Vaahtoviiksiä | S | Ron/Hermione | tajunnanvirtaraapaleita

[mursuhilleri]

Nimi: Vaahtoviiksiä
Genre: fluff
Fandom: Harry Potter
Paritus: Ron/Hermione
Ikäraja: S
A/N: Mieleni teki kirjoittaa jotain pientä jouluista söpöilyä. Oon kyllä viime aikoina aivan rakastunut tähän paritukseen!


Vaahtoviiksiä

Pienet lumihiutaleet leijailivat Hermionen poskille, kun hän tarpoi lumihangessa kohti Kolmea luudanvartta. Hänen ympärillään asteli muita Tylypahkan oppilaita, mutta Hermione ei nähnyt Harrya ja Ronia missään. He olivat sopineet menevänsä Tylyahoon erikseen, jotta saisivat tilaisuuden ostaa toisilleen joululahjat. Hermione myhäili tyytyväisenä, sillä hän oli jo ostanut kirjakaupasta molemmille pojille oman kappaleen kirjasta Huispaus kautta aikojen. Tylypahkan kirjastossa sitä oli vain yksi kappale, josta Harry ja Ron tapasivat kiistellä jatkuvasti.

Hermione Avasi oven Kolmeen luudanvarteen, jolloin pienet kulkuset oven päällä kilahtivat. Hän katseli ympärilleen nähdäkseen vilauksen Harrysta tai Ronista, mutta kumpaakaan ei vielä näkynyt. Hermione päätti tilata itselleen yhden kermakaljan inkiväärillä.

***

Tiskillä odottaessaan, että Matami Rosmerta kaatoi tuoppiin kermakaljaa, Hermione tunsi taputuksen vasemmalla olallaan. Hän katsoi vasemmalle, mutta ei nähnyt ketään. Sitten hän katsoi oikealle, jolloin näkikin Ronin irvistävän vieressään. Hermione tunsi punastuvansa hiukan.

”Yksi kermakalja minullekin, kiitos”, Ron huikkasi Rosmertalle, joka nosti tiskille toisenkin tuopin. ”Täällä on aika täyttä tänään.”

”Niin on”, Hermione sanoi hiljaa. Siitä oli kulunut aikaa, kun hän oli viimeksi ollut kahden Ronin kanssa.

”Mennäänkö istumaan?” Ron kysyi ja osoitti tyhjää ikkunapöytää. Hermione nyökkäsi.

Hermione käveli Ronin perässä tasapainotellen tuoppiaan, jotta kermakalja ei läikkyisi. He istuivat alas ja katselivat ikkunasta ulkona liikkuvia ihmisiä. Lähellä lauloi katukuoro joululaulujaan.

***

Hermione tunsi Ronin jalan koskevan omaansa. Hän yritti lukea Ronista, koskiko tämä häntä tarkoituksella vai vahingossa. Joka tapauksessa, ei Ron ainakaan siirtänyt jalkaa pois. Hermionea alkoi hermostuttaa ja vähän hikoiluttaa. Hän hymyili Ronille hiljaa ja katsoi taas ikkunasta ulos. Tuuli oli yltynyt niin kovaksi, että ohi kulkevalta mieheltä lensi hattu päästä.

”Mitä sinä ostit minulle joululahjaksi?” Ron kysyi rikkoen hiljaisuuden.

”En kerro!” Hermione naurahti. Tyypillistä Ronia. Hermione ei voinut käsittää, miksi hän tunsi olonsa niin hermostuneeksi Ronin seurassa, hehän viettivät jatkuvasti aikaa yhdessä. Tosin yleensä paikalla oli myös Harry.

”Olet tylsä, tiesitkö sen?” Ron virnisti ja liikutti jalkaansa pöydän alla.

***

Hermionen teki mieli vetää jalkansa pois, mutta toisaalta hänet oli vallannut halu koskettaa Ronia. Hän antoi jalkansa olla paikallaan. Hermione hörppäsi kermakaljaansa vaiti. Silloin Ron alkoi nauraa.

”Sinulla on vaahtoviikset!” Ron hekotti saaden Hermionen pyyhkimään nolona viikset hihaansa.

”On kiva olla välillä kahden”, Ron sanoi hiljaa piirrellen sormellaan ympyrää pöytään. Hermione kohotti kulmiaan mitään sanomatta.

”Tai siis, Harry on mahtava, mutta-” Ron aloitti lopettaen lauseensa olankohautukseen.

”Niin”, Hermione sanoi hiljaa ja puristi tuoppiaan kädet hikoillen.

”Minä pidän sinusta, Hermione”, Ron sanoi ja nojautui ottamaan Hermionen käden omaansa. Hermione tunsi sydämensä sykkivän kovempaa kuin koskaan. Hermione hymyili ujosti.

”Minäkin sinusta, Ron.”

***

Siinä he nyt olivat, Kolmessa luudan varressa pidellen toisiaan käsistä, ja jalat pöydän alla lomittain. Ron silitti Hermionen kämmenselkää peukalollaan. Hermionen sydän tykytti, niin kuin viimeistä päivää, ja hänen kätensä hikosivat. Hän oli kuitenkin onnellinen.

Silloin he kuulivat oven kulkusten kilahtavan ja Harry astui sisään. Hän käveli reippaasti suoraan tiskille tilaamaan. Tilattuaan kermakaljan, hän katseli ympärilleen, jotta näkisi toiset. Hermione yritti vaistomaisesti vetää kätensä pois Ronin käsistä, mutta Ron piti kiinni. Harry huomasi heidän olevan kahden, jolloin hän virnisti ja suuntasi mieluummin Deanin ja Seamusin pöytään.

Ron katsoi Hermionea, joka punasteli entistäkin kovemmin. Hermione tiesi, että tämä joulu olisi erityinen.

[Hopearausku]

Ensireaktioni oli luokkaa "aawww :3 <3", nyt pitää vähän keräillä itseäni, että saan jotain järkevää ulos suustani

Tämä oli ihan mahdottoman söpö ficci, juuri sellainen hyvän mielen teksti, jota varmasti lueskelen myöhemminkin, kun kaipaan piristystä Ron/Hermione ei edes varsinaisesti kuulu lempiparituksiini, mutta tykkäsin tästä silti erittäin kovasti! Tässä ficissä oli aivan ihanalla tavalla puoliksi kiusallinen, puoliksi suloinen tunnelma, teiniromanssia parhaasta päästä siis ♥

Ja haha, ihan loistavaa tahdikkuutta Harrylta lopussa Ihanaa, että näiden kahden herkkä hetki saa jatkua vielä, eikä kolmannen pyörän tarvinnut tulla vielä pyörimään vierelle.

Kiitos tästä! Oli ilo lukea ♥

[Vuorna]

Iltaa! Oon aikoinani aliarvostanut Ron/Hermione-paritusta ihan liikaakin, kai se on sitten jokin aikuistumisen merkki että nyt osaan nähdä heidänkin hyvät puolensa Koska ovathan he loppujen lopuksi hyvinkin sopivia toisilleen! Ainakin näin Tylypahka-ajan teiniromanssina heidän suhteensa on erittäin vakuuttava, ja onhan se nyt tosi söpöä kun kaksi vähän hämillään olevaa teiniä yrittävät kertoa toisilleen että mä tykkään susta.

Jouluficcejä on paras lukea tammikuussa pahimman jouluähkyn väistyttyä, ja mä tykkäsin kovasti tämän tekstin tunnelmasta. Jotenkin ne joulupiirteet lisäsivät tähän erinomaisia yksityiskohtia, kuten esimerkiksi joululahjat ja kuoro Kolmen luudanvarren ulkopuolella. Tapa, jolla olit kuvaillut etenkin Hermionen ujoutta oli todella sympaattinen. Muutenkin tuollainen sallittu-tason kädestä kiinni pitäminen oli ihan todella virkistävän suloista. Voi heitä. Hermionen onnellisuus kävi tästä kyllä hyvin selväksi, mikä aiheutti mussa ehdottomasti semmoisia vaaleanpunaisia aww-fiiliksiä!

Komppaan ehdottomasti Hopearauskua siinä, että Harryn tahdikkuus oli loistavaa! Selkeästi jotain toimivia aivosoluja hänellä kun tajusi mennä suosiolla Deanin ja Seamusin luo, vaikka toki sielläkin suunnalla voisi ehkä olla riski joutua kolmanneksi pyöräksi... Joka tapauksessa tämä oli oikein suloinen teksti, just semmoinen täydellinen romanttinen iltapala! Kiitos erittäin paljon <3

[Tikkis]

Oon liian usein aliarvioinut Ron/Hermionen hienoutta ja sitä mahdollisuutta, mikä näiden välillä on. Tän tekstin myötä sitä taas ymmärtää että niin, ei se tääkään paritus oo hullumpi, etenkin kun kyse on näin söpöllä tavalla kiusaantuneesta teiniromanssista.

Sulla on kyllä aivan mahtava tapa kirjoittaa. Oon joskus aiemminkin lukenut sun kirjottamia tekstejä ja äimistellyt sun tekstien vaivattomuutta. Sanat vaan soljuu eteenpäin niin saumattomasti että näitä sun tekstejä tekisi mieli lukea vaan loputtomiin. Oot supertaitava!

Tässä oli tavotettu ihanasti joulunodotuksen tunnelma, se kiire ja hälinä mutta toisaalta myös se kun saa vaan istua, nauttia siitä, että jouluostokset on hoidettu ja seurailla katujen vilinää. Myös tuo Hermionen ja Ronin välinen teineille ominainen hermostuneisuus oli ihan käsinkosketeltavaa. Olit saanut tosi hyvin kuvattua sitä, miten mieli ja kroppa reagoi, kun tekee mieli koskea, mutta ei sitten kuitenkaan kun se nolottaa tai pelottaa.

Kokonaisuudessaan tää oli tosi elävällä tavalla kuvattu, ja tykkäsin tästä älyttömän paljon. <3

[mursuhilleri]

Hopearausku, ihanaa, että pidit tästä, vaikka paritus ei kuulu suosikkeihisi! Minusta tuntuu että Ron/Hermione ei ole kovin pidetty paritus. Omiin suosikkeihini se kuuluu ehdottomasti <3 Kiitos paljon!

Vuorna, kiva, että sinäkin pidit! Tosiaan Ron/Hermione on hyvin aliarvostettu paritus, mikä on musta aika surullista! Kiva kun luit ja jätit kommenttia!

Tikkis, melkein itku tuli kommenttiasi lukiessa! Tuli tosi hyvä mieli. En tosiaan odottanut tähän ficciin ainoatakaan kommenttia, koska minusta tämä oli huono! Ja ylipäätään, musta tuntuu että oon aika kömpelö kirjoittaja. Ihana kuulla positiivista palautetta <3 Kiitän!

[Larjus]

Ron/Hermione on minustakin vallan mainio paritus, ja olikin kiva huomata, että olet kirjoitellut heistäkin :3 Otsikosta ei ekana tule mieleen oikein mikään Hunajaherttuaan sopiva, mutta toisaalta, se kuulostaa just sun kirjoittaman ficin otsikolta, ja olin varma, että oot saanut sen toimimaan. Enkä ollut väärässä, ja vaahtoviikset itse ficissäkin oli jotenkin niin herttaisessa kontekstissa, ai että ♥ Satuin muuten huomaamaan, että oot silloin vajaat pari vuotta sitten julkaissut tämän juuri syntymäpäivänäni Miksköhän en oo tätä silloin huomannut? No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ficissä oli suorastaan hurmaavan ujo tunnelma, semmosta kun omat tunteet ja niiden osoittaminen jännittää mutta tuntuu kuitenkin niin hyvältä. Ron on tässä soman huoleton, keventämässä tunnelmaa juuri itselleen tyypillisellä tavalla. Tykkäsin kans siitä, että Ron oli ensimmäinen, joka sanoi ääneen "pidän sinusta", sopii hyvin hänen mutkattomaan olemukseensa tässä.

Hermione tunsi taputuksen vasemmalla olallaan. Hän katsoi vasemmalle, mutta ei nähnyt ketään. Sitten hän katsoi oikealle, jolloin näkikin Ronin irvistävän vieressään.

Tässä kohdassa aattelin eka, että Harry olisi viittansa alla eikä Hermione siksi nähnyt toisella puolellaan mitään Mutta söpöä kun hän sai kahdenkeskisen hetken Ronin kanssa. Ja Harryn ihanan tahdikkaasti sen heille soi, kun saapui paikalle myöhemmin.

Tää oli kyllä niin söötti ♥ Vähän joulutunnelmaakin mulle tähän heinäkuulle, mutta ei se haittaa Kivaa ficiä lukee mielellään milloin vain.

[Grenade]

Onnittelut Kommenttiarpajaisten voitosta! Teki mieli lukea jotain söpöä näin viikonlopun aattoon ja nappasin tämän, koska tällä oli niin söpö nimi.

Ja söpö oli koko ficcikin! Kivaa lukea tällaista ihastusmishöpöilyä, jossa ollaan niin hermostuneita ja vähän epävarmoja, että miten pitäisi jatkaa ja mitä pitäisi tehdä. Vaikka toinen on tuttu, niin tavallaan tuossa tilanteessa toinen onkin yhtäkkiä ihan tuntematon ja oli söpöä, miten Hermionekin miettii, että eihän hänen pitäisi olla näin hermostunut, hänhän tuntee Ronin.

Hermione myhäili tyytyväisenä, sillä hän oli jo ostanut kirjakaupasta molemmille pojille oman kappaleen kirjasta Huispaus kautta aikojen.

Kovin Hermionemaista hommata joululahjaksi kirjoja!

Ja aww, tuo loppu! Olipas Harrykin huomaavainen, kun antoi toisille tilaa, vaikka heillä olikin ollut suunnitelmia tavata kolmestaan. Ehkä hän on saanut kuulla tarpeeksi Ronilta ihastusvalitusta, joten osasi nyt aistia, että vihdoin on jotain tapahtunut, hih. Kiitos tästä ihanasta jouluficistä! ^^