Ficin nimi: Parempaa
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Stranger Things
Ikäraja: S
Paritus: Steve/Billy
Genre: Draama, hurt/comfort
Summary:
Moni asia hänen ajatusmaailmassaan varmasti löyhkää hyväosaisuuden sokeutta, mutta siitä hän on varma, että kodin kuuluisi olla jotain muuta kuin mitä Billy hänelle toisinaan kertoo omastaan.A/N: En väitä, että kokisin olevani kärryillä tämän parituksen kanssa, mutten voinut vastustaa hurt/comfortin kutsua katsottuani pari videota tästä shipistä.
Kyllä tämä tästä...?
***
1.Steve pistää merkille Billyn osumaa ottaneen huulen, muttei kommentoi siitä sen enempää. Oletettavasti hän saisi vastaukseksi jotain välinpitämätöntä tai myrkyllistä, parhaassa tapauksessa jotain niiden yhdistelmää. Billy on sen verran tarkka ulkoisesta olemuksestaan, ettei hänen huomiollaan olisi muutenkaan mitään uutta tarjottavanaan. Kunhan Steve vain osoittaisi, että hänellä on silmät päässään. Terävää.
Billy hymähtää tervehdyksensä koppavaan tyyliinsä ja käskee häntä sulkemaan auton oven perässään. Steve tapittaa taustapeilistä roikkuvia muovinoppia ja pohtii itsekseen, keneltä huulen halkaissut isku on tullut. Billy kuitenkin työntää kapuloita hänen ajatustensa rattaisiin puhumalla jostain arkipäiväisestä ilman mitään sen kummempaa.
Se on kuin rivien välistä pilkahtava kehotus olla miettimättä liikoja.
2.Mustan silmän nähdessään Steven tekee mieli pudistaa päätään. Billyn huolettomuudesta päätellen voisi luulla jäljen olevan yllättäen iskenyt hyttysenpurema. Ehkä se on voimainosoitus joltakulta mustasukkaiselta keikarilta, jonka tyttöystävää Billy olisi muka käynyt jututtamassa liian tuttavallisesti. Sinänsä järkeenkäypää, jos ajattelee Billyn mainetta suljettujen ovien ulkopuolella.
Steve taas tietää hyvin, ettei Billy vaivaudu siinä mielessä metsästämään tyttöjä, varattujakaan.
Ehkei nyrkistä saaminen aina vaadi provosointia.
Steve ei kuitenkaan vanhasta tottumuksesta puutu asiaan. Billykin näyttää olevan sitä mieltä, että mitään on turha ottaa puheeksi. Tämä puhaltaa tupakansavua pitkänä hengähdyksenä ja tuhahtaa, miten mahtavaa olisikin vain heittää kaikella vesilintua, ottaa auto alleen ja kaahata hevohelvettiin Hawkinsista.
3.Steve osaa vain tuijottaa.
Billy nykii takinkauluksensa korkealle peittääkseen kaulansa sormien muotoisia jälkiä ja luo verestävän katseensa johonkin hänen ohitseen. Äänessä häivähtää tuttu halveksunta, mutta Steven iho kiemurtelee kananlihalle sen käheydestä, joka on kuin hiekkaan hautautunutta soraa.
Moni asia hänen ajatusmaailmassaan varmasti löyhkää hyväosaisuuden sokeutta, mutta siitä hän on varma, että kodin kuuluisi olla jotain muuta kuin mitä Billy hänelle toisinaan kertoo omastaan.
Steve laskee kätensä Billyn hartioille ja yrittää saada äänensä kuuluviin niin, että sanat otettaisiin vakavasti. Hän ei tahdo vain katsella tyhjänpanttina vierestä yrittäen ymmärtää ja vain odottaa jotain peruuttamatonta. He molemmat ansaitsevat parempaa.
Ehkä Billy kuuntelee häntä.
