MCU: I'll Be Waiting | S | Steve/Tony | In English

[Angelina]

Title: I'll Be Waiting
Author: Angelina
Fandom: MCU (Marvel Cinematic Universe)
Rating: S
Genre: soulmate!AU
Paring: Steve Rogers/Tony Stark

Summary: Identical tattoos of a date and time on your wrist of when you’ll meet your soulmate

A/N: MITÄ TÄÄ PARI ON TEHNYT MULLE :: D En oo varmaan koskaan kirjottanut näin paljoa. I love these idiots so much ♥

Haasteet: Luodut toisilleen, Spurttiraapale V, Vuosi raapalehtien ja FF100 sanalla 076. Kuka?

I'LL BE WAITING

1.  [150 sanaa]

25 / 5 / 2012

Those were the numbers on Steve's wrist even though he knew that they couldn't possibly be accurate.

After you turned 15 years old you got a mark on your wrist which was supposed to tell you the exact date when you'll meet your soulmate.
The only problem was that Steve turned 15 in the year 1933 which made it impossible for him to be alive to meet them.

“Maybe they'll invent time machines or something?” Bucky tried to lighten up the mood but failed.

Steve shouldn't even be surprised. All of his life he has been small, sick and weak. Of course there was going to be something wrong with his soulmate mark as well.
So he tried to ignore it and continued living his life knowing that he'll never have a soulmate, a true love, who would be on his side no matter what.


2.  [100 sanaa]

When Tony woke up on his 15th birthday he looked at his wrist right away.

25 / 5 / 2012

For a moment he felt numb.

In 2012 Tony was going to be 42 years old and it felt kind of cruel to have to wait for so long. He'll have to live through most of his best years without his soulmate, his other half.

When he showed his mark to his parents, his mother was a bit confused at first but then smiled and told him that his soulmate "was going to be extraordinary."
His father, unsurprisingly, didn't say a word.

[Angelina]

3.  [200 sanaa]

In his last moments, before piloting the Valkyrie in to the Arctic, Steve let himself fantasize.

He had tried so hard to forget about the date on his left wrist that he hadn't even thought about what kind of person his soulmate would have been like. But since he figured out that there was no positive outcome of his situation and he was going to die in the next five minutes, Steve didn't care anymore - he was already broken and defeated.

First of all, Steve's soulmate would have been someone with strong will, because sometimes he had to be put in his place. And they would have driven each other crazy from time to time, that's for sure. But his soulmate would also have been kind, considerate and funny, always making Steve laugh and taking his breath away with their smile.

For some reason he was certain that his soulmate would have been a lot smarter than him, making Steve feel like an idiot but also proud at the same time.

When he turned the Valkyrie's engine off, Steve took a deep breath and closed his eyes.

“I would have loved you”, he whispered right before the plane crashed.

[Angelina]

4.  [200 sanaa]

When Tony was tortured in Afghanistan there was one thought that kept him going.

I'm going to survive because I haven't met my soulmate yet.

The modern technology had showed that the dates were completely accurate and everyone will meet their soulmate exactly when the mark said they would.

So Tony build himself an armor and fought his way out, only to find out that the arc reactor was actually poisoning his body.  And yet again he had to find a solution for his situation because it was only 2010 and he had to be alive for at least two more years. While waiting for the love of his life, he discovered a new element, created a fully functioning arc reactor and saved the world couple of times.

Sometimes he did wonder what his soulmate would think about him being Iron man.

“But they are supposed to be like my other half, right?” Tony asked Pepper for a millionth time, a year before he was supposed to meet his soulmate, “so I shouldn't be worried... Right?”

Pepper just smiled and told Tony to wait patiently, while knowing that she would be answering those same questions for a million times more.

[Vendela]

Täällä ollaan, vihdoin ja viimein Ja sanoit kyllä, että julkaisit tähän jatkoa, mutta en vaan tajunut! Joten olipa kiva lukea tätä vähän lisää

Tykkään tän ideasta tosi paljon. Tuo, että päivä ilmestyy iholle on kiva ajatus, vaikka en yhtään tiedä miten yleinen se on näissä soulmate-hommissa. Itse olen tainnut törmätä lähinnä tatuointeihin tms merkkeihin. Mutta tämä toimii!

“I would have loved you”, he whispered right before the plane crashed.

And you will!
Tämä oli ihan mahtava kohta! En malta odottaa miten Steve reagoi kun tapaa Tonyn ja miten ne tapaa! Toki mulla on omat arvaukseni

Tony on puolestaan niin oma itsensä epävarmaillessaan asiaa Pepperille! Ah, kyllä siinä hyvin käy ja sittenpähän näet mitä Steve tykkää siitä, että olet Iron Man

Jatkoa pian, joohan!

Vendela

[Angelina]

Vendela - ♥♥♥ Ihanaa että löysit tiesi tännekin! Kyllä näitä ao:n puolella on jonkun verrankin, musta ylipäätään tuntuu että kaikki soulmateideat on loppuunkulutettuja, mutta ah silti niin hyviä : D Jatkoa tulee NYT ♥

A/N: Tää oli jotenkin todella veemäinen kirjoittaa ja toteutus on ehkä vähän meh, mutta... It is what it is.


5.  [250 sanaa]

“You've been asleep Captain, for almost seventy years.”

Steve couldn't believe it and it threw him off at first. How was that possible, he was supposed to be dead!

But then it hit him.

Almost seventy years...

“Sir, what year is it?”
“It is 2012, May 1st.”

Steve didn't know whether to laugh or cry.

* * *

25 / 5 / 2012

The first new person Steve met that day was agent Romanoff, who was beautiful but scary at the same time.
Her wrists were covered, but Steve didn't get the feeling that she'd be his soulmate.

Next one was Dr. Banner - Steve saw his mark and it had a date which had been just a few days before. That was interesting.

Then suddenly they were off to Germany to fight a god from other dimension and Steve didn't have time to think about soulmates.
He just hoped that this “Loki” wasn't his.

A while later, after he picked himself up after Loki had punched him with his spectre, Steve heard a loud bang. There was some kind of red and gold robot flying around and blasting lasers.

It had to be Howard Stark's son, the Iron man.

And when Loki finally surrendered, Steve greeted Stark who called him Captain and somehow that didn't feel right.

Steve took off his helmet and looked at Stark who then opened his faceplate and stared him deep in the eyes.

At that moment, Steve knew. And by his surprised look, Tony knew it too.

[Angelina]

A/N: Teksti siirtyi Rinnakkaistodellisuuteen, koska change of plans ja ikäraja K-11 > S


6.  [200 sanaa]

Tony Stark was everything Steve had imagined and even more.

He was kind and selfless, even though he sometimes tried to pretend that he wasn't.
He made Steve laugh every single day and his own smile continued to take Steve's breath away year after year, because when Tony Stark smiled... It was truly beautiful.

Tony was also a lot smarter than him but never made Steve feel stupid on purpose - instead he tried to teach him as much as possible.
Tony was also annoyingly stubborn and they did fight - and sometimes it got ugly.

But they made it work and they truly loved each other. Not just because they shared a soulmate mark but because they wanted to.
Tony made Steve feel at home and because of Steve, Tony wanted to be a better person every day.

They continued saving the world as Captain America and Iron man and they worked beautifully together with the other Avengers. No matter what the threat was, they solved it.

Then Thanos came and snapped his fingers, turning half of the world to dust. Steve and Tony still had each other but their friends suffered and they knew they had to avenge this.

Together.

[Angelina]

A/N: Mun oli pakko saada tää ulos ja nyt vihaan itseäni. Oon nyt kiltti ja varoitan, että tää spoilaa End gamea, mutta jos et oo vielä(kään) nähnyt sitä, niin seriously........


7.  [300 sanaa]

When Steve saw Tony grabbing the Infinity gauntlet his world stopped.
There was a full blown battle around him and all he could see was his soulmate and all he could hear was the love of his life saying,

“And I... am Iron man.”

And suddenly it was all over.

Thanos and his troops vanished into the air and the group of newly promoted Avengers looked around smiling and cheering without actually knowing what happened.
Steve dropped his shield and ran to Tony who looked pale and too small and was supported by even smaller Peter Parker.

“Mr. Stark”, the boy said with a sob, “we won! You did it.”

When Steve came to their side, Peter shifted so that Steve could help Tony to lay in the ground.
He held Tony's face with his hands and felt tears in his eyes.

“Tony, please.”

But Tony just smiled, his eyes filled with emotion. He raised his hand and grabbed Steve's wrist firmly.

“We did it.”

Steve didn't want him to speak because Tony needed to save his strength and not waste it on him. He was about to turn and call for help when Tony took a deep ragged breath.

“Steve, look at me.”

And Steve did, even though he could barely see with his teary eyes. He held his soulmate more tightly.

“Don't cry, sweetheart”, Tony whispered with a smile, “you'll live a long and meaningful life and when you're ready... I'll be waiting for you.”

“I know you will”, Steve said and even smiled a little through his tears, “you'll never get rid of me, you hear that? I'm going to find you again and we'll have eternity together.”

“I like the sound of that”, Tony said and Steve could see a single tear falling from his eye.

[Vendela]

You did it

En voi oikeasti uskoa, että teit tämän!! Kuinka saatoit? Kuinka pystyit? Ja siitä huolimatta tämä oli hieno lopetus. Yllättävä ja jotan mitä ei odottaisi juuri sinulta. Arvostan

En kommentoinut noita muita osia tänne, vaikka luin ne heti tuoreeltaan. Nyt jokunen sana niistä.

Tuo noiden tapaaminen ei mennyt sillä tavalla kun olin itse ajatellut, mutta tämä olikin parempi tapa. Ehkä tässä tarinassa leijui kuitenkin koko ajan sellainen lopuntuntu? Soulmate on aivan ihana trope mutta jäin väkisin miettimään oliko tässä näiden kahden sielunkumppanuuden kolmantena pyöränä maailman pelastaminen. En tiedä kuinka tarkkaan olit suunnitellut ja analysoinut tätä tarinaa mutta sellaista minä luin tuolta

Tämä oli kaunis ja surullinen tarina, ja surullisella tarkoitan sitä että jos joku kuolee niin minulle se on riittävän surullinen! Kiitos kun kirjoitit, mutta seuraavaksi vaadin sulta joko fluffya tai pornoa tai sitten kirjoitat tälle sellaisen jatko-osan missä Steve kuolee ja nämä saavat jälleen olla yhdessä!

Vendela

[Angelina]

Vendela: ♥♥♥ EN TIEDÄ MITEN PYSTYIN : D En voi varmaan koskaan enää tehä tällästä, koska särjin oman sydämeni tällä tekstillä. Mutta en vaan nähnyt tälle muunlaista loppua </3 Mun pitää kirjottaa joku fluffinen soulmate!au ja paikkailla sillä tätä En ollut miettinyt noin tarkkaan, mutta kieltämättä itselläkin oli alusta asti sellanen... no joo, toi lopuntuntu on hyvä ilmaus! Ihanaa kun luit ja kommentoit, yritän pysyä sokerilinjalla jatkossa :33

[Rosmariini]

Terkkuja kommenttiarpajaisista!

Steve/Tony on mulle parituksena vähän vieras, mutta sitten näin tämän tarinan kuvauksen ja ajattelin, että tämä on pakko lukea! Olen joskus nähnyt netissä postauksen, missä esiteltiin juuri tämä kyseinen soulmate-trope, jossa on nuo päivämäärät tatuoitu käsiin. Ihastuin siihen silloin kovasti, koska tämä on tosi kutkuttava idea. Olit toteuttanut sen tässä tosi hyvin sekä Steven että Tonyn tapauksessa. Tykkäsin siitä, miten eka kävit läpi tuota Steven taistelua siitä, miten hän tiesi, ettei koskaan tulisi tapaamaan soulmateaan koska kuolisi sitä ennen, ja heti sen jälkeen Tonya, joka ajatteli asiasta päinvastoin: hän ei voisi vielä kuolla, koska ei ollut tavannut soulmateaan.

Tykkäsin myös siitä, miten olit viimein kuvaillut heidän tapaamisensa, kun se lopulta tapahtui! Nauroin vähän ääneen tuolle huomiolle siitä, että toivottavasti se ei olekaan Loki. :"D Ja sitten ensivaikutelma Tonysta: "some kind of red and gold robot flying around and blasting lasers." Todenmukaisempaa kuvausta Tonysta saa kyllä etsiä!

Kutososa oli <3. Ihana kuvaus heidän suhteestaan, ja suosikkikohtani oli ehdottomasti tämä:

Tony was also a lot smarter than him but never made Steve feel stupid on purpose - instead he tried to teach him as much as possible.
Tony was also annoyingly stubborn and they did fight - and sometimes it got ugly.

But they made it work and they truly loved each other. Not just because they shared a soulmate mark but because they wanted to.
Tony made Steve feel at home and because of Steve, Tony wanted to be a better person every day.

Koska tähän vain tiivistyy tosi täydellisesti sekä Steven että Tonyn olemus! He ovat pohjimmiltaan tosi erilaisia, mutta muodostavat hyvän parin juuri siksi: heidän heikkoutensa täydentyvät toistensa vahvuuksilla. Ihana ajatus myös tuo, että he eivät koskaan koe sielunkumppanuutta taakaksi, vaan tekevät aktiivisesti työtä sen eteen, että se toimii.
 
Seiskaosa oli sitten vaan feels!!! Toisaalta tosi traaginen lopetus, koska tässä AU:ssa kaikilla on vain yksi soulmate ja nyt Steve joutuu elämään loppuikänsä ilman omaansa Mutta olit kirjoittanut sen tosi kauniisti ja tästä tuli sellainen ihana "tapaan sinut toisessa elämässä"-fiilis.

I'm a sucker for tragedies, joten minuun tämä kyllä osui ja upposi! Hieno kirjoitus kaiken kaikkiaan, kiitos näistä Stony-feelseistä

[Ingrid]

HEI siis nyt ensinnäkin ihan alkuun, mikäs tämä loppu oikein oli! En ollut lainkaan varautunut tällaiseen, nyt olen täällä ihan eksyksissä ja yritän keräillä itseäni. Pitää varmaan lopettaa tämä yolottelu sinun kanssa, kun otat sen niin kirjaimellisesti ja sitten kirjoitat tällaisia minun kylmää sydäntä riipaisevia lopetuksia. </3 Mie aina marmatan siitä, että kaikki tarinat loppuu onnellisesti, mutta nyt taas kerran huomasin, että itsekkäästi haluan aina itse kirjoittaa onnettomia loppuja ja sitten suorastaan loukkaannun, kun muut kehtaavat tehdä niin! Mutta. Vaikka tämä sydänjuurista ottaakin, niin tähän tarinaan tämä loppu kyllä tavallaan sopi todella hyvin. Tykkäsin lukea tätä englanniksi, ja jotenkin näissä rapsuissa oli erilainen tunnelma kuin niissä, mitä aiemmin olen sinulta lukenut - nämä oli ehkä jotenkin kaunistelevimpia, tunteellisempia. Herkempiä. Tykkään henkilökohtaisesti kuvailusta ja tekstien sopivasta kuorruttamisesta, ja näissä rapsuissa sitä oli juuri sopivasti - tykkäsin. ♥

Luonnollisesti valitsin tämän sinun linkkaamista teksteistä, koska en vieläkään ymmärrä sinun uhmaikää erään toisen parituksen parissa. Valitsin tämän myös siksi, että tykkäsin ylipäätään tästä ideasta ja asetelmasta, ja mielestäni olikin jo aika saada alhaisen ikärajan herkkää soulmatettelua näille kahdelle. Hahmot pysyivät (jälleen kerran) uskollisina itselleen ja tosiaan tuo englannin kieli toi tähän omanlaisensa säväyksen - voisit ehdottomasti kirjoittaa enemmänkin englanniksi, koska olet siinä todella hyvä! Seitsemän rapsua oli myös mielestäni juuri sopiva määrä, sillä vaikka alkuasetelman huomioiden tähän olisi voinut sisällyttää vaikka ja mitä, niin minusta ainakin tuntui, että tässä oli aivan kaikki tarpeellinen ja todella kauniisti mutta myös realistisesti kirjoitettuna.

Hyvä sinä, kiitos tästä. ♥

Inkku

[Angelina]

Rosmariini: Oooh tervetuloa Stonyn pariin, se on r-a-k-k-a-u-s ♥ Tää trope on kyllä ihana, oon ylipäätään heikkona kaikkiin soulmatemarkeihin, oli ne sitten päivämäärät/nimet/mitälie :') Hah joo, Steve-parka joutunut hetken jo pelkäämään, että onko Saksassa riehuva trickstergod hänen sielunkumppaninsa :'''D En edelleenkään kyllä tiedä, miten kykenin tuohon loppuratkaisuun, koska mä haluan fluffia ja siirappia ja onnea (varsinkin näille kahdelle), mutta ihanaa että pidit siitä <3 Kiitos hirveästi ihanasta kommentista :3

Inkku: You ♥ Tuntuu ihan uskomattoman hyvältä kuulla, että nää toimii englanniksi! Olin alkuun todella epävarma siitä, että miten osaan enkuksi kirjoittaa, mutta jotenkin se tuntuu ajoittain jopa helpommalta! Arvostan myös suuresti sitä, että hahmot pysyivät mielestäsi uskollisina itselleen! Kiitos muru ♥ (Uhmaikään on kyllä pakko kommentoida sen verran, että give them a chance :'''DD <3 They're perfect together <3)

[Arte]

;__________________________;

Olipa tää. So touchy feely. Soulmate-jutut on kyllä niin ihania ja liikuttavia, namm. Niin katkeransuloista ainakin tässä tapauksessa. Tykkäsin. Raapale-muoto toimi tosi hyvin, ja tää oli hyvä just tässä pituudessa.

Oli varsin tyydyttävää lukea siitä, kuinka Pepper oli vaan joku eikä se soulmate, jota Tony on koko elämänsä odottanut.

[Angelina]

Arte - Soulmate!AU:t on rakkaus ♥ Mä tykkään lukea Pepperistä Tonyn badassina parhaana ystävänä Rhodeyn ohella :')) Ihanaa kun luit ja kommentoit!

[Hazyel]

Tulin tänne tämmöisen pikapuhelinkomman kanssa koska hyvää synttäriä raksu <3 oot puhunut tästä tekstistä niin hitokseen ja koska spessupäivä niin aattelin että kommaan jotain sulle tosi tärkeetä ja/tai ainakin eräästä nimeltä mainitsemattomasta fandomista olevaa tekstiä yllätykseks! Niinpä löysin itteni täältä. Soulmate on aina <3 ja tykkään tästä versiosta missä aika on kädessä merkkinä, se sopii myös tekstin nimeen vaikka lopussa toki sille paljastui toinenkin merkitys. Mä oon myös ehkä jokusen verran saattanut kuulla Tony/Steve hehkutusta joten vaikken oo ees fandomissa niin mulle nää on kyllä se soulmate koska... no miksi ei ::

”While waiting for the love of his life, he discovered a new element, created a fully functioning arc reactor and saved the world couple of times.”
Tää oli ehkä mun lempparikohta koska Tony <3 bestest.

Loppu oli ;___; vähän ehdin jo ihastua näiden kahden hyvin sujuneeseen yhteiseloon ja siihen että vihdoin löysivät toisensa mutta! Sitten you did this :< tosi epäreilua! Mutta onneksi Tony odottaa <3

Tää teksti oli ihana ja olipa kiva lukea enkkua kun se soljui tässä tosi nätisti, kiitos siis tästä!

[Karvis]

En tietenkään lukenut varoituksia ja odottelin onnellista ihanaa fluffya mutta sitten tulikin Endgame ja pyyhkäisi sen pois. Mutta en kadu kun tää oli niin kaunis. Tää on juoneltaan aika nerokas. Steven vuosiluku ranteessa on varmasti sellainen mikä on aiheuttanut harmaita hiuksia ja naureskelua ja Tonylla taas...olisi se varmasti tuskallista odottaa tietoisesti nelikymppiseksi sielunkumppanin tapaamista mutta toisaalta Tony tiesi vaikeissa paukoiss että hän selviäisi hengissä tuon päivämäärän tietämisen takia. Pätkät yhdessä oli niin ihanaa luettavaa ja Tonyn ja Steven kuvitelmat millainen sielunkumppani olisi. Vaikka loppu mursi sydämen tää oli tosi kaunis. Uskon että ne vielä löysi toisensa ja oli sen jälkeen ikuisesti yhdessä.

Kännykkäkommentti tärisevällä tiellä linja-autossa niin voi olla hyviä kirjoitusvirheitä mutta halusin kirjoittaa kommentin heti.

[Angelina]

Hazy: Kiitos onnitteluista, pus ♥ Kuten sanoinkin, niin en muista tästä kauheesti puhuneeni ainakaan tän julkaisun jälkeen, mutta hyvä silti että on jäänyt mieleen Ja no siis, Steve/Tony pitäs olla kaikilla tiedossa, koska parasta paskea joten olen hyvin iloinen ettet oo välttyny siltä, vaikkei Marvel sun fandom muuten ookkaan :''D Tony on bestest ja järkytin itseäni aikanaan tällä lopulla, koska siis eihän tällästä vaan tehdä... Mutta silti tein ja vähän kaduttaa, mutta onneksi he löytävät toisensa myöhemmin taas uudelleen ♥ Kiitos kun kommentoit <3

Karvis: Endgame kyllä ihan perseestä ja siks ennemmin kirjoitankin fix-itejä, mutta tällänen joku harha-askel on tullut otettua... Ja tottakai Steeb ja Tony löytää toisensa myöhemmin ja ovat together forever <3 Pahoittelen kamalaa angstista loppua, mutta siitä huolimatta oli ihana kuulla että tää oli susta kaunis! Kiitos ihanasta kommentista ♥

// luin tän ite myös nyt uudelleen ja jeez... toivottavasti mun enkku on hieman ees parantunut tästä :''D

[Saappaaton]

Moi, oon täällä taas.

Sait mut heti ekassa rapsussa, kun tekee vaan mieli paipai ressukka-Steveä. Mut mulle tuli myös sellainen olo, et oon kurkkinut tätä joskus aiemminkin ehkä...?

25 / 5 / 2012

Tiedätkö, kun mua aina Jenkki-sarjoissa sun muissa ärsyttää, kun ne merkkaa päivämäärän "väärin". Ja nyt mua vähän natustaa se, ettet ole merkannut sitä "väärin", koska ollaan Jenkeissä. En ilmeisesti voi olla tän asian kanssa ikinä tyytyväinen. Varmaan se korostuu tässä, kun tää on englanniksi...

Tää lopetus ei oikeastaan päässyt yllättämään, mut olihan se nyt surullinen. Ja koska sä et tykkää surullisesta, niin ehkä tää silleen siltä osin vähän yllättikin. Mut koska oon aina pro!canon, niin tykkäsin siitä ratkaisusta, että seurasit elokuvia tässä systemaattisesti koko ajan. Ja tykkäsin, et vaikka hahmot ja osin tapahtumatkin oli niin tuttuja, niin toit sinne sit kuitenkin tarinan kannalta tarpeellisia yksityiskohtia, syvensit asioita sieltä mistä piti ja teit tästä kaaresta omasi.

Soulmate-jutut on tosi jees, olkoon miten kuluneita tahansa. Kiitos tästä. <3

[Angelina]

Saappaaton: Haha, mä en oo ees tajunnu ajatella tota päivämääräasiaa :''D Mutta joo oot oikeessa että tässä se varmasti vielä korostuu, kun teksti on englanniksi. Olisi siis pitänyt merkata päivämäärät väärin, dammit. No, menköön kun on tähänkin asti menneet. Soulmatetrope on ehkä kulunut, mutta silti ehdottomasti yksi parhaista - toki mä tykkäänkin kaikesta kuluneesta ja kliseistä Tää onkin sit varmaan ainoa teksti jossa tota kuracanonia seuraan loppuun asti, koska Endgame vaatii pelkkiä fix-it tekstejä :'D Kiitos ♥