Aamuteetä (kanssasi), Sirius/Remus, 3 x raapale, K11

[Thelina]

Ficin nimi: Aamuteetä (kanssasi)
Kirjoittaja: Thelina
Tyylilaji:Romanttinen, fluffyinen slice of life
Ikäraja: K11
Paritus: Sirius/Remus
Yhteenveto: Teet hautuvat pikimustiksi kupeissaan, kun he suutelevat.
Vastuunvapaus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.
A/N: Hyvää joulua, Ayudara! Toiveissasi oli muun muassa slice of lifea ja Sirius/Remusta. Tässä pieni aamuhetki Remuksen kotoa ❤ kukin rapsu on 150 sanaa.


Aamuteetä (kanssasi)


Remus herää vesipannun vihellykseen ja hypähtää istumaan sydän kurkussa, käsi taikasauvaa hapuillen. Silmänräpäystä myöhemmin hän tajuaa olevansa alasti sängyssään ja muistaa. Eilinen. Yö. Sirius.

Remus yrittää hengittää sydäntään tasaiseksi, muttei oikeastaan usko sen onnistuvan. Sydän on hakannut lujaa melkein koko yön, vaikka kevyt, leijuva uni onkin lopulta ottanut vallan sen tahdista.

Makuuhuoneen oven raosta näkee pienen kaistaleen keittiötä ja siellä hääräilevän Siriuksen paljasta ihoa ja tukkaa. Sota on vienyt hiuksista kiillon, mutta Remus muistaa niiden tunnun käsissään ja sen, miten sormet tarttuivat takkuihin jossain hartioiden kohdalla vähän ennen latvaa. Hänen kätensä tärisevät ja sormenpäitä kihelmöi, ikään kuin Siriuksen ihon kuumuus olisi ikuisiksi ajoiksi poltettu niihin.

Remus sulkee silmänsä, eikä voi uskoa, että Sirius on todella tullut hänen luokseen, hänen sänkyynsä. Se tuntuu utopialta, joka yhtäkkiä on muuttunut todeksi, ikään kuin sota kaikessa hulluudessaan olisi sysännyt heidät yhteen. Korvissa kaikuu edelleen sana, jota Sirius on kuiskaillut hänen korvaansa suudelmien lomassa.

Rakas.

~*~*~

Sirius kolistelee keittiössä ja Remuksesta on outoa, että kotona on joku muukin eikä hän vain yksin. Tällaista se voisi olla, hän miettii, mutta ei uskalla ajatella pidemmälle, kun kaikki on vasta alussa eikä sotakaan ole minnekään kadonnut.

Remus vetää alushousuja jalkaansa ja hapuilee lattialta rusehtavaa ohutta villapaitaansa. Sukkia ei näy missään, sillä Sirius on riisunut ne häneltä, riisunut jokaisen vaatekappaleen yksitellen, ja kerros kerrokselta Remuksen epävarmuus on karissut pois. Remus löytää sängyn alta vain pölyä ja antaa lopulta olla, vetää villapaidan päänsä yli ja lähtee keittiöön.

Sirius kaataa keittiössä teevettä kahteen kolhuiseen mukiin. Vaikka asunnossa on viileää, Sirius ei ole vaivautunut pukeutumaan boksereita enempää ja Remus melkein tuntee tämän ihosta hohkaavan lämmön jo ennen kuin koskettaa.

”Huomenta”, Remus sanoo käheällä äänellä ja hipaisee Siriuksen olkapäätä. Sirius laskee vesipannun hellalle, kääntyy ja kietoo kätensä hänen ympärilleen.

Remus maistaa oman hammastahnansa Siriuksen suussa ja teet hautuvat pikimustiksi kupeissaan, kun he suutelevat.

~*~*~

Siriuksen kädet ovat joka puolella ja hänen ihonsa on kuuma, yhtä kuuma kuin huulet Remuksen kaulalla. Remus on eilistä rohkeampi ja työntää kätensä jälleen mustiin hiuksiin, toisen vaeltaessa kylkeä pitkin alaspäin.

Myöhemmin he juovat jäähtynyttä teetä pikkuruisen keittiönpöydän ääressä ja Remus on pujottanut varpaansa lämpenemään Siriuksen jalkaterien lomaan. Remus katselee häntä, antaa silmiensä pyyhkiä paljaan ylävartalon yli ja haukkaa samalla leipää, joka on rapeaa ja kullanruskeaksi paahtunutta. Hilloa on vain pari lusikallista jäljellä, mutta voita on vielä ja Remuksesta tuntuu, että hän söisi ilomielin vaikka pergamenttia, jos vain saisi pitää Siriuksen lähellään mahdollisimman pitkään.

Sirius päättää keittää lisää vettä, sillä kylmä tee maistuu kitkerältä suudelmien päälle ja kumpikin kaipaa toista kupillista pitkän yön jälkeen.

”Ei ajatella sotaa tänään”, Sirius sanoo ja tarttuu pöydän yli Remuksen paahtoleivättömään käteen.
”Voiko sitä kokonaan olla ajattelematta”, Remus sanoo, vaikka nytkin hänen päänsä on täynnä Siriusta, eikä sotaa melkein laisinkaan.
”En tiedä.”

Vesipannu viheltää jälleen.

[Maissinaksu]

Voi että, kiitos ihanasta lahjasta ja lämmintä joulua, Thelina! <33

Tämä on kyllä minulle varmaan se pari Potterissa, joka iskee eniten paristakin syystä. Ensinnäkin olen vähän heikkona lapsuudenystävä-tropelle ja toisaalta näidenkin hahmojen välillä on tapahtunut vuosien varrella kaikenlaista, mikä tekee oman jälkensä keskinäiseen vuorovaikutukseen. Olivatpa välit sitten kiusoittelevan jekkuilevia tai vähän etäiseksi käyneet kaikesta kamaluudesta, kaikki sopivat kokonaisuuteen. Monipuolinen paritus, kuten monet Potterin maailmassa ovat. ^^

Näiden raapaleiden lämmin sävy ilahdutti kuin kuppi kuumaa glögiä pakkasiltana. <3 Romanttinen ja fluffinen slice of life, voi kyllä! Jotenkin niin pakahduttavaa, kun Remus miettii, miten kaikki on johtanut kuluvaan hetkeen ja että Sirius on oikeasti siinä. Tämä on juuri se fix it -AU, jota tarvitsemme viimeisen kirjan päätettyä canonin. Sellaista se voisi olla, niinpä, ja paremmassa maailmassa onkin...

Lyhyestä virsi kaunis, tämä on ihan älyttömän ihana. <3 Kiitos vielä!

- Ayu

Alkoipa lisäksi tehdä mieli kullanruskeaksi paahtunutta leipää.

[Thelina]

Ayudara: Ole hyvä ❤ Sirius ja Remus ovat minunkin lempparipari. Onneksi moni oli toivonut heitä joululahjaksi, niin oli hyvä syy kirjoitella valmiiksi useampi teksti heistä ❤ Paritus on tosiaan monipuolinen, mutta täytyy sanoa, että lämpenen kaikkein eniten varmaan juuri tällaisille fluff/romance/slice of life -teksteille, mitä itsekin olen kirjoittanut, tai sitten kunnon slow burnille. Tai no, melkein mille vaan kunhan on rakkautta ja Sirremus

Olen iloinen, että lahja lämmitti ja ilahdutti, kiitos sinulle ihanasta kommentistasi!

[hiddenben]

Tiedän, ettei tämä ole jouluficci, mutta jotenkin Sirius/Remus tuntuu Weasleyn perheen tapaan huutavan jouluista asetelmaa itselleen. Ja jos sitä ei tekstistä löydy, ilmeisesti pystyn sellaisen tähän kuvittelemaan, koska sijoitin tämän tekstin kovasti johonkin talviseen ja jouluiseen (Tai sitten laskelmoidaan kaiken tämän jouluilun johtuvan siitä, että on joulupäivä ja olen täyttänyt välilehteni jouluisilla ficeillä...)

Tämä teksti on hurjan antoisa ja tästä löytyy paljon sellaisia yksityiskohtia, jotka kertovat tarinan asetelmasta ja erityisesti Remuksesta paljon. Jo alussa tämä:

Sota on vienyt hiuksista kiillon, mutta Remus muistaa niiden tunnun käsissään ja sen, miten sormet tarttuivat takkuihin jossain hartioiden kohdalla vähän ennen latvaa.

on sellainen kohta, jossa minulle lukijana tiivistyy Remuksen kaipuu ja kuinka, kun se kaipuu täytetään Siriuksella, sitä tarttuu jokaiseen pieneen yksityiskohtaan ja on niin hetkessä, että tuollaiset yksityiskohdat jäävät mieleen. Sen lisäksi pidän muista yksityiskohdista, kuten siitä, että Sirius maistuu Remuksen hammastahnalta ja kuinka Remus "söisi ilomielin vaikka pergamenttia". Näiden kautta tulee esiin sekä rakkauden että haikeuden tai jonkinlaisen epätoivon tunteita, jotka sopivat hyvin tämän ficin sota-asetelmaan (onpa se sitten ensimmäinen tai toinen velhosota).

Yritän miettiä vielä, mitkä asiat tekivät tästä ficistä niin ihanan luettavan. Ehkä se, että tämä on kirjoitettu preesensissä, koska se tuo tähän sellaista hetkellisyyttä ja tunnelmaa. Tai sitten pidän siitä, kuinka tässä on sopiva sekoitus ns. runollisempaa kieltä ja tavallista. Tuo lopun lyhyt dialogipätkä on jotenkin todella hieno ja vangitseva ja tiivist'' tavallaan koko tekstin tunnelman aivan muutamaan pieneen lauseeseen. Kiitos tästä

[Thelina]

hiddenben: Ehkä jouluinen / talvinen tunnelma johtui siitä, että asunnossa oli viileää ja aamu kului lämpimän juoman eli teenkeiton parissa itsekin olin jo laittamassa tätä joulukadulle, kunnes tajusin että ehkä tämän paikka kuitenkin olisi Hunajaherttuassa.

Ajattelin ehdottomasti ensimmäistä velhosotaa tätä kirjoittaessani, sillä alun perin tähän tarinaan oli sotkettu mukaan niitä edellisen illan tapahtumia, kun Sirius saapuu Remuksen luo ja siellä oli myös viitattu Jamesiin, Peteriin ja Lilyyn. Mutta sitten alkoi tuntua, ettei takaumien ja nykyhetken vuorottelu oikein toiminut, joten päätin julkaista kummankin osion omana ficcinään (tosin se edellistä päivää kuvaava ei ole vielä valmis).

Olen tykästynyt kovasti tuohon preesensissä kirjoittamiseen, joten oli kiva kuulla, että se teki tästä mukavaa luettavaa ja ihana kuulla myös ajatuksiasi ja yksityiskohtia, joista pidit. Tykkään itsekin siitä, millainen tästä tuli, joten ilahduttaa kovasti kuulla, että teksti oli antoisa Kiitos kommentistasi, olen yhtä hymyä ❤

[Vendela]

Tämäkin on odottanut lukuvuoroaan välilehdessä Nyt kun luin tämän, harmittelen että miksi en lukenut tätä aikaisemmin sillä tämä oli aivan ihana!

Pidin kovasti kaikesta siitä, mitä tässä ei sanottu. Siitä, kuinka ystävyys muuttui rakkaudeksi ja kuinka hyvältä se tuntui. Minkälainen yhteinen yö heillä oli ollut kun se oli jättänyt tuollaisen fiiliksen aamuun ja erityisesti siitä, mitä tämän jälkeen tulee tapahtumaan. Vaikka on sota, niin tästä pystyi ajattelemaan myös sen vaihtoehtoisuuden että entä jos sitä ei olisikaan. Entä jos tilanne menisi aivan toisin. Entä jos...

Tällä on kaunis nimi joka lunastuu tuolla tekstissä. Jotenkin se, että se on juuri teetä eikä kahvia, sopii tähän todella hyvin. Kuinka tee tummuu kuppeihin ja kitkeröityy, mutta ei kuitenkaan kitkeröitä näiden suhdetta on hienoa. Kauniit ja koskettavat rapsut olivat nämä, kiitos kun sain lukea

Vendela

[Thelina]

Vendela: Kivaa, kun olit säilönyt tämän myöhempää lukemista varten Tässä on hetkeksi unohdettu sota, ja keskitytty niihin tunteisiin, mitä noiden kahden välille on syntynyt ♥ Ajattelin sen jotenkin niin, että sota-aikana ei voi tietää tulevasta, että onko välttämättä päivääkään aikaa enää jäljellä ja se olisi saanut heidät ajatumaan lopulta yhteen, kuten kumpikin on salaa halunnut jo kauan ♥ Aamutee on ihana asia ja koska ollaan Remuksen luona, niin se sopii erityisen hyvin (näen hänet ehdottomasti teeihmisenä, en lainkaan kahvi-). Kiitos kommentista, ihanaa kuulla, että pidit!

[Fiorella]

Voi, Remus on suloisen hämmentynyt kun kutsutaan rakkaaksi ja kotona onkin joku muu itsensä lisäksi. 

Sirius kolistelee keittiössä ja Remuksesta on outoa, että kotona on joku muukin eikä hän vain yksin. Tällaista se voisi olla, hän miettii, mutta ei uskalla ajatella pidemmälle, kun kaikki on vasta alussa eikä sotakaan ole minnekään kadonnut.

Sota on kaiken aikaa läsnä, mutta silti sen voi pikku hetkeksi kuitenkin unohtaa, mikä sen parempaa. Tykkäsin tässä vallitsevasta kotoisan arjen tunnelmasta. Joskus on parasta se, kun vain yksinkertaisesti on, eikä tapahdu oikein mitään mutta silti se, mitä tapahtuu, on tosi mukavaa ja leppoisaa ja ihanaa.

[Thelina]

Fiorella: Kenellekään ei varmaan ole jäänyt epäselväksi, että tykkään kirjoitella tunnelmallista slice of lifea Tämäkin on yksi sellainen ja on niin mukavaa kuulla, että siitä pidetään. Hämmentynyt ja suloinen Remus on parasta mitä tiedän ♥ Kiitos sinulle tästäkin kommentista, ilahduin kovasti ♥

[Waulish]

Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! Mieleni teki lukea Sirius/Remusta, ja paritus yhdistettynä aamuteehen kutsui minut tämän tekstin äärelle.

Onpa näissä raapaleissa mielettömän voimakas tunnelma! Sellainen tosi kokonaisvaltainen, tunteista sakea muttei kuitenkaan raskas, vaan pikemminkin hyvällä tavalla pakahduttava. Siriuksen läsnäolo ja sen vaikutukset tuntuvat ulottuvan kaikkialle heti siitä hetkestä, kun Remus herättyään muistaa edellisyön, ja nautin kovasti siitä, miten henkinen ja fyysinen vetovoima sekoittuvat ja punoutuvat yhteen. Oikein sydämestä kipristää, kun luen Remuksen ajatuksista ja tunteista ja siitä, miten hyvää yhdessäolo Siriuksen kanssa vaikuttaa hänelle juuri nyt tekevän. Remus on ymmärrettävästi vielä vähän hämillään ja varuillaan, uuden ja erilaisen äärellä, mutta samalla hänessä tuntuu hiljalleen kasvavan luotto sitä kohtaan, että ehkä näin on oikein ja hyvin, että ehkei kaikki olekaan pelkkää utopiaa sodan keskellä. Ehkä Remuksen varovaisen toiveikas tällaista se voisi olla -ajatus saakin vielä jatkua pidemmälle. ♥ Minusta on ihanaa, miten Remus uskaltaa epävarmuuden jälkeen halata Siriusta takaapäin ja koskettaa lopulta rohkeammin, varmemmin.

Samaistun muuten kovasti Remuksen varovaiseen haaveeseen siitä, että tällaista voisi olla aina, koska siinä on sellaista arkisen kaunista viehätystä, kun yksinelon jälkeen saakin jakaa oman kodin jonkun sellaisen kanssa, joka tuntuu turvalliselta ja muutenkin oikealta. Se saa minut miettimään myös tekstin nimeä, jossa on ihanasti suluissa kanssasi kuin heijastamassa varovaista haavetta ja toivetta, mahdollisuutta joka ehkä on avautumassa.

Hänen kätensä tärisevät ja sormenpäitä kihelmöi, ikään kuin Siriuksen ihon kuumuus olisi ikuisiksi ajoiksi poltettu niihin.

Muun muassa tämä kuvaus välittää minusta upeasti Remuksen tunteet ja niiden syvyyden ja kokonaisvaltaisuuden. Se miten keho reagoi yhä, vaikkei Sirius ole enää välittömässä läheisyydessä, kertoo hyvin siitä, millainen ikimuistoinen vaikutus Siriuksen kanssa jaetuilla intiimeillä hetkillä on ollut.

Remus maistaa oman hammastahnansa Siriuksen suussa ja teet hautuvat pikimustiksi kupeissaan, kun he suutelevat.

Tästä yhteenvetoonkin valikoituneesta kohdasta pidän myös kovasti, koska siitä ilmenee vähin mutta voimakkain sanoin se, millaista vetovoimaa ja intohimoa Remuksen ja Siriuksen välillä vallitsee. Teen hautuminen pikimustaksi ei käy ihan yhden pikkupusun aikana, ja näen jotenkin niin elävästi mielessäni, kuinka miehet jäävät suutelemaan ja kuinka yksi kosketus johtaa toiseen. Kaunista!

Tunnelmaan luo omanlaistaan viehätystä myös se, että taustalla häilyy kaiken aikaa sota ja sen tuoma turvattomuus. Se ilmenee erityisesti alussa, kun Remus säpsähtää hereille ja hapuilee heti taikasauvaansa, mutta myös myöhemmin esimerkiksi Remuksen kokiessa, ettei tulevaisuudesta uskalla haaveilla, kun sota ei ole kadonnut minnekään. Yhdessä jaettu yö ja aamu tuntuvat kuitenkin tuovan valtavasti turvaa turvattomuuteen ja lohtua lohduttomuuteen, ja tämä teksti jättääkin jälkeensä levollisen olon. Sota on kauhea ja sen vaikutukset kauaskantoisia, mutta kauheankin keskellä voi olla jotain hyvää ja kaunista ja yhteinen turvapaikka ainakin hetken verran. Niin ihanan lohdullista luettavaa.

Nautin kovasti kaikesta hahmojen välisestä fyysisestä kontaktista, joka tuntuu samalla huokuvan henkistäkin yhteyttä. Erityisesti Remuksen varpaat Siriuksen jalkaterien lomassa lämmittelemässä painui mieleeni - ele on suloinen ja kertoo siitä, miten luontevaa toisen lähellä on olla. Nautin myös kylmyyden karkottamisesta läheisyyden avulla, koska se tarjosi ihanan ajatusleikin tänne helleaallon keskelle (täällä on nyt 36 astetta ja meillä sisälläkin reilusti yli 30, huh ja puh).

Ihastuttavaa iltalukemista, kiitos paljon! -Walle

[Thelina]

Walle, minäkin haluan ajatella, että tuo tällaista se voisi olla - ajatus käy toteen ja sodan varjo ennen pitkää väistyy ♥ ihanaa, miten tulkitsit tuon kohdan yhteyttä otsikkoon - en ollenkaan muista ajattelinko itse sitä noin, kun otsikkoa valitsin, mutta tuo ajatus sopii todella hyvin täydentämään otsikkoa ♥ tuo yhteenvedon kohta on ehkä oma lempparini myös, olipa kiva huomata, että nostit juuri sen esiin Kiitos kovasti kommentista ♥