Ficin nimi: Hetkessä (askel askeleelta lähemmäs)
Kirjoittaja: Ayu
Ikäraja: S
Paritus: Oliver/Percy
Genre: Slice of life, läheisyys
A/N: Totta puhuakseni tämä paritus ei varmaan olisi kuuna päivänä juolahtanut mieleeni, ellei eräs kamuni olisi tuonut sitä esille. Näin ollen sain hyvän syyn kokeilla jotain uutta ja taikoa samalla kasaan joululahjan. <3 Ennen kaikkea sain pitkästä aikaa kirjoitettua sekä raapaleita että Potteria! Otsikon pohtiminen oli jälleen silkkaa tuskahelvettiä etenkin, kun näissä pätkissä ei sinänsä ole yhtä ja selkeää teemaa hyödynnettäväksi. xD
***
I
"Ohhoh! Katsokaahan kaikki, herra Weasley onnistui!"
Professori Lipetitin hihkaisu tavoitti Oliverin ja muiden huomion, ja he kurkottelivat takarivistä nähdäkseen, miten katoutettavaksi määrätty sulkakynä oli haihtunut savuna ilmaan Percy Weasleyn pulpetilta.
"Ja kuten aiemmin mainitsin, katoutetun esineen saa loihdittua takaisin yksinkertaisella vastaloitsulla, jota alamme tarkastella ensi viikolla!" Lipetit virkkoi ja sauvansa näpäytyksellä palautti sulkakynän pulpetille. "Kerrassaan mainio suoritus! Kymmenen pistettä Rohkelikolle!"
Kohtalaisen tyytyväiseltä näyttävä Percy poistui luokasta tunnin päätyttyä niin ripeästi, että Oliver joutui hyvä ettei hölkkäämään perään.
"Hoi! Mihin sinulla on tuollainen hoppu?"
"Minun on ehdittävä kirjastoon ennen seuraavaa tuntia!" Percy huikkasi takaisin. Perin tyypillistä niin tunnollisen oppilaan kohdalla. "Oliko sinulla jotain asiaa?"
Oliver kohotti kulmiaan hitusen kipakalle kysymykselle. "Lähinnä minua kiinnostaa tietää, että teetkö tänä iltana jotain tärkeää?"
Oli Percyn vuoro kohottaa kulmiaan. "Voi olla. Mitä ajat takaa?"
"Mietin vain, että pieni tukiopetus tuon Lipetitin katouttamisloitsun kanssa ei tekisi huonoa", Oliver totesi niskaansa hieroskellen. "Ei sinulla olisi vinkkejä sitä varten?"
"Olen onnistunut siinä vain kerran", Percy huomautti.
"Tiedän, mutta sinulla sentään on tekniikka hallussa, minulla taas ei vähääkään!" Oliver virkkoi ja näki, miten hänen kehunsa sai Percyn etäisesti hyväntuuliseksi.
"Palataan asiaan", tämä tuumasi ja kääntyi kohti kirjastoa jättäen Oliverin itsekseen hymyilemään käytävään.
II
"...ja pitkälti niistä syistä Kanuunoiden kausi ei ole lähtenyt käyntiin niin hyvin kuin olisi sietänyt olettaa", Percy päätti analyysinsä ja kulautti perään kurpitsamehua kurkkunsa kostukkeeksi. Vastapäätä istuva Oliver napitti häntä huuli pyöreänä, muttei näyttänyt vähääkään siltä kuin hänen monologinsa olisi ollut yksitoikkoinen. Päinvastoin.
"Minua aina välillä yllättää, miten hyvin sinä oletkin perillä liigajutuista", tämä tokaisi paahtoleivänpalaa pyöritellen. "Tai siis, äh..."
"Anna olla", Percy tuhahti huvittuneena. Se ei ollut millään muotoa ensimmäinen kerta, kun joku ällisteli hänen huispaukseen perehtymisensä tasoa. Tavallaan se oli hänestä hauskaa, ja lisäksi aito hämmästys oli moninkertaisesti parempaa kuin kyseenalaistetuksi tuleminen. Kenties hänen hikipingon imagonsa ei ihan mennyt yksiin sellaisen urheilutietämyksen kanssa.
"Liekö se toisaalta mikään ihme Weasleyn huispausperheen tapauksessa", Oliver totesi ihailevaan sävyyn. "Mitä paikkaa sinä pelaat mieluiten?"
"Pidän enemmän seuraamisesta ja todennäköisyyksien arvioimisesta."
"Ai."
"Tosin aina lomilla minut pakotetaan tuon tuosta muutaman tunnin peliin sillä uhalla, että saisin sen vasta jälkeen takaisin jonkin minulle tärkeän asian. Viime kesänä Fred ja George nyysivät jatkuvasti valvojaoppilaan merkkini."
"Pahuksen ryökäleet", Oliver naurahti. "Kai laitoit heidät myöhemmin aisoihin arvovaltasi halventamisesta?"
"Hermes saattoi antaa muutaman ojentavan nokkaisun."
Oliver hekotti entistä hersyvämmin. "Et muuten vastannut vielä kysymykseeni. Mitä paikkaa pelaat mieluiten?"
Percy hymyili mehupikarinsa takana. "Pitäjää."
"Hah, hyvä valinta!"
III
"Mmmmh, auts..."
Percy havahtui puolittaisesta unestaan ja epäergonomisesta istuma-asennostaan Oliverin liikahtaessa sairaalasiiven vuoteessa.
"Hei vain", hän tervehti vakuututtuaan siitä, että tämä todella oli enemmän tai vähemmän hereillä.
"Mitä oikein tapahtui...?" Oliver köhähti irvistäen ja olisi varmaan noussut istumaan, ellei Percy olisi estänyt aietta.
"Se oli joko Crabbe tai Goyle, jonka iskemä ryhmy sai kolkattua sinut viime hetkillä."
Oliver päästi turhautuneen vaikerruksen. "Eli mekö sitten hävittiin...?"
Percy tyrskähti kämmenselkäänsä aavistuksen huvittuneena siitä, miten huispausottelun voittaminen tai häviäminen näytti olevan Oliverilla ensimmäisenä mielessä silloinkin, kun tämä vihdoin ja viimein havahtui sairaspedillä lievän aivotärähdyksen saaneena. Prioriteettinsa kullakin.
"Ole huoleti siltä osin. Potter nappasi siepin suunnilleen vain minuutti putoamisesi jälkeen, mikä onkin ehkä vähän surkuhupaisaa näin jälkikäteen ajateltuna."
"Ja minä se menin vielä erikseen sanomaan joukkueelle... että kiinnittävät huomiota niihin luihuisen lyöjäkorstoihin..." Oliver virnisti uupuneena. "Aika ironista, vai mitä?"
"Jokseenkin", Percy myönsi virnistäen itsekin ja kääntyi kohti matami Pomfreyta, joka marssi heidän luokseen ja kehotti häntä poistumaan, jotta potilas saisi juotavakseen kurpitsamehua ja käytyä uudelleen lepäämään. Percy epäili, että hän oli saanut luvan jäädä paikalle niinkin pitkäksi aikaa moitteettoman ja tunnollisen maineensa ansiosta.
"Tulen käymään aamulla ennen liemituntia", hän sanoi ja puristi Oliverin kättä lempeästi vielä ennen lähtöään.
"Mmh, nähdään." Oliver puristi hänen kättään väsyneesti takaisin.
IV
"Usko nyt hyvällä, kyllä sinä nämä osaat!" Oliver huokaisi selaillessaan Percyn askartelemia pergamentinpaloja, joista jokainen sisälsi loitsun ja toisella puolella sen käyttötarkoituksen.
"En olisi niin varma!" Percy murahti ja rapsutti sulkakynällä leukaansa niin, että siihen jäi pari musteviivaa.
"Tämä oli samanlaista hullunmyllyä viime vuonna V.I.P.:n kanssa", Oliver puuskahti ja ojentautui oleskeluhuoneen sohvalla täyteen pituuteensa. "Pidä nyt edes pieni tauko, ennen kuin sinut saa kärrätä Mungoon erikoisvartioidulle koulustressiosastolle."
"Älä viitsi." Percy suoristi päättäväisesti sarvisankaisia silmälasejaan ja ojensi kätensä ottaakseen muistiinpanopergamenttinsa takaisin.
Oliver ponkaisi istumaan sohvalla. "Enpä usko."
"Lopeta tuo pelleileminen!" Percy äyskähti ja oli epäilemättä aikeissa nyhtää muistiinpanonsa häneltä tarvittaessa pienin voimakeinoin, mutta Oliver istahti matolle ennen kuin tämä ehti liikkua kiukkuisesta risti-istunnastaan minnekään.
"Kuule, nyt tehdään näin", hän julisti laskiessaan kätensä Percyn harteille. "Minä sanon sinulle jotain, sinä kuuntelet sen mukisematta ja myös uskot sen. Onko selvä?"
Percy tuijotti häntä haastavasti. "Niin?"
"Sinä osaat nämä asiat ja olet todistanut sen jo tässä parin päivän aikana", Oliver sanoi tiukasti kuin joukkueelleen puhuessaan. "Enkä siksi näe mitään syytä, mikset nappaisi kokeesta Upeaa, jos sama meno jatkuu huomennakin. Menikö kaaliin?"
Percyn suuttumus pehmeni tämän viimein kuunneltua vähän järkipuhetta. "Taisi mennä."
"No hyvä", Oliver ärähti ja suukotti Percyä huulille.
V
Kiireettömät, kahdenkeskeiset myöhäisillat oleskeluhuoneessa olivat sanalla sanoen harvinaislaatuisia. Oliver nautiskeli takkatulen kajosta ja katsahti ikkunasta ulos tähtitaivaalle. Myöhäissyksyn öissä oli jotain kovin viehättävää.
"Mietitkö koskaan tulevaisuutta?" Percy rikkoi hiljaisuuden häntä vasten nojaillessaan. "Tai lähinnä sen varjopuolia... Jos suunnitelmasi eivät toteudukaan ja kaikki vaivannäkö osoittautuu viime kädessä turhaksi?"
Oliver korjasi asentoaan sohvalla ja kietoi käsivartensa Percyn hartioiden ympäri.
"Yritän olla murehtimatta turhia etukäteen, vaikkei se aina helppoa ole", hän tuumasi totuudenmukaisesti. "Sinä se puolestasi pyörittelet aina kaikkia asioita läpikotaisesti."
"En saata kiistääkään", Percy naurahti hiljaa.
Oliver painoi huulensa Percyn päälaelle. "Vaivaako jokin? Siitä en tiedä, onko minulla mitään järkevää sanottavaa, mutta kannattaa ainakin kokeilla."
"Ei mitään oleellista, pikemminkin pelkkää päänsisäistä jossittelua ja suunnitelmien kertaamista."
"Jospa liian tarkkaan mietityt suunnitelmat tukahduttavatkin sen sijaan, että kaikki tuntuisi yksinkertaisen näppärältä?" Oliver ehdotti.
"Ehkä niin", Percy hymähti. "Tai sitten eivät."
"Mmm, tiedä siitä..."
Jos he pitäisivät alustavista suunnitelmistaan kiinni, se tarkoittaisi, että heidän polkunsa haarautuisivat heti Tylypahkasta valmistumisen jälkeen tavalla tai toisella. Sanoi Percy mitä hyvänsä, tämän työllistyminen Ministeriön leipiin näytti kohtalaisen varmalta. Hän puolestaan... no, oli hänelläkin omat ajatuksensa, toiveensa ja intohimon kohteensa.
Oliver uppoutui katselemaan takassa tanssivia liekkejä ja mietti, miksi olisi käyttänyt turhaa aikaa murehtiakseen tulevaisuutta lukuvuoden ollessa vasta aluillaan.
