Nimi: Tarina Ruususesta
Ikäraja: S
Gerne: fluff
A/N: Tämä pieni kolmeosainen "raapalesarja" syntyi täysin tajunnanvirtana tuossa kymmenen minuuttia sitten. Ajattelin pistää julkaisuun, jospa joku näistä jotain iloa vaikka saisikin
Tarina Ruususesta”Hyvää huomenta, Ruusunen”, Hermione virnisti kantaen tarjotinta nukkuvalle Ronille. Ron hieroi silmiään unisesti.
”Miksi sinä kutsuit minua”, Ron kysyi uudelleen nukahtamisen partaalla.
”Ruususeksi”, Hermione vastasi ja virnisti. ”Hän on jästien lastentarinoiden prinsessa, joka nukkui sata vuotta.” Hän laski tarjottimen yöpöydälle ja istui sängyn reunalle.
”Meinaatko, että minä nukun niin paljon, että minua voi verrata sata vuotta nukkuneeseen prinsessaan?” Ron älähti ja hänen korvansa punehtuivat. Hermione ei vastannut, vaan hymyili nyökäten aamiaistarjottimeen päin.
”Mistä nyt tuulee?” Ron kysyi ja nosti tarjottimen syliinsä. Hermione oli kaatanut kuppiin kahvia ja tehnyt muhkean maapähkinävoileivän.
”Minä vain halusin yllättää sinut”, Hermione sanoi nousten kaivamaan kirjahyllyään.
***
Hermione palasi istumaan sängylle kädessään vanha satukirja. Hän avasi sen sivulta, joka oli merkattu hiirenkorvalla.
”Mikä tuo on?” Ron kysyi kummastuneena suu täynnä paahtoleipää.
”Tämä on Grimmin veljesten satukirja”, Hermione kertoi hymyillen muistaessaan kaikki ne kerrat, jolloin hän oli lapsena kirjaa selaillut. ”Tässä on tarina Ruususesta. Haluatko kuulla sen?”
Ron nyökkäsi ja ahtoi lisää paahtoleipää suuhunsa. Hän oli hyvä kuuntelija. Hermione luki tarinaa ja vilkaisi miestään välissä. Vaikka Hermione tiesi, että oli kaivanut satukirjan enemmän itseään kuin Ronia varten, mies kuunteli häntä herkeämättä. Sitä Hermione rakasti Ronissa eniten.
” - Ja niin Ruusunen ja prinssi elivät onnellisina elämänsä loppuun asti.”
***
Ron oli vaiti. Hän hörppäsi kahvinsa viimeiset pisarat, ennen kuin sanoi mitään.
”Vai niin”, Ron viimein sanoi saaden Hermionen naurahtamaan.
”Mitä pidit siitä?” Hermione kysyi hiljaa ja laski kirjan syliinsä. Hän kampesi itsensä Ronin viereen peiton alle.
”Hmm. Pidin siitä”, Ron sanoi hiljaa.
”Eli et pitänyt ollenkaan, niinkö?” Hermione hymyili ja suuteli miestään.
”En minä niin sanonut, Herm!” Ron tiuskahti. ”Minähän sanoin, että pidin siitä.”
”Sinä sanot niin jokaisesta tarinasta, jonka sinulle kerron” Hermione hymähti ja painoi päänsä Ronin rinnalle. Se oli totta. Ron yleensä valehteli pitävänsä jästien tarinoista, mutta tämä tarina oli ollut erilainen. Tästä tarinasta Ron oikeasti piti.