Thelina, ajattelen itse niin, että koska Hermione on kuitenkin hyvin tottunut jästisyntyisenä elämään ilman taikaa, hän ei välttämättä edes tajua miettiä, missä kaikessa taikaa voisi käyttää... Hermione ja Severus ovat molemmat melko huonoja ilmaisemaan tunteitaan, mutta ehkä tästä vielä jonnekin päästään.
Kiitos kommentistasi!
Sanderra, hauskaa, että olet löytänyt tämän pariin ja jaksanut kommentoidakin! Tämän päivittely on tosiaan vähän ollut katkonaista, mutta hyvä, jos uudet osat saivat sinut pysymään mukana, toivottavasti viihdyt edelleen nyt, kun uutta seuraa taas. Ministeriö yrittää tosiaan kaikkensa, että pariskuntia syntyisi ja vauvoja saataisiin mahdollisimman paljon, mikä aiheuttaa hankausta itse kussakin. Ihanaa, että raapalemitta toimii, se on oma lempilapseni! Kiitos kommentistasi!
mervii, kiitos kommentistasi! Kiva, että tykkäät!
K/H: Huh, täällä taas Spurttiraapaleen inspiroimana (sanat
myrsky, herkkyys, aalto, häivähdys). Lupaan ja vannon pyhästi, että tämä tarina vielä saadaan päätökseen!
***
10
Tunteiden myrsky Hermionen sisällä on enemmän tasoa “talot hajoavat tuulessa” kuin pelkkä tavallinen syystuuli. Hermione on jäänyt istumaan Severuksen alakertaan, eikä rehellisesti sanottuna tiedä, mitä tekisi.
Miehen kosketus hänen poskellaan tuntuu edelleen, mutta vielä enemmän Hermione muistelee Severuksen silmiä, jotka olivat hohtaneet lähes kuumeisina. Jollain tavalla he olivat tottuneet tähän yhdessä oloon näinkin lyhyessä ajassa.
Severus ei ole palannut alakertaan, ehkä hän on kaikkoontunut. Hermione haluaa väittää, ettei häntä kiinnosta, mitä mies tekee. Mutta jokin saa hänen aivonsa pyörittämään tapahtunutta uudelleen ja uudelleen.
Lopulta Hermione kiroaa itselleen epätyypilliseen tapaan, nousee seisomaan ja hetken epäröityään astuu ensimmäiselle portaalle. Ja sitten seuraavalle.
11
Hermione ei ensin näe Severusta yläkerran pimeydessä. Kynttilät eivät pala. Pieni, kummallinen hyrinä saa hänet kuitenkin seuraamaan itseään. Severus istuu makuuhuoneensa nurkassa, silmät kiinni ja pää käsiin nojaten. Jästituuletin on käynnistetty ja suunnattu miehen kasvoja kohti.
Severus kuitenkin huomaa hänet vain sekunteja oven avauduttua kokonaan.
“Luulin, että se oli siinä”, Severuksen ääni on pilkallinen, “Miksi sinä olet täällä vielä?”
Hermione ei vastaa, koska hän ei oikeastaan tiedä. Severuksen olemuksessa on herkkyyttä, josta nainen ei saa kiinni.
“Miksi sinulla on tuo tuuletin?” Hermione kysyy vastaamisen sijaan.
“Sitäkö sinä tulit selvittämään”, Severus ivaa, “Etkö voinut edes kerran pitää nokkaasi erossa muiden asioista?”
12
Hermione ei edes huomaa marssineensa miehen eteen, kun kiukku aaltoilee hänen sisällään. Severus nousee hitaasti seisomaan kohdaten naisen katseen tiukasti. Hermione huomaa ihailevansa Severuksen ryhtiä ja tapaa, jolla hän näyttää omistavan tilan kuin tilan.
“Minulla ei ole enää voimia”, Severus sanoo, eikä väistä katsettaan, “Naginin myrkky melkein tappoi minut, ja hoidot tekivät loput.”
Kerrankin elämässään Hermione on sanaton, sillä tätä hän ei ole odottanut. Severus näyttää nyt vain väsyneeltä, ja yhtäkkiä moni asia loksahtaa paikalleen. Tuuletin. Ruoanlaitto. Porttiavain joulun jälkeen.
“Olen pahoillani”, Hermione kuiskaa.
“En kaipaa pakotettuja pahoittelujasi”, miehen ääni on lähes vihainen, “Luuletko että ajattelen sinun todella välittävän minusta?”
13
Tällä kertaa Severus on heistä kahdesta se, joka hämmästyy, sillä Hermione painaa hänen huulilleen suudelman toista kertaa. Tällä kertaa nainen ei kuitenkaan vetäydy pois vaan antaa kaiken kiukkunsa kanavoitua suudelmaan.
Kun Hermione lopulta irrottautuu, Severus hillitsee katseensa nopeammin kuin Hermione, jonka sisäinen myrsky ja häivähdys epävarmuutta näkyvät hetken liiankin selvästi ennen kuin hän onnistuu astumaan askeleen taaksepäin.
“En ajatellut haluavani mitään tai ketään enää sodan jälkeen”, Hermione sanoo, “Sitten tämä ministeriön juttu tapahtui. Ajattelin tämän olevan helpoin tapa selvitä siitä. En kuitenkaan tajunnut, että…”
“Että voisit kuvitella tuntevasi jotakin tällaista ikäloppua kohtaan?” Severuksen nauru on kolkkoa, kun hän kävelee pois.
