Vendela: Ethän unohtanut viimeksikään, ja tiedät ettei se haittaa vaikka unohtaisit, tiedän kyllä että olet siellä ❤ Mietin tuota hormiyhteyttä, että kai siihen verkkoon jotenkin pitää liittyä, niin kuin Arthur liitti Liekehtivässä pikarissa Dursleyden sähkötakan hormiverkkoon
Harryn ja Dracon naapuruudessa ja samassa työpaikassa ja -rytmissä on kieltämättä monia mahdollisuuksia. Dracosta kuullaan taas pian! Kiitos kommentista!
Fairy tale: Mietin tuota Harryn (ja Dracon) työaikaa siten, että varmaankin heidän työnsä on niin joustavaa ja vaihtelevaa, että saa itse päättää monelta menee töihin, jos ei ole mitään sovittua kokousta tai vastaavaa. Harry ei näemmä ole yhtä aamuvirkku kuin sinä, kun menee vasta yhdeksään
Kiitos kommentista!
Violetu: Ihanaa kuulla, että tykkäät! On ollut hauska miettiä, millaisia Harryn arki ja työ voisivat olla. Joten kiva, jos niistä on mukava lukea. Kiitos kommentista!
A/N: Hei taas! Laitanpa tänne nyt muistaessani muutaman osan lisää, sillä loppuviikko ja vielä ensi viikon alkukin on sen verran kiirettä, etten varmaankaan ehdi silloin keskittyä tähän. Nyt moikataan Ronia ja arvaatte varmaan ketä muuta... Olkaa hyvät!
-----
37.
Illan lentosää oli täydellinen ja he saivat huipauskerhossa aikaiseksi hyvät pelit. Ministeriöllä oli työsuhde-etuna kestovaraus Tuulivaaran huispauskentälle, joka sijaitsi kätevästi ilmiintymismatkan päässä Lontoosta. Ronkin oli entisenä ministeriön työntekijänä tervetullut pelaamaan.
Pelin jälkeen he kaikkoontuivat Viistokujalle.
”Vau, Hermione oli oikeassa, kämppäsi on tosiaan melkoinen lukaali”, Ron sanoi ihaillen, antaen katseensa kiertää olohuoneen seinillä, joita somisti valkoinen, kultarihmoilla koristettu tapetti. Vanha tummanpunainen samettisohva ja pulleat tyynyt sekä uusi kirjahylly, sohvapöytä ja verhot tekivät huoneesta kodikkaan. ”Enpä yhtään ihmettele, että Malfoykin asuu tällaisessa talossa, sääli tietysti naapurirauhan kannalta…”
”Tuskin hänestä on vaivaa”, Harry totesi. ”Hän on kuulemma nykyään ihan mukava.”
Ron tuhahti epäuskoisena.
38.
Harry haki keittiöstä kermakaljat ja he kilistivät uudelle asunnolle.
”Ja uudelle alulle”, Harry lisäsi.
Ron hymyili vaivaantuneena.
”Harry… tuota… Hermione kertoi…” hän takelteli, punastuen samalla korvistaan.
”Että tykkään miehistä?” Harry kysyi hymyillen. Ron näytti helpottuneelta vältyttyään sanomasta asiaansa ääneen.
”Niin. Ja halusin vain sanoa… että se on minulle ihan ok. Nyt ainakin tajuan, miksi sinun ja Ginnyn juttu ei toiminut.”
”Toivottavasti hän ei ole kauhean pahoillaan… ” Harry sanoi, miettien, kuinka paljon Ron oli jutellut siskonsa kanssa heidän erostaan.
”Ei kai”, Ron sanoi. ”Tai siis, onhan hän ollut surullinen, mutta hän pääsee siitä yli.”
Harry nielaisi palan kurkustaan kermakaljan mukana.
39.
Viikko oli kulunut nopeasti ja ennen kuin Harry huomasikaan, oli perjantai. Harryn ei tarvinnut päivystää viikonloppuna, mikä melkein harmitti häntä. Edellisviikonlopun yritys parantaa pahaa oloa tuliviskillä ei houkutellut toistamiseen, joten hänen oli keksittävä itselleen riittävästi tekemistä, jottei tuntisi oloaan yksinäiseksi. Niinpä hän päätti viettää lauantain Ronin ja Hermionen kanssa ja keskittyä sunnuntaina tekemään kotitöitä, lenkkeilemään ja lukemaan kirjaa, joka oli odottanut keskeneräisenä monta viikkoa.
Puolivälissä sunnuntaista lenkkiään Harry huomasi tutunnäköisen henkilön lähestyvän. Pian Malfoy pysähtyi hänen eteensä, jälleen mustissa lenkkivaatteissaan.
Tuuli kahisutti lehtiä ja heitti Malfoyn vaaleat hiukset sekaisin. Harry siirsi katseensa tämän silmiin.
”Hei”, Malfoy sanoi.
”Hei”, Harry vastasi.
40.
Harry odotti. Hän ei tahallaankaan kysynyt Malfoyn vointia, arvellen tämän vain torjuvan hänet jälleen.
”Kuulin, että sinä ja Weasley erositte”, Malfoy sanoi.
”Niin”, Harry sanoi. ”Siksi muutinkin naapuriisi.”
Malfoy katsoi häntä hiljaa.
”Halusin vain sanoa, että olen pahoillani siitä. Siis erosta, en muutosta.”
Harry nyökkäsi huvittuneena. Malfoy hymyili pienesti takaisin.
”Kiitos. Vaikka eihän se ole mitään verrattuna äitisi…” Harry aloitti, mutta vaikeni sitten.
”En ole ainoa, joka on menettänyt jonkun sodalle. Olen onnekas, sillä minulla oli vuosia aikaa valmistautua, hänen sairastaessaan.”
”Ei se silti helppoa ole.”
”Ei.”
Harry katsoi hiljaa, kun Malfoy jatkoi matkaansa.
Malfoylla oli oikeastaan aika kaunis selkä.
41.
Harry hätkähti ajatusta. Hän ei ollut vielä tottunut siihen, että oli jälleen vapaa katselemaan ketä tahansa. Vapaa katselemaan miehiä. Seurustellessaan Ginnyn kanssa hän oli tuntenut häpeää jokaisesta ihailevasta vilkaisusta, jonka oli tullut luoneeksi johonkin komeaan miespuoliseen vastaantulijaan, tuttavaan tai työtoveriin. Nyt asiat olivat sen suhteen toisin, mutta Malfoy… katseluun se saisi jäädäkin. Hän nyt ei ainakaan ole yhtään minun tyyppiäni, Harry mietti, hämmentyneenä omasta ajatuksenjuoksustaan. Mutta kuka olisi? Siitä oli kauan, kun Harry oli viimeksi ollut kunnolla ihastunut. Aika näyttäisi, tapaisiko hän jossain vaiheessa jonkun kiinnostavan ihmisen.
Hän päätti olla pitämättä kiirettä asian suhteen. Olihan erostakin vasta vajaa kuukausi aikaa.