A/N: Aika jouluun hupenee niin äkkiä! Vaikuttaa pahasti siltä ettei tämä ehdi valmistua, mutta katsotaan. Lisäksi tämä uhkaa kaatua enemmän jatkiksen kuin puhtaan shottisarjan puolelle, mutta katsotaan sitten sitäkin. Olen muuten vähän fiiliksissä siitä että sain taas kirjoittaa tällaisen työntäyteisen ja vähän teknisemmän pätkän!
3.
Yötä päivää
Nymfin tapauksen jälkeen laitevalvonnan yksikkö on palannut takaisin kiireelliseen elämänrytmiin. Viaksi määritettiin lopulta asteroidinryöpyn iskun aiheuttama vikatila vakausjärjestelmässä, jonka sivuhaitat aiheuttivat viestinnän häiriöt. Setre oli Liamin kanssa yövuorossa, kun tämä välitti tiedon hänelle.
”Isku osui tänne, d-lohkoon”, Liam näytti mallinnoksesta.
”Mutta eihän tuo ole lähelläkään vakautusjärjestelmää.”
”Ei niin, ongelmana toimivatkin materiaalien välittämät heijastumat. Pahimmassa tapauksessa heidän paineistuksensa olisi voinut pudota, jolloin he eivät olisi saaneet enää riittävästi happea. Ja lopulta –”
”Tiedän”, Setre keskeytti kalvenneena.
”Se on hurja virhe. Tiedätkö mitä tämä merkitsee meille?” Liam kysyy totisena.
”No?”
”Me joudumme painamaan kuin kiikkuisimme mustan aukon laidalla.”
Setre ei voi kuin todeta, että Liam osui harmillisen oikeaan. Kaikki liikenne keskeytetään, tilanteesta viestitään muille asemille sekä Maahan. Nymfin lisäksi kaikki muutkin aseman alukset mitataan, puretaan, tarkistetaan ja huolletaan muutoskorjauksineen. Materiaaleja testataan eri olosuhteissa, ja laitevalvonta tietysti kalibroi kaikki mittausvälineet, tarkastaa droidit ja robotiikan, tekee välimittauksia ja valvoo operaatiota. Siis tavallisten töidensä lisäksi, tietysti. Aivan kuin se ei riittäisi, joku johtoportaasta keksii että yleisen turvallisuuden nimissä myös kaikki aseman kuoren rakenteet, välitykset, piuhat, mittaristot ja sensorit tulee niin ikään tarkistaa, kalibroida, säätää uudelleen ja tehdä materiaalitasonhuolto. Voihan siinäkin olla vikaa aivan kuten Nymfissä. Koska hei, molemmat ovat rakennettuja.
Sanalla sanoen heidän niskaansa siis kaadetaan hillittömän suuri työmäärä. Koska droidit ovat osan ajasta niin ikään tarkastuksessa ja huollossa toimintavarmuuden vuoksi, taakka tuntuu moninkertaiselta. Ylimääräisiä töitä ei sentään tehdä ympäri vuorokauden, ainoastaan aamukuudesta iltayhdeksään. Yövuorolaisille jää siis vain rutiinitehtäviä, mukaan lukien tietysti ne jotka ovat jääneet rästiin aiemmin päivällä.
Kello on 18.51. Setre on ollut töissä kohta tunnin. Hän kätkee haukotuksensa mukilliseen keinokahvia, ja kumartuu sitten lähemmäs nanokidenäyttöä. Hän varmistaa että kaikki sähköimpulssit näkyvät reaaliajassa, kun Bryan testaa antureita. Nikki juottaa laserilla johtoja yhteen lyhyen matkan päässä. Kolmen minuutin kuluttua Setren silmien eteen piirtyy pylväskaavio, jossa näkyvät päällekkäin kahden mittarin tulokset.
”Anturissa kolme on kahden sadasosasekunnin viive.”
Bryan nousee ähkäisten seisomaan, hieroo kivistävää selkeäänsä ja tihrustaa ruutua. Setre ei voi olla säälimättä sähköteknikkoa hieman – tämä on kuulemma ollut töissä aamukahdeksasta, pitäen yhteensä kaksi tuntia taukoja.
”Hemmetti. Sitä ei ole mitään järkeä vaihtaa tuon takia, mutta ei kyllä voi jättää tuollaiseksikaan. Hei Nikki!”
Pieni nainen sulkee laserin, nostaa suojalasit päästään ja kohottaa kulmiaan.
”Voisitko vilkaista tätä anturia? Sinulla on herkimmät kädet”, Bryan pyytää.
”Imartelija”, Nikki tuhahtaa ja kävelee vilkaisemaan näyttöä, ”Jep, voin säätää tuon jos irrotat sen. Haen vain työpakkini.”
Setre kiinnittää huomionsa toiseen näyttöön, johon laukeaa äkkiä monta vikailmoitusta merkkiäänen säestämänä. Bryan keskeyttää työnsä ja nostaa katseensa häneen, mutta jatkaa kun näkee Setren nyökkäävän. Nikki puolestaan on tunkenut hänen eteensä tutkimaan taulua, joten Setren pitää hienovaraisesti töniä naista kauemmas. Vain parin sekunnin päästä hänen korvanappinsa piippaa.
”Annie täällä. Asema on ylikuormitustilassa, töitä pitää keskeyttää. Elektronisia häiriöitä osastolta toiselle.”
”Ei meidän vikamme, täällä mitataan antureita. Johtojen uusiminenkin on nyt seis”, Setre raportoi.
”Paska! Mistä se tulee?”, Annie huudahti turhaantuneena, ”Odota, kytken droidini järjestelmätietoihin, sain sen takaisin tänään. Pystytkö sillä välin hoitamana yhden kohteen? Kaappaa mekaanikko mukaasi ja selvitä mikä on vialla länsisiiven hississä, osastojen yksi ja kaksi välillä. Hissikuilu 7b, viestintäyksikön lähellä.”
”Annie, minä olen kuudennen osaston pohjoissiivessä tutkimassa ulkoseinien paineantureita ja sähköistyksen suojauksia. Olen melko varma että joku on lähempänä”, Setre älähti.
”Ehkä, mutta kuka täällä on pomo? Tee se
nyt, kun minä yritän hoitaa tämän hirvittävän sotkun! Jossain on vakavaa ylikuumenemista ja vapaita makrojännitteitä.”
Korvanappi piippaa uudestaan. Setren tekee mieli huutaa vuorostaan jollekulle, mutta sen sijaan hän ilmoittaa Bryanille tarvitsevansa tätä, heti kun mies on saanut anturin irti Nikkille, joka virittelee esiin neulanohuita työkalujaan.
”Yleistiedotus Asema 3:n mekaanikoille: kaikki aseman huoltotyöt keskeytettävä toistaiseksi. Teemme vianmääritystä. Alusten huoltotyöt voivat jatkua normaalisti. Toistan: kaikki kiinteät aseman huoltotyöt keskeytettävä toistaiseksi.”Bryan irrottaa anturin ja ojentaa sen Nikkin odottavaan käteen.
”Tuo ei onneksi estä sinua korjaamasta tätä”, hän sanoo.
”Voi mitä onnea”, Nikki mutisee ja asettaa anturin laserskannaavan mikroskoopin alle.
Setre ja Bryan kiiruhtavat yhdessä länsisiipeen ja etsivät 7b-hissikuilun. Kukaan toinen ei näytä olevan töissä ylimmässä kerroksessa. Setre näppäilee koodin hissikuilun tunnistelevyyn ja aloittaa skannauksen. Sitten hän painaa mikrofonin nappia.
”Täällä puhuu Setre Merjenko, Asema 3, osasto 3, laitevalvonnan yksiköstä. Olemme tulleet korjaamaan hissikuilun 7b. Onko kyydissä matkustajia?”
Puhuttuaan hän päästää sormensa napilta ja kuuntee. Skannauksesta on valmiina 63 prosenttia.
”Kyllä on, kaksi matkustajaa. Hamilton Cox, Asema 3, osasto 5, komennusyksikkö, sekä Catherine Burr, Asema 1, osasto 4, tutkimusyksikkö. Olemme vahingoittumattomia”, syvä miesääni vastaa hätäpuhelimesta.
Setre tuntee hulmahduksen kulkevan lävitseen. Hamilton Cox. Jaanin isä on vankina hänen hississään. Isän ja pojan suhde on hieman hankala, mutta Setre vie kireän tunnelman aivan uudelle tasolle. Hänen käsittääkseen miehen ongelma ei ole se, että Jaanilla on poikaystävä – ongelma on se, että poikaystävä on juuri Setre. Venäläissyntyinen, vasta viisitoistavuotiaana asemalle tullut nuorimies, joka on kolme vuotta Jaania vanhempi mutta ei silti kyllin pätevä hänelle.
”Hei Setre, skannaus on valmis”, Bryan sanoo, kummeksuen selvästi hänen jähmettyneisyyttään.
”Joo, okei. Katsotaan. Oikosulku paneelissa A14, lähde tuntematon sivujännite. Mikä hitto tätä paikkaa vaivaa. Pääsetkö käsiksi paneeliin A14 tästä tasosta?” Setre kysyy.
Bryan pudistaa väsyneenä päätään. Hän haroo vaaleita hiuksiaan.
”Minun pitää laskeutua kuiluun. Välineitä en tarvitse onneksi paljoa, jos kyseessä on pelkkä oikosulku. Mutta haluaisinpa tosiaan jo lopettaa työt tältä päivältä.”
Setre vilkaisee kelloaan. 19.18. Sitten hän painaa jälleen mikrofonin nappia, samalla kun Bryan hakee huoltokaapista valjaat ja pukee ne ylleen. Jokaisessa kerroksessa on oma huoltokaappi hissien luona, jossa ovat tärkeimmät pelastus-, ensiapu- ja korjaustarvikkeet. On aseman suunnittelussa käytetty järkeäkin.
”Erinomaista, komentaja Cox. Pysykää rauhallisena, olemme paikallistaneet häiriön. Korjaamiseen kuluu vain muutama minuutti.”
Setre ei jää odottamaan vastausta, vaan näpyttelee ohjauspaneelin näytölle komentokoodin joka mahdollistaa ovien aukaisemisen manuaaliajolla, missä tilanteessa tahansa. Hän auttaa Bryania kiinnittämään valjaat huoltovaijeriin, ja katsoo kun tämä laskeutuu alaspäin avatakseen paneelin. Pudotus on todella syvä.
Setre varmistaa että hissi on pysäytetty manuaalisesti, jottei se vahingossa lähde korjauduttuaan liikkeelle ja liiskaa Bryania alleen. Sitten hänen korvanappinsa piippaa taas.
”Annie taas. Otan yhteyttä vain ilmoittaakseni, että häiriöiden aiheuttaja on paikallistettu. Yksi huoltoryhmä oli unohtanut kytkeä ohitusjärjestelmän toimintaan töiden ajaksi asennettuaan sen.”
Setre voi melkein kuulla, miten Annie pyörittelee kireästi silmiään. Hän kuvittelee naisen nojaavan kaksin käsin laitevalvonnan yksikön päävalvomon pöytään, selaavan raportteja silmillään puhuessaan hänelle.
”Selvä. Hissin ongelma oli sivujännitteiden aiheuttama oikosulku, Bryan korjaa sitä parhaillaan.”
”Hienoa. Lienette pian valmiita? Dave joutui lähtemään aikaisin, huonovointisuutta. Saisitte käydä korjaamassa myös tuotanto-osaston valot, kasvatuserä uhkaa mennä pilalle ellei ajastus toimi. Pääsette alas vaikka korjaamallanne hissillä. Länsisiipi, osasto 4, kasvintuotanto.”
”Selvä on, Annie. Voitko vielä selvittää onko joku tulossa vaihtamaan vuoroa Bryanin kanssa? Hän on ollut kohta töissä aamukahdeksasta, vain pakolliset tauot. Kohta kaksitoista tuntia”, Setre kysyy.
Bryan huikkaa saaneensa työn valmiiksi samaan aikaan kun Annie huokaisee ärtyneesti.
”Kyllä minä osaan laskea, Setre. Luuletko että ehdin toimia työsuojeluviranomaisena? Ettei minulla ole muuta tekemistä? Mutta hyvä on, minä kysäisen huolto-osastolta. Lähetän uuden hepun sitten sinun luoksesi.”
”Kiitos, Annie. Kaikki me tiedämme miten paiskit töitä. Vinkki sinulle: syö jotain.”
Setre sulkee linjan ennen kuin Annie alkaa tiuskia hänelle lisää. Annie on kärttyinen silloin kun hän on stressaantunut, väsynyt tai nälkäinen. Eli ärtymys on hänen perusolotilansa. Mutta epäreilu hän ei ole milloinkaan, siksi kaikki laitevalvonnassa pitävät Anniesta. Kun Bryan on hilautunut ylös ja valjaat on irrotettu, Setre sulkee ovet. Sitten hän ottaa viimeisen kerran yhteyttä hissin matkustajiin.
”Komentaja Cox, tutkija Burr. Vika on nyt korjattu, ja kokeilemme käynnistää hissin. Kiitokset kärsivällisyydestänne.”
Setre poistaa korin manuaalilukituksen ja näkee valvontatulusta hissin liikkuvan jälleen normaalisti. Kello on 19.30. Hätäpuhelimesta kuuluvat vielä Catherine Burrin kiitokset ripeästä työskentelystä. Komentaja Cox ei ilmeisesti kykene yhtymään mielipiteeseen ja siten kiitoksiin. Hartioitaan pyörittelevä Bryan irvistää nähdessään Setren ilmeen. Setre ei koskaan ole osannut vetää kasvojaan ammattimaiseksi maskiksi. Ehkä siksi komentaja Cox ei pidä hänestä.
”Tuo naama tietää lisää töitä.”
”Totta puhut. Ongelmia hea-valojen kanssa.”
Kello 02.47 Setre on yhä töissä.
