Kiitos inspiraatiosta
FractaAnima! En muista koska olisin viimeksi ollut näin innoissani pidemmästä tekstistä. Hyvä että Hermionen ahdistus tuntuu realistiselta, koska sitä taitaa olla tulossa vielä jonkin verran.
Hauskaa, että pidit alusta
hiddenben! Tylypahkaan ei nyt tässä kohtaa hirveästi syvennytä, mutta kyllä sinnekin sitten päästään kohta paremmin. Olen otettu, että mielestäsi kuvailuni välittää tunteita.
A/N: On taottava silloin kun rauta on kuuma ja mitä näitä nyt on. Innostus kirjoittaa tätä tarinaa on tällä hetkellä suuri, joten yritän ottaa siitä kaiken irti. Tässä siis jatkoa!
***
5
Joulukuun saapuessa Hermione saa kirjeitä Ronilta, Harryltä ja jopa Mollylta. Kaikki toivovat hänen tulevan Kotikoloon viettämään yhteistä joulua. Ron pahoittelee samalla, että on kirjoittanut harvoin, Harry toivoo saavansa Hermionen mielipiteen auroriopiston pääsykokeisiin ja Molly kertoo jo neuloneensa Hermionen jumpperin. Oleskeluhuoneessa Ginny pakottaa Hermionen vastaamaan myöntävästi.
Hermione pakkaa tavaransa vältellen ajatuksia ”kotiin” paluusta. Hän voi jo kuvitella Ronin innostuksen ja ystävien liian monet sanat. Georgen vitsailemassa kahden edestä hymy naamiona. Mollyn hössöttämässä.
Ennen kaikkea Hermione pelkää, että muut huomaavat hänen muuttuneen.
Lähes tyhjä pilleripurkki muistuttaa Hermionea, että hänen täytyy myös käydä apteekissa ennen joulua, sillä muuten öisin olisi liikaa aikaa ajatella.
6
Joulukuun 24. päivä Hermione kävelee Tylyahoon ja ilmiintyy sieltä suoraan Kotikolon puutarhaan. Ron on häntä vastassa. Halaus tuntuu yhtä aikaa kömpelöltä, oudolta ja turvallisen tutulta.
”Hei ’Mione”, Ron potkii hiekkaa kengällään, ”Meilla on ollut ikävä. Minulla on ollut ikävä.”
”Minä tiedän”, Hermione sanoo ja ottaa laukkunsa kantaakseen sen sisälle.
Keittiössä on ainakin kymmenen astetta lämpimämpää kuin muualla talossa. Molly leipoo pipareita kapellimestarina sauva monimutkaisia muotoja ilmaan luoden: uunin vieressä tikittää ajastin, yhdellä pöydällä kaulin kaulitsee taikinaa itsekseen ja toisella pöydällä muotit leikkaavat kuvioita valtavasta levystä.
”Hermione-rakas, tervetuloa kotiin”, Mollyn ääni on niin lämmin ja halaus lempeä, että Hermione huomaa itkevänsä.
7
Olohuoneessa on kova puheensorina, kun Hermione astuu sisään. Sohvalla istuvat Harry ja Ginny ryntäävät heti halaaman häntä. Percy hymyilee ystävällisesti ja Charlie virnistää taputtaessaan veljeään selkään. Oviaukosta Hermione kuulee Arthurin tervehdyksen.
George tipauttaa heittelemänsä pallot, kun hän huomaa Hermionen saapuneen ja Bill on kietonut kätensä Fleurin ympärille. Hermione hämmästyy huomatessaan vaalean noidan selvästi pyöristyneen vatsakummun ja hehkuvat kasvot.
Vielä enemmän hän hämmästyy kuitenkin nähdessään huoneen nurkassa nojatuolissa istuvan hahmon. Miehen mustat hiukset ovat lyhyemmät kuin Hermione muistaa, mutta musta kaapu on samanlainen kuin aina ennenkin. Severus Kalkaros näyttää halveksuvan kaikkea ympärillään, eikä Hermione voi ymmärtää miksi hän on edes tullut.
8
Illan edetessä Hermione huomaa vilkuilevansa Kalkarosta säännöllisesti. Mies ei osallistu mihinkään ja näyttää jatkuvasti yhtä aikaa tylsistyneeltä ja inhoavalta. Aina välillä Harry käy hänen luonaan vaihtamassa muutaman sanan kuin kohteliaisuudesta, mutta Harrykaan ei saa hänestä paljoa irti.
”Mitä sinulle kuuluu, Hermione?” Ginny kysyy yllättäen, ”En ole nähnyt sinua koko syksyn aikana kuin vilaukselta vaikka olemme sentään samassa tuvassa.”
”Minulla on ollut kiire”, Hermione takeltelee vain aavistuksen, ”On niin paljon opiskeltavaa S.U.P.E.R.-kokeita varten.”
”Mutta mitä sinulle oikeasti kuuluu?” Ginny toistaa ja näyttää kovin paljon äidiltään.
Hermione tuijottaa seinällä olevia tauluja, joulukuusen koristeita ja toisessa nurkassa veljiensä kanssa nauravaa Ronia.
”En tiedä.”
9
Jouluyö tuntuu rauhalta, mikä yllättää Hermionen. Kun hän istuu Ronin sängyn laidalla ja nauraa tämän selostukselle, tuntuu hetkittäin kuin viimeistä puoltatoista vuotta ei olisi ollutkaan. Mutta se on ollut ja sitä ei pysty unohtamaan.
”Ron, minä olen miettinyt paljon syksyn aikana”, Hermione puree hermostuneena huultaan, ”Minusta meillä meni paremmin ystävinä. Tästä kaikesta muusta on seurannut vain ongelmia.”
Hermionen yllätykseksi Ron puuskahtaa helpottuneena ja hymyilee sitten.
”Onneksi sinä sanoit sen”, hän sanoo ja naurahtaa hiukan, ”Koko seurustelujuttu vain tuntui joltain mitä piti tehdä ja rehellisesti sanottuna, emme tehneet sitä kovin hyvin.”
Kun Hermione nyt halaa Ronia, se tuntuu vain tutun turvalliselta.
10
”Ron kertoi, ettette te… Tai siis että te…” Harry tuijottelee kenkiään.
”Me emme koskaan olleet hyvä pari. Olemme parempia ystävinä”, Hermione naurahtaa.
”Se ei ehkä silti ollut hyvä päätös”, Harry kurtistaa kulmiaan, ”Kai sinä tiedät millaista keskustelua käydään?”
”Eivät he voi ketään pakottaa hankkimaan lapsia tai seurustelemaan”, Hermione tokaisee tiukasti.
”En olisi niin varma. Ainakin Ronin kanssa teillä oli toisenne. Percy kertoi, että ministeriössä on jo otettu käyttöön erityisiä bonuksia niille, jotka tekevät osansa velhoyhteiskunnan elvyttämiseksi.”
”Sinulla ja Ginnyllä ei ainakaan ole hätää”, Hermione kääntää keskustelun vitsiksi, ”Milloin saamme vauvauutisia?”
”Jos nyt annetaan Billille ja Fleurille ensimmäinen vuoro”, Harry punastuu.
