Elfmaiden, juuri taannoin kirjoitin tänne, kuinka en tykännyt siitä
Call me by your name -kirjasta, joten olisikin mielenkiintoista kuulla, mitä olet mieltä kirjasta elokuvaan verraten. Itse en taas ole elokuvaa nähnyt, mutta luettuani kirjan ei tee mielikään, kun en tykännyt yhtään henkilöhahmoista.
Viimeaikaiset lukemani kirjat ovat olleet minulle tosi mieleisiä. Niissä on sattuman kaupalla ollut useammassa taustalla todellinen tarina inspiraationa.
* Natasha Lester: Ranskalainen valokuvaaja - pitkästä aikaa sotateemainen kirja, joka puhutteli. Ja nimenomaan sillä, kuinka herätti ajatuksia sodanaikaisesta naisten kohtelusta niin siviileinä kuin valokuvaajina ja journalisteina. Kirja perustuu todellisiin tapahtumiin, vaikka päähenkilöt ovat keksittyjä. Myös rinnalla kulkenut nykyaikainen näkökulma oli riittävän kiinnostava, ettei jäänyt täysin menneen kuvauksen jalkoihin, kuten joskus käy. Aion ostaa tämän omaan hyllyyni.
* Lisa Wingate: Ennen kuin olimme sinun - tämä oli asetelmaltaan todella koukuttava ja kiehtova. Myös tässä kulki tarina menneen ja nykyisen välillä vuorotellen, ja fiktiivinen tarina yhdistyi myös tässä kirjassa todelliseen olemassa olleeseen orpokotiin, jonne köyhien sieviä lapsia ryöstettiin, myytäviksi rahalla rikkaille ja kuuluisille. Vaikka henkilöhahmot olivat kuvitteellisia, vastaavia kokemuksia on dokumentoitu todellisilta ihmisiltä silloin.
* Maria Peters: Kapellimestari - tässä kerrotaan todellisesta ihmisestä romaanin keinoin; eräästä ensimmäisistä naiskapellimestareista aikana, jolloin kaikki sanoivat, että eihän sellainen ole mahdollista. Oli jotenkin voimaannuttavaa lukea, että niinkin erikoinen unelma saattoi kuitenkin toteutua, muutenkin kuin reittä pitkin.
* Paula Havaste: Morsiusmalja - tässä tarinassa kirjailija hyppää viime kirjojensa menneisyyden Suomesta Viron lähihistoriaan. Tämä ajankuvaus oli kiinnostavaa ja virkistävästi vähän erilaista edellisiin kirjoihin verraten, vaikka tykkäsin kyllä niistäkin. En ole kovin tuttu Viron arkihistorian kanssa ja mielenkiintoni ihan heräsi. Tykkäsin erityisesti sellaisista hetkistä, kun kylätietä kävellä lönkötellään lehmä narussa naapuriin, suunnitellaan tasavertaisia vaihtotalouskauppoja tai kehitellään hellalla ruokaa ja lasketaan, mihin ainekset riittävät ja paljonko pitää tilata. Siinä sivussa pohdiskellaan, keneltä se on pois, jos kaksi työmiestä tykkää majailla keskenään.
Ja vähän kevyempää romantiikkaa väliin.
* Nicholas Barreau: Pienten ihmeiden kahvila - tämä oli varsin herttainen, joskin samalla yhteensattumiltaan sun muiltakin ominaisuuksiltaan melkoisen epäuskottava. Mutta Pariisi ja Venetsia toimivat aina, eivätkö vain? Vintage-lyhdyt, kuumailmapallot, kirjat ja herkkuhetket, kaikki on mukavaa.
Ja teoriassa, onhan kaikki epätodennäköinenkin periaatteessa ihan mahdollista.
Sitten pari omituisten otusten kerholaistakin.
* Kate Eberlen: Sinä vain - vähän sellainen kertomus, josta en oikein osannut sanoa alkuun juuta tai jaata. Ongelmaista porukkaa ja huonoja valintoja. Loppu osoittautui onnellisemmaksi kuin olisin ikinä uskonut lukiessani.
* Rebecca Serle: Viisi vuotta myöhemmin - kiehtova siinä mielessä, että piti tiukasti otteessaan, mutta paikoin häiritsevällä tavalla. Lopulta loppuratkaisu kuitenkin oli sellainen, etten tiennyt mitä mieltä siitä olisi ollut. "Ihan ok", mutta toivoin kyllä jotakin yhtä kiehtovaa kuin tunnelma tarinan alussa.