Joulun hiljaisuus | S | Molly/Arthur

[Crys]

Nimi: Joulun hiljaisuus
Kirjoittaja: Crysted
Fandom: Harry Potter
Ikäraja: S
Paritus: Molly/Arthur
Genre: Fluffi ja pienenpieni h/c, joulutunnelmointi
Yhteenveto: Kotikolossa on hiljaista ennen joulua
Disclaimer: En omista muuta kuin mielikuvitukseni
A/N: Hyvää joulua Waulishille! Osallistuu haasteeseen Sana/kuva/lause sanalla huokaista, FinFanFun1000 ja Ficlet300 sanalla rauhallisuus sekä 12 hahmoa ja Kerää kaikki hahmot hahmolla Molly Weasley

”Kylläpä on hiljaista”, Arthur huokaisi katsoessaan ikkunasta ulos jo pimenneeseen talvimaisemaan.

Molly oli jo huomauttamassa ulkona puhisevasta viiltävästä tuulesta, joka kolisutti rännejä ja leijutti päivän mittaan satanutta puuterilunta ympäriinsä, kunnes huomasi miehensä pohdiskelevan katseen. Näin vain muutama päivä ennen joulua kymmenen vuotta sitten talo oli ollut täynnä tohinaa, mutta nyt lapset eivät olleet vielä ehtineet synnynisijoilleen työkiireiltään.

”Kohta kaipaat hiljaisuutta”, Molly huomautti ja ojensi Arhturille punaisen maailman paras isä mukin täynnä glögiä. ”Otapa tästä mukillinen.”

”Kiitos mollukkaiseni”, Arthur sanoi ja painoi pusun Mollyn poskelle. Molly hymähti ja heilautti kättään. Hän kurkkasi ulos samaisesta ikkunasta, josta Arthur katseli lumen tanssia. Ulkona olevista lyhdyistä yksi oli sammunut, mutta muut valaisivat pihaa sen verran, että saattoi nähdä monen metrin kinokset, jotka hukuttivat allensa koko pihan.

”Tulipa lunta tänä vuonna”, Molly sanoi ja kohotti katseensa tähtitaivaalle.

”Tuli tosiaan. Ja tuulee.”

”Täällä sisällä on hyvä odotella jouluntuloa”, Molly sanoi ja otti oman glögikuppinsa tiskipöydältä ja ojensi Arthurille vielä piparipurkin. ”Mitäs sanot, jos pelattaisiin erä korttia takan edessä?”

”Kuulostaa taivaalliselta”, Arthur sanoi hymyillen ja seurasi vaimoaan olohuoneeseen.

[zilah]

Voi ihanuus, miten kaunis tunnelmapalanen! <3 Molly/Arthur on aivan ehdottomasti ykkössuosikkini HP- fandomin canonpareista ja tämä pienoinen tarina kuvasi heidän elämäänsä aidosti ja uskottavasti. Kyllä nyt on huulilla höpsö hymy ja sisällä lämmin ja pörröinen olo! <3

Kiitos tästä!

zilah

[hiddenben]

Luin tämän jo aikaisemmin ja tajusin näin myöhemmin, että tämä lyhyt tunnelmapätkä jäi mieleeni kummittelemaan – hyvässä mielessä tietenkin! Joten halusin tulla jättämään pienen kommentin ja kiittää ihanasta ja tunnelmallisesta keskustelusta Kotikolossa. En ole aikaisemmin oikein syttynyt Molly/Arthur -ficeille, mutta viime viikkoina on mielessäni tapahtunut pieni ja huomattava muutos ja olen jopa etsiytynyt näiden pariin. Ehkä Weasleyn perheenjäsenet ja Kotikolo ovat erityisesti minun mieleeni näin joulun alla

Pidin Mollyn huolehtivaisuudesta ja huomaavaisuudesta miestään kohtaan, ja Arthur oli itselleen tyypillisesti mietteliäs ja hiljainen. Ihanaa jotenkin, että nämä kaksi löytävät iloa ja rauhaa yhdessäolostaan, vaikka kaikki lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa ja uppoutuneet työ- ja perheuriinsa Kiitos tästä tunnelmallisesta lukupalasta!

[Crys]

zilah: Jee kiva että tykkäsit ja että teksti sai hymyn huulille, kiitos kommentistasi
hiddenben: hyvässä mielessä kummitteleminen on aina hyvä juttu! Molly/Arthur ficit ei ole ihan munkaan peruskamaa, mutta tämä tunnelmapalanen syntyikin ihmeen helposti. Weasleyt, kotikolo ja joulu ovat kyllä tunnelmansa puolesta jotain ihanaa Kiitos itsellesi kommentistasi

[Marzzuu]

Hymyilen täällä itsekin, Hyvää joulua!
Tekee mieli itsekin sanoa🧡

[Crys]

Marzzuu: Kiva että teksti hymyilyttää, hyvä joulua sullekin <3

[Waulish]

Voi, mikä ihana pieni tunnelmapala! Molly/Arthur on ihanaa jo itsessään, mutta kun sen yhdistää jouluun ja jouluiseen tunnelmaan, siitä tulee kyllä vieläkin ihanampaa. Olen ihmeissäni siitä, miten näin pieneen tekstiin voikin mahtua niin monta ihanaa asiaa ja ajatusta ja tunnetta!

Minusta on oivaltava ajatus, miten suhteellista hiljaisuus on. Tuulen ujellus takaa sen, että jotain kuuluu koko ajan, mutta kun äänimaailman suhteuttaa siihen, millainen hälinä talossa vallitsi kymmenen vuotta sitten, se vaimeneekin yhtäkkiä huomattavasti. Pieni melankolinen puolikin tässä tarinassa on aistittavissa, kun lapset ovat lentäneet pesästä eivätkä vietäkään koko joulua Kotikolossa, mutta onneksi Mollylla ja Arthurilla on kuitenkin toisensa vielä vuosikausienkin jälkeen. Ajatella, miten monta joulua he ovat jakaneet keskenään, ja miten monista koettelemuksista he ovat selvinneet. Ihanaa, että he saavat pelata korttia takkatulen ääressä kaikessa rauhassa. Ja ihanaa, miten Arthur vieläkin kutsuu Mollya Mollukkaiseksi! Vai oliko Arthurin käyttämä lempinimi kirjoissa Mollukkainen...? Jotain sen tapaista se ainakin oli!

Ihastuttava tuo maisema ikkunan takana lumikinoksineen ja lyhtyineen, joista yksi on sammunut. Pidän hurjasti tällaisesta tunnelmoinnista lämpimissä ja turvallisissa sisätiloissa, kun ulkona riehuu myräkkä. Voi että, voisipa itsekin vain sykertyä glögimukin kanssa takkatulen kajoon pakkasta pakoon... ♥

Ihana joululahjaylläri, suuret kiitokset! -Walle

[Crys]

Walle: Tekstin pituuteen verrattuna mäkin olin ylllättynyt että sain mahtumaan paljon eri elementtejä Hiljaisuus on tosiaan suhteellista ja musta on aina kivaa fiilistellä sitä miten äänimaailma on jokaiselle kovin erilainen - tässä Mollylle ja Arthurille on tosiaan kauhean hiljaista aikaisempini jouluihin verrattuna vaikka arkipäivinä hiljaisuuteen onkin jo ehditty tottumaan. Muistelisin ainakin että Puoliverisessä prinssissä Arthur kutsui Mollyä Mollukkaiseksi kun se oli se sen turvakysymys ettei vaan ole kuolari tai mitään Kiitos kommentistasi, kiva että pidit