Case Charlie | K-11 | Harry/Charlie | 4/4 25.2.2020

[Alice Katarina]

Paritus: Harry/Charlie (Harry/Ginny)
Ikäraja: K-11
Genre: Angst, draama, romance
Vastuuvapaus: J. K. Rowling omistaa kaiken hänelle tunnistettavan ja minä vain leikin.
Tiivistelmä: Harry on hajalla, eikä tiedä mitä tai kenet haluaa. Charlie on kyllästynyt elämän seisomiseen paikallaan.

K/H: Älkää mestatko, sillä tämä on ensimmäinen ikinä kirjoittamani kunnollinen slash-ficci. Jostain syystä löysin itseni kuitenkin kirjoittamassa Harrysta ja Charliesta ja viihdyin miesten matkassa. Näköjään vanhakin koira voi oppia uusia temppuja. 

***

Case Charlie

1

Seinällä on pelkkää tyhjää. Vielä viikko sitten se oli ollut täynnä Ginnyn ripustamia valokuvia, mutta tietysti Ginny otti ne mukaansa. Kiljui ensin, itki ja heitti alas muutaman Harryn palkinnon ennen kuin leijutti tavaransa matkalaukkuihin ja lähti. Sirpaleet ovat lattialla edelleen. Ei Harry jaksanut siivota silloin tai nyt.

Harryn hiukset ovat normaaliakin pahemmin takussa. Vaatteet ovat monta päivää vanhat ja lattialta jälleen uudelleen päälle vedetyt. Pöydällä olevassa tuliviskipullossa on vain pohjallinen jäljellä ja vieressä likainen lasi. Harry on kiskonut lattialle peitot ja tyynyt sängystä. Siinä nukkuminen ilman Ginnyä tuntuu vain väärältä.

Asunnossa tuoksuu vieläkin heikosti naisen hajuvesi, mutta vahvemmin pohjaan palaneet munakkaat ja kärähtäneet paahtoleivät, joilla Harry on elänyt. Ikkunasta paistava äärettömän kirkas aurinko viiltää silmiä, kun Harry vilkaisee huhuiluun havahduttamana ikkunalaudalla istuvaa pöllöä.

Charlien pöllö on helppo tunnistaa tumman punertavista höyhenistä, mutta Harry ei liikahda lähemmäs lintua. Se istuu hetken paikallaan ja liitää sitten aivan liki. Nokkaisee miestä, ja saa tämän kiroamaan. Lopulta Harry irrottaa kirjeen, mutta lintu ei lähde. Pöllön silmät tuntuvat seuraavan Harryn omia. Tietysti Charlie on käskenyt sitä odottamaan vastausta.

Pöllö on kärsivällisempi kuin Harry. Kun mies ei liikahdakaan avatakseen kirjettä, kirjoittaakseen vastausta tai edes antaakseen pöllölle sen kaipaamia virvokkeita, lintu vain pysyy paikallaan ja tuijottaa. Sen kellertävissä silmissä on syyttävä katse, mutta se ei lähde.

Puolen tunnin kuluttua Harry luovuttaa. Avaa kirjeen ja lukee. Ginny on käynyt huutamassa Charliellekin. Tai vain välillisesti. Hän ei sentään lähtenyt Romaniaan asti vaan lähetti sen sijaan räyhääjän. Harrya nolottaa Charlien puolesta. Hän olisi edes voinut varoittaa tätä. Mutta tietysti Charlie vain vitsailee kirjeessään ja viittaa kintaalla siskonsa kiukulle. Ja kertoo tulevansa Lontooseen viikon päästä.

Aika kulkee tahmeasti eteenpäin. Lintu tuijottaa edelleen. Nyt vaativasti ja samalla kiihtyvään tahtiin huhuillen. Harry ei tiedä mitä vastata, mutta pöllön ääntely raastaa hänen valmiiksi tuliviskistä kipeää päätään, joten hän raapustaa paperille vain muutaman sanan.

Tule. Odotan sinua. Harry

[Thelina]

Ei todellakaan mestata, vaan toivotetaan uusi Harry/Charlie ilolla tervetulleeksi! Oli pakko katsoa heti, mitä olet saanut aikaan ja täytyy sanoa, että hyvältä vaikuttaa!

Ginny on kyllä tulinen ja hieman yllätyin, että ilmeisesti Harrylla onkin jo valmiiksi juttu Charlien kanssa: kuvittelin tietysti, kun erosta kerrottiin, että hän vasta myöhemmin alkaisi kiinnostua Charliesta oltuaan tähän asti Ginnyn kanssa. Miten Ginnymäistä lähettää Charlielle räyhääjä, olkoonkin veli Harryn tunteet ovat selvästi ristiriitaisia. Hän vaikuttaa olevan pahoillaan erosta, ei nuku sängyssäkään, eikä heti avaa kirjettä, mutta kuitenkin odottaa Charlieta kiihkeästi. En oikein itsekään malta odottaa, että Charlie tulee!

Hyvä aloitus tarinalle, tykkäsin myös mm. tuoksujen ja Harryn ja hänen kotinsa tilan sekä pöllön kuvailusta. Jään ehdottomasti seuraamaan, mukavaa kun kirjoitit vaikka olikin uusi paritus/aihe sinulle!

[Alice Katarina]

Thelina: Ihanaa, että löysit itsesi tämän pariin! Harry on tosiaan hukassa itsensä ja tunteidensa kanssa. Oon aina nähnyt Harryn sellaisena, joka takertuu helposti siihen hyvään, mitä on saanut eli tässä tapauksessa Ginnyyn. Ginny on jotenkin tuttu ja turvallinen ja siksi ehkä vaikea jättää taakse. Kiitos kommentista ja toivottavasti pidät myös jatkosta.

A/N: Tässä kohtaa hypätään vähän ajassa taaksepäin, koska loogisesti eteneviin tarinoihin en oikein nykyään näköjään pysty. 

***

2

Kesä oli pakahduttavan kuuma. Harry seisoi lammessa nauttien vyötärölle ulottuvan veden viilentävästä vaikutuksesta. Vaikka vesi alkoi olemaan lähes yhtä lämmintä kuin ilma, tuntui se silti virkistävältä. Charlie oli jäänyt rantaan lukemaan uusinta lohikäärmeiden koulutusopastaan.

Kahden viikon loma oli tullut huonoon aikaan, sillä Ginny oli valmennusleirillä Saksassa ja Ron töissä. Hermione sentään oli myös lomalla, mutta väsäsi päivät pitkät jotain töiden takia rästiin jääneitä vapaaehtoishommia, joten hänestäkään ei varsinaisesti ollut seuraksi.

Niinpä Harry oli ilahtunut nähdessään Charlien virnistävän Kotikolon ovella. Molly oli kutsunut Harryn viettämään osan lomastaan heidän luonaan. Hän oli hetken vastustelun jälkeen suostunut, sillä kuka todella kieltäytyisi Mollyn täysihoidosta.

Charliessa oli paljon samaa kuin Ginnyssä: sadat pisamat, leikkisä virne ja ainainen kiinnostus seikkailuihin. Mutta oli myös eroja. Charlie tempaisi Harryn mukaansa helpommin, sai nauramaan enemmän ja kosketti avoimemmin kuin Ginny. Charlie myös oli enemmän läsnä kuin Ginny, joka tuntui jotenkin lipsuvan pois otteesta vaikka Harry yritti pitää kiinni.

Lammen pinta oli tyyni kunnes Charlie juoksi pitkin askelin Harryn takaa ja kaatoi tämän kanssaan lampeen. Naurettiin. Heitettiin vettä toisten niskaan. Jossain välissä Charlie veti Harryn lähelleen ja suuteli. Harry ei estellyt. Charlie suuteli uudestaan ja nauroi Harryn suuta vasten. Mies tuoksui kevyesti muskottipähkinältä ja hieltä.

Sen iltapäivän jälkeen Harry ei olisi halunnut jäädä kaksin Charlien kanssa, mutta jättäytyi silti. Ginnyn lähettäessä kirjeen valmennusleiriltä Harry tunsi huonoa omatuntoa ja suuteli sitten suihkussa Charlieta. Iltaisin he joivat yhdessä kermakaljaa ja puhuivat kaikesta mahdollisesta: Harryn töistä, lohikäärmeistä, Romanian matkailukohteista ja Weasleyn Welhowitsien uusista tiloista.

Kaksi viikkoa irti omasta elämästä. Aina välillä Molly katsoi heitä mietteliäänä, mutta harhautui sitten päivittelemään Charlien uusia arpia tai kyselemään Ginnyn kuulumisia Harrylta. Kaksi viikkoa ihanaa unohdusta, jota Harry ei ollut tajunnut kaipaavansa.

Charlien lähdettyä Harry jäi vielä päiväksi ennen töihin paluuta. Kotikolo oli hiljainen. Molly hyräili tiskatessaan. Arthur rakenteli innoissaan televisiosta taiottua versiota autotallissa ja väitti Mollylle maalaavansa uusiksi vanhoja tuoleja. Bill oli Simpukkamökissä Fleurin ja vauvan kanssa. Percy ja George töissä. Molly tuntui olevan hyvillään, kun Harry kolisteli ympäriinsä. Niin tottunut hän oli meluun ja melskeeseen.

Seuraavalla viikolla Harry sai ensimmäisen kirjeensä Charlielta. Hän ei avannut sitä. Ginny ihmetteli pöllöä, ja Harry valehteli ensimmäisen kerran. Viimeiseksi se ei jäänyt, vaikka ei Charlie kovin montaa kirjettä jaksanut lähettää, kun Harry ei koskaan vastannut.

[Thelina]

Ihana oli tuo kesämuisto! "Kaksi viikkoa ihanaa unohdusta, jota Harry ei ollut tajunnut kaipaavansa." Niin, Harry ei taida aina ihan tajuta, mitä oikeasti haluaa... Niin hän ajatui valheisiin, vaikka ei avaakaan kirjettä.

Jännä tuo, miten Molly katsoo välillä poikia (tai miehiä ) mietteliäänä, mutta varmaan sitä näkee, mitä haluaa nähdä. Eihän Molly tietenkään toivo, että hänen tyttärensä poikaystävä, joka on melkein kuin oma lapsi hänelle, olisi pettäjä. Tulee itsellekin vähän ristiriitainen olo, kenen puolella pitäisi olla: Harry ja Charlie yhdessä on ihanaa, mutta tällaisessa tilanteessa heidän juttunsa väistämättä satuttaa jotakuta.

Kiitos tästä, odotan taas innolla seuraavaa

[Alice Katarina]

Kiitos jälleen kommentista ihana Thelina! Harry on tosiaan enemmän tai vähemmän hukassa useimmiten. Onneksi hänellä on ympärillään muita, jotka tietävät ehkä hänenkin puolestaan mitä tehdä. Hyvä, jos sinulla on ristiriitainen tunne! Halusin, ettei tämä ole kellekään liian helppoa ja sen on tarkoituskin näkyä. Tässäpä sinulle hieman lisää vastauksia.

K/H: Tästä tuli tunnelmaltaan vielä angstisempi kuin ajattelin. No, ehkäpä sitten positiivisempaa juttua seuraavalla kerralla. 

***

3

Charlie ei ole muuttunut syksyn ja talven aikana. Hänellä on kasvoillaan samat pisamat ja virne. Harrykin hymyilee hiukan. Miehen ote on vankka, ja halaus saa Harryn muistamaan lämpimät kesäillat sylikkäin. Viistokujan jäätelöbaari on melkein tyhjä keskellä viikkoa ja päivää. Charlie haluaa pallon jokaista makua, joten Harryn ei tarvitse tehdä päätöksiä, mikä sopii hänelle mainiosti.

He istuvat tuntikausia pienessä pöydässä. Enimmäkseen Charlie puhuu ja Harry kuuntelee. Kaikki tuntuu liian vaivattomalta. Ginnyn kanssa seurustelu ei koskaan ollut vaivatonta. Harryn tekee mieli kirota. Jos hän olisi tajunnut tämän kaiken aiemmin, joskus silloin, kun he Hermionen ja Ronin kanssa stressasivat kokeista ja miettivät tulevaa, hän ei olisi ehkä satuttanut niin montaa ihmistä. Ei Ginnyä tyhjillä lupauksillaan, ei Mollya valheellisella olemuksellaan, ei itseään hukkaan menneillä vuosilla.

Harry ei ole puhunut kahteen viikkoon kenenkään kanssa. Hän on jättänyt avaamatta muilta tulleet kirjeet ja antanut ihmisten turhaan hakata ovea. Kirjeitä on kertynyt melkoinen pino, mutta hän ei halua tietää, miten Hermione neuvoisi puhumaan asiasta tai suosittelisi jonkinlaista kirjaa, ehkä opasta oman seksuaalisuuden tunnistamiseen. Ron olisi oikeutetusti vihainen. Molly vain pettynyt.

Kun yhteensä 34 jäätelöpalloa on syöty, Charlie tarttuu Harryn käteen. Harryn rinnassa lepattaa aavistuksen. Charlie ei vaadi mitään. He kävelevät Harryn asunnolle asti. Raikas ilma elvyttää molemmat. Muut ihmiset tuntuvat jäävän jonnekin taustalle, ja Harry hengittää ensimmäistä kertaa kunnolla Ginnyn lähdön jälkeen.

Asunnon kunto hävettää Harrya, vaikka hän on yrittänytkin siivota vähän, mutta Charlie ei välitä. He istuvat puhumatta lattialla. Sohvaa ei ole, sillä Ginny oli vienyt sen. Hän sen oli hankkinutkin. Hiljaisuus on lempeä, ja Harry uskaltaa ajatella, että ehkä kaikki vielä järjestyy. Charlie kietoo kätensä hänen ympärilleen ja parransänki kutittaa Harryn poskea.

Charlie kertoo jutelleensa Ginnyn kanssa kasvotusten ennen tänne tuloaan. Hän oli jo laantunut vihassaan. Sellainen Ginny on ollut aina: kiihkeä ja armoton muttei pitkävihainen. Ginny ei halua nähdä heitä, ja sen Harry ymmärtää. Petos oli suuri. Mutta ehkä vielä joskus he voisivat yhdessä nauraa tälle kaikelle.

Ehkä vielä joskus hänestä tuntuu jälleen kokonaiselta.

[Dokumentti]

Kommenttikampanjasta hei vain.

Pitihän tähän tarttua jo ihan senkin takia, että tää on sun ensimmäinen kunnollinen Slash omien sanojesi mukaan! Itse kun olen vannoutunut slashari, niin ehdottomasti tahdoin tämän lukea.

Lisäksi Harry/Charlie on todella kiinnostava paritus, jota harmittavan vähän kirjoitetaan.

Ensimmäinen luku herätti kunnolla mielenkiinnon. Harryn rähjäinen olemus kertoo, ettei ero Ginnystä ole helppo, eikä naisen lähtö ole ollut vain helpotus. Riitaisa ero ja erot ylipäätään ovat aina vaikeita.
Lopussa sitten onkin jo pieni yllätys. Charlie liittyy jo heidän eroonsa. Alkaessani lukemaan jotenkin vain oletin, että Charlie on se joka tulee myöhemmin auttamaan Harrya toipumaan erosta, mutta näin ei ilmeisesti olekaan, vaan jonkin asteinen suhde on taustalla jo ennen Harryn ja Ginnyn eroa.

Toisessa osassa päästiin sitten tutustumaan enemmän Charlien ja Harryn suhteeseen ja miksi ja miten suhde heille on kehittynyt. Heidän suhteensa vaikuttaa mutkattomalta, helpolta. Tuntuu kuin he ymmärsivät toisiaan. Harryn omatunto kuitenkin kolkutteli edes hieman, joka toki on hyvä asia, kun hän kuitenkin petti Ginnyä. Valehtelu on aina katalaa ja Harry olisi voinut tunnustaa jo tuossa vaiheessa. Ero ei varmastikaan olisi sitten ollut aivan niin ruma. Oi voi.

Kolmannen luvun alussa mulla kesti heti tajuta, että palattiin taas takaisin menneestä ajasta, mutta ei siinä onneksi kauaa mennyt.
Jotenkin voin kuvitella Harryn tuollaisella hetkellä sulkeutuvan, kun itse on mokannut. Kuten toisen osan pohdissani sanoin, hänen olisi pitänyt jo silloin myöntää mokanneensa.
Charlien ja Harryn suhde tässäkin on mutkaton, Charlie ei tunnu hätkähtävän mitään. Ei siskoaan, eikä Harryn hiljaisuutta tai asunnon sotkua. Hän tuntuu vain tahtovat Harryn. Tuollaiseksi rauhalliseksi oman tien kulkijaksi, joka tekee omat päätöksensä, eikä välitä muiden mielipiteistä.
Luvun lopussa Harryn pieni toiveikkuus, jonka Charlie sai aikaan oli mukavaa luettavaa.

Oikein hienoa työtä ensimmäisessä slashissäsi! Ja mukavaa, että olet tarttunut paritukseen, joka ei itsellesi ole tutuin.
Odotan innolla mitä viimeinen osa tuo tullessaan tähän.

[Thelina]

Pidän siitä, miten Charlien ote on vankka ja suhtautuminen rauhaisaa, vaikka Harry onkin vähän hukassa ja kotikin edelleen sekaisin.

Kun yhteensä 34 jäätelöpalloa on syöty, Charlie tarttuu Harryn käteen. Harryn rinnassa lepattaa aavistuksen. Charlie ei vaadi mitään. He kävelevät Harryn asunnolle asti. Raikas ilma elvyttää molemmat. Muut ihmiset tuntuvat jäävän jonnekin taustalle, ja Harry hengittää ensimmäistä kertaa kunnolla Ginnyn lähdön jälkeen.

34 jäätelöpalloa on aikamoinen määrä Mutta se miksi tämä oli suosikkikappaleeni, oli tuo lyhyiden lauseiden muodostama omanlaisensa tunnelma ja varsinkin tuo kohta Raikas ilma elvyttää molemmat. Niin kaunis<3 kuten sekin, miten Harry jälleen hengittää.

Kiitos jälleen<3

[Eino]

Kiitos tästä ihanasta ficistä! Mun tunnelmat kolmen ensimmäisen luvun jälkeen on aika ristiriitaiset: toisaalta Harry ja Charlie näyttävät sopivan yhteen paremmin kuin Harry ja Ginny ja tekevän toisensa onnelliseksi ja siksi TIETENKIN toivon, että he päätyvät yhteen ja kaikki (myös Ginny) ovat lopulta tyytyväisiä tilanteeseen. Samalla kuitenkin mietin miten huonosti Harry on asiansa hoitanut sekä Ginnyn että Charlien suhteen. Tarina ei kerro miten Ginny sai lopulta tietää Harrystä ja Charliestä, mutta vaikuttaa ettei Harry ainakaan heti kesälomansa jälkeen tunnustanut tapahtunutta. Ihailen myös sitä, miten hyvin Charlie otti sen, ettei Harry vastannut hänen pöllöihinsä kaiken tapahtuneen jälkeen. En tiedä millaisissa tunnelmissa miehet kesällä erosivat, mutta ajattelen että on kova pala kenelle tahansa, kun kesäheila ei vastaa sun viesteihin mitenkään vaan ignoraa täysin 

Odotan innolla viimeistä osaa! En tiedä yhtään, millaisia juttuja yleensä kirjoitat, mutta tämän ficin perusteella suosittelen lämpimästi jatkamaan myös slashin parissa 

[Alice Katarina]

Dokumentti, hauska että tartuit tähän! Hyvä, jos tämä on ihan onnistunut ensimmäiseksi slashiksi, jotenkin olen aina ollut huono kirjoittamaan miehistä. Minulle Charlie on aina ollut juuri tuollainen "rauhallinen oman tien kulkija, joka tekee omat päätöksensä, eikä välitä muiden mielipiteistä", joten oli luontevaa kirjoittaa hänet tähänkin sellaiseksi. Toivottavasti viimeinenkin osa on mieluinen.

Thelina, 34 jääpalloa on tosiaan paljon, mutta eiköhän kaksi miestä sen verran jätskiä saa katoamaan. Ihanaa, että pidät rauhallisesta Charliesta ja Harryn pihalla olosta.

Eino, kiitos kovasti kehuistasi! Kiva kuulla, että pidit tarinasta. Minulle Harry on aina ollut tuollainen vähän huono tietämään mitä haluaa ja ilmaisemaan tunteitaan, joten ongelmia tietysti syntyyy. Charlie on lunki tyyppi ja kestää senkin, että ignoorataan. Tässäpä viimeinen osa!

K/H: Huh, se on siinä sitten. Tämä oli positiivinen sukellus slashin pariin kaiken femmeilyn jälkeen, joten ehkäpä joskus kokeilen uudelleen. Toivottavasti ei mennyt loppua kohden liian siirappiseksi. 

***

4

Parin viikon Lontoossa oltuaan Charlie alkaa olla kärsimätön. Häntä ei ole luotu kaupunkeihin, joten Harry lähtee Romaniaan. Siellä on aikaa rakentaa itsensä uudestaan. Aurinko on kuuma ja paahtava ja kirkas. Harry ruskettuu vähitellen, Charlie saa vain lisää pisamia, vaikka ei uskoisi sen olevan mahdollista.

Charlie ottaa heidän mökkiinsä hoidettavaksi pienen orvoksi jääneen walesin vihreän, jonka kuonon tökkimiseen heräämiseen Harry tottuu pian. Tässä lohikäärmeessä ei ole mitään sellaista, mitä tarvitsisi pelätä, ja vähitellen sen hoivaaminen korjaa myös Harryn arpia.

Kesän alku tuntuu uuden alulta. Ginny ei ole pitkävihainen ja Harryn onneksi hän ei myöskään aikaile uuden rakkauden löytämisen kanssa, vaikka se onko Josh enempää kuin laastarisuhde ei ole vielä selvinnyt muille kuin Ginnylle, eikä ehkä hänellekään. Toki Harry myöntää, että Ginnyn silmissä näkyy edelleen loukatuksi tuleminen, eikä heistä kahdesta ehkä koskaan enää tule kunnolla läheisiä. Mutta he voinevat istua saman pöydän ääressä ja ehkä jopa nauraa joillekin yhteisille muistoilleen.

Niinpä jo juhannuksen aikaan tilanne on melkein normaali. Harryn ihmeeksi Molly ja Arthur eivät tunnu yllättyvän, kun Charlie ja hän ilmestyvät ensimmäisen kerran Kotikoloon käsi kädessä. Mollyn silmiin kihoaa vain kyyneleitä, kun hän puristaa miehet runsaaseen syliinsä. George vitsailee, että hän ei sitten osannut päättää, minkä Weasleyn haluaa, ja Percy toivottaa jäyhästi onnea.

Kotikolon puutarhaan on ripustettu kymmeniä lumottuja lyhtyjä valaisemaan hämärtyvää iltaa. Riippukeinussa istuvat Hermione ja Ron tuijottavat toisiaan silmissään sellaista rakkautta, jota Harry ei koskaan ajatellut itse saavuttavansa. Jossain Harryn vatsanpohjassa tuntuu lämpimältä. Tekee mieli nauraa.

Harry nauraa. Charlie juoksee puutarhassa taapero olkapäillään. Jossain sisällä Molly paistaa valtavaa lettutaikinaansa ja Fleur kattaa pöytää taikasauva sirosti astioita paikoilleen ohjaillen. Bill istuu mustahiuksisen miehen viereen kuistin portaille ja ojentaa tälle kermakaljapullon. Hän hymyilee katsoessaan tytärtään, joka kikattaa Charlien heitellessä tätä ilmaan uudestaan ja uudestaan. Harry hymyilee myös. Hän ei tunnu saavan tarpeekseen hymyilystä nykyään.

Hengästynyt Charlie rojahtaa Harryn ja Billin väliin ja ojentaa kiemurtelevan Victoiren isälleen ennen kuin painaa suudelman Harryn huulille. Tyttö kikattaa lisää ja komentaa Charlieta pussaamaan, pussaamaan, pussaamaan. Charlie tekee työtä käskettyä.

Harry nauraa jälleen.

[Vendela]

Huomasin tämän jo tuossa jokunen viikko sitten, mutta tulin lukemaan vasta nyt kun huomasin että olit saanut tämän valmiiksi

Nimi ja paritus olivat tietenkin ne, jotka kiinnittivät huomioni! Minulla on pieni paikka sydämessäni Harry/Charlielle, ja jostain syystä omissakin mielikuvissa tämä tilanne menee aina vähän tämän tyyppisesti. Siis että Harry on ensin Ginnyn kanssa, mutta ajautuukin Charlien syliin. Ei sillä, minusta se on oikein hyvä ratkaisu vaikka pettäminen sinällään onkin väärin kaikkia osapuolia kohtaan.

Pidin tosi paljon tämän tyylistä sekä rakenteesta. Kakkososan takauma toimi hienosti, sillä ensimmäisessä osassa oli jo herätelty lukijan kiinnostusta tapahtumiin. Myös kerronnan tyyli oli mukavaa ja jätti lukijalle tulkinnanvaraa, mikä on mielestäni aina positiivinen asia.

Hahmot ja tapahtumat olivat uskottavia, etenkin tuo Harryn syyllisyys kaikesta tapahtuneesta! Hänet on helppo kuvitella suremaan mennyttä suhdetta ja omia virheitä. Ginny puolestaan on tyyppi, joka varmasti siirtyy elämässä eteenpäin eikä jää itkemään menneen perään ja Charlie, no, Charlie on Charlie, juuri tuollainen rento hahmo joka ei liikaa murehdi

Kiitos todella paljon tästä, pidin! Ja jos tämä oli ensimmäisen hyppysi slashin maailmaan niin se oli erittäin onnistunut sellainen!

Vendela

[Thelina]

Tässä viimeisessä osassa edettiin ajassa jonkin verran eteenpäin ja tapahtumia oli paljon, mutta tämä ei silti tuntunut raskaalta viimeiseltä osalta. Ehkä se johtui siitä, että tässä oli niin paljon onnellisia asioita. Yhdessäolo, lohikäärme ja Ronin ja Hermionen onni. Charlie nauramassa lapsen kanssa ja pussaamassa, Victoiren ilo ja perhe. On Ginnylle sopivaa, että hän siirtyy nopeasti eteenpäin ja että Molly on vain iloinen saadessaan rakkaansa luokseen. Georgen kommentti on myös osuva

Ihanaa, että tarina päättyi nauruun. Tämä oli oikein ihana ficci, kiitos kun kirjoitit <3

[Vuorna]

Voi että! Ekan osan luettuani kiirehdin lukemaan loputkin, sillä sen verran mielenkiintoinen skenaario oli kyseessä. Harryn ja Ginnyn erosta on varmaan kirjoitettu tuhansia ja taas tuhansia tekstejä, mutta Harry/Charlie on ainakin mulle vieraampi paritus siinä yhteydessä. Senkin takia tää oli musta tosi mielenkiintoinen teksti.

Harryn eronjälkeinen olemus oli tosi riipaiseva. Jotenkin se, miten hän ei halunnut edes nukkua samassa sängyssä, jossa hän oli Ginnynkin kanssa nukkunut, oli erittäin sopivaa Harrylle. Velvollisuutensa kunnialla tekevä Harry venkoilemassa syyllisyyden kanssa on jotain, mistä on mielenkiintoista lukea, ja oot mun mielestä tosi upeasti kuvannut sitä. Tokan osan pohjustus Harryn ja Charlien suhteelle oli sekin varsin osuva.

Charlie myös oli enemmän läsnä kuin Ginny, joka tuntui jotenkin lipsuvan pois otteesta vaikka Harry yritti pitää kiinni.

Tämä oli ehdottomasti yksi mun lempikohdista tässä ficissä! Yksinkertaisuudessaan se perusteli mulle tosi hyvin sen, miksi ylipäänsä Harry Charlien seuraan päätyi. Myös kolmannen osan jäätelöbaaritapaaminen (34 palloa?! Pakko rakastaa Charlien omistautumista jäätelölle) oli sympaattinen. Dramaattisesta erosta huolimatta heillä kuitenkin on toivoa toistensa kanssa. Kuvaat Harryn ja Charlien suhdetta jotenkin tosi luonnollisena ja rauhallisena? Jos niin voi ees sanoa, mutta pointtina ehkä se, että he tuntuvat sopivan toisilleen erinomaisesti.

Rakastan sitä, miten toiveikkaasti ja onnellisesti tää loppui! Oon onnellisten loppujen sydänystävä, joten neljännen osan lukeminen oli todellista iloa. Kaikkien tapahtumien kuvailu ja sellainen yleinen toiveikkuus olivat tosi ihania, ja ficin viimeinen virke oli kyllä osuva lopetus. Mä tykkäsin tästä erittäin paljon, kiitos tuhannesti tämän kirjoittamisesta!

[Alice Katarina]

Oi kiitos kommentistasi (ja herättelystä vastaamaan kommentteihin) Vuorna! Kiva, että pidit tekstistä ja itsellesi vieraammasta parituksesta. Minullekin Harry/Charlie oli ihan uusi paritus kirjoittajana, mutta tykästyin siihen kyllä kovasti. Olen usein liiankin angstisia tekstejä kirjoittava, mutta halusin tähän onnellisen lopun, hyvä että se toimi! Ja 34 jäätelöpalloa on enemmän mahdollisuus kuin uhka! 

Thelina, kiva, että seurailit mukana! Halusin Harrylle onnellisen lopun, joten tässä piti väähn hyppiä eteenpäin, kun en nähnyt Harrya tyyppinä, joka ihan helposti siirtyy eteenpäin elämässä. Hyvä, että se kuitenkin toimi!  Kiitos kommenteistasi!

Vendela, kiva että tulit kommentoimaan! Kommentti ilahdutti kovasti! Hyvä, että tarina tuntui uskottavalta ja kiitokset kehuistasi. Ehkä sitä pitää vielä joskus uskaltautua kirjoittamaan enemmänkin slashia, kun tämä onnistui näin yllättävän hyvin.

[hiddenben]

Olipa hyvä, että Vuorna kommentillaan nosti tämän tekstin takaisin esiin ja muistutti minua sen lukemisesta! Halusin lukea tämän jo viime vuonna, kun tätä julkaisit, mutta sitten se jäi ja unohtui. Olisi tietenkin ollut kivaa kommentoida tätä heti julkaisun jälkeen, mutta ehkä kommentti miellyttää sinua myös nyt

Ensinnäkin on sanottava, että ensimmäiseksi kunnolliseksi slash-ficiksi tämä on todella onnistunut! Koko teksti ja sen asetelma on niin luonnollinen ja kirjoitat Harrysta ja Charliesta todella sulavasti, että ihan unohtui sinun olevan tuntemattomissa vesissä Toiseksi on sanottava, että kirjoitat Harrysta ja Charliesta todella ihanasti! Tässä on juuri sopivasti hurt/comfortia, sekoitus synkkää ja valoisampaa, ja pidän kovasti siitä, miten tuo tasapaino tulee tekstissä esiin. Kakkososan takauma oli ehkä suosikkini, sillä siinä on tuota kuherruskuukauden ihanuutta ja kesän lämpöä, mutta jokaisessa osassa on jotain sellaista, mistä pidän. Myös alkuasetelma on mielenkiintoinen, sillä Thelinan tavoin ajattelin ensin, että tämä suhde vasta heräilee ficin alkaessa, mutta rakkaus olikin jo syttynyt.

Tykkään siitä, miten paljon tässä on keskiössä myös muut Weasleyn perheenjäsenet. Se on toki luonnollista, koska Harry on ensin ollut yhdessä Ginnyn kanssa, mutta pidän siitä, että Weasleyn perhe on jatkuvasti taustalla ja mukana tukemassa. Varsinkin Molly nousee tärkeään rooliin ja se sopii tähän hyvin, sillä voin kuvitella, että erityisesti Charliella on ihan oma paikkansa Mollyn sydämessä ja siksi tämän onnellisuus on hänelle niin tärkeää Olet myös tavoittanut Ginnyn hahmon hyvin ja pidin erityisesti tästä kuvauksesta:

Charlie kertoo jutelleensa Ginnyn kanssa kasvotusten ennen tänne tuloaan. Hän oli jo laantunut vihassaan. Sellainen Ginny on ollut aina: kiihkeä ja armoton muttei pitkävihainen.

Tuossa osassa Harryn analyysi hänen suhteesta Ginnyn kanssa verrattuna Charlieen ovat myös mielenkiintoisia ja todella onnistuneita! Tykkäsin kovasti siitä, miten paljon suhdeanalyysia sait mukaan tähän ficciin. Ainoa asia, mikä minulla pisti silmään, oli se, kun muutamassa kohdassa käytät jotain muuta sanaa tekijälle kuin pronominia tai nimeä, millä on hieman harhauttava efekti. Ensimmäisessä osassa se oli tämä:

Pöllö on kärsivällisempi kuin Harry. Kun mies ei liikahdakaan avatakseen kirjettä, kirjoittaakseen vastausta tai edes antaakseen pöllölle sen kaipaamia virvokkeita, lintu vain pysyy paikallaan ja tuijottaa.

eli tuon mies voisi vain vaihtaa hän-sanaksi, ja neljännessä osassa:

Bill istuu mustahiuksisen miehen viereen kuistin portaille ja ojentaa tälle kermakaljapullon.

Mustahiuksinen mies voisi olla ihan vain Harry, koska ainakin oma keskittymiseni harhautui tuossa miettimään, että kuka vieras mies Weasleyn juhlissa oikein on Harry riittäisi siis aivan hyvin. Olen vasta itsekin opetellut huomaamaan, mitä pronominejä käytän ja missä, joten halusin huomauttaa asiasta, kun huomasin niitä tässä tekstissä. Vähän kuin tehostaisin tässä oppimaani

Kaiken kaikkiaan tämä on todella hurjan hyvä ja Harry/Charlie sinun kirjoittamanasi on todella nautinnollista ja kivaa! Toivottavasti kirjoitat heistä vielä lisää, lukisin niin kovin mielelläni Kiitos tästä!

[Elfmaiden]

Tykkäsin tästä, kiitos! Toki alku, tai se eron aika on ollut hyvin vaikeaa ja surullista että tilanne on loukannut kaikkia... Mutta lopulta tässä kävi oikein hyvin

[Alice Katarina]

hiddenben, onpa kiva, että päädyit nyt lukemaan tämän ja vielä piditkin! Kommentti ilahduttaa ehdottomasti nytkin. Muut Weasleyt tulivat melko itsestään mukaan, koska mun ajatuksissa he ovat yhtälailla Harryn perhettä kuin Ronin/Ginnyn/Charlienkin. Näin Mollylle voisi olla kovin vaikeaa, kun kaksi omaa lasta kärsii. Kiitos myös tuosta pronomini-huomiosta! Mulle käy näin usein, koska häiriinnyn helposti siitä, että tulee liikaa toistoa nimen tai hän-sanan käytöllä. Mutta tääkin pontti pitää ehdottomasti muistaa jatkossa! 

Elfmaiden, kiitos kommentista! Ihanaa, että pidit!

[Unohtumaton]

Onnea kommenttiarpajaisten voitosta!

Huomaan, että valitsen nykyään herkästi Harry/Charlie -fikkejä luettavaksi mikäli sellaisia sattuu tulemaan vastaan ja tämä valikoitui listauksestasi heti. On aina mielenkiintoista lukea, minkälaiseksi näiden kahden tie yhteen muotoutuu eri kirjoittajien käsissä! Tässä oli paljon hyvää ja hienoa, mistä pidin.

Pystyn kuvittelemaan, että Harry pettäisi, vaikka kirjoista saa sen kuvan että hän on vahvasti uskollinen kaikessa mitä tekee. Kirjoittamasi Harry on sopivalla tavalla rosoinen ja lukijan on helppo samaistua Harryyn, sillä kuvaat häntä todella inhimillisesti ja kauniisti.

Tähän väliin on todettava muuten lempparikohtani ennen kuin unohdan:

Niinpä jo juhannuksen aikaan tilanne on melkein normaali. Harryn ihmeeksi Molly ja Arthur eivät tunnu yllättyvän, kun Charlie ja hän ilmestyvät ensimmäisen kerran Kotikoloon käsi kädessä. Mollyn silmiin kihoaa vain kyyneleitä, kun hän puristaa miehet runsaaseen syliinsä. George vitsailee, että hän ei sitten osannut päättää, minkä Weasleyn haluaa, ja Percy toivottaa jäyhästi onnea.

Etenkin Georgen reaktio aiheutti paljon hymyilyä ruudun tällä puolen! Mainio pala huumoria, joka ohjasi jo odottamaan onnellista loppua. Samassa osassa käsiteltiin minusta hyvin myös sitä, että Harryn ja Ginnyn välit ovat vielä muotoutumassa uudelleen – ja että kaikkea ei voi korjata.

Kiitos, tämä herätti tunteita ja ajatuksia!    

[Alice Katarina]

Unohtumaton, kiva että löytyi mieluista luettavaa! Harryn pettäminen oli mulle vaikea ratkaisu, koska mietin paljon sitä, millainen hänen suhteensa Ginnyyn on. Kuitenkin tulin siihen tulokseen, ettei tässä ollut muuta vaihtoehtoa. Hyvä, että se toimi. Tuo on yksi omiakin lempikohtiani, ihanaa siis että juuri se osui sinunkin silmääsi! Kiitos kovasti kauniista kommentistasi! ♥︎