Rolfin silmin (S, Rolf/Luna, ficlet)

[Vendela]

Nimi: Rolfin silmin
Ikäraja: S
Kirjoittaja: Vendela
Tyylilaji: Romanttinen pohdiskelu
Pituus: Ficlet ~ 470 sanaa
Vastuuvapaus: Hahmot ja universumi ovat Rowlingin, minä lainaan.

Tiivistelmä: Miltä rakkaus näyttää Rolf Scamanderin silmin?


Vapaa sana: Tämä osallistuu 12 hahmoa -haasteeseen. Tarkoituksenani on rakentaa sarja missä kuvataan ’miltä rakkaus näyttää’ haasteen hahmojen silmin. Elokuun hahmo on rare-hahmo, valitsin Rolf Scamanderin.
Teksti on oikolukematon, joten virheet ovat omiani.

Teksti osallistuu myös FFF1000 -haasteeseen sanalla keskiviikko.



Miltä rakkaus näyttää -sarja
Tammikuu: Albuksen silmin, S
Helmikuu: Dracon silmin, S
Maaliskuu: Nevillen silmin, S
Huhtikuu: Luciuksen silmin, S
Toukokuu: Fleurin silmin, K-11
Kesäkuu: Minervan silmin, S
Heinäkuu: Lilyn silmin, S
Elokuu: Rolfin silmin, S
Syyskuu: Minervan silmin, osa 2, S
Lokakuu: Oliverin silmin, S
Marraskuu: Harryn silmin, S
Joulukuu: Fredin silmin, S

Miltä rakkaus näyttää ROLFIN SILMIN

Rolf Scamander ei ollut koskaan viihtynyt isoissa ihmisjoukoissa, mutta koska hän rakasti Lunaa, hän suostui tapaamaan tämän ystäviä joka keskiviikko pubissa nimeltä Yksisarvisen sarvi. Typerä nimi pubille, mutta ainakaan se ei ollut Rolfin keksimä. Lunalla oli suuri joukko ystäviä, hyvin suuri ja hyvin äänekäs joukko, ja välillä Rolfin oli pakko paeta miestenhuoneeseen tai ulos kaikkea sitä melua. Lunaa meteli ei näyttänyt koskaan häiritsevän, eikä Rolf siksi viitsinytkään sanoa asiasta mitään.

Ystävät olivat Lunalle hyvin tärkeä asia, ja hän rakasti heistä jokaista syvästi. Rolfista puolestaan oli mukava tarkkailla tyttöystäväänsä ja tämän ystäviä, ja opetella tuntemaan heidät hieman paremmin. Rolf oli muutenkin hieman vetäytyvää sorttia eikä tahtonut tehdä itsestään numeroa kuten eräs Lunan ystävistä, irlantilainen poika, jonka nimi oli Rolfin muistin mukaan Seamus.

Pubiin kokoontui joka viikko suurin piirtein sama porukka. Rolf oli oppinut jo tuntemaan Ron Weasleyn ja Hermione Grangerin, sillä vaikka kukaan ei sitä sanonutkaan, nämä kaksi olivat jollain maagisella tavalla porukan liima. Lisäksi he olivat niin rakastuneita toisiinsa, että Rolfin oli joskus käännettävä päänsä, kun nämä kaksi vaihtoivat imeliä katseita keskenään.

Vakiokokoonpanoon kuuluivat myös Ronin sisar Ginny, yrttitietoa opiskeleva Neville (jonka Rolf oli luullut ihastuneen Lunaan), se irlantilainen poika, tyttö jolla oli ilkeännäköiset arvet kasvoissaan sekä kaksostytöt joiden nimet Rolf sekoitti aina. He kaikki olivat kuuluneet johonkin Albuksen ryhmään, mutta Rolf oli aina katsellut paljon mieluummin Lunaa kun kuunnellut tarinoita tuosta Albuksesta.

Tietenkin pubissa kävi muitakin, sillä olihan joukko todellakin suuri. Nimet ja kasvot sekoittuivat helposti Rolfin mielessä, mutta hän muisti ison mopsinaamaisen tytön ja tämän ystävän, jolla oli musta tukka ja tiukka ilme, sekä pojan, jolla oli maitokahvin värinen iho. Eräällä toisella pojalla puolestaan oli aina siistit ja prässätyt vaatteet.

Eikä Rolf tietenkään unohtanut Harry Potteria, hänet tunsivat tietenkin kaikki. Harry oli mukana lähes joka viikko. Hän tuli yleensä hieman myöhässä, istui hiljaa siemaillen oluttaan ja hänen seurassaan oli aina vaalea ja kalpea nuorukainen, joka ei puhunut koskaan mitään kenellekään. Tällä oli myös hyvin omituinen nimi, mikä muistutti lohikäärmettä. Heitä Rolf tarkkaili yleensä kaikista mieluiten.

Tässä pariskunnassa oli jotain kiehtovaa, jotain, mikä sai Rolfin mielikuvituksen liikkeelle. Vaikka he eivät koskaan puhuneet juuri mitään, Rolf huomasi kuinka nämä kaksi puhuivat sanattomasti toisilleen kaiken aikaa. Olen väsynyt, lähdetäänkö? Haluaisitko vielä yhden oluen? Miksei kukaan sano tuolle tyypille, että pitäisi jo suunsa kiinni! Rolf toivoi, että heillä olisi jonain päivänä samanlainen yhteys Lunan kanssa.

Yleensä Luna päätti milloin he lähtivät pubista, ja se sopi Rolfille hyvin. Hän rakasti niitä hetkiä kun he kävelivät Lunan kanssa kahden kohden pientä yksiötään. Kuinka he riisuutuivat hiljaisuuden vallitessa ja pujahtivat peiton alle vierekkäin ja puhuivat sitten tuntikausia siitä, mitä pubissa oli taas tapahtunut. Luna kuunteli aina suurella mielenkiinnolla Rolfin huomioita, täydensi niitä omillaan ja aina lopulta ilta päättyi siihen, että jompikumpi heistä aloitti suudelman, joka muuttui toiseksi ja lopulta he eivät enää muistaneet puhua siitä mitä pubissa oli tapahtunut, vaan he keskittyivät vain toisiinsa.

Ja ilta illalta Rolf huomasi rakastavansa Lunaa yhä enemmän ja enemmän.

[Fiorella]

Oi ihanaa, että olit kirjoittanut myös Rolfista! Niin kiinnostava, mutta varjoon jäänyt hahmo, ja täynnä potentiaalia.

Pidin siitä, miten olit hyödyntänyt Rolfin introvertin puolen ja käyttänyt häntä hiljaisena tarkkailijana. Samalla lukijakin näkee Lunan ystäväpiirin kuin uusin silmin.

Rolfin eläintieteilijän puoli näkyy siinä, kuinka hän hahmottaa henkilöiden olemusta ja käytöstä enemmän kuin nimiä. Siihen nähden veikeää, miten Draco on jäänyt hänen mieleensä juuri tässä suhteessa kiinnostavan nimensä takia. Samalla nivoutuu hyvin yhteen tämän rakkaus-sarjan keskeinen teemakin.

Rolf toivoi, että heillä olisi jonain päivänä samanlainen yhteys Lunan kanssa.

Eiköhän niin tule käymään tällekin orastavalle pariskunnalle! <3

Lopetus oli aivan valtavan suloinen, miten kokemus illasta muuttui yhteiseksi ja kuinka lopulta tärkeää olivat vain he kaksi toinen toisilleen. Se oli söpöä!

[Vendela]

Kiitos ihanasta kommentistasi Fiorella

Minulle Rolf ei ole kovin tuttu hahmo ennestään, enkä ole tainnut (vielä) lukea hänestä muutoin kun jossain ficissä sivuhenkilönä. Mutta kun tutustuin häneen hieman tätä tekstiä varten, huomasin että hänessä on todellakin potentiaalia Ja minustakin hän sopi täydellisesti tällaisen tarkkailijan rooliin, ehkä samaistan häntä jonkin verran myös Newtiin. Mutta oli kuitenkin kiva miettiä kuinka Rolf näki nämä Lunan ystävät, jotka ovat meille jo niin tuttuja ennestään. Ihanaa, että loppu oli mieleesi, sillä tahdoin siinä korostaa sitä, että muista ihmisistä huolimatta, nämä kaksi ovat toisilleen ne täydelliset

[Vendela]

Kiitos kommentistasi mimamu, oli mukavaa lukea mietteitäsi!
Tuo hahmojen sijoittelu tekstiin oli itsellekin hauska tehtävä kun mietin, että kuinka kuvaan heitä kertomatta nimiä. Lavender oli tosiaankin tuo arpikasvoinen tyttö, Millicent ja Pansy luihuisesta eli mopsinaamainen ja mustatukkainen. Siististi pukeunueelle miehelle en ehkä itsekään antanut henkilöllisyyttä vaan ajattelin, että sen saa jokainen itse ajatella keneksi tahtoo mutta hän voisi olla vaikka Theodore, tai joku muu
Rolf hahmona oli itselleni vieras, mutta ehkä hänestä siksi oli niin kiva kirjoittaa. Tuntemattomuus antoi tiettyjä vapauksia luoda hahmosa sellainen kun itse halusin. Mukavaa, että tämä tulkintani toimi. Kiitos vielä kommentistasi!

[Elfmaiden]

Voi olipas tämä sympaattinen tarina!

 En tiedä Rolfista canonin mukaan kai mitään, enkä oikeasti edes muista onko hän siellä? Ehkä epilogissa? Vai onko hän vain fanfictionin kautta tuttu, nimenomaan Lunan poikaystävänä (tulee mieleeni ainakin 1 tarina, mutta kai niitä on oltava enemmänkin...)? Joka tapauksessa Rolf vaikutti erittäin mukavalta, maanläheiseltä, ja hän oli uskottava ja käytännöllinen hahmo tarkkailemaan Lunan ystäväpiiriä. Heidän rutiininsa olivat myös suloisia. Mukavaa kuulla että he olivat jo niin vakiintuneita että asuivat yhdessä.

Kaikki taisivat olla tässä vielä aika nuoria.  Harryn ja Dracon rooli oli tässäkin luontevasti tuotu esiin. Miksiköhän Draco on niin hiljaa, ehkä ujoutta, ulkopuolisuutta tai välinpitämättömyyttä? Kuitenkin hän on aina mukana, joten ainakin Harryn mieliksi hän tulee uskollisesti mukaan, mutta ehkäpä hän salaa viihtyykin...?

[Vendela]

Kiitos kommentistasi Elfmaiden Rolfia ei muistaakseni ole mainittu lainkaan kirjoissa, mutta Rowling on kertonut jossain haastattelussa tms. että Luna on mennyt myöhemmin naimisiin Rolf Scamander nimisen miehen kanssa. Rolf on Lisko (Newt) Scamanderin lapsenlapsi ja Lisko on kirjoittanut sen "Ihmeotukset ja niiden olinpaikat" teoksen Siksi Rolf onkin mielenkiintoinen tyyppi, kun hänestä tiedetään aika vähän ja omassa mielessäni hän sekoittuu hieman tuon esi-isänsä kanssa.
Ajattelen, että tämän tarinan aikoihin hahmot ovat noin parikymppisiä. Sota on ohi ja kaikilla on uusi elämä edessä Draco on hiljainen ja vetäytyvä, koska ei varmaan tiedä kuinka muut häneen suhtautuvat. Vaikka he ovat olleet jo Harryn kanssa jonkin aikaa yhdessä, niin Dracon luonne on kuitenkin sellainen (tässä universumissani) ettei hän tahdo olla huomion keskipisteessä. Hän kuitenkin välittää syvästi Harrysta ja on siksi valmis viettämään aikaa tämän ystävien kanssa Ihanaa kun jätit kommentin, kiitos!

[Parris]

Kommenttikampanjasta tervehdys! Mulle Luna on yksi suosikkihahmoista Pottereissa, joten oli mielenkiintoista lukea tulkintasi hänen ja Rolfin suhteesta kirjojen jälkeisessä maailmassa, etenkin vielä Rolfin näkökulmasta, kun hän kuitenkin on hahmona suhteellisen vieras. Muutenkin kirjojen jälkeen sijoittuvat tarinat ovat jännittäviä sen takia, että jokaisella kirjoittajalla tuntuu olevan niin yksilöllinen näkökulma siihen, millaista meille kaikille tuttujen hahmojen dynamiikka kouluympäristön ulkopuolella on! Sen takia tässä viehätyin esimerkiksi siitä, kuinka tiiviiksi tämän vuosiluokan porukka on muodostunut tuparajojenkin yli. mimamun tavoin tykkäsin arvailla, ketä pelkillä kuvauksilla esitellyt hahmot olivat, ja se vahvistikin tuota aiempaa ajatusta porukan tiiviydestä. Kaikki, vieraammatkin sivuhahmot, ovat tervetulleita mukaan! 

Pidin myös hurjan paljon Lunan ja Rolfin välisen suhteen kuvauksesta. Kuten muutkin ovat kommentoineet aiemmin Rolfin tarkkailijamaisesta luonteesta, se tuntui sopivan aivan täydellisesti hahmolle, joka muutenkin jo ammattinsa puolesta on kauempaa vahtiva ja analysoiva. Samalla Luna kaikesta kiinnostuneena, kevyen poksahtelevana (miksi kuvailen häntä viinin tavoin?! :'D) hahmona sopii vastapainoksi Rolfin tieteellisen tarkalle ymmärrykselle Lunan ystäväpiiristä. Ja toki lopun kuvaus suudelmien ja syleilyn aallosta keskustelun sijaan näyttää kauniisti sen, kuinka kaksikko välittää toisistaan.

Ihana teksti! Kiitos <3

[Beelsebutt]

Omnom, mikä aamupala! Mä en olis edes muistanut, että Luna päätyy Rolfin kanssa yksiin, mutta niin sitä palautui asiat mieleen, kun luin eteenpäin tätä ficciä! Hetki piti tavata sitäkin, että kenelläs ne ilkeännäköiset arvet olikaan ja että miten niin tyttökaksoset, poikia kai Gred ja Feorge muistaakseni olivat! Oon selkeesti uusintalukukierroksen tarpeessa, ehkä jo tänä talvena

Mutta tykkäsin oikein kovasti tällaisesti varsin ulkopuolisen tarkkailijan huomioista. Huomioni kiinnittyi myös siihen, että vaikka Ronin ja Hermionen välistä rakkautta sanottiin vahvaksi ja näkyväksi, pariskuntaa kutsuttiin jopa liimaksi, kyllä se oli H/D joka tässä estradin varasti, kenties kirjoittajan henkilökohtaisista mieltymyksistä johtuen Minusta ficletin vahvin kohta onkin tämä:

Tässä pariskunnassa oli jotain kiehtovaa, jotain, mikä sai Rolfin mielikuvituksen liikkeelle. Vaikka he eivät koskaan puhuneet juuri mitään, Rolf huomasi kuinka nämä kaksi puhuivat sanattomasti toisilleen kaiken aikaa. Olen väsynyt, lähdetäänkö? Haluaisitko vielä yhden oluen? Miksei kukaan sano tuolle tyypille, että pitäisi jo suunsa kiinni! Rolf toivoi, että heillä olisi jonain päivänä samanlainen yhteys Lunan kanssa.

Herttaista, että Rolf huomaa näiden kahden välisen yhteyden ja vailla menneisyyden taakkaa ja lapsuudesta asti kultivoituneita mielipiteitä osaa katsoa heitä freesein silmin! Kukapa ei tuommoista yhteyttä toiseen ihmiseen kaipaisi <3

Kiitos tästä 



Pst:

Luna kaikesta kiinnostuneena, kevyen poksahtelevana (miksi kuvailen häntä viinin tavoin?! :'D) hahmona

Komppaan! Luna on erityisen poksahteleva!   

[Vendela]

Kiitos paljon kommenteistanne

Ronen, mukavaa, että poimit juuri tämän kommiksesta! Minua viehättää Rolf hahmona ehkä juuri siksi, sillä hänestä ei tiedetä juuri mitään, jolloin kirjoittajalla on suuremmat mahdollisuudet hänen kanssaan kuin muiden hahmojen kanssa Voi olla, että osin miellän Rolfin luonnetta samaksi kuin hänen isoisänsä (?) Liskon/Newtin, sellainen vetäytyvä tarkkailija. Mutta oli kivaa kuulla ajatuksiasi tämän tarinan hahmoista. Lunaa voi kuvata kuten viiniä, sillä onhan hän kovin pirskahteleva hahmo Kiitos todella paljon kommenstistasi!

Buttis, ihanaa, että tämä sattui silmiisi ja tulit lukemaan! Tuolla oli tosiaan joukko nimettömiä, mutta silti tuttuja hahmoja. Kaksosethan olivat siis Parvati ja Padma, jos ei nimet palautuneet mieleen. Toki Pottereiden uusintaluku aina silloin tällöin on paikallaan, sillä kyllähän ne kirjat ovat aivan omaa luokkaansa! Tässä ehkä saattoi hieman näkyä tuo kirjoittajan oma OTP mutta se on myös tämän koko Miltä rakkaus näyttää-sarjan ideakin. En spoilaa siitä nyt sen enempää, jos innostut tutustumaan tuohon ficlet-sarjaan Kuten tuossa yllä Ronenille totesin, Luna on varsin pirskahteleva Kiitos ihan hurjana kommentistasi, ilahduin!

[Angelina]

Hahaa, tää on saanut kunnian olla ensimmäinen ficci jonka luen tällä parituksella ja Rolfista ylipäätään! Mulla ei siis ollut minkäänlaisia ennakko-oletuksia tästä parista, mutta mun mielestä olit saanut heille tosi kivan dynamiikan. Tykkäsin siitä, että Rolf oli hiljainen ja rauhallinen, eikä aina välittänyt lähteä viettämään iltaa Lunan ystävien kanssa mutta tekee sen silti :3

Oon sanonut tän jo monesti, mutta nautin ihan todella paljon siitä että tää koko sarja kiteytyy jollain tavalla Harryyn ja Dracoon (yllättyneet käsi ylös) Ajatus siitä, miten monen elämään he ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat on hieno <3 Tässäkin he olivat kuitenkin selkeästi "taustalla", eivätkä vieneet mun mielestä yhtään liikaa huomiota Rolfilta ja Lunalta - joista ensinmainitun ajatus siitä, että toivottavasti he saavuttavat Lunan kanssa samanlaisen yhteyden oli naaaww.

Kyllä tätä hettiäkin joskus näemmä ihan lukee :'DD

[Vendela]

Angie, hihii, kivaa jos tämä oli eka Rolf-ficcisi Ja hei vau, tosiaankin tämä on hettiä! Enpä jotenkin itse edes osannut ajatella koska a) tässä ei sinällään tapahdu mitään ja b) H/D on kuitenkin se side mikä tätä sarjaa yhdistää Mutta olet kyllä tosiaan oikeassa! Hyvä kuitenkin, ettei huomio ole liikaa Harryssa ja Dracossa vaan juuri Rolfissa, Lunakin ehkä jää hieman syrjään tässä, mutta ei pahasti. Kiitos tästäkin kommentista!

[marieophelia]

Minäkään en ole tainnut törmätä ficciin, jossa Rolf olisi mitenkään isossa osassa, mutta pidin kovasti tästä tulkinnasta! Erityisesti pidin siitä, miten Rolf katselee tuttua joukkoa ulkopuolelta. Albus on hänelle vain nimi, joka ei kiinnosta vähääkään ja Draco jää mieleen erikoisesta nimestään. Tämä on vallan virkistävä näkökulma! Ehkä minun hieman vaikea kuvitella Hermionen kasvoilla imelä katse (Ronin kohdalla se ei ole niinkään vaikeaa ), mutta tämä oli toki Rolfin tulkintaa. Sen sijaan minäkin olen ajatellut Nevillen ihastuneen Lunaan. Missä Ginny muuten mahtoi olla?

Minusta oli myös kaunista, miten rakastunut Rolf oli Lunaan ja miten kiinnostunut Luna oli Rolfin huomioista. Lunalle toki toivoisikin onnellisen suhteen! Itse muistan nimet yleensä todella hyvin, mutta muuten kyllä samaistuin kovasti tuohon, miten hälisevä joukko tuntuu tukehduttavalta. Mutta sinänsä sympaattista, että Rolf halusi lähteä Lunan mukaan, jotta saisi nähdä tämän ystäviensä seurassa. Kyllähän siinä tutustuu toiseen syvemmin, kun näkee tätä erilaisissa ympäristöissä ja ylipäätään heidän suhteensa taisi olla vielä aika alussa tässä. Jotenkin jäi myös sellainen mielikuva, että ficin Draco saattoi olla hyvinkin Rolfin kaltainen: eihän Dracokaan puhunut mitään ja tuntui olevan mukana vain Harryn vuoksi. Ehkä Rolf siksikin löysi heistä noin hyvin samaistumispintaa!

Olen varmasti lukenut useammankin tämän sarjan tekstin -- nimittäin jo ennen kuin olen rekisteröitynyt Finiin! Muistan ainakin Lilyn silmin -ficin, jossa Lily paljastui lopussa tauluksi. Tämä on kyllä hauska idea sarjalle!

Kiitos!

[Vendela]

Anteeksi marieophelia että olet joutunut odottamaan tätä kommenttivastausta aivan luvattoman pitkään! Olen kyllä lukenut kommenttisi heti tuoreeltaan ja se on ilahduttanut tosi paljon, mutta vastaaminen nyt venähti vähän pidemmälle kuin oli tarkoitus. Hehee, Hermionen kasvoille on tosiaan vaikea kuvitella kovin imelää ilmettä, mutta kuten sanoit niin tämä oli Rolfin silmin kuvattu Luulen, että Rolf on itse sellainen joka piilottaa tunteensa toisen läsnäollessa ja näyttää ne Lunalle vasta kun he ovat kahden Siksi voi olla vaikea katsoa muiden imelyyttä vierestä, mutta Harryn ja Dracon sanaton yhteys on paljon kiinnostavampaa tarkkailla. Ginny oli muuten mukana tuolla porukassa, hänet mainittiin lyhyesti. Kivaa kuulla, että tuo Lilyn silmin on jäänyt mieleesi ja osa muistakin tämän sarjan osista ISO kiitos ihanasta kommentistasi!

[Waulish]

Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! Päätin pitkästä aikaa jatkaa tätä sinun Miltä rakkaus näyttää -sarjaasi, ja Rolf tuntui sopivalta kohteelta tähän hetkeen. Rolfista tiedetään kaanonin perusteella varsin vähän, joten on erityisen kiinnostavaa lukea hänestä ja saada katsaus siihen, millaisia tulkintoja hänestä on tehty!

Huomasin samaistuvani Rolfiin kovasti jo heti tekstin alussa. Minäkään en ole kotonani isoissa ihmismassoissa, ja kuormitun myös metelistä ja hälystä niin kuin Rolf. Mutta toisaalta - niin ikään samaan tapaan kuin Rolf - olen kuitenkin kiinnostunut ihmisistä ja vähintäänkin heidän seurailemisestaan, vaikken aina jaksa seurustella. Minusta Rolf tekee kauniisti, kun hän haluaa tavata Lunan ystäviä ja tutustua näihin, vaikka sitten isossa joukossa ja hälyisässä pubissa. Luna on selvästi Rolfille hyvin rakas, ja se ilmenee ihanasti muun muassa juuri siitä, miten Rolf on kiinnostunut Lunalle tärkeistä asioista ja ihmisistä.

Rolfin sivustaseuraajan rooli on itse asiassa tosi virkistävä, sillä hänelle kaikki henkilöt eivät ole lainkaan niin tuttuja kuin Potter-fandomia tuntevalle lukijalle! Hän tekee tosi tarkkanäköisiä huomioita, kuten hiljaisemmat sivustaseuraajat usein tekevät, ja lukijana on hauskaa päätellä aina pienistä vihjeistä, kenestä on kyse. Erityisen innoissani olen siitä, miten olet onnistunut tähänkin tarinaan sujauttamaan H/D:n tosi luontevasti ja kiinnostavasti, niin että se tuntuu eheältä osalta tarinaa ja kuljettaa sitä eteenpäin. Harryn ja Dracon välinen sanaton yhteys ja yhteisymmärrys on kuvattu tosi eläväisesti ja kutkuttavasti. Kutkuttavaa on sekin, että Rolf tarkkanäköisenä miehenä panee merkille pariskunnan yhteyden ja osaa jopa lukea heidän ilmeitään ja eleitään. En ihmettele, että Rolf toivoo voivansa muodostaa samanlaisen yhteyden Lunankin kanssa, sillä onhan siinä jotain hyvin erityistä, kun ymmärtää toista ja pystyy kommunikoimaan tämän kanssa ilman ainuttakaan sanaa.

Minusta vaikuttaa joka tapauksessa siltä, että Rolfilla ja Lunallakin on jo oma, ainutlaatuinen yhteytensä, vaikka se ilmeneekin hieman toisenlaisin tavoin. Kiinnostus muita ihmisiä kohtaan vaikuttaisi vetävän heitä yhteen, mutta sen alla väreilee kuitenkin myös vahva kiinnostus ja kiintymys omaa kumppania kohtaan. Mielikuva Rolfista ja Lunasta juttelemassa peiton alla kaikessa rauhassa, kunnes suudelmat johtavat johonkin muuhun, on kaunis ja levollinen. ♥

Tämä oli mitä mainiointa ja rentouttavinta iltalukemista, kiitos paljon! -Walle