Tämä on todella mielenkiintoinen aihe ja keskustelu, ja itse asiassa juuri tämän myötä aloin itse tutustua podcasteihin!
En ole aikaisemmin siis ikinä kuunnellut podcasteja tai edes tiennyt, että ne ovat niin iso juttu ja niitä löytyy joka lähtöön. Olen myös ajatellut, ettei puheen kuunteleminen olisi niinkään minun juttuni tai saisi mielenkiintoani pysymään. Väärässäpä olin, ja onneksi niin, koska podcastit ovat viime aikoina soineet minulla todella paljon ihan tavallisten arkipuuhien taustalla, tuoneet piristystä ja inspiraatiota arkeen ja auttaneet keskittymään. Minulle on jossain määrin haasteellista motivoida itseäni esimerkiksi tiskaamaan tai siivoamaan, ja muutenkin minun on välillä vaikea keskittyä askareisiin yhtäjaksoisesti. Podcastit ovat auttaneet ihan valtavasti! Lisäksi niitä on ihanaa kuunnella neuloessa. Olen nyt syksyn mittaan taas innostunut käsitöistä, mutta minusta on tylsää
vain neuloa; mielelläni kuuntelen tai katson samalla jotain, ja itse asiassa kuunteleminen on paljon kivempaa, kun voi pitää katseen tekeillä olevassa työssä.
Sokerisiivelle isot kiitokset aloitusviestin suosituksista, joista oma kuunteluni lähti!
Kiinnostuin nimittäin välittömästi true crime -podcasteista, koska olen loputtoman viehtynyt erilaisiin katoamis- ja rikosmysteereihin, ja
Jäljillä olikin ihka ensimmäinen podcast-tuttavuuteni. Sain joskus pari viikkoa sitten maratonattua kaikki jaksot, ja siitä lähtien olen kuunnellut uudet sitä mukaa, kun niitä on ilmestynyt. Täytyy kehua podcastin pitkäjänteisyyttä ja tasaista laatua. Mielestäni jopa alkupään jaksot ovat ihan laadukkaita, vaikka äänenlaatu onkin heikompi kuin nykyisissä, ja ylipäätään tekijällä on tuntunut olevan alusta asti selvät sävelet sen suhteen, millaista materiaalia hän haluaa tehdä. Jokainen jakso on hyvin tunnistettavissa juuri Jäljillä-podcastin osaseksi. Pidän myös siitä, kuinka jaksoissa on hyödynnetty tunnelmaan virittävää tunnusmusiikkia myös tauottamaan puhetta ja sen taustalla. Sen sijaan käsittelytavaltaan ja sisällöltään Jäljillä ei ole ollut ihan sitä, mitä henkilökohtaisesti toivoisin. Tuo
flawin mainitsema pintapuolisuus on siihen yksi syy. Tuntuu siltä, että tapaukset avataan usein varsin kronologisesti, ilman tarkkoja yksityiskohtia ja syvempää pohdintaa. Se on toki podcastin tyyli, ja sille se pysyykin uskollisena, mikä on minusta ihailtavaa, mutta itselleni se ei kuulijana toimi aina parhaalla mahdollisella tavalla. Siitä huolimatta olen tosiaan koko podcastin maratonannut kuin mikäkin murhamaanikko, joten kovin pahasti ei siinä mikään minua häiritse.
Jäljillä-podcastin jälkeen jatkoin
Maanantaimysteeri-podcastiin, jota olen nyt maratonannut uusimmista jaksoista vanhempiin. Se ei ole laadultaan aivan niin tasainen kuin Jäljillä, ja etenkin alkupäässä äänenlaatu ja tunnusmusiikkien vaihtelu vähän häiritsee - selvästi podcast haki vielä vähän muotoaan silloin, kun se aloitettiin. Tykkään nykyisestä Maanantaimysteeristä kuitenkin ihan hurjan paljon! Tekijällä on ihana ääni ja puhetapa, ja hänen kerronnassaan on helppo pysytellä kärryillä. Hyppysellinen huumoriakin on mukana, ja se keventää tunnelmaa. Tapauksia käsitellään usein mielenkiintoisesti niin, ettei kuulija alussa aivan tiedä, mikä on jutun juoni, ja nautin yllätyksellisyydestä kovasti. Osansa on varmasti tapausvalinnoilla, jotka ovat osuneet mielestäni useimmiten aivan nappiin ja tarjonneet paljon kiehtovaa pohdittavaa ja sulateltavaa. Maanantaimysteerissä ehkäpä parasta on minusta se, että se käsittelee nimensä mukaisesti mysteereitä eli muutakin kuin henkirikoksia ja katoamistapauksia. Onnettomuuksista ja muista mysteereistä kertovat jaksot ovatkin olleet suosikkejani, samoin kuin murhayrityksistä kertovat - tekee ihan hyvää kuunnella välillä jotain, minkä lopputulema ei olekaan niin traaginen kuin voisi olla. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan etenkin uudempia jaksoja!
Vinkkinä muuten muille true crimen ystäville, että Yle Areenassa on nyt kuunneltavissa kotimaiseen Raisa Räisäsen katoamistapaukseen ja henkirikostutkintaan keskittyvä podcast
Viimeinen johtolanka. Se koostuu kuudesta puolen tunnin jaksosta, jotka itse ahmin yhdessä illassa. Mikäli Raisan tapaus kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti kuunnella. Tarjolla on suht syväluotaava katsaus eri tutkintalinjoihin ja teorioihin, ja podcast avaa hyvin myös Raisaa ihmisenä ja hänen taustojaan. Olen seurannut tätä tapausta mielenkiinnolla ja toivonut kovasti sen ratkeamista, ja minusta on todella hienoa, ettei Raisan anneta unohtua vieläkään, vaikka katoamisesta on aikaa jo kaksikymmentä vuotta.
Muustakin kuin true crimesta olen nyt saanut jo vähän kuuntelukokemusta, sillä aloitin tänään miesten juttuihin keskittyvän
Äijjäcast-podcastin, jota pitää kolme somevaikuttajaa. En tiedä, olenko nyt ihan varsinaista kohderyhmää, mutta koska olen feminismin ohella aina ollut kiinnostunut myös miesten asioista ja asemasta yhteiskunnassa ja tuntenut oloni kotoisaksi miesten seurassa, ajattelin kokeilla.
Ja mukavastihan tuo on tuossa villasukkien neulomisen taustalla pyörinyt, kun olen ahminut jo seitsemän jaksoa. Käsittelyssä on ollut hauskoja ja mielenkiintoisia aiheita, kuten sheivaus ja kehopositiivisuus miesten näkökulmasta. Podcastissa käsitellään myös vakavampia, yhteiskunnallisesti tärkeitä asioita, kuten miesten mielenterveysongelmia ja niistä puhumisen ja avun hakemisen tabua. Tekijät ovat selvästi hyvät kaverukset ja tulevat juttuun keskenään, ja läppä lentää luontevasti. Kuunteleminen on ollut ennen kaikkea hauskaa.
Auta Antti! oli minulla kuuntelussa vajaan jakson verran, kunnes jo totesin, ettei se oikein ole minun juttuni. Ymmärrän hyvin, miksi siitä tykätään, mutta minuun sen huumori ei oikein purrut (en jaksa mitään röyhtäilyjuttuja
) ja sen poukkoilevuus ja jaarittelevuus väsytti ja herpaannutti.
