Otsikko: Jäätävää
Fandom: Fruits Basket
Kirjoittaja: Violetu
Ikäraja: S
Genre: Slice of life, huumori(?), triplaraapale
Hahmot: Hatori & Shigure, myös mainintoja muista.
Summary: Hatori on mielikuvamatkalla.
A/N: Osallistuu inspiroidu kuvasta -"haasteeseen", tämän tekstin innoittanut kuva
tässä.
***
JäätävääHatori huokasi syvään silmät kiinni ja nautti itseään ympäröivästä kylmyydestä. Varpaita alkoi hiljalleen pistellä, samoin sormia. Mies ei kuitenkaan antanut sen haitata itseään.
Talvella oli kylmä, silloin kuului hiukan palella. Miellyttävän viileä tuuli kävi kasvoilla ja Hatorin otsa rypistyi.
Hän oli odottanut jäätävää puhuria, mutta ei kai kaikkea voinut saada.
Jostain kuului epämääräisiä kolahduksia, aivan kuin joku olisi yrittänyt avata lukittua ovea.
Se oli hiukan häiritsevää ja rikkoi illuusion siitä, että hän oli yksin talvi-illassa kioskin luukulla.
Hatori veti savut juuri ostamastaan tupakasta ja yritti olla kuulematta yhä yltyvää kolinaa ja pauketta.
Hän oli yksin hämärtyvässä marraskuussa. Missään ei ollut ovista sisään pyrkiviä kodittomia, ja vielä vähemmän kylpyhuoneeseen pyrkiviä sietämättömiä serkkuja –
”Haa-san, mitä hemmettiä sinä oikein touhuat?” Shiguren ihmettelevä ääni räksäytti rikki Hatorin ihanteellisen mielikuvitusmaailman, ja Hatorin oli pakko ottaa musta unimaski pois silmiltään.
Maskissa luki
Kuolema kuittaa univelat.
”Mursit sitten oven?” Hatori katsoi myrkyllisesti serkkuaan ja sitä, mitä Sooman kesämökin kylpyhuoneenoven salvasta oli jäljellä.
Shigure kohautti olkiaan.
”Kaikki ovat Aayan kanssa ihan kriisissä. Ja sinä käytit näköjään kaikki jääpalat pakkasesta?”
Shigure silmäili jokseenkin ihailevan näköisenä kylpyammetta, joka oli täynnä hiljalleen murtuvia jäitä, joiden seassa Hatori makasi.
”Sinuna olisin aika hiljaa, herra ’joskus syön tahallani kaikki leikkeleet jääkaapista.’ Tiedät, että tämä helle on minulle aivan sietämätöntä.”
Shigure katsoi ystäväänsä mietteliäs ilme kasvoillaan, ja Hatori tuijotti haastavasti takaisin.
Hiljaisuus venyi venymistään, kunnes katkesi yhtä äkkiä kuin oli alkanutkin. Ei ikävä kyllä sillä tavalla, jota Hatori oli toivonut.
”Tee tilaa, minä tulen sinne”, Shigure alkoi riisuutua.
”Et ole tosissasi.”
”Kyllä nuo Aayan kanssa vielä hetken selviävät.”
”Voi luoja auta”, Hatori mutisi ja veti unimaskin takaisin kasvoilleen. Hän ei halunnut nähdä sitä tuhoa, joka tulisi, kun Yukilla ja muilla menisi Ayameen hermot.
Ikävä kyllä hänen mielikuvamaisemansa marraskuuhun ilmaantui kioskijonoon koditon Shigure, joka pummi Hatorilta juuri vaivalla ostettua tupakkaa, ja tunki muutenkin henkilökohtaiseen tilaan.