Nimi: Korvista valuva inspiraatio
Kirjoittaja: Winga
Läpilukija: Kiirsukka ja finitön ystäväin joka aina joutuu tähän tehtävään
Ikäraja: S
Tyylilaji: draama
Hahmot: Joanna, antiikin Kreikan muusat
Yhteenveto: Yhtenä aamuna Joannan aivot tursusivat enemmän ideoita kuin koskaan.
Kirjoittajalta:
Räntäkevään etydejä, inspiraationa
tämä.
Korvista valuva inspiraatioYhtenä aamuna Joanna heräsi kuin uutena naisena. Hänen aivonsa tursusivat ideoita, enemmän kuin koskaan ennen, aihioita, joita hän ei ollut koskaan toteuttanut. Hän mietti maailman kauneutta ja rujoutta ja runoja, joita niistä saisi kirjoitettua, vaikka hän ei muistanut vuosikymmeneen kirjoittaneensa yhtäkään runoa. Hänellä oli päässään komedia, jossa isä löytäisi poikansa vuosien erossa olon jälkeen ja kaikki menisi huvittavasti pieleen. Ja toisaalta puski esiin tragedia, jota hän kuvitteli maalailleensa valmiiksi jo vuosia, jossa maailmasta kuoli puolet.
Joanna pudisteli päätään noustessaan sängystä ylös. Tuntui, että ideat tursusivat päästä ulos, että sanoja lensi hänen korvistaan ja korviinsa, oli rakkausruno jollekin jota ei voinut nähdä tai sitten tarina urheasta naisesta joka yksin kulki läpi maailman ja sekin runomitassa (
vaan kaltaistansa naista nähnyt ole ei / maailma miss’ kulkee hän ja kansat pelastaa / hän kulki sinne mihin laivansa tuuli vei / siell’ kaikkialla sankar’ suurin olla saa) ja historiallinen romaani tai ehkä se olikin tositapahtumia, joista kukaan ei vain ennen ollut muistanut kirjoittaa ja sitten –
”Aaaaaaaaaaaaa!” Joanna huusi, huusi kovaa, vaikka asuikin kerrostalossa, ja todennäköisesti naapureista joku kohta joko soittaisi ovikelloa tai toisi passiivis-aggressiivisen viestin.
**
Lähistöllä kahvilassa istui naisporukka. ”Se eilinen tyttö, hän oli oikein mukavan oloinen”, Erato sanoi hymyillen teekuppi käsissään. ”Arvelin hänen kaipaavan inspiraatiota, kun juttelin hänelle.”
Euterpe kurtisti kulmiaan. ”Minäkin.”
”Oi voi”, parahti Melpomene ja laski kasvonsa käsiinsä.
Terpsichore naurahti. ”Katselin teidän kaikkien kiertävän kehää hänen ympärillään ja päätin pysyä kaukana, vaikka hän hehkuikin tukahdutettua potentiaalia.” Hän maisteli latteaan. ”Raukkaparka.”
**
Tietokoneen ruutu hehkui valkoisena, vaikka Joanna yritti purkaa siihen kaikkea päästään. Hänen olisi pitänyt opiskella, kirjoittaa essee, mutta pää oli vain täynnä ideoita viiteentoista muuhun asiaan, joista mikään ei sopinut yhteen edellisten kanssa.
Hän oli alkanut kirjoittaa jo useaan otteeseen, mutta kaikesta mitä hän sai kirjoitettua, tuli sekameteliä, koska hän ei pystynyt tarttumaan kiinni vain yhteen lankaan, vain yhteen ideaan, vaan kaikki nivoutuivat toisiinsa, ja näytöllä saattoi lukea ”Naisen huomaamaton isä alkoi saada tehdä joka tanssi vuonna eikä päässyt silti päästi rakasti” ja kun Joanna luki tekstin, hän poisti sen heti.
Joanna joi jo kolmatta kahvikupillistaan. Ehkä jos hän joisi vielä lisää kahvia, ajatukset väkipakolla poistuisivat tai hän saisi kirjoitettua kaiken ulos, oli se miten sekametelistä tekstiä tahansa. Ehkä hänen pitäisi vain sulkea silmänsä ja alkaa kirjoittaa. Laittaa side silmille niin pitkäksi aikaa, että olisi saanut kaiken ulos.
Nyökäten päättäväisesti Joanna nousi ylös, haki kaulaliinan, istui alas ja sitoi liinan silmilleen.
Ja alkoi kirjoittaa.