Kirjat & kirjasarjat #3

[Elfmaiden]

Luen nykyään aika vähän kirjoja, mutta nyt olen sattunut löytämään kirjastosta muutaman kiinnostavan näköisen kirjan, joista tekee mieli vinkata.

Ensin luin viihdyttävän nuorten seikkailukirjan Pilvilinna (Kerstin Gier). Pilvilinna on lempinimi vanhanaikaiselle ja elegantille loistohotellille Sveitsin vuoristossa, ja 17-v Fanny asuu siellä työharjoittelijana. Monenlaisten töidensä ohella hän ehtii tutustua hotelliin joulun-uudenvuoden ajaksi asettautuneisiin vieraisiin, joita on laaja kirjo (kutenkin henkilökuntaakin). Samalla Fanny alkaa tutustua paremmin etenkin kahteen nuoreen mieheen ja toisaalta kiinnittää huomoita eräisiin epäilyttäviin asoihin. Kirja on hauska ja sen sopivan jännittävä  seikkailu tempasi mukaansa, ja tulin lukeneeksi sen uudelleenkin, kun halusin keskittyä kaikkiin yksityiskohtiin ja tunnelmoida tarinaa. Kirjassa on myös hyvin kauniit kannet, jotka ensin kiinnittivät huomioni!

Toinen mielenkiinnon herättänyt kirja on Find my (by André Aciman), joka on tavallaan jatkoa Call me by your name -kirjalle, melko pitkälle vuosien päähän. En ole itse lukenut tuota aiempaa, vaan nauttinut Elion ja Oliverin tarinasta vain elokuvana. Nyt heräsi kyllä halu lukea sekin, sillä Acimanin kirjoitustyyli oli kaunista ja kuvailevaa ja mielenkiintoisen yksityiskohtaista! Find me oli hieman hämmentävä, koska siinä on 4 eri osiota, eri henkilöiden näkökulmista kerrottuna. Minulle valkeni vasta aika myöhään, että ensimmäinen osa (melkein puolet kirjasta) kerrotaan Samuelin eli Elion isän näkökulmasta ja hänen elämästään. Sen jälkeen saamme kuulla mitä Eliolle kuuluu, ja sitten Oliverille. Luin arvosteluista, että moni CMBYN:n fani oli pettynyt, kun Elion, saati Oliverin osuus kirjassa on paljon vähäisempi, kuin moni odotti, joten siihen on hyvä varautua. Itse kuitenkin pidin kirjasta ja sen rönsyävistä hahmoista ja kauneudesta. Ajattelin lukea sen kohta vielä uudelleenkin En tiedä onko kirjaa suomennettu, luin tämän englanniksi.

[Fiorella]

Elfmaiden, juuri taannoin kirjoitin tänne, kuinka en tykännyt siitä Call me by your name -kirjasta, joten olisikin mielenkiintoista kuulla, mitä olet mieltä kirjasta elokuvaan verraten. Itse en taas ole elokuvaa nähnyt, mutta luettuani kirjan ei tee mielikään, kun en tykännyt yhtään henkilöhahmoista.

Viimeaikaiset lukemani kirjat ovat olleet minulle tosi mieleisiä. Niissä on sattuman kaupalla ollut useammassa taustalla todellinen tarina inspiraationa.

* Natasha Lester: Ranskalainen valokuvaaja - pitkästä aikaa sotateemainen kirja, joka puhutteli. Ja nimenomaan sillä, kuinka herätti ajatuksia sodanaikaisesta naisten kohtelusta niin siviileinä kuin valokuvaajina ja journalisteina. Kirja perustuu todellisiin tapahtumiin, vaikka päähenkilöt ovat keksittyjä. Myös rinnalla kulkenut nykyaikainen näkökulma oli riittävän kiinnostava, ettei jäänyt täysin menneen kuvauksen jalkoihin, kuten joskus käy. Aion ostaa tämän omaan hyllyyni.

* Lisa Wingate: Ennen kuin olimme sinun - tämä oli asetelmaltaan todella koukuttava ja kiehtova. Myös tässä kulki tarina menneen ja nykyisen välillä vuorotellen, ja fiktiivinen tarina yhdistyi myös tässä kirjassa todelliseen olemassa olleeseen orpokotiin, jonne köyhien sieviä lapsia ryöstettiin, myytäviksi rahalla rikkaille ja kuuluisille. Vaikka henkilöhahmot olivat kuvitteellisia, vastaavia kokemuksia on dokumentoitu todellisilta ihmisiltä silloin.

* Maria Peters: Kapellimestari - tässä kerrotaan todellisesta ihmisestä romaanin keinoin; eräästä ensimmäisistä naiskapellimestareista aikana, jolloin kaikki sanoivat, että eihän sellainen ole mahdollista. Oli jotenkin voimaannuttavaa lukea, että niinkin erikoinen unelma saattoi kuitenkin toteutua, muutenkin kuin reittä pitkin.

* Paula Havaste: Morsiusmalja - tässä tarinassa kirjailija hyppää viime kirjojensa menneisyyden Suomesta Viron lähihistoriaan. Tämä ajankuvaus oli kiinnostavaa ja virkistävästi vähän erilaista edellisiin kirjoihin verraten, vaikka tykkäsin kyllä niistäkin. En ole kovin tuttu Viron arkihistorian kanssa ja mielenkiintoni ihan heräsi. Tykkäsin erityisesti sellaisista hetkistä, kun kylätietä kävellä lönkötellään lehmä narussa naapuriin, suunnitellaan tasavertaisia vaihtotalouskauppoja tai kehitellään hellalla ruokaa ja lasketaan, mihin ainekset riittävät ja paljonko pitää tilata. Siinä sivussa pohdiskellaan, keneltä se on pois, jos kaksi työmiestä tykkää majailla keskenään.

Ja vähän kevyempää romantiikkaa väliin.

* Nicholas Barreau: Pienten ihmeiden kahvila - tämä oli varsin herttainen, joskin samalla yhteensattumiltaan sun muiltakin ominaisuuksiltaan melkoisen epäuskottava. Mutta Pariisi ja Venetsia toimivat aina, eivätkö vain? Vintage-lyhdyt, kuumailmapallot, kirjat ja herkkuhetket, kaikki on mukavaa. Ja teoriassa, onhan kaikki epätodennäköinenkin periaatteessa ihan mahdollista.

Sitten pari omituisten otusten kerholaistakin.

* Kate Eberlen: Sinä vain - vähän sellainen kertomus, josta en oikein osannut sanoa alkuun juuta tai jaata. Ongelmaista porukkaa ja huonoja valintoja. Loppu osoittautui onnellisemmaksi kuin olisin ikinä uskonut lukiessani.

* Rebecca Serle: Viisi vuotta myöhemmin - kiehtova siinä mielessä, että piti tiukasti otteessaan, mutta paikoin häiritsevällä tavalla. Lopulta loppuratkaisu kuitenkin oli sellainen, etten tiennyt mitä mieltä siitä olisi ollut. "Ihan ok", mutta toivoin kyllä jotakin yhtä kiehtovaa kuin tunnelma tarinan alussa.

[Salem]

Luetteko te miten paljon tietokirjoja tai yleensä kirjoja, jotka eivät ole fiktiota?

Postailin omistamiani tietokirjoja yms bookstagramiin, ja niitä löytyi vähän enemmän kuin luulin. Mulla on pari true crime-kirjaa, muutama brittien kuningashuoneeseen liittyvä opus, matkaoppaita, ja joitain urheiluaiheisia kirjoja.

Ostin synttäreideni aikaan hetken mielijohteesta Annimari Kortteen tarinan kertovan kirjan. Tällä viikolla sainkin kirjan pikku kätösiini, ja nyt on jotenkin inspiraatiota lukea muuta kuin fiktiota. Tuon lisäksi haluaisin yrittää taas 2019 MM-leijonien tarinan kertovaa kirjaa, joka jäi välistä, kun oli paljon muitakin kirjastolainoja viime kesänä. Lisäksi on yksi jalkapallon MM-kisojen historiaan liittyvä kirja, joka kiinnostaisi.

[Kaarne]

Millaiset kirjastorajoitukset teidän kotipaikkakunnalla on muuten nyt voimassa ja onko se vaikuttanut lukuharrastukseen?

Mulla nämä ovat itse asiassa lisänneet lukemista! Keväällä, kun pandemia alkoi, kirjastot olivat ensin vähän yli kuukauden kokonaan kiinni, mutta nyt ne ovat täällä Helsingissä olleet jostakin loppusyksystä alkaen auki sillä tavalla, että varauksia on voinut käydä hakemassa ja pientä muutaman hyllyn valikoimaa saanut selata. Olenkin oppinut varaamaan kiinnostavia kirjoja ja lukenut niistä ehkä 20%. (Olen hyvä aloittamaan, mutta huono lopettamaan. ) Varaussysteemi on myös erinomaista viihdettä, koska kun jono saattaa olla yli tuhannen ihmisen mittainen, on hauskaa seurata, miten se vähitellen lyhenee. 

Minä luen kaikenlaista laidasta laitaan, mutta kesälle päätin ottaa tavoitteeksi lukea omasta hyllystä kymmenen sellaista kirjaa, jotka ovat odottaneet siellä lukemista vähän pidempään tai sitten lyhyemmän ajan. Yllätyksekseni huomasin listaa tehdessäni, että sille tuli luonnostaan pelkästään naiskirjailijoiden teoksia. Kesällä minun olisi tarkoitus lukea nämä_

Christelle Dabosin The Mirror Visitor -sarjan tähän mennessä ilmestyneet kolme osaa (nämä on pitänyt lukea jo pitkään ja Okakettu on suositellut näitä myös)
Sara Stridbergin Unelmien tiedekunta (koska kerään Keltaista kirjastoa ja olisi ehkä hyvästä lukeakin niitä kerättyjä kirjoja, ja tämä on tosi kiinnostava!)
Ann Leckien Provenance (koska Ann Leckien Ancillary -sarja on suosikkejani scifisarjoista)
T. Kingfisherin Paladin's Grace (koska T. Kingfisher on erinomainen fantasiaseikkailukirjoittaja ♥)
Louise Glückin Uskollinen ja hyveellinen yö (loppuun) (Tää on ollut meikällä ja Okaketulla runopiirikirjana jostain helmikuusta asti)
Emily St. John Mandelin Last Night in Montreal (Tämän sain puolisolta synttärilahjaksi 2020 tammikuussa, joten pitäisi vähitellen tarttua siihen)
Sarah Perryn The Essex Serpent (Joka on myös ollut kesken suunnilleen viisi vuotta tai jotain)
Maggie Nelsonin Argonautit (koska pidin Sinelmistä kovasti, mutta en ole saanut tätä aloitettua)

Olen huomannut, että nykyään jopa vähän epäröin, jos kirjailija on mies. Se on jännää, mutta ei toisaalta haittaa minua pätkääkään, koska a) naistenkin kirjoittamia kirjoja on maailmassa riittämiin ja b) ainahan minä voin vilkaista vaikka Goodreadsin arvosteluita, jos kirja kiinnostaa, mutta mieskirjailija epäilyttää.

[Aionka]

Olen huomannut, että nykyään jopa vähän epäröin, jos kirjailija on mies. Se on jännää, mutta ei toisaalta haittaa minua pätkääkään, koska a) naistenkin kirjoittamia kirjoja on maailmassa riittämiin ja b) ainahan minä voin vilkaista vaikka Goodreadsin arvosteluita, jos kirja kiinnostaa, mutta mieskirjailija epäilyttää.

Voi apua, tunnistan itseni tästä. Oon lukenut niin monta todella suosittua miesten kirjoittamaa kirjaa, jossa kaikki naishahmot tai naisiin liittyvä on ollut vaan niin huonosti toteutettua tai häiritsevää että se on vaan pilannut kokemuksen. Yritän päästä tästä eroon, mutta nykyään varmaan 90% lukemistani kirjoista on naisten kirjoittamia ja ennakkoluuloni menee niin pitkälle, että jos joku kirjoittaja kirjoittaa [nimikirjain.nimikirjain sukunimi] -muodossa, alan heti miettimään että oivoi onkohan toi kirjailija mies...  Mut onneksi nykyään olen parempi filtteröimään kirjoja ja jos tulee luettua joku törkyseksistinen kirja ja menettää uskon ihmiskuntaan niin voi puhdistaa aivot lukemalla vaikka jotain Neil Gaimanilta tai Terry Pratchetiltä.

[Abarat]

Mistähän Suon villi laulu-kirjan suosio on peräisin? Varausjonot on tosi pitkiä. Pelkään että lukeminen jää pois mun elämästä jos en pian löydä hyvää luettavaa.

[Fiorella]

Mistähän Suon villi laulu-kirjan suosio on peräisin? Varausjonot on tosi pitkiä. Pelkään että lukeminen jää pois mun elämästä jos en pian löydä hyvää luettavaa.

Suon villi laulu oli hyvä kirja, tykkäsin itsekin, mutta ei se mikään elämää suurempi sillä tapaa ollut, etteikö sen lukeminen voisi odottaa aikaansakin. Hyvät kirjat eivät onneksi uutuushyllyyn lopu.

Ja jos tuntuu, ettei niihin uutuuksiin pääse millään käsiksi, nappaa ilmainen kokeilu jostakin äänikirjapalvelusta ja kuuntele uutuuksia kätevästi samalla kun vaikka värität rentouttavaa värityskirjaa tai teet palapeliä, neulot sukkaa tms. Hoksasin tämän konstin ja olen sillä saanut nyt luettua useamman kirjan, joissa varausjonossa olin sijalla 357 tai 129.

[Nyyhti]

Suon villi laulu! Jonottelin sitä itsekin hetken, ja odotukset olivat suhteellisen korkealla, tai ainakin ajattelin että se olisi mielenkiintoinen. No ei minusta kyllä ollut Kuvaus kuulosti kivalta, mutta aikamoista kahlaamista sen läpiluku oli. Plääh. Kaipaan kovasti jotain oikeasti kepeää luettavaa tai kuunneltavaa, ei välttämättä aihepiiriltään, mutta siten että lukeminen olisi oikeasti vain mukavaa ajanvietettä eikä jotenkin niin raskasta kuin se viime aikoina on ollut.

[Orenji]

Jotenkin helpottavaa, ettei muutkaan rakastunut Suon villiin lauluun! Jotenkin kömpelöä tekstiä, mutta toki se voi johtua käännöksestäkin, en tiedä. Lisäksi inhoan teini-ikäisten seksuaalinen heräämisen kuvauksia yli kaiken, joten oli kyllä väärä teos mulle. :D Miljöö oli kiinnostava, mutta tuollainen tyttö-poika-toinen poika -vatvominen rasitti mun hermojani. Eikä se murha ollut kauhean hyvin sidottu tarinaan myöskään, jos multa kysytään. Mutta kirja oli helppo- ja nopealukuinen, että sillä lailla ymmärrän kyllä miksi se vetoaa massoihin. Varmasti toimii vaikkapa iltalukemisena hyvin!

[Thelina]

Minä tykkäsin kyllä Suon villistä laulusta, mutta myönnettäköön etten kauheasti pysähtynyt analysoimaan esim. noita Orenjin mainitsemia juttuja Se toimi tosiaan kivasti iltalukemisena, kuuntelin siis äänikirjana

Onko täällä kukaan lukenut Juhani Karilan Pienen hauen pyydystystä? Kirja on uinut monen lukulistalle mm. bloggaaja Stella Harasekin suosituksista ja sieltä itsekin sen bongasin. Suosittelen vahvasti, jos Lappimysteeri ja suomalainen mytologia kiinnostaa! Ei kannata lukea kirjasta liikaa etukäteen, on hauskempaa yllättyä matkalla tämä on myös loistava äänikirjana!

[Crys]

Pienen hauen pyydystys on ihana! Suomikumman ystäville erityisesti suosittelen

[Larjus]

Mä satuin Suomalaisessa piipahtaessani ihan sattumalta huomaamaan, että Starshine/Star Stable -pelien Sielunratsastajista kertovaa kirjasarjaa käännetään myös suomeksi! Se tieto on mennyt multa kokonaan ohi, mutta kun se mulle selvisi, kiinnostus kyseistä kirjasarjaa kohtaan nousi suuresti. Päädyin myös pari päivää mietittyäni ostamaan ekan osan, jota en ole vielä aloittanut. Nyt on kyllä lomalla hyvin aikaa lukea, ja jos tuosta tykkään niin kyllä mä ne seuraavatkin osat hankin. Nyt näyttäisi olevan kolme osaa käännettynä (en tosin ole seurannut yhtään, kuinka pitkä sarja on ylipäätään kyseessä).

Kirjastoon laitoin itselleni varauksen seuraavaan Nevermoor-kirjaan, mutta sitä en saa luettavakseni varmaan ikuisuuteen 😅 Aion kuitenkin odottaa, kun nimenomaan haluan lukea sen tavallisena printattuna kirjana suomeksi, ihan niin kuin edeltävät osatkin. Ei sillä mikään kiire ole.

[Vendela]

Suon villi laulu jakaa kyllä tunteita Tämän olen huomannut jutellessani kirjasta sen lukeneiden kanssa. Itse tykkäsin siitä, mutta johtuu varmaan siitä että kuuntelin äänikirjana ja suhtauduin sellaisena ehkä hieman yliampuvana tarinana. Ymmärrän miksi kirja viehättää, mutta ymmärrän myös miksi se ei puhuttele. En suosittelisi kirjaa ihan kaikille, mutta omasta lähipiiristäni ne joille olen suositellut niin he ovat siitä kyllä tykänneet

Nyt kesken on monen täällä Finissäkin suosittelema Talo taivaansinisellä merellä. Noin puolet on takana ja tykkään kyllä! Mitä muut ovat tästä tykänneet?

[Crys]

Lucinda Riley on kuollut! Kuuntelin äskettäin hänen hänen viimesimmän Seitsemän sisarta kirjansa ja jää kyllä harmittamaan että nyt luvattu kahdeksas osa jossa kaikki mysteerit lopulta paljastuisivat jäi hältä kesken. Vaikka mistäs sitä tietää, saattaahan kustantaja julkasta vikan postuumisti, koska Riley kuoli syöpään niin hänellä varmaan on käyny mielessä valmistautua tähänki mahdollisuuteen. Sarja on kuitenki ollu hänelle pitkä ja rakas projekti joten varmasti hän haluais vikanki osan näkevän maailman. Uskon myös että hän ehti kirjottaa kahdeksannetta osaa paljon, koska se käsitykseni mukaan rakentuu paljolti sarjassa eisitettyjen mysteerien paljastamiseen ja varmasti Riley on ollu tietoinen näiden ratkaisuista jotta on seittemän ekaa kirjaa osannu kirjottaa. En ollut mitenkään tosi tosi iso tän sarjan fani mut kuuntelin kyllä koko sarjan mielenkiinnolla ja varsinkin tuo seitsemäs äskettäin julkastu osa on mielestäni sarjan paras ja oon kyllä ihaillu Rileyn pitkäjänteisyyttä sarjansa kanssa. Harmi että näin kävi

[Fiorella]

Oho, mikä uutinen! En tiennyt, että kirjailija sairasti ja tämä tuli kyllä täysin puskista. Luin hiljattain hänen kirjansa Vaarallinen kirje (joka on toistaiseksi ollut minusta mielenkiintoisin hänen kirjoistaan), ja juuri tänäänkin neuloin ja kuuntelin samalla tuota uusinta kirjaa äänikirjana.

On mielenkiintoista nähdä, miten käy sitten sen kahdeksannen kirjan kanssa, jos sellainen siis on tulossa. Olisin kyllä toivonut, että sarjaan olisi saatu jo selvyys ja kysymyksiin vastaukset tässä seitsemännessä, mutta aloin jo itsekin miettiä, että kun olen kuunnellut yli kolmanneksen, eikä vielä ole juuri mitään selvillä, ei välttämättä uskalla toivoa saavansa vielä kunnollista lopetusta tarinaan.

[Pipe]

Toinen mielenkiinnon herättänyt kirja on Find my (by André Aciman), joka on tavallaan jatkoa Call me by your name -kirjalle, melko pitkälle vuosien päähän. En ole itse lukenut tuota aiempaa, vaan nauttinut Elion ja Oliverin tarinasta vain elokuvana. Nyt heräsi kyllä halu lukea sekin, sillä Acimanin kirjoitustyyli oli kaunista ja kuvailevaa ja mielenkiintoisen yksityiskohtaista! Find me oli hieman hämmentävä, koska siinä on 4 eri osiota, eri henkilöiden näkökulmista kerrottuna. Minulle valkeni vasta aika myöhään, että ensimmäinen osa (melkein puolet kirjasta) kerrotaan Samuelin eli Elion isän näkökulmasta ja hänen elämästään. Sen jälkeen saamme kuulla mitä Eliolle kuuluu, ja sitten Oliverille. Luin arvosteluista, että moni CMBYN:n fani oli pettynyt, kun Elion, saati Oliverin osuus kirjassa on paljon vähäisempi, kuin moni odotti, joten siihen on hyvä varautua. Itse kuitenkin pidin kirjasta ja sen rönsyävistä hahmoista ja kauneudesta. Ajattelin lukea sen kohta vielä uudelleenkin En tiedä onko kirjaa suomennettu, luin tämän englanniksi.

Hyvä etten siis ollut ainut, jolla oli hieman  fiilis lukiessa tätä kirjaa, itsekin tajusin vasta todella myöhään että tosiaan puhuttiinkin Elion isästä minä kertojana, eikä Eliosta (tai Oliverista). Luin itse siis tämän suomennoksen, joten se on jokin aika sitten jo ilmestynyt.

Kirja oli mun mielestä hyvä kerrottiin hienosti ja Acimanilla on hyvä tyyli kirjoittaa, mutta  aateltuna CMBYN kirjan jatko-osaksi se ei ollut hyvä, se olis voinut ennemmin olla jollain Spinoff nimellä, kuin jatko-osa nimellä, niin olisi kuvannut ehkä paremmin . Mä oletin kokoajan, et kirja nimenomaan kertoisi Elion ja Oliverin (mahdollisesta) rakkaustarinasta (joskus hamassa tulevaisuudessa), mut eihän se kertonutkaan ja sitten kun tajusit et siinä puhuttiinkin kokoajan Elion isästä ni rupes vain odottaan sitä kun Elio ja Oliver tapaa (vai tapaako ne edes ollenkaan) ja sitten tavallaan mä odotin ja toivoin et se olis päättynyt noin kun se päätty, mut silti mä olin kuitenkin tosi pettynyt siihen loppuun

Spoiler: näytä

siis ettei Eliosta ja Michelistä tullutkaan sitä paria. 

.

[Crys]

Tuun suosittelemaan sellasta kirjaa kun We Were Liars - E. Lockhart! Mun kirjamaku on ilmeisesti traagiset rakkaustarinat lopputwistillä, koska samantyyppisiä suosituksia mulla on useita vuosien varrelta Tää oli yks niistä kirjoista jotka jätti sydämeen haavan ja itkin kirjan loputtua eli 10/10! Tässä oli kaunista esteettistä kuvailua, hahmoja ristiriitojen keskellä, dark academia-viboja (suosittelen varsinkin Jumalat juhlivat öisin -kirjan ystäville) ja vivahde mysteeriä. Nopealukuinen kirja, noin 200 sivua. Ois mulla paljon muitakin lukusuosituksia tältä vuodelta, mutta tulin suosittelemaan tätä siksi, koska kirjat, jotka saa mut itkemään ansaitsee aina suosituksen! Sit jos tästä kirjasta tykkää, kannattaa vilkasta myös Carlos Ruis Zafónin Unohdettujen kirjojen hautausmaa-sarja, koska siinä on kovasti samantyyppistä vibaa ja sekin sarja jättä kyllä haavan sydämeen! Tää on tainnu olla mun kaikkien aikojen lukurikkain vuosi ja vuottahan on vielä jäljellä Katotaan jos pääsen sataan kirjaan asti. Otan aina vastaan samantyyppisiä suosituksia, jos kenelläkään tulee mieleen! (filosofiset teemat, estetiikka, tragedia ja yllättävät twistit on parhaita)

[Abarat]

Suositelkaa mulle kauhukirjaa? Kuka olis sellainen hyvä kauhukirjailija? Joku muu kuin nää tunnetuimmat: Stephen King, Clive Barker, Peter Straub. Onko joku muuten lukenu Mia Vänskän kirjoja? Yhden oon lukenu ja se oli ihan ok. Haluan hakee tässä joku päivä pääkirjastosta jotain jännittävää luettavaa! Selvästi syksy on jo ovella kun haluan lukee kauhukirjan...

[Thelina]

Abarat, äkkiseltään ei tullut mieleen muuta kuin Anne Ricen Veren vangit Vampyyrikirjan lukeminen sopisikin syksyyn hyvin, pitäisiköhän lukea se uudelleen... Kauhean vähän on tullut luettua kauhukirjoja, joitakin Kingin kirjoja lähinnä, mutta olen huomannut etten enää ihan kauheasti niistä tykkää :/

Onko kukaan muu tykännyt Joël Dickerin kirjoista? Häneltä on ilmeistynyt nyt uusi, Huoneen 622 arvoitus varasin sen kirjastosta hyvissä ajoin ennen ilmestymistä, niin sain sen melkein heti käsiini! Nyt pitäisi vaan uppoutua kunnolla lukemaan.

// Ai niin, jos ihan jännityskirja maistuu kauhun sijaan, niin sellaisen luin vähän aikaa sitten kuin Nainen ikkunassa / A J Finn. Suosittelen!

[Larjus]

Nimet ei juuri koskaan tartu mun mieleen, enkä oikee muutenkaa kiinnostavia kirjoja lukiessa mieti niiden kirjailijoita (enkä siten keskity kenenkään teoksiin sen erityisemmin), mutta yksittäisistä kauhukirjoista mulle tulee ekana mieleen C.J. Tudorin Liitu-ukko. Luin sen jokunen vuosi sitten ja tykkäsin. Trilleriksi toi kai virallisemmin luokiteltais, mut genret nyt on muutenkin aina joustavia ja tulkinnanvaraisiakin. Jossai vaiheessa tota nimitettiin vuoden pelottavimmaksi kirjaksikin. Kyl mä ton kauhuks laskisin.

Yks klassikko on kans mun lempparini Tri Jekyll ja Mr Hyde. Ei ehkä sillee niin pelottava kauhuelementtien kautta, mutta kyllä se ainakin mun mieltä mukavasti kutkuttelee moneen kertaan luettunakin (vaikka eka kerta oli tietty paras). Ja on sen mun mielestä ainakin kuumottavampi kuin Draculan ja Frankensteinin kaltaiset klassikot (jotka oli mun mielestä jopa tylsiä). Pitäs varmaa iteki lukee se taas uudestaan pitkästä aikaa.