A/N: Kiitos taas kommenteista Fairy tale, Thelina ja Vendela ♥ Ihana kuulla, että tarinaa on ehditty jo kaipaakin! Draco tekee kyllä kärpäsestä härkäsen, mutta se olisikin tylsää, jos hän ei vähän kriiseilisi Tässä vähän lisää Dracon tuskasteluja!
17.100 sanaa– Kerro, mitä minä olen tehnyt, että olen suututtanut sinut tällä tavalla?
– Luoja, Potter, antaisit jo tämän asian olla. En ole suuttunut.
– Kyllä sinä olet,
Malfoy. Älä jaksa puhua paskaa. Olemme kuitenkin tässä aikuisia molemmat. Kerro, mitä olen tehnyt, niin voin pyytää sitä anteeksi.
Draco tuhahti ja pyöritti silmiään, vaikkei Potter sitä voinut nähdä.
– No?
– Ei se ole mitään, mitä sinä
olisit tehnyt…
Potterin pää pilkisti esiin yläpunkan laidan yli. Hän katsoi Dracoa typeränä ja kohotti kulmiaan selvästi odottaen, että hän jatkaisi vielä jotenkin. Draco ei aikonut jatkaa.
– Onko se jotain, mitä
en ole tehn–?
– Taidan mennä sittenkin kävelylle. Hyvää yötä.
18.100 sanaaPotterin askeleet rikkoivat levollisuuden, jonka yön yksinäisyys oli valanut Dracoon. Hän tuijotti tiukasti tähtien kirjomaa taivasta ja varoi katsomasta Potterin heijastusta, kun tämä seisahtui hänen viereensä. Hänen sydämensä tykytti sitä nopeammin mitä pidemmäksi hiljaisuus venyi. Sitten Potter huokaisi.
– Mikä meidän välillämme muuttui? Potter kysyi. Hän kuulosti siltä, että oli miettinyt kysymystä koko aamuyön.
– Ei mikään, Draco sanoi katkerana. – Ei yhtään mikään.
– Miksi sinä sitten olet tällainen?
Draco olisi kaiketi nauranut ilkeästi, jos hänen rintansa ei olisi tuntunut niin kireältä.
– Puhuisit minulle, Potter pyysi. – Se varmasti helpottaisi… tätä tilannetta.
Draco pudisti päätään ja lähti, ennen kuin Potter saisi hänet taas itkemään.