Gnossiennes | S | Harry/Draco

[Melodie]

Nimi: Gnossiennes
Kirjoittaja: Melodie
Ikäraja: S
Paritus: Harry/Draco

Kesälomaetydejä: inspiraatiokuva.
Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus.
Vuosi raapalehtien: 3 raapaletta.

-

Gnossienne No. 1 viululla

-

Gnossiennes


Harry on kävelyllä kiivaasti kaupungistuneella Viistokujalla ja katselee aktiivisesti laattojen saumoja, kun näkee maassa kostean nuottipaperin. Ihmisiä ei näy missään eikä tuulenvire saa paperia liikkumaan. Hän kumartuu nostamaan sen ja katselee nuotteja, joista ei ymmärrä mitään, ja sävellyksen nimeä: Gnossiennes. Hetken hän miettii tietoa ja sen olemusta. Sitten hän katselee epäröiden ympärilleen ja miettii, mitä paperille tekisi; jättäisikö sen sijoilleen, siirtäisikö syrjään, veisikö mukanaan ja pyytäisi jotakuta vielä soittamaan sen. Hänen pohdintansa käyvät turhiksi kun paperi yhtäkkiä lähtee vakaasti kohti yläilmoja, vieden hänet mukanaan. Kun hänelle tulee mieleen että olisi voinut päästää irti, hän on jo niin korkealla ettei viitsi.

–

Draco ripustaa kattoterassillaan nuottejaan kuivumaan näiden jouduttua valitettavaan kohtaamiseen teekupin kanssa, kun yksi papereista lipsahtaa hänen kädestään ja pyörii alas kadulle. Hän kiroilee hieman tavan vuoksi ja ripustaa sitten vihellellen loput paperit kuivumaan, ennen kuin kaivaa taikasauvansa taskustaan ja mutisee loitsun:
”Tulejo.”

Yllätys on suuri, kun paperi ei tule yksin, vaan hieman kiusaantunut Harry Potter roikkuu siinä silmälasit vinossa. Draco kohottelee vinhasti kulmakarvojaan Harryn tunnustellessa kovaa lattiaa jalkojensa alla.
”Otatko teetä?” Draco kysyy.
”Mielelläni kiitos”, Harry vastaa heikolla äänellä. Draco pyöräyttää muutaman loitsun ja höyryvät kupit ilmaantuvat heidän eteensä. Draco ohjaa vieraansa istumaan.
”Enpä arvannut, että sinä tulisit sen mukana.”

–

Harry on juonut teensä ja Draco ripustanut karkulaisnuotin kaltaistensa seuraan narulle.
”Miksi…” Harry aloittaa, muttei lopeta.
”Mitä?”
”Sinä ripustit nuo.”
”Halusin kuivata ne.”
”Mutta onhan siihen… loitsuja.”
Draco kohauttaa harteitaan. ”Aurinko tekee niille hyvää. Ja meille.”

Harry venyttää varpaitaan. ”Mitä sinä soitat?”
”Viulua.”
”Soitatko minulle”, Harry nyökkää kohti nuotteja. Draco hakee viulunsa, tukee sen leukaansa ja soittaa, ja Harry kuuntelee hiljaa jokaisen osan.

Kun hiljaisuus on laskeutunut ja kasvanut, Draco laskee viulunsa.
”Tiedäthän, että olisit voinut kysyä, voitko tulla käymään.”
Harry punastuu. ”En ollut ajatellut tulla.”
”Ja siinä sinä nyt kuitenkin olet”, Draco lausahtaa, tarttuu Harrya leuasta ja suutelee pehmeästi.

[Avaruuspiraatti]

Haha, ei ihme että nimi ja melodia tuntuivat jotenkin tutuilta! Tajusin, että olen itsekin soittanut Gnossiennesia joskus pianolla Ei mutta, tämä oli aivan ihana fikki! ♥ Tämä oli kepeä ja värikäs, vähän niin kuin johonkin Miyazakin elokuvaan olisin uponnut! Draco ripustamassa nuotteja kuivumaan on tosi ihana mielikuva - ja tietenkin ihan pöllämystynyt Harry, joka tupsahtaa tipahtaneen nuotin mukana katolle. Kaikesta fikin kepeydestä ja hyväntuulisuudesta huolimatta Dracon ja Harryn suhde taitaa seistä jokseenkin epävakaalla pohjalla. Mutta ehkä aurinko tekisi heille hyvää!

Kiitos tästä, tämä oli mukava ja ilahduttava aamupalalukeminen ♥

[Fairy tale]

Oih ihanan kepeä teksti. Ja oletpa vielä laittanut Dracon soittamaan viulua. Olen itse kuvitellut hänet Vanessa Maen tilalle johonkin esiintymiseen jossakin vielä kirjoittamattomassa fikissa. Hän on varmasti hyvä soittamaan.
Kastuneet nuotit ja yksi karannut sivu. Ja sen jälkeiset seuraukset tuovat hymyn huulille. 

Kiitos tästä lukupalasta.

[Vendela]

Oi miten ihana! Aivan täydellinen tämän hetkiseen väsyneeseen mielentilaani kun en jaksa ajatella (saati kommentoida) mitään järkevää. Avaruuspiraatti ja Fairy tale tuossa sanoivatkin niitä samoja mitä itsekin tästä ajattelin. Siis tuo, että Harry päätyy Dracon luo pitämällä kiinni nuotista, ihana. Ja Draco, joka ei käytä loitsua vaan ripustaa nuotit kuivumaan, ihana. Sitten tuo lopun yllättävän suudelma, ihana.

Kiitos tästä! Sanoinko jo, että tämä oli ihan oikeasti tosi ihana ja sai minut todella hyvälle mielelle

Vendela

[kaaos]

Hih, no oli söpö! Mä tulin kommenttikampanjan kautta lukemaan tämän pätkän ja pidin.

Tässä oli tosiaan tunnelmia kuin miyazakin elokuvista, kuten avaruuspiraattikin totesi, tai toisaalta mieleen tuli amelie.

Pidin rennosta taiasta ja rennosta suukosta, joka jätti kysymyksiä. Oliko ensisuudelma vai päivän ensimmäinen? Kuinka draco uskalsi? Ehkä he kuitenkaan eivät tässä ekaa kertaa näissä merkeissä kohdanneet. Aurinko tekee hyvää varmasti heille, mutta nuoteista en olisi niin varma... toivottavasti eivät vallan haalistu. No, siihenkin on sitten varmaan loitsuja.

Kiitän kovasti tästä kesäisestä söpöläisyydestä tässä alkavassa syksyn viileydessä.

[Thelina]

Tämä oli hassu ja suloinen. Dracon täytyy olla paitsi taitava soittaja, myös voimakas loitsija, kun kevyelle nuottipaperille tarkoitettu tulejo jaksoi kantaa Harrynkin mukanaan <3 aivan ihana tunnelma tässä tarinassa ja tekee heti mieli mennä itsekin soittamaan. En tosin ole tainnut Gnossiennes-sarjaa koskaan soittaa, mutta ainakin Satien Gymnopedie no1 löytyy tuolta pianonuottiarkistostani, soittotaidot tosin voi olla melkoisen arkistoituneet myös... Joka tapauksessa, muidenkin mainitsemat ihanat yksityiskohdat ilahduttivat myös minua (tee, kastuneet nuotit, soittava Draco...) ja tämä oli kaunis pikku tarina, kiitos kirjoittajalle!

[sugared]

Avasin tämän otsikon perusteella (olen kuunnellut paljon juurikin tuota nro 1:sta pianolla), ja voi miten valloittava löytö! Tässä oli mahtava tunnelma, ja teksti maalasi mielen täyteen unenomaisia kuvia. Rakastuin dialogiin ja erityisesti siihen, miten mutkattomasti Draco toivottaa Harryn tervetulleeksi, aww. Yksityiskohdista jäivät mieleen myös erityisesti aktiivinen laattojen saumojen katselu ja tavan vuoksi kiroaminen. Tekstissä pilkotti muutenkin sellaista hiljaista huumoria, joka toi söpöilyyn vähän terää. Kiitos aivan ihanasta lukukokemuksesta!