Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta!

Innostuin, kun bongasin listauksestasi Stranger Thingsiä ja tätä paritusta, joka on nyt uusimman kauden myötä ollut taas vähän enemmän pinnalla, ja niinpä päätin tarttua tähän tekstiin. Onkin ihanaa palata kaiken synkkyyden jälkeen näihin ensimmäisen kauden aikaisiin tunnelmiin, jotka joiltain osin ovat huomattavasti huolettomampia ja kepeämpiä kuin nyt uusimmissa jaksoissa ja kuvioissa.
Steven ja Nancyn välinen dynamiikka on sarjan alussa herkullista, kun toinen ottaa esimerkiksi koulun vakavasti ja toinen on taas vähän huolettomampi ja vallattomampi, ja tässä tekstissä se välittyy oivasti - ja lisäksi myös se, miten Nancyn vaikutuksesta Stevekin alkaa ehkä orientoitua vähän toisella tapaa, kun hän esimerkiksi antaa hengentuotteensa Nancyn luettavaksi ja arvioitavaksi. Nancy on kyllä armoton kriitikko punakynineen ja suorasukaisine palautteineen, mutta niinhän sen pitää ollakin, kun Steve on yrittänyt luikkia sieltä, missä aita on matalin!

On huvittavaa kuvitella, miten hän on mukaillut historiankirjaa jonkin sivistyssanakirjan kanssa ja toivonut, että siinä olisi tarpeeksi omaa jälkeä, jottei se kiinnittäisi opettajan (tai tyttöystävän) huomiota.

Voi Steve, niin höpsö mutta silti aika herttainen...
"Vau, näyttää siltä kuin tällä olisi kolmannen asteen palovammoja..." Steve tokaisi paperia heilutellen. "Teurastit hengentuotteeni sitten ihan huolella."
Steve on tässä tarinassa kyllä niin tismalleen Steve, että näen hänet esimerkiksi tässä kohdassa vaivatta sieluni silmin tuijottamassa paperia ja kohottamassa kulmiaan aavistuksen typertyneenä.

Nancykin vaikuttaa aivan omalta itseltään, ja lisäksi hahmojen välinen vuoropuhelu saa minut hykertelemään, sillä se kuulostaa ihan sellaiselta, minkä he oikeastikin sarjassa voisivat käydä. Tuo lopun sanaheittely, jossa Nancy tarkentaa Steven epämääräisiä vastauksia, on aivan loistava ja viittaa myös hauskasti siihen synonyymien metsästykseen, jota Steve on todennäköisesti harrastanut esseetä kirjoittaessaan.
Hymyilyttävä hyvän mielen tarina, kiitos!

-Walle