Jos huomenna ois viimeinen päivä | Harry/Draco, K11, oneshot

[FractaAnima]

Title: Jos huomenna ois viimeinen päivä
Author: FractaAnima
Genre: hurt/comfort
Rating: K11
Pairing: Harry Potter/Draco Malfoy,
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. Biisi on Ressu Redfordin ja Pyhimyksen. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.

Oneshot

Haasteisiin:
Lyrics Wheel 17 bonari
Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus!


A/N: Lyrics Wheel 17 bonarilta tuli tällainen biisu. Heti tuli mieleen, että tässä on Draco. Tää on vähän erilainen kuin mun tekstit yleensä, ei ihan niin juonellinen eikä ihan niin aukoton. Kivaa kirjoittaa toisinaan jotain hyvin erilaista.

Jos huomenna ois viimeinen päivä

Jos täst pitäis luojalle kertoo
Mitä mä oon saanu aikaan
Ei mulla ois paljoo

"Sinä olet väärällä puolella."
"Luuletko, etten helvetti tiedä sitä? Luuletko tosiaan? Hyvä sinun on sanoa, kun et kanna tätä", Draco parahti. Harry henkäisi terävästi nähdessään tumman käärmeen kiemurtelevan Dracon vasemmassa käsivarressa. "En saa sitä pois. Ei kukaan saa", Dracon epätoivo kiilsi hänen harmaissa silmissään.
"Dumbledore - ", Harry aloitti, mutta Draco pudisti päätään. Kyyneleet valuivat pojan kasvoilla valtoimenaan. Harry oli neuvoton. Hän nielaisi ja astui askeleen lähemmäs. Hän näki, että Draco katui, hän tunsi sen. Hitaasti Harry laski kätensä Dracon olkapäälle, ensin hipaisten ja sitten rohkaistuen, kun Draco ei vetäytynyt kauemmaksi.
"Me keksimme jotain."

*

"Miten sinä aina löydät minut?" Draco kysyi, kun Harry liittyi hänen seuraansa jo kolmannen kerran sillä viikolla. Tyhjä luokkahuone kaikui Harryn askeleista.
"Meillä kaikilla on omat salaisuutemme", Harry tokaisi heittäen kelmienkartan pulpetille. Draco laskeutui ikkunalaudalta ja katsahti paperiin, jonka Harry levitti auki.
"Tämä selittääkin", Draco kuiskasi koskettaen nimeään kartalla. "En ole koskaan nähnyt vastaavaa."
"Se on ainoa laatuaan", Harry nyökkäsi tutkien luihuisen lumoutuneita kasvoja.
"Onko tuo Weasley Brownin kanssa luutakomerossa?" Draco kohotti kulmiaan. Harry irvisti. "Luulin, että hän oli Grangeriin päin."
"Me kaikki luulimme", Harry kohautti olkiaan.

"Entä sinä? Kenen kanssa sinä puuhastelet silloin, kun et pelasta maailmaa?"
"Se ei taida olla sinun asiasi, Malfoy", Harry naurahti. 
"Sinä tiedät, missä minä kuljen ja kenen kanssa kellon ympäri, mutta minä en saa kysyä sinulta vastaavaa, edes uteliaisuudesta?"

Harry oli hetken hiljaa ja hymyili huvittuneena siitä, ettei kummankaan heistä äänensävyssä ollut mitään ilkeää. Hän myös tiesi, ettei Dracon seurassa juuri viihtynyt yksikään luihuisen tytöistä, tai sen kummemmin kukaan muukaan.

"Totta puhuen, maailman pelastaminen vie melko paljon aikaa", Harry virnisti nojaten pulpetin reunaan ja katseli ulos ikkunasta, jonka ääressä Draco oli hetki sitten istunut.

"Sinullakaan ei siis ole ketään?" Draco totesi.
"Ei", Harry pudisti päätään puhahtaen.

*

"Sinulle on siis annettu jokin tehtävä, jota et halua suorittaa?" Harry rypisti otsaansa. Draco nojasi polviinsa ja sinkosi pikkukiviä pikkuloitsuilla sinne tänne. Hän nyökkäsi, vaikkei Harry edes katsonut häneen.

"Ja sinä et voi kieltäytyä?"
"Hän satuttaisi vanhempiani", Draco mutisi hiljaa.
"Ja sinä et voi kertoa sitä tehtävää, ainakaan minulle?"

Draco pudisti päätään. Ahdistus kiersi kehää hänen mielessään ja puristi hartioita kasaan. Huomaamattaan Draco alkoi keinua aloillaan.

"Minä - minä en vain - ", hän yritti, mutta ei saanut sanoja muodostettua. Harry tarttui häntä kädestä.
"Ei se mitään. Minä tiedän, kenen kanssa olet tekemisissä", Harry yritti hymyillä lohduttavasti. Draco puristi Harryn kättä, mutta ei kääntänyt katsettaan rohkelikon puoleen. He istuivat siinä, käsi kädessä pitkään.

*

Harry oli näyttänyt Dracolle salakäytäviä linnan sisällä. Yhdessä niistä oli tilava alkovi, josta Draco oli tehnyt itselleen piilopaikan, tai heille, sillä Harry tiesi missä hän milloinkin kulki eikä se varmasti ollut sattumaa, kun Harry kerta toisensa jälkeen ilmestyi samoihin paikkoihin.

Draco oli loitsinut vanhasta arkusta pienen puusohvan ja arkun sisältä löytyneistä vanhoista kaavuista hän oli loitsinut tyynyjä. Vanha viinitynnyri toimitti pöydän virkaa ja lasipurkissa hänellä oli hehkuvia valopalloja valaisemassa tilaa yhden seinällä olevan soihdun lisäksi.

Harry saapui myöhään illalla mukanaan pari suklaasammakkoa. Hän tarjosi toisen Dracolle. Draco naurahti ja otti sen vastaan. He eivät puhuneet paljoa. Harry oli ollut taas Dumbledoren luona, ja Draco oli käynyt edellisenä viikonloppuna kotonaan, mikä merkitsi kuolonsyöjien kokoontumista.

"Mitään uutta?" Harry kysyi tahtomatta oikeastaan tietää. Dracon seurassa ollessa tulevaisuus tuntui kaksin verroin painavammalta. Harry oli tottunut kantamaan omaa osuuttaan, mutta hän ei ollut tottunut näkemään sellaista painoa kenenkään toisen harteilla.
"Kunpa voisinkin kertoa", Draco hymyili ohuesti näpertäen suklaasammakon pakettia auki.
"Kunpa niin", Harry tokaisi ja puraisi sammakoltaan pään pois.

*

Vettä satoi kaatamalla. Harry nauroi katketakseen eikä saanut sen vuoksi juuri henkeä. Draco, joka näytti uitetulta koiralta, ei nähnyt tilanteessa mitään huvittavaa.
"Olet idiootti, tiesithän sen?" Draco tuhahti kuivatessaan itseään, kun he viimein pääsivät linnan katoksen suojiin.
"Et ole hirveästi valittanut viime päivinä", Harry virnisti hengittäen sitten syvään. Nauru alkoi viimein laantua, kun Draco sai hiuksensa irti naamastaan ja suittua ne takaisin tavalliseen tapaansa.
"Valittanut mistä?"
"Seurastani", Harry sanoi irrottaen viittansa ennen kuin kuivasi sen. Sitten hän teki saman kaavulleen ja t-paidalleen. Draco jäi katsomaan housusillaan värjöttelevää Harrya pidemmäksi aikaa kuin olisi itselleen sallinut.

Harry vilkaisi Dracoa ja virnisti.
"Anna mennä, kosketa jos haluat", hän vitsaili nähdessään toisen ihailevan katseen. Draco siristi silmiään ivalliseen katseeseen, mutta kosketti silti. Harryn lapaluun kaari oli sateesta nihkeä. Harry pysähtyi ja jäi katsomaan Dracoa tutkien. Hitaasti Draco liu'utti sormenpäitään pitkin Harryn selän kaarta ja siirtyi sitten kyljelle.

"En ole valittanut, koska minä pidän sinun seurastasi", Draco sanoi uskaltamatta nostaa katsettaan Harryn vyötäröllä seikkailevasta kädestään.
"No helvetti", Harry sanoi kuulostaen vieraalta. Draco vilkaisi vain nopeasti rohkelikkoon nähdäkseen sen, mikä äänestä jäi epäselväksi. Harry kääntyi häntä kohti ja pujotti kätensä hänen paitansa alle. Suudelma oli kokematon, mutta sinnikäs, ja se parani jatkuvasti. Draco huokaisi enemmän helpotuksesta kuin mielihyvästä.

*

"Sinua ei ole näkynyt", Draco sanoi juoden teetä alkovinsa puusohvalla.
"Kahteen päivään", Harry naurahti. "Dumbledore on pitänyt minut kiireisenä."
"Joten maailmanpelastus olikin ihan oikea syy siihen, ettet tapaile ketään", Draco virnisti ja teki tilaa Harrylle.
"Ajattelitko kenties, että en voisi saada ketään mieleistäni?" Harry kohotti kulmiaan ja istuutui Dracon viereen.

"Ehkä ajattelin", Draco sanoi. Harry naurahti ja nojautui sitten Dracoa vasten.

Draco hymyili ja unohti hetkeksi sen, mikä häntä odotti lähitulevaisuudessa.

*

Järven ja kallion välillä oli suikale kivikkoa. Ilta-aurinko paistoi suoraan kohti ja lämmitti lempeästi. Draco istui hiljaa ja katseli Harrya, joka heitteli joutilaasti leipiä kivillä, joita hän löysi jalkojensa juuresta.

Draco etsi sanoja, kävi läpi mielessään asioita, joita hän halusi kertoa ääneen. Huomenna kaikki muuttuisi. Hän ei tiennyt, oliko juuri laskeva aurinko viimeinen, jonka hän näkisi. Hän ei tiennyt antaisiko Harry hänelle anteeksi. Hän ei tiennyt, selviäisikö hän edes tehtävästään. Mitä jos hän ei kykenisi tekemään sitä? Mitä jos hän kykenisi? Dracon kurkkua kuristi ja hänen korvissaan kohisi.

"Kaikki hyvin?" Harry kysyi kesken heiton näyttäen huolestuneelta.
"Kaikki hyvin", Draco nyökkäsi. Jos se olisikin viimeinen ilta, hän ei aikonut pilata sitä. Draco nousi ylös ja asteli Harryn luokse. Hän kietoi kätensä Harryn ympärille ja nojautui vasten pojan selkää. "Kaikki hyvin", hän toisti. Hänen äänensä värisi.

Jos huomenna ois mun viimeinen päivä
Parasta mitä mä sain aikaan
Mä sain olla hetken sun kaa

Spoiler: näytä

Ressu Redford ft. Pyhimys - Viimeinen päivä

Jos täst pitäis luojalle kertoo
Mitä mä oon saanu aikaan
Ei mulla ois paljoo

Paitsi kuinka me seistiin
Keskellä sateista pihaa
Sen yhen katoksen alla

Kun sä nauroit silloin mua
Olen rakastanut sua
Enemmän kun voit tietää

Vasta kun sen ymmärtää
Et ihan kaiken menettää
Voi olla vaikee hengittää

Jos huomenna ois mun viimeinen päivä
Huomenna ois viimeinen päivä
Parasta mitä mä sain aikaan
Mä sain olla hetken sun kaa

Jos huomenna ois mun viimeinen päivä
Huomenna ois viimeinen päivä
Parasta mitä mä sain aikaan
Mä sain olla hetken sun kaa

Jos täst pitäis luojalle kertoo
Mitä mä oon saanu aikaan
Ei mulla ois paljoo

Kädet paitani alla
Se miten suutelit mua
Niinkuin ei koskaan kukaan

Vasta kun sen ymmärtää
Et ihan kaiken menettää
Voi olla vaikee hengittää

Jos huomenna ois mun viimeinen päivä
Huomenna ois viimeinen päivä
Parasta mitä mä sain aikaan
Mä sain olla hetken sun kaa

Jos huomenna ois mun viimeinen päivä
Huomenna ois viimeinen päivä
Parasta mitä mä sain aikaan
Mä sain olla hetken sun kaa

Jos se hetki ois nyt, jos se tapahtuis tänään
Jos toi auringonlasku olis vika minkä mä nään
Ei mul ois saavutuksii mitä listata
Ei ihmetekoja, ei mitään mitä missata
Ei muuta ku sinä
Jos yhdessä mentäis niin tyytyväisinä
Voitais todeta elämän meitä hyvin pitäneen
Sinä, sä määrität kaiken mitä teen
Ja vaik se jäis siihe yhteen hetkeen
Enkä koskaan omaks sais sua
Sä täytit mun onnen, painakaa se lehteen
Mul ei oo mitään mitä katua

Jos huomenna ois mun viimeinen päivä
Huomenna ois viimeinen päivä
Parasta mitä mä sain aikaan
Mä sain olla hetken sun kaa

Jos huomenna ois mun viimeinen päivä
Huomenna ois viimeinen päivä
Parasta mitä mä sain aikaan
Mä sain olla hetken sun kaa

Huomenna ois mun viimeinen päivä
Huomenna ois viimeinen päivä
Mä sain olla hetken sun kaa

[Vendela]

Oh, olipa hieno pelinavaus tuohon H/D-haasteeseen Pikkuisen jännitti tulla lukemaan tätä, kun osasto on mitä on Mutta onneksi olin rohkea.

Tykkäsin tästä ihan valtavasti! En muista milloin olisin viimeksi lukenut suomeksi tämmöisen hyvän Drarryn (apua, nytkö minäkin ryhdyn käyttämään tätä sanaa!) mikä osuu ja uppoaa niin monella tavalla. Se, että tämä sijoittui tuonne kuudenteen vuoteen ja sitoutui canoniin voimakkaasti oli hienoa. Se, miten nämä hahmot käyttäytyivät toisiaan kohtaan oli uskottavaa ja toimivaa. Asiat etenivät juuri sopivaa vauhtia ja oikealla tavalla.

Biisi ei ollut ennestään tuttu, mutta lyriikat sopivat täydellisesti. Tai tämä teksti sopi lyriikoihin, ihan kummin päin vain Vaikka tämä oli angstinen niin silti tässä oli toivoa, tai sitten se olen vain minä joka lukee sitä tuolta lopun rivien välistä. Sillä uskon, että Harry antaa anteeksi sen mitä Draco joutuu tekemään, sillä hän tietää ettei tällä ole vaihtoehtoja. Ja Draco ei kuitenkaan ole se, joka Dumbledoren lopulta tappaa.

Kiitos tästä, pidin kuin hullu puurosta Toteutus oli upea ja dialogista nautin!

Vendela

[Angelina]

En käsitä miten oot tosta noin vaan tekaissut tälläsen, you skilled woman, tää oli ihana! Canoniin sidotut ficit on aina nautinto, varsinkin kun niiden sisältö on parempaa kuin itse alkuperäisessä, kuten tässäkin tapauksessa :3 Ihanaa että Harry ja Draco löysivät toisensa tossa tilanteessa, jossa molemmat olivat hiukan hukassa.

"En ole valittanut, koska minä pidän sinun seurastasi", Draco sanoi uskaltamatta nostaa katsettaan Harryn vyötäröllä seikkailevasta kädestään.
"No helvetti", Harry sanoi kuulostaen vieraalta.

♥___♥ no helvetti indeed!

Komppaan Vendelaa, hahmot ja molempien käyttäytyminen toimi hienosti ja oli mustakin uskottavaa. Haluan myös ajatella, että Harry antaisi anteeksi, koska näkee miten Draco epäröi ja on lopulta jo laskemassa sauvaansa, eikä suinkaan toteuta tehtäväänsä. Tää ei ollut ihan sitä fluffykamaa mitä yleensä luen, mutta nautinto tää oli joka tapauksessa! Odotan sulta lisää Drarrya :'''D

[Fiorella]

Tämä oli varsin hellyttävä. Tykkään hurt/comfortista ja tykkään haavoittuvaisesta Dracosta keskellä epäonnista missiotaan niin kirjassa kuin myös tässä ficissä!

Harry oli tottunut kantamaan omaa osuuttaan, mutta hän ei ollut tottunut näkemään sellaista painoa kenenkään toisen harteilla.

Tämä lause. <3 Jotenkin aivan erityisen onnistunut havainto. Niinhän se menee; omaan taakkaansa tottuu, mutta toisen ei soisi kärsivän. Oli veikeää, miten sidoit tarinan canoniin, ja miten Harryn pikku pakkomielle Malfoysta toteutuikin näin kiltisti ja hellyttävästi. Harry näytti Dracolle kelmien kartan, salakäytäviä sun muuta, rakensi yhteyttä heidän välilleen. Ja mikä kauneinta, tyytyi vain olemaan toisen seurassa, alkamatta tingata ja vaatia selityksiä ja totuuksia toisen puuhien takana, hän (kerrankin elämässään) ymmärsi, että aina ei voi kaikkea kertoa ja sillä hyvä.

"No helvetti", Harry sanoi kuulostaen vieraalta.

Jos saa sanoa, niin vieraalta tuntui minustakin. Ei jotenkin ehkä niin sovi Harryn suuhun. Tämä oli ainut kohta ficissä, joka tuntui irralliselta canonista, vaikka kyllähän se ficin tilanteeseen sopi.

Dracon pikku pesäkolo tuntui ihanan lohdulliselta turvapaikalta kaksikolle. Minusta oli ihana kohta, kun Harry toi Dracollekin suklaasammakon. Siinä korostui se, miten nuoria, miltei lapsia kumpikin vielä olivat.

Lopun seesteinen tunnelma oli kuin tyyntä myrskyn edellä. Kumpikin oli huolissaan ja peloissaan siitä, miten tulisi pian käymään. Kuitenkin he löysivät lohtua toisistaan. Se oli kaunista.

[Violetu]

Aaaaa, ihanaa, että sait minua pitkään vaivanneesta biisistä jotain näin nättiä aikaan <3

Komppaan Angelinaa, canoniin sidotut ficit on nam, ja tämä todellakin vain vahvisti tuota ajatusta.
Tykkäsin kovasti, että ficci koostui ikään kuin Harryn ja Dracon yhteisistä, varastetuista hetkistä, ja "suhde" muodostui/läheni silleen vähän puolivahingossa kaiken tapahtuneen ja tapahtuvan myötä.
Tuo loppu meni jotenkin syvälle, varsinkin sitten, kun luki sanat ja kuunteli biisin vielä ficin lukemisen jälkeen, hyrrr.

Ajatus ei kulje ollenkaan, mutta halusin ilmaista, että luin ja pidin ^^

~Violet

[FractaAnima]

Vendela Voi että, ihan menin hämilleni kauniista sanoistasi ja kehuista. Kiitos tosi paljon kommentista ja ihanaa, että pidit. <3
Angelina Multa ei oikein voikaan odottaa sellaista fluffykampsua, jota yleensä luet, mutta lisää drarria voit kyllä odottaa. Hihi, oot ihana, kiitos paljon. <3
Fiorella Voi vitsi, kiitos hurjasti kommentista sinullekin. Ihanaa, että poimit tuon suklaasammakko-kohdan tuolta, minä nimittäin meinasin kirjoittaa siihen kermakaljoista tai muista vastaavista, mutta halusin nimenomaan korostaa sitä, että loppujen lopuksi nämä kaksi ovat vielä poikia, eivät miehiä laisinkaan. Kiitos myös kritiikistä, arvostan. <3
Violetu Ahaa, sinä siis lähetit nämä lyriikat! Kiitos kuuluu sinulle, ilman lyriikoihin törmäämistä tätä ficciä ei olisi. Ja kiitos vielä kommentistakin. <3

[Avaruuspiraatti]

Voih ja nyyh :c Draco on poloinen ja tarvitsisi suuren ja lämpöisen halin. Onneksi hän ja Harry vastoin kaikkia odotuksia löysivät toisensa. Molemmilla on omat harteita painavat velvollisuutensa ja vastakkaisista puolista huolimatta se on varmasti suurin syy, miksi he löysivät lohtua toistensa seurasta. Harry on kamalan kiltti siitä huolimatta, että Draco on kiusannut häntä pienestä pitäen. Näyttää kaikki parhaimmat piilopaikat ja antaa Dracolle ylipäätänsä mahdollisuuden olla hänellekin hyvä. Tuo vesisadekohtaus oli ehdottomasti lempparini! Vaikeat tunteet ja epäröivät kosketukset on nannaa <3

Tosi ihana shotti, kiitoksia!