Attack on Titan: Teekauppa | S | Levi/Erwin | teashop-AU | raapalesarja, 14/14

[Avaruuspiraatti]

Kukkakaupan ja antikvariaatin välissä on hiljaisen näköinen teekauppa.


Nimi: Teekauppa
Kirjoittaja: Avaruuspiraatti

Fandom: Attack on Titan
Paritus: Levi/Erwin

Ikäraja: S
Tyylilaji: teashop-AU, fluff

Haasteet: Spurttiraapale V (18. kierros, 19. kierros), Vuosi raapalehtien VII

Vastuunvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot, tapahtumat ja miljööt kuuluvat Attack on Titanin luojille. En ansaitse tällä rahaa.


A/N: Minä lueskelin tänään yhtä tietopläjäystä Levistä, kun halusin selvittää, mitä teelaatua hän yleensä juo. No, sitä en löytänyt, mutta sen sijaan löysin, että Isayama on sanonut, että Levin unelma on perustaa teekauppa titaanien sodan jälkeen. Tartuin sitten tähän söpöön ideaan ja kirjoitin pienoisen pehmoisen AU:n! Tässä ei olla tuossa AoT:n canon-maailmassa, vaan jossain ihan muualla. Tällä on maailman luovin nimi, mutta menkööt!

T E E K A U P P A

1.
100 sanaa

On tuulinen kevätpäivä Shiganshinassa. Aamuaurinko kylvettää valkotiilisiä taloja ja kirsikkapuiden vaaleanpunaiset kukat leijailevat tuulen mukana kaduille. Erwin ei ole käynyt Shiganshinassa sodan jälkeen. Sitä ei voi uskoa samaksi rauniokaupungiksi kuin se oli pommitusten jälkeen. Kun Erwinin joukot valtasivat kaupungin takaisin vihollisilta, kaduilla oli vain tuhkaa ja kivipölyä, eikä kiviröykkiöistä voinut sanoa, mitä ne olivat joskus olleet.

Erwinin nahkakengät kopisevat katukiveä vasten. Hänen olkapäillään roikkuu pikkutakki, joka peittää hänen kädentynkänsä uteliailta katseilta. Uteliaimmat kuitenkin huomaavat sen, ja pian Erwinin olo alkaa käydä tukalaksi, vaikka hän väittääkin sietävänsä vieraiden tuijotusta.

Kukkakaupan ja antikvariaatin välissä on hiljaisen näköinen teekauppa. Erwin pujahtaa ovesta sisään.


2.
100 sanaa

Kello kilahtaa oven yläpuolella. Teekauppa on pieni ja kodikas. Seinillä on korkeat kirjahyllyt, jotka on somistettu vanhoin (ehkä viereisestä antikvariaatista ostetuin) kirjoin, koriste-esinein, kehäkukin ja roikkuvin viherkasvein. Kirjat ovat suorassa rivissä, eikä hyllyjen päällä näy pölyä. Erwin kävelee peremmälle ja silmäilee lasin takana olevia leivonnaisia. Tuulihatut ja sateenkaaren väreissä tarjoiltavat macaron-leivokset kiinnittävät heti hänen huomionsa. Tiskin yläpuolelle on naulattu liitutaulu, jolle on kirjoitettu siistein kirjaimin kaupan teevalikoimasta. Laatuja on niin monta, että Erwin päättää kysyä suoraan myyjältä suositusta. Hän huhuilee hetken odoteltuaan ja pian takahuoneesta kuuluu askelia. Erwin kohottaa tulijalle yllättyneenä kulmiaan.

”Kapteeni Ackerman?”

Levi Ackermanin ilme on jotakuinkin järkyttynyt.

[Avaruuspiraatti]

3.
100 sanaa

”Komentaja Smith.”

Erwin nostaa käden toppuutellen ylös, kun Levi meinaa osoittaa hänelle kunniaa.

”Älä turhia”, hän sanoo ja toivoo, ettei Levi pidä sitä epäkunnioittavana. Hän kävelee tiskille ja tarkastaa vaivihkaa tämän päästä varpaisiin. Mies on pukeutunut siististi, vaikkakin hänen essussaan on pinttyneitä tahroja. Erwin hymyilee itsekseen.

”Mitä teet Shiganshinassa?” Levi kysyy. ”Luulin, että ne veivät sinut leikattavaksi pääkaupunkiin.”

Erwin kohauttaa olkiaan. Shiganshina kantaa hänelle monia lämpimiä muistoja, vaikka viime kerralla sireenit huusivat ja ilmassa haisi kuolema. Mutta sodassakin, kuten elämässä aina, oli tilaa myös rakkaille muistoille. Niille, joita Erwin ajatteli vaalivansa vierailullaan. Yhden hän on sattumalta löytänytkin, nimittäin pienestä teekaupasta.

[Auri]

Minun on niin kovasti pitänyt tätä kommentoida, mutta. Jotenkin taas viimeaikoina kommentoiminen on ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa ja sitten vielä pidän itselleni kovin suuria laatuvaatimuksia - ei ole hyvä yhdistelmä. Joten päätin nyt kommentoida tätä edes jotenkin, koska tämä on kovin minua ilahduttanut! Minä tykkään ihan hurjasti tuosta nimestä, se on juuri hyvä. Yksinkertainen, mutta mielenkiintoinen. ♥

Rakastan kovin paljon näitä kaikkia kolmea, mutta erityisesti ihan tuota ensimmäistä. Ah, sotaveteraani Erwin, jolta puuttuu käsi on... rakkaus. ♥ Kuvailet myös Shiganshinaa ihanasti, jotenkin olen ihan siellä, kauniit talot ja kirsikankukat ja kirpeä tuuli. Tuo toinenkin on kovin kaunis, rakastan tuota teekauppaa jo nyt niin, että sydän pakahtuu. Se kuulostaa niin kodikkaalta ja lämpimältä, ja rakastan sitä, että kuvailet Levin siisteysvaatimuksia. :---D Suorassa olevat kirjat ja puhtaat tasot.

Tämä kolmas taas on. Nyyh. Kaunis. Jotenkin itkettää kovin. Rakastan tuota miten Erwin tarkastelee Leviä, itku ♥ Jotenkin siis tuo pieni kuvailu sodasta on jotenkin tosi elävä. Tuo sen lähelle. (Paitsi että luin ensikerralla että huusivat seireenit ja mietin hetken että niin, mikäs AU tämä nyt olikaan taas? :---D) Ja tuo viimeinen lause! AAAAAaahhh ♥♥♥ Baybees!

Kiitos hurjan paljon tästä! En malta odottaa jatkoa ♥

[Avaruuspiraatti]

Voi naurikseni, ei sinun ainakaan mun tekstien kommentoimista tarvitse stressaa! Minulle riittää sana tai pari kertomaan, että luet tätä ja mitä tykkäilet ♥ Haha, olisikin, jos seireenit olisivat huutaneet Ehkä pitää ottaa tämä vinkki korvantaakse ja joskus kirjoittaa joku aot fantasia!AU... [pohtiva emoji]. Kivaa, että tykkäät tästä, toivottavasti tulevat osat jatkaa lämpöisten ja pehmoisten fiilisten lietsomista(?)!


4.
100 sanaa

Levi katselee Erwiniä kotoisan hiljaisuuden laskeutuessa teekauppaan. Levin katse on herkeämätön, mutta siitä uupuu kaikki se terävyys ja intensiivisyys, joka usein sai Erwinin punastumaan tai nostamaan korkeat suojamuurit ympärilleen. Teekaupan Levi Ackerman ei ole enää sama mies kuin kapteeni Levi Ackerman tukikohdassa tai Shiganshinan raunioissa. Teekaupan Levi ei ole yhtä vaikeasti saavutettavissa, Erwin on aistivinaan. Levin asento on avoimempi kuin ennen, eivätkä hänen kasvojensa lihaksetkaan ole yhtä kireät. Jos Erwin nyt kehuisi Levin hiuksia, Levi luultavasti punastuisi.

Erwin arvelee, että Levi tarvitsee vielä aikaa sopeutua tilanteeseen, ja kääntää katseensa takaisin esillä oleviin leivonnaisiin. Levi avaisi suunsa, kun olisi itse valmis.

[Avaruuspiraatti]

5.
100 sanaa

”Aiotko tilata vai tulitko tänne vain seisoskelemaan?”

Erwin naurahtaa. Moni asia on muuttunut sodan jälkeen, mutta ei kaikki.

”Suosittele minulle jotain”, Erwin sanoo ja nyökkää liitutaululle. ”En ole teemiehiä.”

”Pidätkö vadelmista?” Levi kysyy ja nostaa tiskille näytepaketin. Valkoinen vadelmaunelma.

”Luotan arvostelukykyysi.” Kapteeni, Erwin lisää mielessään. Vanhat tavat kuluvat hitaasti pois.

”Tämä ei ole liian makeaa. Tuulihatut sopisivat sen kanssa.”

”Sitten otan niitäkin.”

Erwin maksaa ja jättää Levin puuhaamaan. Hän tarkastelee istumapaikkavaihtoehtojaan. Pöytiä on vähän ja ne näyttävät kalliilta antiikilta. Joku on käyttänyt paljon aikaa teekaupan sisustamiseen. Erwinin katse hakeutuu lopulta takaisin Leviin. Hän on kaivannut tätä enemmän kuin haluaisi myöntää.

[Röhkö]

Levin unelma on perustaa teekauppa titaanien sodan jälkeen

Uusi tieto itselle, ja jo pelkästään tää laittoi lukemaan <3

Sori tosin vähän tällainen kirjanmerkkikommentti, luin junassa. Ja mitä söpöä luinkaan!
Ensin pohdin, että jännä miten Levi on antanut essuunsa jäädä pinttyneitä tahroja. Mutta sitten tuossa nelosluvussa onkin siitä, että Levi ei ole enää se sama mies kuin sodassa. Kenties hän on vähän höllännyt tapojaan, vaikkei suinkaan täysin. Tuo kireyden puuttuminen sopii tähän AU-versioon todella hyvin.

Aurinkolapsi vei jalat suustani monessa kohdin. Odottelen lisää.
- Röh

[Avaruuspiraatti]

Oi, kiitos kommentista Röhkö <3 Oon aina kamalan iloinen, kun Finissä ei-niin-luettuihin fandomeihin tulee kommentteja uusilta kasvoilta (tai siis ko. tarinan mittapuulla uusilta, you know). Minäkin yllätyin Levin teekauppahaaveista, mutta ehkä hän siivous- ja ehkä kontrollifriikkinäkin sopisi hyvin pyörittämään omaa teekauppaansa! Hän ei ole ehkä yhtä kireä kuin sota-aikana, mutta oikuistaan hän ei kuitenkaan pääse koskaan eroon

A/N: Apuva, kirjotan tällä hetkellä sekasinsa sekä preesensissä ja imperfektissä jajaja meinaa mennä tarinat ja aikamuodot sekasin!


6.
100 sanaa

Valkoinen vadelmaunelma tuoksuu hurmaavalta. Erwin hymyilee Leville ja ottaa vastaan tuulihatutkin. Hän maistaa teetään, ennen kuin päättää lisätä siihen maitoa ja sokeria. Levi katsoo häntä tuohtuneena.

”Se ei ole kahvia!”

Erwin hymyilee pahoitellen ja kiikuttaa teekupin pöytään. Hän palaa tiskille ja vie tuulihattulautasenkin. Levi olisi varmasti voinut auttaa häntä, mutta tämä tiesi onneksi paremmin kuin tarjota lisäkättä. Häpeä, jonka Erwinin uusi liikuntarajoite on hänelle aiheuttanut, ei ole vielä hellittänyt kokonaan. Erwin istuutuu ja yllättyy, kun Levi käykin hänen kanssaan samaan pöytään.

”Eikö sinulla ole töitä tehtävänäsi?” Erwin kysyy.

”Ei mitään niin tärkeää, ettenkö voisi hetken istua seurassasi”, Levi sanoo pehmeästi.

[Auri]

Täällä taas! Tämä jatkuu ihanana, tunnelma on edelleen hurmaavan hieno ♥

Teekaupan Levi ei ole yhtä vaikeasti saavutettavissa, Erwin on aistivinaan. Levin asento on avoimempi kuin ennen, eivätkä hänen kasvojensa lihaksetkaan ole yhtä kireät. Jos Erwin nyt kehuisi Levin hiuksia, Levi luultavasti punastuisi.

Aaaah,,, nyyyh ;;; Kyllä. Haluan vain onnellisen Levin, joka voi hellittää.

Valkoinen vadelmaunelma on ihana! ♥ Voin melkein maistaa sen, kirpeänmakeaa! Tuulikakut varmasti sopivat täydellisesti sen kanssa. Olen kyllä ihan Erwinin kanssa samassa veneessä, laitan kaikkeen teehen aina maitoa ja sokeria :----D Levi järkyttyisi.

Levi olisi varmasti voinut auttaa häntä, mutta tämä tiesi onneksi paremmin kuin tarjota lisäkättä. Häpeä, jonka Erwinin uusi liikuntarajoite on hänelle aiheuttanut, ei ole vielä hellittänyt kokonaan.

YESSSSSSSSSS rakastan sitä miten kasuaalisti mainitset Erwinin vamman, tai siis silleen että se on tässä ficissä läsnä, muttei pääosassa. Juuri sopivasti. Ja nuo tuntemukset ovat hyvin inhimillisiä ja ymmärrettäviä! Ah, tämä on vaan niin hyvä. ♥ Kiitos taas ja jään malttamattomana odottamaan jatkoa!

[Avaruuspiraatti]

Kiitos Aurinkolapsi kommentista! ♥


7.
100 sanaa

He eivät lopulta ehdi juuri puhua. Levi saa lisää asiakkaita ja palaa tiskin taakse. Erwin nauttii teensä rauhassa loppuun vilkuillen samalla Leviä. Hän on huojentunut: Levi näyttää paljon levollisemmalta täällä kuin taistelutantereilla. Hän kantaa itseään samalla tavalla kuin ennenkin, ylpeästi ja itsevarmasti, eikä hän paljasta kasvoiltaan ajatuksiaan. Erwin on kuitenkin tarkka ja huomaa aidot hymynkareet, joita hän ei ole aikaisemmin Levillä nähnyt. Ne saavat hänetkin hymyilemään: sota ei ole vienyt heiltä kaikkea.

Erwin palaa tiskille. Levi kohottaa vain kulmiaan.

”Jos se sopii sinulle, tulisin mielelläni takaisin sulkemisaikaan.”

Levin ilmeestä ei voi päätellä mitään, mutta hänen vastauksensa merkkaa Erwinille paljon:

”Kiitos.”


8.
100 sanaa

Erwin palaa teekaupalle iltahämärissä. Levi on juuri lukitsemassa ovea, eikä huomaa häntä heti.

”Hei”, hän tervehtii. Levi vastaa hänelle pelkällä nyökkäyksellä. Erwin odottaa kärsivällisesti kadulla, kunnes Levi liittyy hänen seuraansa. Levi näyttää hermostuneelta.

”Missä sinä yövyt?” hän kysyy.

”Viimeinen juna pääkaupunkiin lähtee yhdeltätoista”, Erwin vastaa. Levi jää miettimään.

”Ostitko jo lipun?”

”En.”

Levi ei kysy enempää. Erwin laskee kätensä tämän selkään kehottaen tätä liikkumaan. He pysyvät vaiti ja kävelevät verkkaalleen joelle. Vastarannan talojen valot väreilevät sen mustassa pinnassa.

”Jos kutsuisin sinut yöksi, mitä ajattelisit siitä?” Levi kysyy lopulta. Hän ei puhu epäröiden, mutta Erwin aistii toista.

”Loukkaantuisin, jos et kutsuisi.”

[Avaruuspiraatti]

Edit. Ääk, melkein unohdin yhden osan välistä!!


9.
100 sanaa

Levin yksiö on puhdas ja riisuttu. Hänellä ei ole koriste-esineitä, tauluja tai valokuvia somistamassa kotiaan. Hän ei ole laittanut esille edes ansaitsemiaan mitaleita. Erwin ei syytä miestä siitä: joskus hän itsekin haluaisi pyyhkiä kaikki sodan merkit elämästään.

Erwinin silmään pistää asunnon ainoa valokuva. Se on kehystetty ja asetettu Levin yöpöydälle. Siinä ovat hän itse sekä Levi komentajan ja kapteenin univormuissa. Kuva on virallinen ja jäykkä, mutta tuo kuitenkin hymyn Erwinin huulille. Se on ainoa heistä kahdesta otettu ja merkitsee varmasti Leville paljon.

”Keitänkö teetä?” Levi kysyy.

”Kiitos.”

Erwin ottaa valokuvan käteensä ja huokaa haikeana. Siinä hänellä on vielä molemmat kätensä.


10.
100 sanaa

Levi ei anna hänen pistää teehensä mitään muuta kuin hunajaa. Erwin hymyilee kupin takana piilossa. Hymy hiipuu kuitenkin nopeasti, sillä Levin leukaperät käyvät hiljaisuuden pitkittyessä kireämmiksi. Erwin karistaa kurkkuaan.

”Haluan, että tiedät, etten odota yhteiseltä yöltämme mitään”, hän sanoo asiallisesti. ”Totta puhuen, en itse ole aivan… parhaimmillani tänään.”

”Kätesikö takia?”

Erwin säpsähtää. Levi lukee häntä kuin avointa kirjaa. Se ei tunnu hyvältä.

”En”, hän valehtelee. ”Toivoisin, että voisimme jutella ensin. Tutustua uudestaan toisiimme.”

Levi ei päästä häntä helpolla. ”Minulle ei merkkaa paskaakaan, miltä kädentynkäsi näyttää.”

Erwin piiloutuu kuppinsa taakse. Levin katse ei ole onneksi säälivä: sitä hän ei nimittäin kestäisi.


11.
100 sanaa

He eivät puhu enempää; elekieli on ollut aina heille luontevampaa.

He riisuvat hitaasti toisensa. Erwin haluaa itkeä, kun Levi suutelee hänen kädentynkäänsä ompeleiden vierestä, mutta pitää itsensä lopulta kasassa. Levi ei kavahda näkemäänsä. Hän tutkii Erwinin uudenmuotoista kehoa melkein välinpitämättömän näköisenä. Erwinille se tuntuu turvalliselta: sen näköinen Levi oli silloinkin, kun he ensimmäisen kerran harrastivat seksiä. Välinpitämätön. Erwin epäilee, että sillä tavalla Levi pitää huolen, ettei paljasta itseään. Hän toivoisi, että tämä voisi jo luottaa hänelle sydämensä, mutta ymmärtää, että Levi tarvitsee aikaa. Ja aikaa Erwinillä pystyy tarjoamaan.

Levi suutelee viimein hänen huuliaan, ja Erwin itkee ensimmäistä kertaa sitten sodan.

[Auri]

Jos mun viestit ei oo nyt sit 0,5 niin suutun

Hahaha olin niin nopeena täällä että luin nää ilman tuota yhtä osaa välissä ensin :-----D Eikä ollut mitään valittamista edes. Mutta hyvä, että nyt se on siinä. Luenpa nämä kaikki uusin silmin. Ah, en kestä miten hyvä tämä on ja tämä etenee juuri täydellistä vauhtia. Tuon kahdeksannen loppu on ihana! Hykertelin sille piilossa kaulukseni alla. Ja tuolle ainoalle Levin elämästä kertovalle esineelle vähän kiljuin kun otti niin mahanpohjasta. Kyllä. Itkettää. (Pakko tässä välissä vähän avautua, että Outer Worldsissä on yksi hahmo, joka pitää ystävänsä kuvaa yöpöydällään. Ystävän, jolle lähettelee rakkauskirjeitä ja lupaa kuolematonta rakkauttaan. Ja ihmiset uskaltaa väittää että ei ole mitään näyttöä siitä, että he olisivat voineet olla yhdessä! Kuka pitää pelkän ystävän kuvaa yöpöydällä!)

Levi on ihana! Hän kyllä tietää Erwinin n___n Voi valkoista unelmaa, hän on ihana. Rikki, enemmän henkisesti kuin fyysisesti, ja rakastan miten kuvailet sitä. Rakastan sitä, ettei Levi välitä. Koska ei Levi välittäisi. Levi on vain onnellinen, että Erwin on elossa, vaikka palasia puuttuisikin. Ja sitten taas tämä yhdestoista. Huh. Huh. Niin kaunis ja samalla kuumottava, mutta enemmän minulla kostui silmät kuin mikään muu. Meinasin, etten lainaa tähän kommenttiin mitään, mutta pakko.

Erwin haluaa itkeä, kun Levi suutelee hänen kädentynkäänsä ompeleiden vierestä, mutta pitää itsensä lopulta kasassa.

Levi suutelee viimein hänen huuliaan, ja Erwin itkee ensimmäistä kertaa sitten sodan.

Nämä on ehkä minun lempiasia ikinä. Olet niin rakas. Kiitos. ;;;;; ♥

[Avaruuspiraatti]

Aurinkolapsi, mä vähän pelkäsinkin, että ehtisit käydä katsomassa tämän ennen kuin tajusin, että olin unohtanut postaa yhden väliin Onneksi tajusit lukea ne vielä kertaalleen läpi! Ja nyyh, vähän minuu itkustaa tämä tarina itteänikin. Vaikka Levi ei sitä näytä, Erwin on silti hälle ihan hirmu tärkeä. Kiitos ihanasta kommentista, nuu <3


12.
100 sanaa

Yön hämärässä kaikki, mikä liittyy Levi Ackermaniin, tuntuu monimutkaiselta ja sekavalta. Erwin makaa tuttu keho kainalossaan ja koettaa päästä unettomuuden niskan päälle. Se on vaikeaa: ajatukset poukkoilevat kierron kautta aina yhteen ainoaan kysymykseen.

Mitä Levi haluaa?

Komennuksella kaikki oli suoraviivaisempaa: he harrastivat seksiä, eivätkä puhuneet tunteistaan. Nyt sota on ohi ja Erwin uskaltaa ensimmäistä kertaa miettiä tulevaisuuttaan. Hän haluaisi rakentaa sen yhdessä Levin kanssa, muttei tiedä, toivooko tämä samaa. Leviä on ollut aina vaikea tulkita.

Levi nukkuu levottomasti. Erwin silittää tämän hiuksia ja korvan kaarta. Häntä huvittaa, että heidän roolinsa ovat näin vaihtuneet. Hän hengittää syvään ja yrittää taas nukahtaa.

[Avaruuspiraatti]

13.
100 sanaa

Levi keittää heti aamusta teetä. Erwin makaa alasti Levin peiton alla ja katselee hymyillen Levin touhuavaa hahmoa. Levi on harjannut hiuksensa, muttei ole pistänyt vielä päivävaatteita päälleen.

”Huomenta”, Levi sanoo, vaikkei käänny katsomaan Erwiniä. Hän taitaa tuntea Erwinin katseen selässään.

Erwin ei vastaa, vaan nousee ja käy kiertämässä kätensä Levin ympärille. Levi tuntuu pieneltä Erwinin pitkää ja jäntevää vartaloa vasten. Erwin suutelee Levin päälakea.

”Älä tee noin”, Levi hymähtää. Pituus on ollut miehelle aina arka paikka.

”Ensimmäinen juna lähtee kahdeltatoista.”

”Haluatko mennä sillä?”

Erwin tunnustelee Levin lämmintä kehoa ja haistelee tämän shampoon tuoksua. ”En oikeastaan.”

”Sitten minä tiedän hyvän lounaspaikan.”


14.
100 sanaa

Erwin ei suunnitellut sitä, mutta hän jää Levin luokse viikonlopuksi. Shiganshinan päärautatieasemalla hänen olonsa onnellinen, mutta haikea.

”Sähkötän sinulle heti illalla”, Erwin lupaa. Hän puristaa Levin kättä ja toivoo, että tämä tuntisi kosketuksesta kaiken sen rakkauden ja ihailun, jota hän tätä kohtaan tuntee. Levi päästää hänen kädestään vastahakoisesti irti.

”Tiedätkö”, Levi aloittaa, kun Erwinin toinen jalka on jo junan portailla. Erwin kohottaa kulmiaan.

”Voisin puhua puolestasi Shiganshinan poliisipäällikölle”, Levi sanoo. ”Ja minun kauppani kassan taakse mahtuu aina kaksi.”

Erwin kahmaisee Levin tiukkaan halaukseen ja itkee. Levikin itkee. Erwin tietää, että seuraavalla kerralla hän tulee Shiganshinaan jäädäkseen.

Kevättuuli lennättää kirsikankukkia junaraiteille.


A/N: Kiitos, että luit tämän pienen teekauppa-AU:n ♥♥

[Waulish]

Tervehdys Kommenttikampanjasta! Valitsin tämän raapalesarjan, koska teekauppa-AU kuulosti niin vastustamattoman suloiselta. Ilmeisesti se on aika paljon käytetty asetelma, enkä ihmettele sitä ollenkaan, koska kukapa ei haluaisi lukea tutuista hahmoista niin herttaisessa, tunnelmallisessa ja omanlaisessaan ympäristössä. Minulle nämä hahmot ja tämä fandom eivät ole tuttuja, mutta se oikeastaan rohkaisikin minua tarttumaan AU-fikkiin, koska ajattelin, että varmaan pääsisin tarinan sisään fandomia tuntemattakin.

Oi voi. Rakastan tämän sarjan tunnelmaa. Tunnelma on toisaalta kovin kepeä, keväinen ja huoleton ja turvallinen, mutta toisaalta taas kovin syvä ja epävarma ja kipeäkin. Kaikesta - jopa täysin muuttuneesta kaupungista - kuultaa läpi entinen elämä ja muistot siitä. Sota tuntuu jättäneen arpensa molempiin hahmoihin, ja Erwiniin aivan konkreettisestikin. On sykähdyttävää, miten heidän on täytynyt sopeutua aivan toisenlaiseen arkeen ja toisenlaisiin haasteisiin. Onneksi kummallakin vaikuttaa kuitenkin olevan jo jonkinlaisia työkaluja asioiden käsittelyyn. Esimerkiksi teekaupan pitäminen tuntuu ihanan levolliselta työltä entiselle kapteenille.

Pidän siitä, kuinka oikeastaan alusta asti tekstistä välittyy sellainen tunne, että hahmoilla on jonkinlaista historiaa keskenään, mahdollisesti hyvinkin intiimiä sellaista, mutta vasta myöhemmin se todella paljastuu (siis ainakin minulle, kun en fandomia tunne). Lisäksi sydämeni sulattaa se, että molemmat hahmot vaikuttavat olevan samalla sivulla sen suhteen, mitä he tulevaisuudeltaan haluavat tai ainakin saattavat haluta. Juna-aikataulujen hienovaraisesta esiin tuomisesta ja niistä luopumisesta välittyy ihanasti se, että tässä on hyvä; tähän halutaan jäädä. Vuosia etäsuhteessa eläneenä samaistun siihen turvalliseen pysyvyyden tunteeseen, joka tulee, kun tietää junan tuovan myös takaisin, vaikka sen kyydissä taas hetkeksi joutuisikin lähtemään. ♥

Pidän kovasti myös tekstin heleän keväisestä ympäristöstä. Mielestäni kuvailua on riittävästi raapalemittaan nähden, ja ennen kaikkea se on tehokasta, niin että mielikuvat ja tunnelmat välittyvät selvästi vähinkin sanoin. Erityisesti tykästyin leijaileviin kirsikankukkiin toistuvana elementtinä ja jokiveden mustasta pinnasta heijastuviin valoihin. Ihanaa!

Shiganshinan päärautatieasemalla hänen olonsa onnellinen, mutta haikea.

Tästä virkkeestä taitaa uupua predikaatti.

Kiitos kovasti tästä ihastuttavasta teekauppatarinasta, tulin tästä hyvälle mielelle! -Walle