei, nytkö aletaan pussailla?” Ayame piristyi silminnähden, ja könysi ylös lattialta Hatorin toiselle polvelle istumaan.
Shigure siirsi tonttulakkinsa Hatorin päähän ja alkoi kihertää.
Hän sai osakseen kysyvän katseen kummaltakin ystävältään.
”Minusta vaan tuntuu kuin istuttaisiin molemmat joulupukin polvella tai jotain”, Shigure nojautui pussaamaan ensin Aayaa ja sitten Hatoria.
Sen jälkeen mustatukkaisen nauru jatkui.
”Joulupukki suukon sai, tsihihihii.”
Hatori pyöräytti silmiään ennen kuin kietoi kätensä molempien syliteltävien ympärille ja kuiskasi matalalla äänellä:
”Tiedän, että olette olleet molemmat ihan helvetin tuhmia, mutta olisiko teillä silti jotain lahjatoiveita? Ho ho hoo.”
”Piiskaa!” Ayame hihkaisi silmät kirkkaina ja Shigure yhtyi toiveeseen rajulla nyökyttelyllä.
”Jeesus teidän kanssanne”, Hatori huokasi ja päätti tarvitsevansa vielä vähintään kolme shottia ennen kuin lähtisi takaisin sille linjalle, jota he olivat taiteilleet joitakin vuosia sitten.
Jos hän oikeasti taipuisi antamaan piiskaa sen paremmin Shigurelle kuin Aayallekaan, sen kuulisi koko päätalo, mikä olisi kaikkea muuta kuin hyvä juttu.
”Olisiko jotain muita toivomuksia?”
***
Illan edettyä tarpeeksi pitkälle, he päätyivät löhöämään kaikki Hatorin vastaanoton potilasvuoteelle. Sitä ei voinut hyvällä tahdollakaan kutsua siskonpetiksi, enemmän kolmikon muodostelma muistutti kasaa.
Hatori ei ollut taipunut antamaan piiskaa kummallekaan, mitä nyt vähän läimimään kevyesti takamuksiin, kun mokomat sitä kerjäsivät. Pussailua oli sitten harrastettu senkin edestä, ja Hatorin oli pakko myöntää, että ehkä firman pikkujoulut eivät olleetkaan ihan pöllö juttu.
Aamulla olisi niskat jumissa, mutta Shiguren ja Ayamen välissä… alla? Päällä? – Hatori rypisti otsaansa, mikään kuvaus ei täysin sopinut – oli joka tapauksessa niin mukavan lämmintä, ettei Hatoria kerta kaikkiaan huvittanut nousta.
Se olisi huomisen Krapula-Hatorin murhe, josta tämän päivän perusteellisesti pussattu Humala-Hatori ei jaksanut välittää.
Shigure työnsi nenänsä Hatorin korvan taakse, ja Ayame käpertyi hiukan paremmin häntä vasten. Hatori tunsi jonkin joulumieltä muistuttavan hiipivän kimppuunsa. Sekin tuntui yllättävän mukavalta.
