Thelina: Tämä Severuksen taiattomuus on tosiaan hiukan tullut tekstissä ilmi jo aiemmin ja siihen pureudutaan vielä. Severus tosiaan ei helposti myönnä, mikä Hermionen kanssa olemisessa on vaikeaa. Kiitos kommentistasi!
A/N: Lukuvuosi alkaa lähestyä loppuaan, mikä tietysti tarkoittaa päätösten tekoa.
***
12
“Sinua ei ole näkynyt pariin päivään”, Hermione toteaa kuin ohimennen.
“Minun piti hoitaa joitain asioita”, Severus tuntee halua selittää poissaoloaan ja jatkaa, “Nyt kun kokeet ovat ohi ja edessä on pelkkä loppujuhla oli sopiva aika.”
“Mm”, tyttö ei vieläkään nosta katsettaan kirjasta, jota on lukemassa, “Minä olen miettinyt tulevaa kesää.”
Severus kohottaa kulmiaan ja lisää valmisteilla olevaan liemeensä kolme lusikallista peikon räkää.
“Tarkoitan, että haluatko sinä jatkaa tätä vielä, kun lähden pois?” tällä kertaa tyttö kääntyy katsomaan Severusta.
Mies ei vastaa. Hän kuvittelee itsensä ministeriön sokkotreffeillä ja ajatuskin puistattaa. Tytön läsnäolo taas ei ole ollut niin vastenmielistä kuin hän ajatteli.
13
Tulevan pohdinta jää auki, kun Hermione uppoaa jälleen kirjan maailmaan. Severuksella oli omat syynsä suostua tytön ehdotukseen reilu kuukausi sitten, mutta hän ei vieläkään täysin ymmärrä, miksi tyttö teki sen. Hermione on hyvännäköinen ja ilmeisen fiksu noita. Severuksen on vaikea uskoa, ettei hän olisi löytänyt parisuhdetta, jos olisi sitä etsinyt.
Jostain syystä tyttö oli kuitenkin kääntynyt hänen puoleensa. Itseään puolet vanhemman miehen, jota saattaa ystävällisestikin kuvailla korkeintaan kelvolliseksi ulkonäöltään. Toki Severus ymmärtää, ettei tyttö etsi oikeaa suhdetta, mutta jokin tämän tavassa heittäytyä tähän huijaukseen, herättää silti epämääräisiä kysymyksiä.
Eikö Hermione samalla vaivalla olisi saanut kunnollisen suhteen toisin kuin Severus?
14
Lukuvuoden päätösjuhla on riehakas. Severus istuu opettajien pöydässä katsellen ilakoivia nuoria, jotka nauravat, hyppivät penkeillä ja halailevat. On vaikea uskoa, että sodan päättymisestä on vasta vuosi. Että edellisenä vuonna ilo oli niin hailakkaa ja menetysten latistamaa.
Pian mies huomaa, että kaikki eivät naura ja iloitse. Hermione istuu Rohkelikkojen pöydän päässä nakertaen vaaleanpunaisella kuorrutteella koristeltua kakkua. Välillä tyttö hymyilee, mutta Severus voisi vannoa, ettei hymy yllä hänen silmiinsä.
Severus lähtee juhlista ensimmäisten joukossa ja kävelee raskain askelin tyrmiin. Liemiluokan hiljaisuudessa hän kaataa itselleen lasin tuliviskiä ja sulkee silmänsä. Silmäluomien takana on välähdyksiä ja kirkunaa. Mies hätkähtää, kun lasi hajoaa hänen kädessään.
15
“Juhlat tuntuvat pilkalta”, tytön hiljainen ääni yllättää Severuksen, joka yrittää nyppiä lasinsirpaleita irvistellen ja kiroten kämmenestään.
Severus ei vastaa, mutta tyttö tulee silti, ottaa sauvansa, lausuu muutaman sanan ja haavat miehen kädessä umpeutuvat. Pian Hermione on myös siivonnut loput lasinsirut pöydältä ja lattialta ja leiuttanut kaapista kaksi ehjää lasia tuliviskipullon viereen.
“Luulen, että me olemme molemmat nyt paukun tarpeessa, Severus”, tyttö sanoo ja kaataa laseihin tummaa nestettä.
Severus ei puhu vaan valuttaa juoman yhdellä kulauksella kurkkuunsa, kaataa itselleen toisen lasillisen tai oikeammin kolmannen ja jää sitten tuijottamaan tytön punertavia huulia, jotka raottuvat tämän siemaistessa juomastaan. Miltä tuntuisi suudella tuollaisia huulia?
