Kirjat & kirjasarjat #3

[flawless]

Edellinen topic täyttyi, joten nyt on uuden aika. Uusi topsu, mutta vanhat kujeet: edelleen siis kaikenlaista keskustelua kirjoista ja kirjasarjoista, tai kuten vanhimman topsun aloitusviesti kuului:

"Otsikko kertoo kaiken. Keskustelua siis finiläisten suosikkikirjoista. Tämän olisi tarkoitus olla myös eräänlainen lukuvinkki-topic.

Huom! Jos esittelet kirjan juonta, muista olla paljastamatta loppuratkaisua, älä spoilaa!"

Aiempi topic.

[desmond]

Korkkaanpa heti topicin mainostamalla paria hyvää kirjaa, jotka olen lukenut nyt kesän aikana

Eilen luin loppuun Casey McQuistonin kirjan Red, White & Royal Blue. Kyseessä on YA- tai NA-kategoriaan kuuluva romanttinen komedia, jossa Yhdysvaltojen presidentin poika rakastuu Englannin prinssiin. Ensi alkuun tuntui vähän, että tämä kirja ei ole mua varten, mutta mitä pidemmälle kirja eteni, sitä enemmän tykkäsin, ja lopulta hymyilin jo aika typerästi. Aika kevyttä, hauskalla dialogilla varustettua lukemista, mutta mukana oli kiinnostavasti myös politiikan sisäpiiriä USA:n presidentinvaalien muodossa ja yleensäkin kiva vaihtoehtohistoria maailmalle, jossa on Trump.

Aiemmin kesällä tuli luettua Julie Berryn Lovely War. Kyseessä on ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuva rakkaustarina (tai parikin rakkaustarinaa), joiden kertojana toimii jumalatar Afrodite, joka yrittää tarinan kertomalla välttää oikeudenkäynnin Olympoksella. Rakkaustarinoiden sisällössä ei sinänsä ole mitään erityisen uutta tai omaperäistä, vaan sotagenrestä löytyy paljon tuttua, mutta tästä kirjasta teki ihanan juuri tuo kertojanäkökulma. Tapahtumia katsotaan usein Afroditen tai muiden kreikkalaisten jumalien näkökulmasta, ja kirja on kirjoitettu niin, että arkiset asiat ja kuolevaisuus ja rakkaus näyttäytyy tosi kauniina. Lisäksi jumalten / jumalatarten keskinäiset kaunat ja sanailu toi kirjaan erinomaista huumoria.

Muutenkin olen lukenut tosi paljon kesän aikana, yhteensä varmaan jonkun parikymmentä kirjaa tai ylikin. Lomalla parasta on lukea, koska arkena tuntuu, että siihen ei ole koskaan tarpeeksi aikaa tai tulee huono omatunto siitä, ettei lue jotain tieteellistä, joten lomalla on ihanaa, kun saa lukea fiktiota hyvällä omallatunnolla. Aiemmin lukemattomista kirjoista olen lukenut kesän aikana paaaljon dekkareita, aikoinaan paljon hypetetyn DIMILY-sarjan (olin selvästi ihan liian vanha lukemaan näitä kirjoja, ei ollut mun juttuni, ei ) sekä sekalaisen valikoiman chick lit -oopuksia. Lisäksi oon uudelleenlukenut vanhoja suosikkeja, koska jostain syystä kesällä tekee aina mieli palata vanhojen rakkaiden kirjojen pariin. Käykö muille näin? Yleensä luen ainakin jonkun Pottereista kesän aikana, minkä lisäksi tänä kesänä oon lukenut myös Tuija Lehtisen Mirkkoja (hyviä edelleen!) ja hevoskirjoja, joista tykkäsin joskus kymmenenvuotiaana . Heppakirjoja lainatessa tuntui melkein siltä, että pitäisi selitellä näiden menevän jollekin sukulaiselle, mutta noh, mitäpä se mulle kuuluu, mitä kirjastontäti musta mahdollisesti ajattelee

[Violetu]

Lisäksi oon uudelleenlukenut vanhoja suosikkeja, koska jostain syystä kesällä tekee aina mieli palata vanhojen rakkaiden kirjojen pariin. Käykö muille näin?

Joo, sama homma suunnilleen joka kesä. Tämän takia en ole hävittänyt mitään vanhoja suosikkeja, oli kyse sitten Witch-lehdistä, Replica-sarjasta tai jostain muusta teiniajan suosikista, joka on todettu toimivaksi aikuisiälläkin.
Tänä kesänä luin esimerkiksi kaikki Neljä tyttöä ja maagiset farkut -sarjan kirjat. Edelleen jotain tavattoman syvälle menevää.

Tämä vuosi muutenkin ollut hyvin runsas kirjojen lukemisen suhteen, olen lukenut läpi 10-osaisen Roswell high -sarjan (ties kuinka monetta kertaa), tää oli teinivuosien UST-herkkujen aatelia, ja palvelee edelleen samaa tarkoitusta. Vaikuttanut myös omaan kirjoittamiseen, tuolta on tullut napattua kivoja sanontoja.
Sitten Artemis Fowlit tuli pulikoitua läpi, nämä ovat ikävä kyllä vuosien saatossa vähän kärsineet, enää en naura kippurassa, ja välillä tuntuu vähän liian selitetyltä tai mukanokkelalta

Joku Potter kuuluu myös yleensä kesälukemistoon, tänä vuonna en kyllä vielä ole lukenut.
Uudeksi kesälukemisperinteeksi ajattelin jotain kauhua, pari vuotta sitten luin Kingiltä Carrien ja Hohdon, tänä vuonna oli vuorossa Tohtori Uni. Minulla King on selkeästi kesäkamaa, valoisina öinä ei pelota niin paljon😂

[Kelsier]

Joo, sama homma suunnilleen joka kesä. Tämän takia en ole hävittänyt mitään vanhoja suosikkeja, oli kyse sitten Witch-lehdistä, Replica-sarjasta tai jostain muusta teiniajan suosikista, joka on todettu toimivaksi aikuisiälläkin.
Tänä kesänä luin esimerkiksi kaikki Neljä tyttöä ja maagiset farkut -sarjan kirjat. Edelleen jotain tavattoman syvälle menevää.

Neljä tyttöä ja maagiset farkut -sarja toimii tosiaan vielä aikuisellekin hyvin. Itse palasin sarjan pariin tänä kesänä. Olen joskus teininä lukenut ne kaksi ekaa osaa ja jatkoin nyt sujuvasti kolmannesta. Lieneekö musta tullut vanha käpy, kun suomennoksessa käytetty teinikieli tuntui ajoittain ärsyttävältä. Muuten oli kyllä ilo palata vanhojen tuttujen hahmojen pariin.
Niistä tehdyt leffatkin ovat muuten minusta hyviä (vaikka tämä ei olekaan elokuvatopa). Mietin tossa yhtenä päivänä, että castingkin on niissä yllättävän nimekäs mm. America Ferrera, Blake Lively ja Alexis Bledel pääosissa.

Luin juuri Jin Yongin Kotkasoturien tarun ensimmäisen osan Soturin oppivuodet. Suosittelen sitä lämpimästi, tyyli on aika erilainen kuin länsimaisissa kirjoissa yleensä (kirjailija siis kiinalainen), mutta kuitenkin helpostilähestyttävä.

[Naela]

Minäkin luen aina kesäisin todella paljon enemmän kuin muina vuodenaikoina. Osin syynä tähän on varmasti lomat ja rennompi aikataulu, mutta minulla on muutenkin kesäisin paljon enemmän aikaa ja energiaa käyttää muuhun kuin kouluun tai työntekoon.

Tämän kesän hitti ovat olleet Astrid Lindgrenin kirjat, niitä olen lukenut ja kuunnellut äidin lukevan niin kauan kuin muistan, joten niihin on ihana palata vuosienkin jälkeen. Veljeni Leijonamieli on minusta edelleen paras kirja, jonka olen koskaan lukenut. Muita kesän suosikkeja ovat olleet erilaiset dekkarit, erityisesti olen tykästynyt Camilla Läckbergin tuotantoon. Harmittaa kyllä vähän, että lähikirjasto on kesäisin niin huonosti auki, (tyyliin arkisin tunnin-pari keskellä päivää) niin sinne ei oikein meinaa keretä.

Minulla King on selkeästi kesäkamaa, valoisina öinä ei pelota niin paljon

Minulla on vähän eri juttu kauhun kanssa. Tykkään lukea kauhua nimenomaan syksymmällä, kun on jo vähän hämärää ja sade piiskaa ikkunoita ja muuta vastaavaa... Pelottava tunnelma on taattu, ja kirjaa lukiessa tulee ihan eri fiilis. Tietysti siinä on vaarana menettää yöunensa, mutta saapahan ainakin kirjasta kaiken irti

Lieneekö musta tullut vanha käpy, kun suomennoksessa käytetty teinikieli tuntui ajoittain ärsyttävältä.

Itse olen huomannut tämän saman myös joitakin lapsuuden ja nuoruuden suosikkeja lukiessani. Minusta monet suomennukset yleensäkin tuntuu vähän kököiltä, varsinkin erilaisia kielileikkejä on tosi hankala suomentaa, koska ne eivät tietenkään toimi samalla tavalla eri kielissä.

Osittain tästä johtuen minut on tänä kesänä vallannut innostus lukea kirjoja alkuperäiskielellä, pääosin englanniksi ja ruotsiksi. Ongelma tässä on kuitenkin se, että ainakin minua lähinnä olevissa kirjastoissa on aika huonosti muunkielistä kirjallisuutta. En raaskisi ostaa kirjoja omaksikaan, varsinkin, jos minulta löytyy jo sama kirja suomennettuna. Olenkin yrittänyt bongailla kirjoja kirppiksiltä, ja pari Potteria olenkin jo onnistunut haalimaan.

Englanniksi lukeminen sujuu ihan mukavasti, mutta olen yrittänyt kompuroida myös Ronja Ryövärintytärtä ruotsiksi, ja voi taivas, kuinka se on hidasta! Aloitin heinäkuun ensimmäisillä viikoilla, enkä vieläkään ole kuin vähän yli puolenvälin. Mutta kaipa se siitä ajan kanssa helpottuu, minulla oli sama tilanne englanniksi lukiessani vielä joitakin vuosia sitten.

[Violetu]

Itsellä tuli Kingin dialogeista vähän semmoinen
"Vois tää kieli olla sujuvampaakin" -fiilis. Saattaa johtua käännöksestä tietysti, lähinnä tuli tää fiilis, kun joku lapsihahmo puhui.

Teinikieli ei ihme kyllä mitenkään itseäni ole häirinnyt, mutta toisaalta ehkä sitä asennoituu jo nuortenkirjaa aloittaessa siihen, että sitä todennäköisesti tulee🤷‍♀️

Millä perusteella valitsette (ennenlukemattomia) kirjoja luettavaksenne?

Tämä tuli mieleen siitä, kun viimeksi valitsin kirjan sillä perusteella, että siinä on Xander-niminen hahmo😂 (Xander oli keväällä yhden larppihahmoni nimi). Tää oli aika poikkeuksellinen valintaperuste, mutta ihan kivalta tuo kirja toistaiseksi vaikuttaa, ei harmita.
Toinen yleisempi valintaperuste on kirjailija, jos olen aiemminkin lukenut häneltä jotain ja tykännyt.

[flawless]

Millä perusteella valitsette (ennenlukemattomia) kirjoja luettavaksenne?

Hmm, tämä onkin ihan kiinnostava kysymys. Mä valitsen kirjoja pitkälti kansien perusteella, eli nimi, kannen kuvitus ja erityisesti takakansi vaikuttavat paljon. Valitsen yleensä kirjoja sen perusteella, kuulostaako takakannen tiivistelmä kiinnostavalta. Mä siis kiinnostun aika pitkälti aiheen ja/tai jonkin koukun/mysteerin perusteella. Myös suositukset vaikuttavat, en esimerkiksi usko että olisin törmännyt Pierre Lemaitren dekkareihin jos anoppi ei olisi niitä suositellut, ja nyt alan lukemaan kolmatta siltä kirjailijalta. Jos siis kirja vaikuttaa aiheeltaan sellaiselta että saattaisin kiinnostua, niin tartun siihen tosi paljon herkemmin jos joku suosittelee. Mulla on nytkin työtakin taskussa rypistynyt lappu jossa on työkaverini suositteleman kirjailijan nimi, jolta ajattelin seuraavaksi ottaa jonkin uuden kirjan luettavaksi, kunhan keskeneräiset on viimeistelty. Osin liittyy myös suosituksiin tämä seuraava, mutta enemmän massasuositukseen kuin henkilökohtaiseen, että joitain kulttimaineisia kirjoja on tullut valittua myös ihan vaan mielenkiinnosta, että mikä tästä tekee niin suositun. Lukulistalla on esimerkiksi Linnunradan käsikirja liftareille, johon en usko että tarttuisin ilman sen maineikkuutta. Kirjailija vaikuttaa myös, joskaan en kauheasti ns. normaalikirjailijoiden kirjoja lue kirjailijan perusteella, mutta julkisuuden henkilöiden kirjoittamia kirjoja olen valinnut kirjailijan perusteella, lähinnä muusikoiden. Esim. Nikki Sixxin ja Corey Taylorin kirjoja olen lukenut paljon ihan vain kirjailijan vuoksi.

[Fiorella]

Kas, uusi ketju. Mukavaa, kun keskustelu on vilkasta.

Millä perusteella valitsette (ennenlukemattomia) kirjoja luettavaksenne?
Tavallisesti kierrän kirjakaupassa ja valitsen mikä vaikuttaa kiinnostavalta, ja laitan sen sitten kirjastossa varaukseen. Lisäksi seuraan kustantamojen uusia julkaisuja netistä syksyisin ja keväisin ja pyrin sitten pääsemään niihin käsiksi. Jos tykkään tarpeeksi, saatan ostaa itselleni, että voin lukea aina halutessani uudelleen. Ostan myös silloin, jos kirja on niin suosittu, että varausjonossa on 500 muuta ennen minua ja on vahvasti oletettavaa, että tulen kuitenkin pitämään kirjasta. Reissatessa nuohoan yleensä kirjakaupat läpi ja jos löytyy jotain mieleistä, ostan matkalukemisiksi.

Lukuperusteena on joko tuttu kirjailija, jonka kirjoista olen ennenkin pitänyt, mutta kiinnostava kansi houkuttelee katsomaan, millainen kirja on kyseessä. Aihepiiri toki vaikuttaa paljon. Useimmin kuitenkin selaan vähän ja katson, pidänkö tekstin tyylistä. Se on ehkä isoin kriteeri. Sitä on vähän vaikeampi selittää, mutta kun kirjan avaa mistä kohti vain ja katsoo millaista teksti on, siitä tietää kyllä melkein suoraan, tykkääkö kerronnasta vai ei. Jos tulee olo että plääh, en tykkää, ei kiinnosta, niin sitten se kirja kyllä siihen jää.

Lisäksi oon uudelleenlukenut vanhoja suosikkeja, koska jostain syystä kesällä tekee aina mieli palata vanhojen rakkaiden kirjojen pariin. Käykö muille näin?
Minä tykkään lukea uudelleen vanhoja suosikkeja, mutta ympäri vuoden, ei pelkästään kesällä.

...aikoinaan paljon hypetetyn DIMILY-sarjan (olin selvästi ihan liian vanha lukemaan näitä kirjoja, ei ollut mun juttuni, ei )

Heh, samat sanat. Luin läpi, mutta oli vähän kiusallista luettavaa ja lisäksi vaikea samaistua. Tosin monia muita nuortenkirjoja olen kyllä lukenut ihan mielelläni, mutta ehkä se on tuo pinnallinen nykyjenkkiteinikulttuuri, että hengaillaan ostareilla, kilpaillaan muotimerkkivaatteilla ja trendikkäimmillä poikaystävillä, herättää lähinnä säälin tunteita.

Ja se mainittu teinikieli tekstissä tökkii minuakin. Toinen, mikä ei miellytä, on se jos tekstissä on yksittäisiä kohtia enemmän some-dialogia. (Sitä on alkanut tulla myös tv-sarjoihin ja elokuviin.) Onhan se valtava osa nykyihmisten arkea, mutta ei sellainen, mihin suuntaan viestintää kuuluisi lähteä kehittämään. Tuohan se ajankuvaa, mutta minusta heikentää kirjallisuuden tasoa. Ja ainakin minusta on miellyttävämpi lukea jos kirjassa kerrotaan, että "hän sai siskoltaan viestin, jossa tämä kysyi minne hän oli menossa" kuin jos tekstin väliin olisi isketty joku suora lainaus teinikielisestä tekstarista lyhenteineen sun muineen.

[Violetu]

Lieneekö musta tullut vanha käpy, kun suomennoksessa käytetty teinikieli tuntui ajoittain ärsyttävältä.

Kun niin moni teistä on maininnut teinikielen, niin antakaa joku esimerkki siitä, millaista on teinikieli?
Aloin miettimään, että eikö se tosiaan ärsytä itseäni, vai meneekö se vaan itseltä ohi

Vähän sama homma kuin Fiorellalla, kesäisin tulee erityisesti luettua vanhoja suosikkeja, mutta kyllä sitä tapahtuu ihan ympäri vuoden yhtä lailla.

Jos tykkään tarpeeksi, saatan ostaa itselleni, että voin lukea aina halutessani uudelleen.

Tämä on itsellä aika lailla kriteeri kirjan ostamiselle (leffojen ja sarjojen myös). Toki välillä tulee harhauduttua tekemään joku random kirjaheräteostos, mutta haluaisin, että kaikki kirjat omassa hyllyssä olisi sellaisia, jotka haluaa lukea uudelleen ja uudelleen. Usein asetan "kriteeriksi" senkin, että lainaan kirjan kirjastosta useamman kerran ja luen myös, ja jos vielä sen jälkeen haluan omistaa, niin lets go!
Harmi vaan, että aika usein kirjaa voi olla siinä vaiheessa vaikea löytää, kun se on loppuunmyyty, tai ei ainakaan löydy mistään uutuushyllystä enää. Toisaalta tykkään divari yms. -metsästyksestä, on tosi tyydyttävää löytää kirjoja sillä tavalla.

Pari, joita kovasti kaipaan omaan hyllyyn, on esimerkiksi Repon ja Parkkolan Ruttolinna ja Jalostamo. Ja Vilja-Tuulia Huotarisen Valoa valoa valoa on myös näitä. Kyllähän noita löytyisi vaikka kuinka kun lähtisi listaamaan. Ja nyt kun kotikaupungin kirjasto on hävittänyt melkein kaikki Prinsessapäiväkirjat, niin nekin.

Tosin monia muita nuortenkirjoja olen kyllä lukenut ihan mielelläni, mutta ehkä se on tuo pinnallinen nykyjenkkiteinikulttuuri, että hengaillaan ostareilla, kilpaillaan muotimerkkivaatteilla ja trendikkäimmillä poikaystävillä, herättää lähinnä säälin tunteita.

Joo, tuo osaa kyllä olla tylsää/rasittavaa/luotaantyöntävää.

Välillä kaipaan kirjastoihin kovasti samanlaista "tagijärjestelmää" kuin vaikkapa AO3:ssa, olisi mahtavaa kun kirjastossa voisi hakukoneelta vain hakea vaikkapa LGBTQ+, ja sitten sulle osotettaisiin hylly tai kone antaisi listan, jossa olisi lueteltuna kirjat, joissa käsitellään aihetta enemmän kuin vain että sivuhenkilö X kirjassa edustaa seksuaali/sukupuolivähemmistöä.
Ja samaa hakua voisi tietysti käyttää mihin tahansa genreen, "kesäromanssi", hurt/comfort jnejne.
Ehkä joitain isompia aihepiirejä/genrejä voikin hakea ja löytää, mutta tuskin mitään ihan hirveän spesifiä kuitenkaan.

[summerblue]

Ongelma tässä on kuitenkin se, että ainakin minua lähinnä olevissa kirjastoissa on aika huonosti muunkielistä kirjallisuutta.

Tämä jäi mietityttämään. En tiedä missä päin Suomea asustelet, mutta olisiko mahdollista tehdä varauksia oman kirjastopiirisi (tai mikä sen oikea nimi nyt onkaan) alueelta ja saada laajemminkin materiaalia käyttöön muista saman alueen kirjastoista? Esimerkiksi itse asun Outi-kirjastojen alueella ja oman kirjaston enkkukokoelma on ihan hirveä, vaikuttaisi olevan enimmäkseen peräisin 1980-luvulta ja kirjailijat sellaisia, joista en ole kuullutkaan, mutta, kun ilman varausmaksua pääsee käsiksi esimerkiksi Oulun pääkirjaston kokoelmaan, niin laatu nousee merkittävästi.

Parissa viestissä on mainittu Ann Brasharesin ns farkkukirjat. Oletteko te lukeneet sarjan viidennen kirjan, Sisterhood Everlasting? Voin olla väärässäkin, mutta pikaisella googlauksella näytti siltä, että tätä kirjaa ei ole lainkaan suomennettu. Farkkukirjat on itsellekin tietyllä tapaa rakkaita, koska ne olivat aikoinaan ensimmäisiä himpun verran aikuismaisempia kirjoja, joita luin. Tuohon vitoskirjaan törmäsin itse bookstagramissa vuosi tai pari sitten ja tuli ihan yllätyksenä sen olemassaolo. Meni kyllä aika syvälle, kun sen sitten luin.

Tässä on ollut nyt puhetta vanhojen suosikkikirjojen lukemisesta. Itselle sellaiset ei niin aikuismaiset kirjat ovat yksi tapa kontrolloida ahdistusta. Jos oikeassa elämässä joku ahdistaa, niin noista lasten- tai nuortenkirjoista tulee vähän kevyempi olo. Viime aikoina olen kahlannut läpi Neiti Etsiviä ja ihastellut sitä miten Paula Drew aina osaakin ihan kaiken mahdollisen Toisinaan on taas niin, että olen lukenut jotain raskasta/vaikuttavaa aikuisten kirjallisuutta, niin on kiva ottaa tuollaista vähän leppoisampaa ns. välipalaksi.

[Fiorella]

Välillä kaipaan kirjastoihin kovasti samanlaista "tagijärjestelmää" kuin vaikkapa AO3:ssa, olisi mahtavaa kun kirjastossa voisi hakukoneelta vain hakea vaikkapa LGBTQ+, ja sitten sulle osotettaisiin hylly tai kone antaisi listan, jossa olisi lueteltuna kirjat, joissa käsitellään aihetta enemmän kuin vain että sivuhenkilö X kirjassa edustaa seksuaali/sukupuolivähemmistöä.
Ja samaa hakua voisi tietysti käyttää mihin tahansa genreen, "kesäromanssi", hurt/comfort jnejne.
Ehkä joitain isompia aihepiirejä/genrejä voikin hakea ja löytää, mutta tuskin mitään ihan hirveän spesifiä kuitenkaan.

Ainakin meidän kirjaston nettijärjestelmässä on tällainen hakusanasysteemi. Katsoin esimerkiksi taannoin lukemani kirjan Sydänsurujen kääntöpuoli. Siitä lukee näin:

Luokitus   
Suomenkielinen kertomakirjallisuus (ykl 84.2)
Aiheet   
Molly → (fiktiivinen hahmo)
kasvu (ihmisen) → nuoret → tytöt
rakastuminen
poikaystävät
kaipaus → rakkaus
lesbous → äidit
sisarukset → kaksoset
sateenkaariperheet

Ja kun jotakin noista klikkaa, tulee listaus eri kirjoista, joissa on sama hakusana. Voisin veikata, että tätä järjestelmää vasta kehitellään, ettei se ehkä ihan joka ikiseen kirjaan vielä ulotu, mutta ainakin uudemmissa näyttäisi olevan vastaava lista kirjaan liittyvistä teemoista. Kurkkaapa, löytyisikö teidänkin kirjaston järjestelmistä tällaista.

Toisinaan on taas niin, että olen lukenut jotain raskasta/vaikuttavaa aikuisten kirjallisuutta, niin on kiva ottaa tuollaista vähän leppoisampaa ns. välipalaksi.

Minäkin tykkään lukea jotain kevyttä ja leppoisaa ihan tarkoituksella silloin, kun on muuten kiire tai väsy tai stressi päällä. Usein kotoisan tuttu kirja, jonka tietää tuottavan hyvän mielen, rentouttaa ja tekee levollisen tunnelman. Ja tähän sopivat hyvin esimerkiksi lapsuudesta tutut kirjat.

Teinikielen olemuksesta... Itselleni tästä tulee sellaiset tekstit mieleen, joissa dialogi on paitsi puhekielistä, myös vilisee finglishiä ja "muotisanontoja". Varsinkin jos se samalla on sävyltään näsäviisastelevaa, alentuvaa tai vastaavaa, niin kyllä sellaista tökkii lukea. Toki se saattaa liittyä hahmoonkin ja ehkä myös korostaa tarkoituksella hahmon ärsyttävyyttä.

[desmond]

Teinikielen olemuksesta... Itselleni tästä tulee sellaiset tekstit mieleen, joissa dialogi on paitsi puhekielistä, myös vilisee finglishiä ja "muotisanontoja".

Teinikieli kuulostaa ainakin omaan korvaan aina sellaiselta, että kirjoittaja tässä nyt yrittää liikaa, ja lopputulos on tosi vaivaannuttava. Ja muotisanonnat aiheuttavat pahimmillaan sen, että jos kirjaa lukee viisi vuotta julkaisemisen jälkeen, se kuulostaa aivan järkyttävän vanhanaikaiselta, koska muotisanonnat on vanhentuneet. Pahin esimerkki teinikielestä, joka itselle tulee mieleen on Prinsessapäiväkirjojen suomennokset. En oikein osannut itse teini-iässä ollessa päättää, että tykkäänkö kirjoista vai en. Tykkäsin tarinasta, mutta se kieli oli jotain tosi ärsyttävää. Sitten kun luin kirjat englanniksi, tajusin, että suomentajahan on vaan suomentanut kirjan jostain syystä tosi tyhmästi, koska englanninkielisessä versio kieli oli paljon lähempänä normaalia yleiskieltä. Muistaakseni joku opiskelukaveri suunnitteli ihan kandiakin noista suomennoksista, koska ne on niin silmiinpistävän kököt

Tämä on itsellä aika lailla kriteeri kirjan ostamiselle (leffojen ja sarjojen myös). Toki välillä tulee harhauduttua tekemään joku random kirjaheräteostos, mutta haluaisin, että kaikki kirjat omassa hyllyssä olisi sellaisia, jotka haluaa lukea uudelleen ja uudelleen. Usein asetan "kriteeriksi" senkin, että lainaan kirjan kirjastosta useamman kerran ja luen myös, ja jos vielä sen jälkeen haluan omistaa, niin lets go!
Harmi vaan, että aika usein kirjaa voi olla siinä vaiheessa vaikea löytää, kun se on loppuunmyyty, tai ei ainakaan löydy mistään uutuushyllystä enää. Toisaalta tykkään divari yms. -metsästyksestä, on tosi tyydyttävää löytää kirjoja sillä tavalla.

Mä ostelin ennen kirjoja enemmän sillä lailla, että en ollut koskaan lukenut kirjaa, ennen kuin ostin sen. Toki edelleen tulee tehtyä näin silloin kun käyn Briteissä kirjakaupassa, koska siellä on vaan niin paljon sellaista, mitä haluaa lukea, mutta Suomessa en oikeastaan osta juurikaan kirjoja niin, etten ole lukenut niitä aiemmin ja päättänyt, että tämän kirjan haluan hyllyyn. Lainaan mieluummin kirjastosta (niin kuin joku edellisessä topassa taisikin kirjoittaa, on aivan huippua, että nykyään kirjastossa varaukset on maksuttomia, jolloin voi pistää aika lailla kaiken vähänkin kiinnostavan varaukseen) ja pistän sitten ostoslistalle, jos pidän kirjasta oikein paljon. Jonkun verran teen myös reissuun lähtiessä niin, että ostan Google Playsta jonkun kirjan tabletille lähtiessä jos on mielessä ollut jotain, mikä kuulostaa kiinnostavalta. Google Playssa monet englanninkieliset kirjat on tosi halpoja ja plussaa on toki se, että e-kirjat ei vie tilaa. Mutta sitten jos oikein tykkään jostain kirjasta, haluan sen myös fyysisenä kopiona hyllyyn. Ja täältä myös ääni divarimetsästykselle! Meillä on täällä Tampereella SPR:n kontti, josta on hyvä bongata etenkin lasten- ja nuortenkirjoja, joista on aikoinaan tykännyt. Tällä hetkellä sekä minä että isosisko keräillään Tuija Lehtisen Mirkkoja niillä vanhoilla, alkuperäisillä kansilla, ja tulee kyllä tosi onnistunut fiilis, jos löytyy just se puuttuva osa kahdella eurolla hyllystä. Saisihan niitä varmasti helpommin jostain Torista tai huuto.netistä, mutta se vesittäisi etsimisen ja löytämisen idean

[Naela]

En tiedä missä päin Suomea asustelet, mutta olisiko mahdollista tehdä varauksia oman kirjastopiirisi (tai mikä sen oikea nimi nyt onkaan) alueelta ja saada laajemminkin materiaalia käyttöön muista saman alueen kirjastoista?

Näin olen pitkälti tehnytkin, ei lähikirjastossa ole vieraskielisiä kirjoja juuri nimeksikään . Ehkä se on näitä peräkylillä asumisen huonoja puolia tai sitten olen vaan tosi nirso kirjojen suhteen, mutta tuntuu, ettei pääkirjastokaan tarjoa kovin kummoista valikoimaa. Enkuksi löytyy toki enemmän mutta ruotsi onkin sitten jo toinen juttu, mikä on vähän outoa, kun kaksikielisessä maassa eletään kumminkin.

Millä perusteella valitsette (ennenlukemattomia) kirjoja luettavaksenne?
Minullekin suositukset ovat iso osa lukupäätöstä, joko kaverin antamat tai netistä luetut. Toki kiertelen myös kirjastoissa etenkin siellä YA-hyllyllä ja katselen ihan takakansia, joskus luen kirjastossa pari ekaa sivua jos olen epävarma siitä, pitäisikö lainata vai ei. Uusina en kirjoja osta juuri koskaan, ensinnäkin siksi, että ne ovat kalliita ja kirjastosta voi lainata ilmaiseksi. Toiseksi siitä syystä, että kirppareilta ja divareista etsimisessä ja löytämisessä on vaan jotain niin siistiä. Meidän kirjastossa toimii myös sellainen kirjavaihto, eli sinne voi viedä oman kirjan ja sitten ottaa jonkun toisen kirjan vastineeksi. Yleensä siellä vaihtohyllyssä olevat kirjat on kyllä aika randomeita, mutta joskus sieltäkin löytyy niitä helmiä. Katsastan myös aina kirjastojen poistomyynnit, josko sieltä löytyisi jotain kivaa.

Teinikielestä sen verran, että itseäni ärsyttää erityisesti juurikin se murre- ja muotisanojen käyttö, etenkin, jos ne on suomennettu jotenkin oudosti. Esimerkiksi eräässä lukemassani kirjassa sana "cool" oli suomennettu "kuuli", mikä oli minusta tosi tyhmää. Ei kai se ole edes suomenkielinen sana ainakaan tuossa merkityksessä. Muutenkin murteellista tekstiä on mielestäni tosi ärsyttävää lukea, varsinkin, jos se kovasti eroaa oman alueen murteesta. Yksittäisen henkilön murteellinen puhe vielä menee, mutta jos koko kirja on murteella kirjoitettu, se menee jo vähän yli. Muistan, että meidän piti koulussa lukea joku stadin slangilla kirjoitettu nuortenkirja, ja siinä vaiheessa oli kyllä hermo katketa.

En muutenkaan ole hyvä lukemaan kirjoja ns. "pakosta". Luen silloin kun tekee mieli ja juuri sellaista kun haluan, ja vaikka kaverit kuinka hehkuttaisi jotain kirjaa, en vain jostain syystä saa itseäni lukemaan sitä, jos ei oikeasti tee mieli. Tämän takia en oikein tykkää saada kirjoja lahjaksi, koska vaikka lahjan antaja kuinka tarkoittaisi hyvää ja yrittäisi oikeasti miettiä, minkälaisista kirjoista pidän, ei hän sitä oikeasti voi tietää. Minulle tulee lahjakirjoista aina sellainen olo, että minun on nyt pakko lukea tämä, etten pahoita lahjanantajan mieltä, ja siihen se sitten tyssääkin. Eri asia tietysti, jos itse pyydän jotain kirjaa lahjaksi.

[Abarat]

Ehdottakaa mulle kirjaa, joka ei ole dekkari tai liian raju? Voisin lukea myös englanniksi. Mikä olisi kevyt hyvän mielen kirja? Mikäli luen englanniksi niin mieluiten joku helppolukuinen nuortenkirja?

[Fiorella]

Minkähän tyyppisestä tykkäisit, Abarat? Jos ajatellaan että olisi joku helppolukuinen nuortenkirja, onko sinulle tuttu esimerkiksi Veronica Rothin Divergent -sarja (suomennettuna Outolintu)? Siitä on jo aikaa, kun ne luin, mutta se oli tuoreeltaan ekan kirjan ilmestyttyä ja minusta se oli leppoisa ja helposti hahmotettava tekstiltään, niin tuli ensimmäisenä mieleen. Myöhemmin luin kirjat suomeksikin, kun ne käännettiin (muistaakseni muutaman vuoden myöhempään) ja käännös tuntui minusta paljon lapsekkaammalta, joten itse tykästyin nimenomaan niihin englanninkielisiin versioihin. Sarjasta on tehty elokuvatkin myöhemmin, muistaakseni olen sen ekan niistä nähnytkin.

Cecelia Ahernin kaksiosainen sarja Viallinen ja Täydellinen voisi olla toinen helppolukuinen dystopia. (Engl. Flawed ja Perfect.)

[Odo]

Millä perusteella valitsette (ennenlukemattomia) kirjoja luettavaksenne?

Minä luen aika pitkälti kuulopuheiden perusteella, mistä olen kuullut suosituksen tai jotain muutakin joskus, että kiinnostaisi esim. kaveria, jolla on samantyylinen maku tai monipuolinen maku, joten selvitellä sitten, miltä se vaikuttaa. Kannet vaikuttavat, jos kirjastosta etsin luettavaa, mutta yleisemmin en löydä mitään kirjastoista, jos etsin sattumanvaraista kirjaa, enkä kovin hyvin Storytellistäkään. Aika pitkälti siis menen kuulopuheiden varassa, suositusten ym. mitkä voisivat olla hyviä. Joskus sattuu löytö ihan vain tuurilla, mutta harvemmin. Kannet etu- ja taka tietysti vaikuttavat, mutta vasta yleensä löydän ne kannet, kun jostain olen aiemmin kuullut kirjasta.

Josta päästäänkin siihen, että etenkin ennen vähemmän lukevana, luin ihan tuhottoman paljon uudestaan juurikin Nälkäpeliä, Potteria, Sookie Stackhousen tarinoita (tunnetaan tv-sarjan nimellä True Blood), ym. kun olevinaan uutta ei löytynyt. Joten kyllä tuohon toiseenkin kysymykseen, että palaan vanhojen kirjojen pariin aika usein, ainakin ennen, Nyt olen tänä kesänä pyrkinyt lukemaan enemmän uusia ja tykkäsin esim. Simon Homo Sapiens -kirjasta ja löysin Noiturien ilon sitten viime kerran.

[Nyyhti]

Odo, minkä tyyppinen tuo Noituri-sarja on? Minua häiritsee, kun tuntuu että olisin ehkä lukenut sitä, mutta jos olen niin se oli sellaista oikein hc-fantasiaa jota en sitten jaksanut.


Minä valitsen kirjoja yleensä niin, että varaan suositusten/kuulopuheiden perusteella jotain, sitten menen kirjastoon hakemaan ne ja pörrään samalla hyllyjen välissä etsimässä jotain muutakin luettavaa. Usein minulla on tapana myös lähteä mahdollisimman monipuolisen tarjonnan kanssa: pitää olla jotain jännitystä/dekkaria, fantasiaa/YA:ta ja sitten kepeää romantiikkaa. Tosin joskus tulee varattua niin paljon kerralla, etten saa sopivaa comboa kasaan

Tänä kesänä olen ollut harvinaisen epäonninen kirjastossa kävijä! Kuten jossain mainitsinkin, kirjasto oli ison osan kesää suljettu. Juuri sitä ennen kävi ilmi, että olen kadottanut kirjastokorttini - se on varmana pudonnut lompakosta, koska lompakkoni ei oikein enää pysy kasassa Olisin kuitenkin kuvitellut sen tippuneen vain johonkin laukun pohjalle, mutta eipä ole löytynyt. Nooooh nyt kirjasto on auennut kesätauon jälkeen, ja minä olen alistunut maksamaan uuden kirjastokortin, ja jopa tuossa yhtenä päivänä sain kerättyä energiaa lähteäkseni kirjastossa käymään - mutta nyt olen kadottanut lainaamani kirjat! Olisin halunnut palauttaa ne ennen muuttoa, mutta kirjaston ollessa suljettuna palautusluukkukaan ei ollut käytössä, ja nyt en löydä kirjoja mistään... Pakkohan niiden jossain on olla, ei siinä, mutta muutaman minuutin etsintä ei tuottanut tulosta. Täytynee kääntää kaikki paikat ympäri, huoh.

Kesällä olen elänyt työkaverini kirjoilla On tullut luettua Läckbergin dekkareita, ja vaikka ne ovatkin kivoja, ihmetyttää, miksi ne ovat niin suosittuja. Olen yleensä aika huono arvaamaan dekkarien käänteitä, mutta niissä olen jo pariin kertaan osunut aivan oikeaan. Mitä dekkareita suosittelisitte?

Täältä kyllä kerää kivasti suosituksia, täytyy testata ainakin nuo Cecelia Ahernin dystopiat (pidän kovasti hänen muista kirjoistaan) ja Sookie Stackhousen tarinat. Divergentistä olen Fiorellan kanssa samaa mieltä, suomennokset ovat todella lapsekkaan oloisia. Kyseessä on yksi lempisarjoistani, mutta suomennoksina niitä en suostu lukemaan.

[sugared]

Kesällä olen elänyt työkaverini kirjoilla On tullut luettua Läckbergin dekkareita, ja vaikka ne ovatkin kivoja, ihmetyttää, miksi ne ovat niin suosittuja. Olen yleensä aika huono arvaamaan dekkarien käänteitä, mutta niissä olen jo pariin kertaan osunut aivan oikeaan. Mitä dekkareita suosittelisitte?

Mulla oli pari Läckbergia viime vuonna äänikirjoina reissussa, ja just yhden jaksoi ihan mielenkiinnolla kuunnella, loput alkoi toistaa itseään + kaikki hahmot alkoivat ärsyttää, kun eivät kehittyneet mihinkään ja toimivat pöhkösti. Mä en kauheasti lue dekkareita, mutta Cormoran Strike -tv-sarjasta (HBO) innostuneena luin Robert Galbraithin (armaan Ro'n salanimi) sarjan uusimman dekkarin Valkoinen kuolema. Aika konventionaalisen oloista tekstiä, mutta varsin kiva kesäkirja, ja tykkäsin mysteeristä. Muita sarjan kirjoja en lukenut, kun tosiaan tutustuin ensin  tv-versioon, mutta varmasti ovat ihan yhtä luettavia! Myös tv-sarja oli tosi hyvä ja odotan innolla, että tuosta uusimmastakin tulee sovitus!

Viime aikojen pahin kirjapettymys oli kyllä se äärimmäisen hypetetty Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu, jota jonotin kirjastosta melkein vuoden. En tykännyt yhtään, ja vaikka ymmärrän, että kirjamakuja on monia (eikä aina ole oikea "aika" kirjalle, josta voisi jossain toisessa tilanteessa nauttiakin), en kyllä yhtään käsitä, että miksi juuri tuo kirja on varaus- ja myyntilistojen kärjessä, ja monet huomattavasti tasokkaammat (suomalaisten naiskirjailijoiden) kirjat ovat kirjaston hyllyssä suoraan poimittavissa. Mun vakkari on tällaisten kokemusten jälkeen mennä lukemaan Goodreads-arvosteluja ja etsiä sieltä sellaisia, joissa ollaan samaa mieltä - jotenkin äärimmäisen tyydyttävää!

Millä perusteella valitsette (ennenlukemattomia) kirjoja luettavaksenne?
Sivumennen-kirjapodcastista olen lisännyt paljon kirjoja lukulistalle. Syksystä lähtien mulla on ollut tapana laittaa kaikenlaisia kirjoja varaukseen ja vaan odotella, että ne ennemmin tai myöhemmin tupsahtavat luettaviksi. Nyt mun täytyy kyllä vähän kiirehtiä, kun on edellisistä lainoista kaksi vielä lukematta, ja Saara Turusen Sivuhenkilö odottaa noutoa kirjastossa.

Täytyy mainita vielä Katherine Ardenin Winternight Trilogy, jonka aloitin juurikin täältä Finistä lukemani suosituksen pohjalta ja jonka viimeisen osan luin tässä kesällä. Nautin tosi paljon sarjan venäläisestä folkloresta ammentavasta fantasiasta ja kauniista kielestä. Ensimmäinen osa oli ehdottomasti suosikkini, ja päätösosa jäi valitettavasti mun mielestä vähän heikoksi, mutta yhtä kaikki tosi mielenkiintoinen fantasiasarja!

[Vlad]

Millä perusteella valitsette (ennenlukemattomia) kirjoja luettavaksenne?
Mä valitsen pitkälti takakansitekstin perusteella. Mä en pysty lukemaan kirjoja pelkän suosituksen tms. perusteella, vaan sen takakansitekstin on pakko olla semmonen, että se herättää mielenkiinnon, jotta pystyn lukemaan sen - tai edes valitsen sen. Joskus saatan vilkuilla vähän itse kirjan sisältöäkin ja kirjoitustyyliä, mutta usein tulee mentyä pelkällä takakansitekstillä. Ellen sitten tiedä etukäteen, että kyseessä on oikeasti hyvä kirja, jollon en välttämättä edes lue takakansitekstiä, vaan menen suoraan asiaa. Mutta jos pitää esim. kirjastossa tai kirjakaupassa valikoida joku itselle täysin tuntematon kirja, niin takakansi on se, johon kiinnitän eniten huomiota. Noin muuten aika paljon kyllä valitsen luettavaksi kirjoja, jotka joko on tutun kirjailijan, jotka jatkaa jotain sarjaa tai on muuten vaan semmosia, että ne lukee sort of automaattisesti. Ihan täysin uppo-outojen kirjojen kanssa takakansiteksti on se ratkaiseva Aika harvoin mä kyllä menen ihan vaan täysin uppo-outojen kirjojen puolelle, aika paljon esim. kirjastossa tms. valitsen itselleni jo tuttuja kirjoja, jotka oon lukenut jo joskus aikaisemmin.

Oon surkea lukemaan suositusten perusteella, toki niitäkin välillä tulee kyseltyä ja toivottua, että sieltä tulisi edes joku kirja, joka herättäisi mielenkiinnon. Yleensä niidenkin kohdalla googlaan tms. sen takakansitekstin, jotta saan paremmin käsitystä teoksesta. Lahjaksi saadut kirjat luen yleensä ilman takakansitekstin lukemista, mutta ne on yleensä kirjoja, joita oon toivonut ja joista tiedän joko tykkääväni tai haluavani lukea ne.

[Nyyhti]

Heh, minä taas melko lailla välttelen takakansitekstien lukemista, jos tiedän kirjasta yhtään mitään ennakolta! Ja tämä "yhtään mitään" voi siis olla esim. se, että joku on maininnut lukeneensa sen ja pitäneensä siitä. Takakansitekstit ovat jotenkin kamalia, ja vaikka itse kirja olisi mielenkiintoinen, tuntuu, että takakansiteksti kuulostaa aina teennäiseltä. Tai sitten vaihtoehtoisesti takakanteen onkin tiivistetty ihan koko tarina, ja itse kirjan lukeminen sen jälkeen on ihan turhaa