Kaikki aamut, päivät ja illat | S | Harry/Draco

[Melodie]

Nimi: Kaikki aamut, päivät ja illat
Kirjoittaja: Melodie
Ikäraja: S
Paritus: Harry/Draco

Lyrics Wheel 17 (sanat lopussa). Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus. Vuosi raapalehtien: 1 raapale.

-

Kaikki aamut, päivät ja illat


Aikainen aamu jossain Suffolkissa. Draco Malfoy makaa hereillä ja tuijottaa välillä kattoa tai maisemaa, mutta enimmäkseen nukkuvaa Harry Potteria vieressään. Uni on siloittanut huolet tämän kasvoilta ja sitä Draco ei koskaan kyllästy katselemaan. Hän ojentaa kätensä varovaisesti sipaisemaan Harryn venähtäneitä hiuksia ja haistaa niiden ominaistuoksun. Se vie hänet hetkessä ensimmäiseen kertaan kun he olivat suudelleet, vihaisina ja kaatosateessa. Muisto hymyilyttää Dracoa.

Harry kääntää kylkeä muittei herää, ja Draco ajattelee edellistä iltaa jona he kävelivät rannalla syöden kalaperunoita ja jutellen. Heillä on aika vähän aikaa jutella. Kun pimeys oli laskeutunut, he eivät olleet nähneet toistensa ilmeitä kertoessaan huolistaan, ja se oli helpottanut tilannetta. Nyt, auringon paistaessa kirkkaana, Draco saattaa ajatella vain miten upea Harry on, ja saa typerän, romanttisen idean.

Hän kirjoittaa Harrylle kirjeen, jossa kertoo täsmällisesti miltä tämän iho näyttää aamuauringossa, ja sujauttaa sen Harryn kaavun taskuun. Kun se on valmis, Harry jo kiemurtelee ja herää hymyillen.
”Huomenta”, tämä kuiskaa.
”Hyvää huomenta”, Draco vastaa. He käpertyvät vieretysten vuoteeseen ja silittävät toisiaan, haluttomina päästämään irti tästä rauhallisesta tunnelmasta. Lopulta Harry kuitenkin huokaisee.
”Pitää mennä syömään aamupala. Huonekin pitää kohta luovuttaa.”

He vaeltavat aamiaishuoneeseen ja lastaavat lautasilleen munia, kinkkua ja leipiä. Edellisestä ateriasta tuntuu olevan ikuisuus. Välillä he tökykkivät toisiaan kylkiin ja kikattavat. Aurinko paistaa vieläkin sisään.

Sitten on aika käydä keräämässä huoneesta kaikki tavarat. Dracon katse pyyhkii pintoja kun hän varmistaa, etteivät he ole jättäneet jälkeensä mitään. Harry nojailee jo käytävällä seinään. He menevät ulos, jossa on vuodenaikaan nähden lämmintä, ja lähtevät kävelemään läheiseen puistoon, nyt haluttomina puhumaan.

Draco istuutuu penkille puun alle ja hetken epäröityään Harry istuutuu hänen viereensä. Hän pyörittelee vihkisormusta käsissään ja sujauttaa sen sitten sormeensa ennen kuin suutelee Dracoa mitä hellimmin.
”Nähdään taas”, hän sanoo.
”Nähdään”, Draco vastaa vaisusti hymyillen ja katselee kuinka Harry kaikkoontuu tiehensä. Sitten hän huokaisten kaivaa oman sormuksensa esiin ja palaa perheensä luo.

-

The Paper Kites - Bloom

In the morning when I wake
And the sun is coming through,
Oh, you fill my lungs with sweetness,
And you fill my head with you

Shall I write it in a letter?
Shall I try to get it down?
Oh, you fill my head with pieces
Of a song I can't get out

Can I be close to you?
Oh-oh-oh-ooh, ooh
Can I be close to you?
Ooh, ooh

Can I take it to a morning
Where the fields are painted gold
And the trees are filled with memories
Of the feelings never told?

When the evening pulls the sun down,
And the day is almost through,
Oh, the whole world it is sleeping,
But my world is you

Can I be close to you (Ah)?
Ooh (aah), ooh (aah)
Can I be close to you (Ah)?
Ooh (aah), ooh (aah)

[Avaruuspiraatti]

Eiiii, miksi sinä teet tämän minun pienelle sydämelleni >:C Minä jo olin kehumassa, että vallan ihastuttava ja suloinen fikki, mutta ei tämä sitten lopulta ollutkaan, kun Harryn kädessä pyörittelemä vihkisormus ei ollutkaan hänen ja Dracon vihkisormus vaan jonkun ihan muun... Voihan ärrimurri! Kieroutunut pääni pitää tällaisista kurjista yllätyksistä, mutta sydämeni ei u_u No, ainakin Harry ja Draco saavat hetken olla kahden ja nauttia toisistaan ;–;

[Vendela]

Oho! Onnistuit kyllä yllättämään! Olin jo Piraatin tavoin kirjoittamassa mielessäni, että "ihana ja suloinen ficci" mutta sitten tuolla tulikin tuo pommi. Ja toisaalta vaikka itse asia on iso, siis todella iso, niin olit kiroittanut sen jotenkin lempeästi ja pehmeästi tähän. Voi miten kaunista!

Mutta, mutta... jäin miettimään tuota Dracon kirjoittamaa kirjettä. Tässähän ei käynyt ilmi, että Harry olisi tuon kirjeen löytänyt ja lukenyt, joten voiko olla niin että sen löytääkin Harryn puoliso (kuka tämä sitten onkaan)? Ja paljastuuko näiden kahden suhde ja mitä sitten tapahtuu? Tämähän aivan huutaa jatko-osaa, vaikkapa sellaista mikä on kirjoitettu Harryn kumpparin näkökulmasta. Vaikka totuushan kuitenkin on se, että nämä kaksi kuuluvat toisilleen

Onnistuit tällä rapsulla herättämään paljon ajatuksia. Kiitos tästä!

Vendela

[Fairy tale]

Jep, onnistuit yllättämään! Mutta tämä ei olekaan Hunajaherttuassa, kuten nyt tajuan.
Kuten Vendela tuossa sanoi, tämä huutaa jatkoa, mutta tässä kyllä on jo viitteitä siihen suuntaan, että asia (suhde) mikä on alkanut, tulee varmasti jatkumaankin. En haluaisi epäillä.

Tässä oli kyllä viittaus sateessa suudeltuun suudelmaa, jolloin molemmat ovat olleet vihaisia. Mitähän tätä ennen on tapahtunut.
Ja sitten mainittu että pimeässä on puhuttu vain vähän, ei siis liian paljon avautumista tässä vaiheessa.
Päivänvalossa ei enää tee mieli kaivella mitään.

Kiitos tästä. 

[Parris]

Kommenttikampanjasta tervehdys! Vendela kannusti ottamaan luettavaa Drarry-haasteesta, joten päädyin tänne ilahduttamaan viikonloppuasi. Samalla kiinnosti tietysti myös Lyrics Wheel -teksti, eli tämä oli luonnollinen valinta kommentoitavaksi :>

Tykkään sun Drarry-kirjoitustyylissä siitä, että Draco on tyyliin aina lähtökohtaisesti Draco Malfoy ja Harry taas Harry Potter. Esittelet hahmot aina lukijalle, mikä tekeekin teksteistäsi siitä näkökulmasta mukavan lähestyttäviä. Pidin erityisesti tässä tekstissä siitä, kuinka elävöität nykyhetken tilannetta sirpalemaisilla muistoilla: kaatosadesuudelmilla ja kalaperunakävelyllä (ihana että käytit tuota termiä, koska jotenkin suomeksi käännettynä se herättää ihan erilaisen fiiliksen kuin fish 'n' chips!). Yhdistettynä runsaisiin aistikuvauksiin ominaistuoksusta ihon täsmälliseen havaintoon kokonaisuus tuntuu toteuttavan kivalla tavalla tuota otsikkoa, joka esittelee vahvana tekstin teeman - kaksikolla on toistensa kanssa pitkä historia, johon liittyy paitsi muisto kaikista aamuista, päivistä ja illoista myös toive olla yhdessä kaikkina tulevina aamuina, päivinä ja iltoina. Erityisen mielenkiintoisena pidän tuota lopun twistiä, joka ainakin itelläni aktivoi jostain syystä pyörimään päähän Robynin Call Your Girlfriend -kappaleen; toivoisi vaan, että Draco ja Harry pystyisivät päästämään irti kahleistaan ja olemaan avoimesti onnellisia yhdessä. Olenko ihan kamala, vaikka tuollainen tuhoaisikin tämän tekstin maailmassa ihmissuhteita ja perheitä? :'D

Kiitokset, tämä oli hurjan nätti pieni kuvaus salaisuudesta, rakkaudesta ja peloista! <3

// Ah, ja unohtui täysin, löysin pari typoa!

Harry kääntää kylkeä muittei herää, ja Draco ajattelee edellistä iltaa jona he kävelivät rannalla syöden kalaperunoita ja jutellen.

Välillä he tökykkivät toisiaan kylkiin ja kikattavat.

[Auri]

Raapalepiiristä hyvää nykyistä vuorokaudenaikaa. Tämä on aivan ihana teksti, vaikka totta puhuen tuo loppu järkyttää :----D Kirjoitat tosi soljuvasti ja tykkään tämän tahdituksesta. Käytät tosi nättiä kieltä!

Erityisesti rakastin tätä:

Se vie hänet hetkessä ensimmäiseen kertaan kun he olivat suudelleet, vihaisina ja kaatosateessa.

Jotenkin niin Harrya ja Dracoa, ja tosi visuaalinen kuva noin yksinkertaisesta lauseesta. ♥

Tästä tulee jotenkin haikean kaunis kuva romanttisesta lomaviikonlopusta, joka saa tuon lopun juonenkäänteen tosi sydäntäsärkeväksi. Ei pelkästään siksi, että selkeästi Draco ja Harry rakastavat toisiaan mutteivat voi olla yhdessä, mutta myös koen myötätuntoa heidän vaimojaan kohtaan. Yleensä pettämistekstit ovat sellaisia, että jätän ne suosiolla lukematta, mutta tämä oli nostettu tosiaan raapalepiirissä ja olen kyllä ihan tyytyväinen, että päädin lukemaan tämän. Kiitos paljon lukukokemuksesta!

Jäin myös miettimään, mitä kirjeelle lopulta tapahtuu! Mitä jos Ginny löytää sen ennen Harrya, gasp?

[Angelina]

Valkkasin tämän rapsun raapalepiiriin ja oon ilonen että tein sen :3 Tässä oli rauhallinen, mutta haikea tunnelma ja musta oli hienoa, miten tässä keskityttiin nimenomaan tähän hetkeen.

Olin lainaamassa samaa kohtaa kuin Auri, sillä toi on nimenomaan niin Drarrya - vihainen ensisuudelma ja ah, vielä sateessa ♥ Kliseistä ehkä, mutta kliseet on fanfictionissa ehkä parasta :'3

Loppu oli toisaalta yllättävä ja toisaalta ei, koska tuo haikeus oli havaittavissa jo aiemmin tekstissä. En yleensä erityisemmin välitä pettämiskuvioista, mutta tässä se mun mielestä toimi! Ajatus siitä, että Harry ja Draco joutuvat palaamaan kotiin ja heillä on ainoastaan mahdollisuus näihin pieniin varastettuihin hetkiin, oli sydäntäsärkevä :< Kaiken kaikkiaan kuitenkin pidin tästä kovasti, joten kiitos ♥

[summerblue]

Raapalepiiristä minäkin, moi!

Minä tykkäsin tosi paljon tämän rauhallisuudesta ja samaistuin tuohon hotellihuoneessa oleiluun. Siitä tuli aika monta omaa reissua mieleen. Muut ovat jo kommentoineet tuota vihaista suudelmaa kaatosateessa. Itsekin pidin siitä tosi paljon. Usein käytetty juttu, mutta niin ovat monet muutkin ja tuollainen mielikuva vain on omaa sydäntäni lähellä.

Olen lukenut raapaleita paljon, pornopätkistä arkipäivien kuvauksiin ja minusta on aina siistiä, jos mukaan on saatu jonkinlainen twisti. Niin kuin tässäkin. Pidin lopun yllätyksellisyydestä. Se oli hienosti kirjoitettu. Kiitos tästä!