Mariq: Kiitos kommentistasi.
Tässä teille 13 luku, joka on todella lyhyt.
Enjoy!
Luku 13. Jason Ford, sydäntenmurskaaja
Jos katse olisi voinut tappaa, Sirius olisi jo makaamassa kuolleena lattialla, niin vihainen Gwen hänelle oli. Hän ei voinut uskoa, että Sirius, Tylypahkan koulun suosituin ja mäntein poika, voisi sitoutua jonkun kanssa. Se ei vain käynyt päinsä. Sirius tulisi pettymään ja todella pahasti, kun huomaisi, että Teresa ei rakastanutkaan häntä enää.
”Sirius… Ole niin kiltti ja älä tee sitä! Sinä tulet vain pettymään!” Gwen huudahti kauhistuneena ja otti Siriusta kädestä, heidän kävellessään Gwenin pakottamana kohti kirjastoa kirjoittamaan ainetta liemistä.
”Yritätkö sinä sanoa, että Teresa ei rakasta minua?” Sirius kyseli yrittäen pitää naamaansa peruslukemilla, mutta Gwen ei voinut olla huomaamatta hänen silmissään näkyvää masennusta.
”Minä… Minä en oikeastaan tiedä. Olen pahoillani, mutta tuntuu siltä, että hän ei enää o-oikein pidä sinusta!” Gwen mutisi.
”Just joo… Minä vaikka pakotan hänet,” Sirius murahti happamana ja työnsi Gwenin käden pois omastaan.
”Mitä Sirius oli tarkoittanut ”pakotan” sanalla?” Gwen ajatteli. Sirius saattoi puuhata jotain hämärää. Yhtäkkiä hänelle tuli tunne, että Sirius voisi mennä vain seksin takia naimisiin. Tai hän voisi raiskata Teresan, jos hän kieltäytyisi. Sitä Gwen ei sallisi! Hän tarttui Siriuksen käteen uusiksi, ja riuhtaisi heidät kasvokkain.
”Minä en todellakaan tiedä, en todellakaan, miksi olet niin kiinnostunut Teresasta”, Gwen kuiskasi silmät leimuten.
”Mitä?” Sirius huudahti pelästyneenä. Gwen otti kovemman otteen Siriuksen kädestä, aiheuttaen vinkaisun.
”Sinä puuhaat jotain, ja minä aion selvittää mitä!” Gwen sanoi vihaisena ja lähti lanteet keikkuen kirjastoon.
”Noo… Neiti epäluuloinen ei kai minua enää tarvitse”, Sirius mutisi katsoen Gwenin perään, ja lähti sitten itsekkin olkia kohauttaen takaisin Rohkelikkotorniin.
”Ovatko nämä nyt sopivat pelkälle lounaalle?” Teresa kysyi ja esitteli hänen päällään olevaa mustaa tiukkaa paitaa, jossa oli avonainen kaula-aukko ja sen lisäksi mustaa minihamettaan.
”Ne ovat mahtava yhdistelmä!” Rose sanoi ihaillen, pöyhötti hiuksiaan ja lisäsi niihin vaaleanpunaisen rusetin. Hän on aina ollut ihan himona vaaleanpunaiseen.
”Olen muuten huomannut viime aikoina, että Luihuisen Jason Ford on katsellut sinua”, sanoi juuri suihkusta tullut Lily.
”Ihan tosi?” Teresa kysyi hämmästyneenä, ja ajatteli Jasonia. Hän oli pitkä ja komea poika, jolla oli musta heviletti ja tummansiniset tuikkivat silmät. Hän oli ihan erilainen kuin muut Luihuiset.
”Tosi on. Ei kyllä mies minun makuuni, mutta sinähän olet hevityttö, joten sinulle hän saattaisi sopiakin!” Rose huusi yhtäkkiä vaaleanpunaisen serminsä takaa, jossa hän oli vaihtamassa vaatteita. Lily ja Teresa kikattivat.
”Minusta on hauskaa, että sinulla on kaikki vaaleanpunaista, toisaalta kuin Teresalla on kaikki mustaa!” Lily sanoi iloisesti samalla, kun harjasi vielä hiukan märkiä hiuksiaan. Teresa tyytyi hymyilemään. Hän oli miettinyt koko päivän vain Siriusta.
”Oletteko muuten nähneet Gweniä tänään?” Rose kysyi ja lisäsi vaaleanpunaista luomiväriään.
”Hän meni Siriuksen kanssa kirjastoon heti aamusta”, Lily sanoi ja puki hänen hiuksiinsa sopivan punaisen kauluspaidan. Vain yksi sana tuntui tavoittavan Teresan mielen.
”Siriuksen?” Hän kysyi kulmiaan kohottaen.
”Aivan niin. Miksi se sinua niin paljon liikuttaa? Eikö sinun pitäisi unohtaa jo Sirius?” Rose huusi lattian kamaralta, mistä hän etsi vaaleanpunaisia sukkiaan.
”Niin kai sitten…” Teresa huokaisi äänekkäästi ja jatkoi kajaalin laittamista.
”Teresa kulta, unohda jo Sirius. Hänestä ei ole mihinkään, hän on vain haiseva naistennaurattaja, joka pyörii koko ajan tiellä”, Lily sanoi huolestuneena ja halasi Teresaa. Teresa ei kestänyt enää. Sirius oli satuttanut häntä pahasti, eikä hän ikinä voisi unohtaa sitä. Samalla kun Teresa purskahti itkuun, hänen sydämestään murtui pieni palanen.
”MITÄ?! ONKO PAHANTEKO VIIMEIN JA VIHDOIN SEKOITTANUT PÄÄSI LOPULLISESTI?!” James karjui niin kovaa, että muut rohkelikot käänsivät uteliaina päänsä häntä kohti.
”Turpa kiinni James, tai hiljennän sinut itse!” Sirius virnuili ja otti siirappitortun isolta hopeiselta lautaselta.
”Sinä et voi tehdä tätä minulle… Viimeisenä vuonna vieläpä, perkele!” James mutisi ja hakkasi päätäänsä pöytään.
Remus ja Peter vain virnuilivat toisilleen ja jatkoivat syömistä.
”Sieltähän se minun morsiameni tuleekin!” Sirius huusi ja iski silmää ystävilleen. James viimein jaksoi nostaa päänsä järkytykseltään. Lily, Rose, Gwen ja Teresa kävelivät rinnakkain suureen saliin. Remus viittoili Gweniä ja muita istumaan heidän seurakseen, mutta Gwen vain huitoi kättään kieltäytymisen merkiksi ja yritti saada kasvoilleen pahoittelevan ilmeen. Tytöt istuivat vähän matkan päähän pojista.
”Miksi et vilkuttanut Roselle?” James sanoi hymyillen samalla kun itse vilkutteli Lilylle, jolta sai lentosuukon. Jamesin massussa tuntui hullunkuriselta. Hän ei ikinä voisi kyllästyä Lilyn kaltaiseen tyttöön.
”Me pantiin poikki… Siitä on vähän yli viikko, en vain halunnut että te saatte tietää”, Peter sanoi alakuloisena. Remus taputti häntä olkapäälle myötätuntoisesti.
”Minä ainakin hyppäisin tähtitornista jos Lily jättäisi minut, mutta en kehota sinua tekemään sitä”, James sanoi ja mässäili viimeistä siirappitorttuaan.
”Mitä Teresa tuon kanssa tekee?” Sirius kysyi äkillisesti ja katsoi silmät yhtenä viiruina miten Teresa ja Jason juttelivat yhdessä vähän matkan päässä.
”En minä vaan tiedä. Kuulin, että Jason on hyvin suosittu poika, ehkä jopa suositumpi kuin sinä”, Remus sanoi ja harhaili omissa ajatuksissaan.
Sirius nyrpisti nenäänsä. Teresa nauroi kovaan ääneen ja katsoi Jasonia silmät tuikkien. Sirius katsoi Teresaa, jolloin heidän katseensa kohtasivat vähäksi aikaa, mutta Teresa oli päätöksensä tehnyt ja antoi Jasonille pikaisen suukon poskelle ja lähti kohti portaita. Jason jäi seisomaan paikalleen kuin ei olisi uskonut mitä oli tapahtunut. Muutama oppilas vihelsi. Siriuksen sappi kiehui ja hänen kokopäiväinen kiukkunsa oli juuri saavuttamansa huippuaan.
"Rauhoitu Anturajalka! Kyllä me tuolle ihrapallolle näytetään", James hymyili loistavaa Pepsodent-hymyään.
"Hän on niiiiin ihana!" Teresa huusi iloisesti tyttöjen makuusalissa, johon he olivat tulleet lepäämään raskaiden oppituntien jälkeen.
"Rakastuneen puhetta", Lily virnuili ja jatkoi, "Olet muuten ollut tänään tosi hiljainen, Gwen. Vaivaako sinua jokin?"
"Ei ei... Ei kerrassaan mikään," hän vastasi mietteliäänä.
"Oletko varma?"
Gwen nyökkäsi. Hän todella toivoi, että Sirius ei menisi kosimaan Teresaa. Tai siis, eihän siinä voinut olla mitään järkeä, eihän?
A/N: Aijjai, todella lyhyt kyllä.
Mutta kommentteja todella toivoisin. Nyt täytyy sanoa, että ficcini jää taas hetkeksi aikaa tauolle, mutta kyllä se siitä jatkuu.
