Nimi: Erään talvipäivän hiutale
Kirjoittaja: Ronen
Ikäraja: S
Haasteet: Ficlet300 (sanalla 181. Ilma), Originaali10 #4
A/N: Saappaattoman mainio paritukseton talvitoive kuuden virkkeen lahjatopikissa käytiin varastamassa, joten päädyin kirjoittamaan tämän pidemmäksi tarinanpätkäksi. Hyvää uutta vuotta siis Saapsulle ja muille tämän myötä!
Yksinäinen lumihiutale katseli allaan avautuvaa kaupunkia leijaillessaan alas tummanharmaasta pilvestä. Katonharjat ja kadunvarsiin jätetyt autot oli kuorrutettu pehmoisilla lumihattaroilla, keskuspuisto oli täynnä lumihahmoperheitä ja puiston viereisessä mäessä vilisi lapsia ja aikuisia sikin sokin laskemassa pulkilla ja mäkikelkoilla. Hiutale pyörähteli tuulen mukana omakotitaloalueilla tarkkailemassa kaikkia lumitöitä puurtavia perheenisiä ja päätti lopulta laskeutua erään vaaleansinisen talon pihaan.
Piha tuntui hyvältä paikalta - puista roikkui talipalloja ja lintulaudalla kävi vilkas viserrys. Hiutale tiesi olevansa hyvässä paikassa, eikä mennyt kauaakaan, kun hänet jo tempaistiin lumipalloon mukaan. Mutta ei, onneksi häntä ei sentään heitetty päin kenenkään pläsiä tai, vielä pahempaa, päin noita suloisia, viattomia talvilintuja. Talossa asuvan perheen tytär asettikin lumipallon hiutaleineen lumilyhdyn huipulle ja astahti taaksepäin aikomuksenaan ihailla lopputulosta vain pyllähtääkseen lumipenkkaan nauraen.
Ja päivän pimentyessä tunnelmalliseksi tammikuun paukkupakkasillaksi lumihiutale saikin kokea tuottavansa iloa ja onnea, kun lumilyhty loi lämpimän kajon pihapiiriin.