Myrsylisuudelma, Rarry, triplaraapale, sallittu

[Thelina]

Ficin nimi: Myrsylisuudelma
Kirjoittaja: Thelina
Beta: Siskoni
Tyylilaji: fluff, pikkuisen hurt/comfort
Ikäraja: S
Paritus: Ron / Harry
Yhteenveto: Eräänä iltana, yhden Pimennon jälki-istuntokerran jälkeen, Harry löytää tehokkaamman keinon hoitaa kämmenselkänsä haavoja.
Vastuunvapaus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.
A/N: Rarry on innostanut viime aikoina, siksi tällainen pieni palanen heistä. Koska tässä on niin vähän dialogia, kokeilin laittaa ne vain tuonne tekstin sekaan ilman mitään lainausmerkkejä tai viivoja, tätä tapaa tulee joskus kirjoissakin vastaan.

Myrsylisuudelma

Kun Harry astui käsi kivusta tykyttäen oleskeluhuoneeseen vähän puolenyön jälkeen, hämärässä valvoi enää kaksi hahmoa, jotka hän olisi pimeydestä huolimatta tunnistanut missä tahansa. Hermione ponnahti ylös heti hänet huomattuaan, mutta Ron vain kääntyi paikallaan nojatuolissa, tuskaisen huolestunut katse sinisissä silmissään. Harry käveli katsetta väistellen heidän luokseen ja toivoi ettei hänen sydämensä luonnottoman kova syke paljastaisi Hermionelle, mitä pelkkä Ronin jälleennäkeminen hänessä nykyään aiheutti. Sanaakaan sanomatta tyttö istutti hänet sohvalle, työntäen kulhollisen myrsyliuutetta hänen viillellyn kätensä alle. Uute liuotti kivulta terävimmän kärjen, mutta kämmenselkään piirtyneet kirjaimet olivat ja pysyivät. 

Hermione katsoi häntä sillä ilmeellään, kysyen äänettömästi, miksi hänen aina piti uhmata Pimentoa; miksi aina, kun palkintona siitä oli vain tämä: heille ei mitään, mutta Pimennolle taas yksi voitto. Meidän on keksittävä jokin muu keino, Hermione sanoi. Niin, Harry huokaisi väsyneenä. Hän vihasi Pimentoa, vihasi sitä, miten tämä puuttui Tylypahkan asioihin ja vääristeli totuutta Voldemortin paluusta ja vahvistumisesta.

Harry ei vieläkään tohtinut katsoa Roniin. Silmäkulmastaan hän näki, miten poika istui jännittyneenä ja hiljaisena paikallaan, huokuen kaipausta kuten hän itsekin, mutta uskaltamatta tulla lähelle, kun Hermione oli paikalla. Harry katui sitä, että oli joutunut viettämään taas yhden illan jälki-istunnossa, sen sijaan että olisi voinut viettää sen Ronin ja Hermionen kanssa. Varsinkin Ronin.

Palataan tähän asiaan huomenna, Hermione sanoi. Minä painun nyt nukkumaan. Hän lähti kohti tyttöjen makuusalia, vilkaisten vielä matkallaan Harryyn ja Roniin päin. Harry ei tiennyt, oliko tytön pienessä väsyneessä hymyssä jokin tietäväisen oloinen pilkahdus, vai kuvitteliko hän vain.

Portaikon ovi kolahti ja askeleet loittonivat. Ron siirtyi hänen viereensä sohvalle, lämmin keho ihan kiinni hänen kyljessään. Harry nosti kätensä kulhosta ja kuivasi valuvaa myrsyliuutetta nenäliinalla, kun Ron tarttui kipeään käteen ja painoi huulensa vielä verta tihkuville haavoille. Kun Ron nosti katseensa, Harry näki omien ajatustensa peilautuvan tämän silmistä ja kun hän maistoi veren ja myrsyliuutteen huulillaan, kaikki oli hetken aikaa taas hyvin.

[Vendela]

Olipa mukava pieni pala Erikoinen ratkaisu ujuttaa dialogi tuolla tavalla tekstin joukkoon, itse en ole vastaavaan törmännyt aikaisemmin (luen varmaan vääränlaisia kirjoja!). Tässä se kutenkin toimi yllättävän kivasti, pidemmässä tekstissä olisi toki voinut käydä hieman raskaaksi.

H/c on yksi lemppareitani ja tässä se oli suloista ja söpöä. Hermione taitaa olla hyvin tietävä tyttö, ihanaa kun hän vetäytyi ja antoi pojille hetken rauhan. Parituksena Rarry ei iske minuun aivan niin lujaa kun H/D mutta ymmärrän kyllä sen viehätyksen. Oletkohan tutustunut Beelsebuttin Rarryihin? Näitä voin suositella lämmöllä Oma suosikkini on hänen kääntämänsä Harry Potterin surkea seuraelämä (K-15) Mutta "Kolmas pyörä"-sarja on myös tutustumisen arvoinen!

Pahoittelut offaamisesta! Tämä sinun tekstisi oli kuitenkin kiva, ja tykkäsin tästä. Itse asiassa luin tämän jo perjantaina ja aloitin kommentinkin kirjoittamisen, mutta sitten tuli elämä ja vei viikonlopuksi mennessään. Tulin nyt kuitenkin viimeistelemään tämän kommentin, sillä tiedän miten kiva on kuulla jos joku on lukenut tekstin

Kiittäen,
Vendela

[Thelina]

Vendela, kiitos kommentista! Onhan pelkästään sekin jo mukavaa nähdä, jos omaa tekstiä luetaan, mutta erityisen mukavaa on, jos joku vielä kommentoi.

Nyt kun mietin missä kirjoissa olisin nähnyt tuollaista lainausmerkitöntä / ei mitenkään merkittyä dialogia, niin ei montaa esimerkkiä tule mieleen, paitsi yksi kirja, jonka jätin lopulta kesken... eli siis ei todellakaan varmaan toimi pitkissä teksteissä, mutta jollain tavalla sopi mielestäni tähän tunnelmaan.

Ymmärän hyvin tuon, että Drarry vetoaa enemmän, niin se on minunkin kohdallani, vaikka jokin tuossa Rarryn from friends to lovers -kuviossa on myöskin kiehtovaa. Beelsebuttin Rarryja on tullut kyllä luettua, mutta muistaakseni en ole lukenut noita vinkkaamiasi, joten kiitos vihjeestä! Täällä on kyllä muutenkin paljon hyvää luettavaa rästissä epäaktiivisilta vuosiltani, nyt olen uudelleen innostuttuani (ja uudelleen rekisteröidyttyäni) lukenut paljon ja myös koettanut kommentoida ahkerammin, vanhalla kertaalleen poistetulla tunnarilla en tainnut kommentoida kertaakaan, mutta en myöskään julkaissut silloin mitään.

Kommenttisi ilahdutti, mukavaa alkavaa viikkoa sinulle ♥

[Vloom]

Voi miten sulonen ficci!! Rarry on aika harvinaista, mikä on harmi koska friends to lovers on tosi hyvä trope ja koko kolmikon välillä on mun mielestä tosi hyvää kemiaa ja toimisivat varmaan polyamorisessa suhteessakin tosi hyvin :DD Mutta siis joo, tykkäsin tästä kovasti. Hermionen tietävä hymy, Harryn huolestuneet ajatukset ja Ronin huolehtivaisuus on kaikki nii *italialainen kokki suutelee sormia* mwah. Ihanaa tällaset pienet lohduttavat hetket rankassa arjessa Pimennon komennon alla. Antaa varmasti Harrylle toivoo että kyllä asiat tästä paranee. Kiitos kun kirjotit! :3

[Thelina]

Valo, kiitos kommentista, tulin siitä iloiseksi! Rarry on tosiaan aika harvinaista, jää ilmeisesti kaiken Drarryn jalkoihin... mutta olen samaa mieltä, että kultaisen kolmikon välillä on hyvää kemiaa ja vaikka minkälaisia mahdollisuuksia. Mukavaa, että tykkäsit

[carrowfan]

Tämäpä oli suloinen, teksti toimii tälläisenäänkin mutta kuten aina tykkään jatko-osista. Mielestäni teksti ei kaivannut enempää dialogia, hahmojen tunteet kertoivat enemmän kuin tarpeeksi vallitsevasta tilanteesta sekä heidän olotilastaan. Tekstin lopusta jäi sellainen haikea fiilis, asiat ovat hirveällä tavalla pielessä, koko maailma kaatuu niskaan, mutta toisaalta ne pienet onnenhetket arjessa pelastavat.

[Thelina]

carrowfan: Kivaa, että kommentoit tätäkin! Tuota juuri halusinkin tähän tuoda, että Pimennosta ja kaikesta kauheasta huolimatta elämään mahtuu myös tuollaista ihanaa nuoruuden ihastusta ja onnenhetkiä. Tälle en ole (ainakaan vielä) suunnitellut suoraan jatkoa, mutta lisää Ron/Harry -ficcejä on muuten kyllä suunnitteilla jossain vaiheessa. Kiitos kommentista!

[tirsu]

Ron x Harry. ❤️ Siinä kaksikko, joka on luotu toisilleen. Rarrya saisi olla paljon enemmän kuin sitä on.

Repliikit tekstin sijassa ilman repliikkimerkkejä oli mielenkiintoista. Itselläni on hatara mielikuva, että olisin vastaavaan jossain aikaisemmin törmännyt, mutta en muista että oliko se jossain kirjassa vaiko ficissä. Oli miten oli, se tyyli sopi tähän oikein hyvin, erityisesti tarinan lyhyyden ansiosta. Pidemmässä tarinassa se tuskin toimisi niin hyvin kuin se tässä toimi.

Ugh. Pimento. Melkein olin unohtanut miten paljon häntä inhoan. Pimento on todella inhottava hahmo kamaline rangaistuksineen. Ymmärrän Hermionen toiveen siitä, ettei Harry uhmaisi joka käänteessä Pimentoa, kun tämän rangaistukset ovat hirvittäviä, arpia jättäviä (siis ihan oikeasti, Toffee, mitä hittoa ajattelit palkatessasi Pimennon opettajaksi?). Samalla kuitenkin ymmärrän Harryn tahtoa uhmata Pimentoa, joka vähättelee ja kiusaa oppilaita, jotka eivät ole hänen (ja ministeriön) kanssa samaa mieltä asioista, kuten Voldemortin noususta. Kiusaajia vastaan on noustava. Olen myös sitä mieltä, että Pimento olisi keksinyt minkä tahansa syyn voidakseen kiusata, rangaista oppilaita, joista tämä ei vain pitänyt. Joten Harrylla ei ehkä olisi ollut mahdollisuuksia, vaikkei hän olisikaan uhmannut Pimentoa.

Hah, tuskin Hermione sentään sykettäsi kuulisi, Harry, vaikka sydämesi löisi normaalia kovempaa Ronin näkemisen johdosta. Hermionella pitäisi olla hitonmoinen kuulo siinä vaiheessa. Vaikka eipä sen puoleen, se tunne, kun on varma että joku toinen voi kuulla sydämen villiintyneen sykkeen… Ei kiva, ei yhtään kiva.

Itse tykkään ajatella, ettei Hermione tiennyt että poikien välillä oli ystävyyttä syvempiä tunteita toisiaan kohtaan, koska mielestäni se on hauskempaa niin. Ja yleensä ficeissä, joissa Hermione tietää poikien tunteista (jopa ennen kuin nämä itse tietävät niistä), hänet on kuvattu asian suhteen jotenkin ylimielisenä, josta en pidä yhtään. Se ei ole mun mielestä Hermionen tapaista.

Anyhoo. Hermione on kuitenkin tosi fiksu tyttö, joten luultavasti hän kuitenkin tiesi Harryn ja Ronin keskinäisistä tunteista. Varsinkin kun ottaa huomioon sen miten Harry ja Ron molemmat käyttäytyivät eri tavalla kuin normaalisti toistensa seurassa – ei uskalleta katsoa toista, jotteivät kaipaus/tunteet paljastuisi, ei uskalleta mennä toisen lähelle, Ronin jännittyneisyys.

Ron ja Harry olivat suloisia tuossa lopussa, kun Ron viimein Hermionen poistuttua paikalta pääsi lohduttamaan Harrya ja pussaamaan pipin pois. Siitä oli varmasti Harrylle enemmän apua kipujen kanssa kuin myrsyliuutteesta (meinaan kirjoittaa aina myrskyli). Vaikka voisi kuvitella, ettei myrsyliuute maistu hyvälle, verestä puhumattakaan. Mutta, tuo oli kyllä ihana loppu tälle tarinalle. ^ ^

Mua jäi kiinnostamaan, että miten Harry ja Ron olivat tässä päätyneet yhteen ja vielä salaamaan suhteensa muilta (Hermionelta erityisesti). Ehkäpä voidakseen nauttia toisistaan ja suhteestaan rauhassa kaksin, sillä voisi olla että heidän suhteensa saattaisi aiheuttaa melkoisen hälinän koulussa, plus tietty Pimento, joka tuskin katsoisi kaksikon välistä suhdetta hyvällä. Mutta nuo ovat selvästi toisen ficin juttu (en minä mitään vihjaile, en ), enkä siten siis odottanut että niitä olisi tässä edes sivuttu.

Pidin tästä paljon, aivan loistava ficci. Teksti vei mukanaan, oli kuin olisi ollut itse paikalla (salaa) seuraamassa oleskeluhuoneen tapahtumia sen sijaan, että luki vain.

Kiitos tästä.

-tirsu

[Thelina]

tirsu, olipa kivaa, että pidit tästä! Olen ihan samaa mieltä Pimennosta, hän on siinä mielessä onnistunut pahishahmo, ettei häntä voi muuta kuin inhota Hermione ehkä hieman aavisteli jotakin tässä, mutta kuinka paljon, se jäi arvoitukseksi. En oikeastaan miettinyt tätä kirjoittaessa poikien suhteen taustoja sen enempään, halusin vain antaa heille tämän söpön hetken. Minulla on vihkossa odottamassa yksi supersiirappinen Harry/Ron -tarina (joka ei kyllä liity tähän pätkään, vaan on oma juttunsa), mutta ongelma on siinä, etten ole saanut sitä kirjoitettua puhtaaksi ja se taitaa olla hieman liiankin siirappinen sellaisenaan Mutta ehkäpä saan kirjoitettua näistä kahdesta vielä lisää jossakin vaiheessa. Ainakin on mukavaa tietää, että lukijoita olisi! Kiitos sinulle kommentistasi, se ilahdutti kovasti iltaani eilen

[Larjus]

Voi että kun oli söpö teksti. Ja kaiken lisäks vielä Rarrya, jee! \o/

Heti otsikon luettuani mulla alkoi heti päässä kehkeytyä ajatus, mihin se oikein viittaa, ja osui ja uppos. Ihanaa kun tavallaan tiesi, mitä odottaa

Vaikka tää teksti herättikin hyvin Pimentoa kohtaan tuntemani inhon (koska siis hyi olkoon kuinka voikaan olla häijy akka), se ei vienyt huomiota liikaa pois siitä, mikä tässä ficissä oli tärkeintä, eli Ron ja Harry yhdessä ♥ Ficit, joissa heidän suhteensa on vielä jotenkin niin hauras (uusi) ja muilta salattu, ovat niin liikkiksiä. Juuri tuota, että ei muiden läsnäollessa uskalleta katsoa silmiin ja kahden kesken kaikki sitten on niin luonnollista ja hellää ♥ Mun sydän menee ihan kippuraan sellaisesta.

Minustakin tuo oli mielenkiintoinen valinta, että vuorosanat ovat muun tekstin seassa sellaisenaan. Se oli kuitenkin ihan toimiva, kuten muut sanoivat niin ainakin tällaisessa lyhyessä tekstissä. Mulle tuli jotenkin mieleen jotkin vanhat piirretyt, joissa oli vain kertoja ääni joka kertoi katsojille niin kehystarinankin kuin kaikkien vuorosanat (silleen samaan tyyliin kuin esim. Peukaloisen retkissä).

Kaiken kaikkiaan ihana pieni teksti. Olit hyvin onnistunut vangitsemaan Harrylle ja Ronille tärkeän hetken ja antamaan sille sopivan runsaan pohjustuksen. Tykkäsin ♥

[Vanilje]

Kommenttiarpajaisista hei ja onnea voitosta! Valitsin tämän luettavaksi, koska siitä on tooooosi pitkä aika, kun olen viimeksi Ron/Harrya lukenut tai kirjoittanut, ja tämä oli kyllä söpö. ♥

Tässä hurt/comfort oli toteutettu ihanan pehmeällä tavalla, kuvailu ja miljöökin huokui tietynlaista rauhallisuutta ja lämpöä. Pidin siitä, miten Hermione oli ensimmäisenä paikalla hoitamassa Harryn kättä myrsyliuutteella, ja lopulta Hermionen lähdettyä Harry ja Ron saivat yhteistä aikaa. Tekstistä huokui, kuinka molemmat olivat odottaneet sitä ja tuntuikin ihanalta, kun he lopulta pääsivät vierekkäin sohvalle. Hermione on fiksu, joten uskoisin hänen aavistavan, että jotain on meneillään. Harrylla ja Ronilla oli tässä selkeästi historiaa myös 'enemmän kuin ystävinä', ja mielenkiinto heräsikin, että mitä ennen tätä ficciä olisi voinut tapahtua.

Hermione katsoi häntä sillä ilmeellään, kysyen äänettömästi, miksi hänen aina piti uhmata Pimentoa; miksi aina, kun palkintona siitä oli vain tämä: heille ei mitään, mutta Pimennolle taas yksi voitto.

Tämä oli erinomainen pointti Hermionelta ja kiinnitti jotenkin huomioni. Koska tosiaan suora uhmaaminen ja jälki-istuntoon hankkiutuminen tuskin hetkauttaa Pimennon akkaa, joka luultavasti saa vaan kiksejä siitä. Tämä myös mielestäni tiivistää hyvin Harryn tyhmänrohkean lähestymistavan asioihin ilman välttämättä sen kummempaa harkintaa.

Minusta vuorosanat tuolla lailla tekstin seassa toimivat, etenkin tämän mittaisessa tekstissä. Muutenkin tyyliltään tämä oli mukavan pehmeää luettavaa, oikein ihana teksti aamun alkajaisiksi! Kiitos siis tästä! ♥

[Violetu]

Oooh, oih.
Rarry on aina <3
Mutta erityisesti, jos se sijoittuu jonnekin canoniin, ja istuu sinne, niin kuin tämä ehdottomasti istui, aina Hermionelta salailua myöten.
Tämä oli niin ihanan pehmoinen pienestä kivusta huolimatta.
Jännästi tuo lainausmerkkien tai viivojen puuttuminen reploista antoi itselle tästä jotenkin äänettömän vaikutelman, ikään kuin nuo keskusteluosuudet olisi jotenkin vaimennettu, jos ei peräti kuviteltu. Vähän niin kuin koko keskustelu olisi käyty oikeasti vain katseilla
Oli mielenkiintoista, ja oikeastaan antoi pääpainon olla juurikin Harryssa ja tämän ajatuksissa Ronista, lopulta myös Ronissa.
Tämä oli nätti ja tunnelmaltaan canonille erittäin uskollinen, tykkäsin ^^

~Violet

[Thelina]

Larjus: Olenkin näköjään vallan unohtanut vastata kommenttiisi! Mutta kivaa, että löysit tämän ja tykkäsit! En tiedä, laittaisinko enää vuorosanoja noin, mutta kirjoitushetkellä se tuntui sopivan tämän unenomaiseen ja hieman jännittyneeseen tunnelmaan. Pimento on kyllä kammottava, joten vastapainoksi kaikelle kamaluudelle tarvitaan tällaisiä pieniä söpöilyhetkiä ♥ Kiitos kovasti kommentista ♥

Vanilje: Harry ja Ron ovat varmasti varastaneet vastaavia pikku hetkiä toisiltaan jo ennen tätä. Ja jos Hermione ei vielä aavista mitään, niin luultavasti ennen pitkää hän arvaa, mistä on kysymys Harryn tyhmänrohkeus on yksi asia, mikä Feeniksin kiltaa lukiessa pistää silmään ja minustakin Hermione on siinä oikeassa, että loppujen lopuksi Pimento voittaa noissa ponnettomissa vastusteluissa enemmän kuin vastarinnan tekijät. Ajattelin, että AK olisi ehkä perustettu näiden tapahtumien jälkeen, tehokkaampana vastalauseena Pimennon touhuille, mitä se olikin Kivaa kuulla, että pidit tekstistä ja tyylistä, kiitos kommentista ♥

Violetu: Tykkään itsekin kauheasti siitä, jos fikit on huolellisesti punottu canoniin. On kivaa inspiroitua jostakin kirjan kohtauksesta ja ujuttaa sinne väliin haluamaansa paritukseen sopivia juttuja En tiedä laittaisinko enää noita vuorosanoja noin, mutta kirjoitushetkellä se tosiaan tuntui korostavan tämän tunnelmaa sopivalla tavalla, pidemmässä tekstissä tuskin toimisi lainkaan. Ihanaa kuulla, että pidit, kiitos kommentista ♥

[Sokerisiipi]

Oi, kuuntelen juuri parhaillani vitoskirjaa, ja se on aiheuttanut monia rarry-fiiliksiä, joihin tämä ficci vastasi oivallisesti. Pidin tämän hienovaraisuudesta ja siitä, että paritus ilmeni lopulta hyvin kevyesti. Se jotenkin sopii tuohon aikaan, kun on niin monia huolia, kammottava Pimento ja Harryn toivottomalta tuntuva taistelu tätä vastaan. Dialogittomuus sopi tähän myös hyvin. Kuvastaa jotenkin hyvin Harryn uupumusta koko tilanteesta, voi häntä ;__; Voi poikia, kun eivät uskalla hellitellä toisiaan Hermionen nähden, vaikka totta kai tyttö tietää, mitä on meneillään! Hupsut. Hiljainen kaipaus toi tähän kuitenkin ihanaa, herkullista jännitettä, johon saatiinkin lopussa helpotusta. Ihanaa!

Kiitos tästä, pidin!

[Thelina]

Sokerisiipi: Oih, pitäisikin pitkästä aikaa lukea joku Pottereista, jospa saisi itsellekin uusia shippifiiliksiä ♥ Tykkään itsekin monesti hienovaraisuudesta enemmän kuin suorasukaisuudesta, mutta kummallekin on toki paikkansa! En varmaan enää tekisi tuollaisia dialogittomuuskokeiluja, mutta jotenkin tähän muodostui omanlaisensa tunnelma, johon se sitten tuntui sopivan. Kivaa, että tykkäsit tästä, kiitos kommentista ♥

[Fredu]

Tykkäsin jotenkin tosi paljon dialogittomuudesta, vaikka tekstin aikana sanottiinkin paljon eri asioita. Tämmöinen vähän Antti Tuurimainen lähestymistapa ja vähäeleisyys sopi tähän kuin nenä päähän. Surettaa vähän, kun ne salailee Hermionelta (todennäköisesti myös aivan turhaan) suhdettaan, vaikka sokeakin näkee että ne kuuluu yhteen. Etenkin tuo, että Ron onnistuu helpottamaan Harryn kipuja pelkällä lähellä olollaan on jotain niin söpöä ja suloista ja ihanaa että en kestä. ♥

[Thelina]

Fredu, Hermione taitaa tietää enemmän, kuin on vielä pojille paljastanut. Raapaleissa tosiaan vähilläkin sanoilla pystyy sanomaan yllättävän paljon, kivaa että se toimi tässä! Harrylla oli aika kamala tuo viides kouluvuosi (tai no melkein mikä vaan vuosi...) joten siksikin on erityisen ihanaa ajatella, että Ronista olisi ollut hänelle lohtua ♥ Kiitos kommentista!

[Vuorna]

Päivää! Kommenttihaastejunailussa käskettiin etsiä jotain kivaa Hunajaherttuasta, ja minäpä tein niin kuin käskettiin. Selailin sivuja läpi ja tähän törmättyäni totesin, että pakkohan tämä on valita – sen verran suloinen nimi ja huippuparitus on kyseessä! En varsinaisesti oo mikään aktiivinen Rarry-shipperi, mutta ajoittain aina muistan miten huikean potentiaalinen paritus tää on. Jotenkin myös Tylypahkaan sijoittuvat tekstit toimivat tän parituksen kohdalla erityisen hyvin, ehkäpä siksi että se on heille niin luonteva sijainti.

Tykkäsin tosi paljon siitä, miten tavallaan hienovarainen teksti tää oli. Varsinkin tekstin alussa fokus oli kivasti ehkä enemmän kaverikolmikossa kuin eksplisiittisesti Ronissa ja Harryssä, vaikka toki Harryn sisäiset ajatukset pyörivät Ronissa. Valitsemasi tapahtuma-aika toimi loistavasti, se tarjosi erinomaisen mahdollisuuden nimenomaan hurt/comfortiin, joka luonnollisesti ilahdutti mua oikein toden teolla. Pidin älyttömästi tuosta Hermionen vaivihkaisesta poistumisesta, se sopi hänelle tosi hyvin. Tokihan hän varmaan on tajunnut, että poikien välillä ei ihan pelkästään platonista kaveruutta ole, mutta kiva kuitenkin että hän ei siitä mitään isompaa numeroa tee.

Kun Ron nosti katseensa, Harry näki omien ajatustensa peilautuvan tämän silmistä ja kun hän maistoi veren ja myrsyliuutteen huulillaan, kaikki oli hetken aikaa taas hyvin.

Ai että! Olipahan loistava lopetus tälle riipaisevan suloiselle tekstille. Mun sydäntä ainakin lämmitti tämä selkeä toiseen tukeutuminen vaikeassa tilanteessa, Ronin tuki selvästi helpotti Harryn oloa <3 Mutta myös minusta tuo "kun hän maistoi veren ja myrsyliuutteen huulillaan" oli todella hienosti ilmaistu!

Ah, jälleen vallan mainio teksti! Raapalemitta ja kerrontatyyli toimivat tässä tosi hyvin, erityisesti tuo dialogittomuus ihastutti oikein kovasti, ja tämmöiseen lyhyeen tekstiin se sopii myös kivasti. Tämä oli loppujen lopuksi jotenkin todella tyynnyttävä teksti, oli tosi hienoa, että tämä loppui kivan optimistisesti ja tavallaan rakkaudentäyteisesti! Tässä oli myös oikein kutkuttavasti jännitettä, mikä lisäsi ainakin meitsin mielenkiintoa entisestään. Kiitos ihan hurjan paljon tämän kirjoittamisesta, lukukokemus oli erittäin mainio!

[Thelina]

Vuorna, kiva että löysit tänne kommenttijunan avulla! Minullekin välähti jossain vaiheessa, miten paljon potentiaalia tässä shipissä on, ja tarkoitus olisi kirjoittaa heistä jossain vaiheessa lisääkin ♥ Ihanaa kuulla, että sinulle kolahti niin moni asia tässä pikku ficissä Kiitos kovasti kommentista ♥

[Felia]

Oih, miten kiva pieni palanen!

Olipas tässä haikea, hieman turhautunutkin tunnelma, mutta samalla taas tuolla taustalla oli sellaista ihanaa lempeyttä. Tämä oli muutenkin ihanan hienovarainen. Ensin keskityttiin Harryn jälki-istuntoon ja sen aiheuttamiin seurauksiin ja vasta lopussa pieneksi hetkeksi tuli Harryn ja Ronin hetki. Se oli oikein söpö, alkoi heti hymyilyttämään. Ja se, että Hermione mitä ilmeisimmin aavistelee, että Harryn ja Ronin välillä on vähän jotain muutakin ystävyyttä, oli jotenkin niin Hermionea. Se on sen verran tarkkanäköinen, että huomaa varmasti pienetkin muutokset. Kiva myös, ettei hän tehnyt mitään numeroa asiasta vaan jätti Harryn ja Ronin keskenään.

Tuo viimeinen lause oli kyllä loistava lopetus tälle. Juuri sellainen, joka saa mut sulamaan. ♥ Aww, en enää keksi muuta sanottavaa. Tämä oli ihana. Haikea, mutta ihana. ♥ Rarrya tulee harvemmin luettua, oli kiva siis lukea sitä vaihteen vuoksi! Pidin hurjan paljon! Super-iso kiitos! ♥