Laite numero 91122233043 | S | Arthur ja Hermione | arkificlet

[Kelsier]

Ficin nimi: Laite numero 91122233043
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Tyylilaji/Genre: arkikuvaus, ficlet
Hahmot: Arthur Weasley ja Hermione
Vastuuvapaus: Rowling omistaa Potterin hahmot ja maailman, kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa
Haasteet: Kesälomaetydejä, Finikesän Kaiken maailman tekstejä viikko 4 Tietotekniikka
Yhteenveto: Hermione tutustuttaa Arthuria tietokoneen saloihin

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------


Arthur Weasley oli täpinöissään. Hermione oli luvannut esitellä hänelle jästilaitteen, jota kutsuttiin kannettavaksi tietokoneeksi. Nyt hän pyöritteli käsissään tuota kiehtovaa krominhohtoista läpyskää.

”Kaunis todellakin”, hän ihasteli. ”Ja tuo on varmaan tärkeää tietoa. Nro. 91122233043.”

”Se on vain sarjanumero herra Weasley”, Hermione sanoi lempeästi ottaen koneen Arthurilta ja avaten sen pyödälle. ”Painakaa nyt tuota näppäintä vasemmassa yläkulmassa niin kone käynnistyy.”

Arthur teki kuten häntä kehotettiin ja painoi pitkulanmuotoista namiskaa. Laite alkoi hurista ja siihen syttyi valoja. Pian ruudulle ilmestyi värikäs logo ja pieni valkea kenttä.

”Siihen pitää kirjoittaa salasana”, Hermione sanoi ja työntyi näppäimistön puoleen. ”Anteeksi väistäisittekö vähän herra Weasley.” Hän näppäili nopeasti muutamat tarvittava kirjaimet ja painoi entteriä.

Näyttöön tuli nyt paljon pieniä kuvia, josta yksi oli valkoisen nuolenpään muotoinen. Arthurin oli vaikea hillitä intoaan. Hermione ohjasi hänen kätensä koneen vieressä olevan kaarevasti muotoillun esineen päälle.

”Tämä on hiiri. Voit liikkuttaa sillä kursoria, tuota nuolenpäätä tuossa”, tyttö opasti.

”Ooh, jännittävää”, Arthur huoahti, kun nuoli kulki juuri sinne minne hän halusi. ”Kerta kaikkisen mainio tämä... öh... hiiri. Miksi sen nimi muuten on hiiri?”

Hermione kohautti harteitaan. ”En tiedä. Luulen, että joku nörtti, siis tietokoneintoilija vain keksi sen aikoinaan. Voisit nyt klikata, siis painaa kaksi kertaa jotakin noista kuvista.”

Arthur katseli kuvia tarkkaan ja mietti mistä klikkaamalla – hän oli mielissään, että oli oppinut hyvän uuden sanan – tapahtuisi kaikkein kiintoisimpia asioita. Hän valitsi pienen sinisen avoinna olevan vihon. Kenties sen takaa löytyisi tarina. Tai jotain vielä parempaa: ohjeet tietokoneen rakentamisesta. Hän sai eteensä vain tyhjän valkoisen sivun, joka muistutti paperiarkkia. Mikä pettymys, hän ajatteli.

”Tekeekö tämä mitään kiinnostavaa?”, hän kysyi ääneen.

Hermione hymyili kuulleessaan herra Weasleyn äänessä pientä harmistusta, kun tämä luuli valinneensa huonosti. ”Se on tekstinkäsittelyohjelma. Jospa minä tulen hetkeksi koneen eteen ja näytän miten se toimii. Sitten voitte kokeilla itse, mitä saatte aikaan.” Hermione kirjoitti kappaleen verran lyhyitä lauseita ruudulle ja alkoi esitellä kaikkea mitä niille saattoi tehdä.

Arthurin into kasvoi uudestaan, nyt eksponentiaalisesti. Loppupäivän hän työskentelikin ruudun ääressä. Hän kirjoitti pienen esseen jästitavaroista, jonka lopussa oli lisäys – muista kysyä kumiankan tarkoituksesta. Hän kokeili kaikkia mahdollisia fontteja niin, että tekstiä oli paikoin mahdoton lukea. Hän lihavoi ja kursivoi sieltä täältä. Hermione kävi vain välillä tarkastamassa, ettei hän ollut saanut vanhempiensa läppäriä jumiin. Muista kysyä mitä ´jumiin saaminen´ tässä yhteydessä tarkoittaa, Arthur pohti ohimennen. Vähän ennen ilta viittä Hermione tuli hätistelemään häntä lopettamaan.

”Vanhempani tulevat ihan kohta, herra Weasley. Olet tervetullut jatkamaan joskus muulloin testejäsi läppärillä.”

Arthur hymyili koko kotimatkan. Kotikolossa hän antoi sopivissa kohdin nyökkäilevälle Mollylle pitkän selonteon jästien lepparin ihmeistä.

[lotus]

Kun huomasin, että tässä tekstissä on Arthur Weasley ja hänelle tutustumisen arvoinen jästiesine, oli pakko jäädä hetkeksi lukemaan tämä läpi. 

Arthur oli tässä niin hellyyttävä! Ja 'muista kysyä kumiankan tarkoituksesta'. Niin Arthurmaista. Hymyilin noille vaihtuville fonteille ja tekstin koolle. Ihanaa, että Arthur Weasleylle jästien arkiset esineet on niin taianomaisia.

Hermione hymyili kuulleessaan herra Weasleyn äänessä pientä harmistusta, kun tämä luuli valinneensa huonosti.

Tietääköhän hän, että tietokoneella voi myös vaihtaa sovelluksia sulkematta edellistä?

Tämähän oli oikein söpö pikku ficlet. <3 Nyt varmaan hymyilen idioottimaisesti koko loppupäivän.
Kiitos tästä!

[sorrowsworn]

"Oi, tässä on Arthur!" oli täälläkin ensireaktio. Arthur on ficcimaailmassa harmillisen vähän sävytelty hahmo, hänestä soisi ihmisten kirjoittavan enemmän! Oli mukava törmätä lukupalaan, jossa herra oli näin keskeisessä asemassa.

Olen tietotekniikkatumpeloiden jälkeläinen, ja se laitteiden kanssa neuvominen on kokemuksena ihan oma kärsimyslukunsa. Onneksi Hermione vaikutti kuitenkin klaaraavan tilanteen erinomisesti tutulla hermionemaisella kärsivällisyydellä ja lämmöllä. Arthurkin oli tässä ehdottomasti oma, lutuinen ja jästivimpainintoilullaan vähän eksentrinenkin itsensä. Oli sympaattista lukea, kuinka Hermionelle niin arkisessa asiassa oli Arthurin vinkkelistä katsottuna ihan omaa juhlaa ja taikaa.

Arthur hymyili koko kotimatkan. Kotikolossa hän antoi sopivissa kohdin nyökkäilevälle Mollylle pitkän selonteon jästien lepparin ihmeistä.

Lepparin (!) kohdalla rupesi kovasti hymyilyttämään. Also, jotenkin niin helppo kuvitella Arthur kiiltosilmäisenä antamassa toheloivaa selontekoa jännittävästä päivästään puolella korvalla kuuntelevalle Mollylle.

Kiitos mukavasta lukuhetkestä!

[Kelsier]

lotus ja sorrowsworn: Kiitos kommenteista! Ficletin kommenttisuosio tuli itselle täytenä yllätyksenä, mutta lämmitti mieltä oikein kovasti. Tietotekniikasta oli tosi vaikea keksiä kirjoitettavaa, kunnes mieleeni tuli tämä skenaario, että Hermione tutustuttaa Arthuria ihan tietsikan alkeisiin. Hauskaa, että se resonoi teille.
Minäkin pidän kovasti Arthurista. Pitää tulevaisuudessa yrittää kirjoitella hänestä vielä jotain muutakin.

[tirsu]

Heipparallaa! Kommenttikampanjasta nappailin tämän, koska Arthur ja jästeihin liittyvät asiat on huippua. <3

Tämä oli aivan mahtava, herttainen ja hauska. Arthurin innostus "lepparia" kohtaan oli suloista. Hänen täpinänsä ja innostuksensa oli melkein tarttuvaa.

Voi Arthuria, kun pettyi luullessaan valinneensa huonosti. Onneksi kirjoittaminen ja fonteilla ja niiden koolla leikkiminen sai pettymyksen katoamaan nopeasti. Olen tosin varma, että Arthur sai innokkeen etsiä vielä jostain käsiinsä ohjeet siitä, miten rakentaa oma kone.

Ehkäpä seuraavilla kerroilla, kun Hermione jatkaa hänen opettamistaan koneen käytössä. Arthurhan hyppii innosta, kun pääsee tutustumaan Internetin ihmeelliseen maailmaan, erityisesti Googleen. Sillä tavalla saattaisi selvitä jopa kumiankan käyttötarkoituskin.
Googlettamalla voisi selvitä miksi hiirtä kutsutaan hiireksi. (Pitäisi varmaan itse googlettaa ja katsoa, että onkos sille jotain selitystä. Voisi myös kuvitella, että Hermionekin myöhemmin yrittäisi asiaa selvittää, hän kun on kuitenkin tiedonjanoinen nuori nainen.)

Hermionen kärsivällisyys on ihailtavaa. Vaadittaisiin hyvin paljon, että hänen hermonsa pettäisivät. Ehkä, jos kone olisi mennyt jumiin, olisi voinut aiheuttaa hampaiden yhteen puremista, jotta ei tulisi tiuskittua.

Jäin myös ajattelemaan Arthurin ilmettä, kun Hermione näyttäisi tulostimen käyttöä tulostamalla Arthurin esseen. Voi sitä innostuksen ja ihmetyksen määrää. Siinä voisi käydä niin, että Arthur intoutuisi tulostamaan niin paljon, että muste loppuisi - jokainen perheenjäsen saisi oman kappaleen esseestä. Enkä yhtään ihmettelisi vaikka jossain vaiheessa Arthur saisi päähänsä purata läppärin ja tulostimen ihan vain nähdäkseen mitä niiden sisällä on ja miten ne toimivat.

Hermione voisi ostaa Arthurille lahjaksi oman koneen. Muutamalla taialla sen saisi varmasti toimimaan ilman sähköäkin. Siinä olisi lahja, joka saisi Arthurin maasta taivaisiin.

”Kaunis todellakin”, hän ihasteli. ”Ja tuo on varmaan tärkeää tietoa. Nro. 91122233043.

– muista kysyä kumiankan tarkoituksesta

Kotikolossa hän antoi sopivissa kohdin nyökkäilevälle Mollylle pitkän selonteon jästien lepparin ihmeistä.

Nuo olivat suosikkikohtani. Toivottavasti Arthur saa joskus tietää kumiankan käyttötarkoituksen.

Kiitos tästä mahtavuudesta! Tällaisia tarvittaisiin lisää: jästitavaroista innostunutta Arthuria. Mahtaakohan olla mitään jästitavaraa, joka ei saisi Arthuria innostumaan?

-tirsu

[Kelsier]

tirsu: kiitos kommentistasi, kiva, että pidit. Ehkä Hermione (tai joku muu) voisi Athurille tosiaan joskus myöhemmin ostaa oman koneen lahjaksi. Siitä hän innostuisi varmasti. Hermy myös varmasti korjasi aukon sivityksessään tuon jälkeen ja selvitti miksi hiirtä kutsutaan hiireksi. Hänen luonteelleen ei sovi jättää sellaista tekemättä

[Fiorella]

Tässä oli jotakin hyväntuulisen lapsenomaista. Arthurin kiinnostus kaikkeen jästimaailman merkillisyyteen on asia, joka ei koskaan lakanne huvittamasta lukijoita.

Erityisen hellyttävä oli minustakin kohta, jossa Arthur pettyi tehtyään huonon valinnan. 

Hän valitsi pienen sinisen avoinna olevan vihon. Kenties sen takaa löytyisi tarina. Tai jotain vielä parempaa: ohjeet tietokoneen rakentamisesta.

Ei ihmekään, jos näin korkeiden odotusten romahdettua voi harmistuskin vallata velhopolon... Arthur olisi varmaan ollut täpinöissään tietokoneen rakennusohjeista! Ja jotenkin pahoin pelkään, että tämän leppari-innostuksen lähdettyä alkuun on kohta Kotikolon autotallissa ensimmäisen velhotietokoneen prototyyppi tekeillä!

[Kelsier]

Fiorella: myöhästyneet kiitokset kommentistasi! Arthur olisi takuulla täpinöissään, jos joku hänelle tietokoneen rakennusohjeet esittäisi, ei epäilystäkään

[Crys]

Kommiksesta hei, ah tämäpäs on suloinen arkificci Voinkin kuvitella, että Hermione ja Arthur tulevat hyvin toimiin kun Arthurilla on Hermione opastamassa jästilaitteiden käytössä. Heh, tuo tekstin nimi on hauska, että Arthur ajattelee sarjanumeron olevan jokin tärkeä tieto Eipä ole tullut mietittyä miksi hiiren nimi on hiiri

Ja tuo Arthurin intoilu siitä että on oppinut uuden sanan: klikkaaminen Heh, ohjeet tietokoneen rakentamiseen eivät ehkä ole ihan niin yksinkertaiset kuin Arthur toivoo Herttainen mielikuva kyllä syntyy Arthurista, joka käyttää tuhatta eri fonttia ja tekee eri kursivointeja ja lihavointeja tekstiin. Aikookohan herra lähettää tuon hienon pienoisesseensä kaikille (Hermionen vanhempien) tutuille sähköpostin kautta XD

Kotikolossa hän antoi sopivissa kohdin nyökkäilevälle Mollylle pitkän selonteon jästien lepparin ihmeistä.

Hehehh mukavaa että Mollykin sai osansa tästä lepparin ihmeestä XD Ehkäpä Arthur hankkii joskus Hermionen avustuksella oman läppärin

Tämäpäs oli hauska!
-Crys

[carrowfan]

Voi ei... arkificci + Arthur + otsikko + tietokoneet + niiden käytössä neuvominen... Jos vaihtais Arthurin paikalle mun tädin (about 50v ikäine) ja Hermionen paikalle minut itseni ni tämä teksti olisi suora kuvaus mun arjesta...samaistun tähän niin voimakkaasti.

[Kelsier]

Crysted: Onneksi Arthurin sähköpostin käytön opettelu jää jonkun tulevan ficin aiheeksi Siinä Hermionen on syytä olla koko ajan vieressä, ettei tuota mainitsemaasi massalähetystä pääse tapahtumaan Kiitos kommentista

carrowfan: Kivat, että pystyit samaistumaan. Pohdin kirjoittaessani tätä sen kautta miten ihan meidän jästimaailmassa neuvoisi ihmistä, joka ei ole tietokonetta käyttänyt. Kiitos sinulle.

[Lyra]

Olen lueskellut tätä aikaisemminkin ja kommenttiarpajaisten myötä palasin jälleen tämän pariin. Arthur on aina niin kiinnostunut kaikesta jästitavarasta kirjoissa ja kun Hermione on jästisyntyinen, jonkin tämän suuntaisen voisi hyvinkin ajatella tapahtuvan. Muistelen kyllä, että Arthur kirjoissa jutteli innoissaan Hermionen vanhemmille jostain.

”Ja tuo on varmaan tärkeää tietoa. Nro. 91122233043.”

Naureskelin tälle, koska kaikki "me jästit" tiedetään, että sarjanumeroita ei oikeasti tarvita mihinkään, mutta tietenkin Arthur on super innoissaan jostain vastaavasta! Ihana Hermione myös, kun kohtelee Arthuria niin lempeästi ja ystävällisesti, vaikka joltain muulta voisi mennä hermo tuollaiseen.

Arthurin into oikeen hehkuu läpi tästä tekstistä. Pidin myös kovasti siitä yksityiskohdasta, että Hermione kutsuu Arthuria herra Weasleyksi. Se sopii hyvin tapahtuma-aikaan ja -paikkaan. Luo omanlaista tunnelmaa. Ja aivan ihana Arthur taas kumiankkamysteerin perässä! Sekin mahtava yksityiskohta. Pidin myös lopusta, kun Arthur ei mitenkään muista, että kyseessä on läppäri eikä leppari.

Tässä oli oikein Arthurmaista tunnelmaa ja pidin kovasti tämän arkifiiliksestä. Tälllaisia voisin lukea enemmänkin!

[Kelsier]

Lyra: Arthurin into ´lepparin´ parissa on kyllä ihan omaa luokkaansa. Kiitos kivasta kommentistasi!

[Larjus]

Mä kihertelen täällä ihastuksesta, koska voi apua miten herttainen fici tämä onkaan. Arthurin intoilu jästiesineitä kohtaan on aina ollut musta sekä erittäin sympaattinen että viihdyttävä piirre, ja aiheesta lukeminen on aina hauskaa Voin vain kuvitella, miten pähkinöinä hän on niinkin mullistavasta keksinnöstä kuin tietokone!

On se kyllä hyvä, että Hermione oli ohjeistamassa, miten tietokonetta oikein käytetään, ja myös pelastamassa tilanteen kun Arthur luuli avanneensa vain jonkin aivan tyhjän ja turhan ohjelman Mua ihan hymyilyttää, kun kuvittelen Arthurin kokeilemassa erilaisia fontteja ja vaihtelemassa tekstinsä kokoa jne. Omanlaista taikaansa sekin! Ja voi että, edelleen pohtii kumiankan funktiota ♥

Kotikolossa hän antoi sopivissa kohdin nyökkäilevälle Mollylle pitkän selonteon jästien lepparin ihmeistä.

Mun on kans pakko nostaa tää loppulause erilleen, koska leppari! ♥♥ Ja kyllä varmasti riittää Arthurilla kerrottavaa leppareista, ja Molly uskollisesti kuuntelee vaikkei ehkä pahemmin kiinnostakaan :3

Tää oli kaikessa arkisuudessaan ja yksinkertaisuudessaan niin söpö fici. En ehkä kestä ♥

[Avaruuspiraatti]

Aww. Melkein voin itsekin muistaa sitä omaa ihmetyksen ja ihastuksen määrää, kun isäni aikoinaan antoi minun näpertää hänen työläppärillään notepadilla. Minusta oli kamalan hienoa ja aikuismaista, kun sain näpyttää näppäimistöllä!! Ja yhtä hauskaa se oli silloinkin, kun kone ei edes ollut päällä Tiedä, vaikka Arthur kirjoittaisi kokonaisen romaanin, jos vain saisi tarpeeksi aikaa. Olisi hauska tietää, millaisia taikamaailman viritelmiä hän keksisi läppäriin. Hermionen vanhemmat ei tosin siitä ehkä olisi kamalan innoissaan.

Hän valitsi pienen sinisen avoinna olevan vihon. Kenties sen takaa löytyisi tarina. -- Hän sai eteensä vain tyhjän valkoisen sivun, joka muistutti paperiarkkia. Mikä pettymys, hän ajatteli.

Tbh, ajattelen tällä tavalla itsekin joka kerta, kun avaan Scrivenerin ja alan kirjottaan

Tämä oli tosi herttainen ja hyväntuulinen teksti, kiitos <3

[Kelsier]

Larjus: Minä en ehkä kestä sun ihanaa kommenttia Arthurin hämmästys jästiesineitä kohtaan on parasta. Kiitos!

Avaruuspiraatti: Minäkin muistan miten hienoa oli käyttää Paintia isän koneella joskus vuonna -97 Olisikohan Pandoran lippaan antamista Arthurille, jos hän pääsisi taikavirittämään lepparia? Kiitos kommentistasi!

[carrowfan]

Larjus: Minä en ehkä kestä sun ihanaa kommenttia Arthurin hämmästys jästiesineitä kohtaan on parasta. Kiitos!

Avaruuspiraatti: Minäkin muistan miten hienoa oli käyttää Paintia isän koneella joskus vuonna -97 Olisikohan Pandoran lippaan antamista Arthurille, jos hän pääsisi taikavirittämään lepparia? Kiitos kommentistasi!

Ei olisi koska myönnä pois, haluat itsekin kirjoittaa sellaisen tarinan!

[Meldis]

Miten ihana idea! Otsikko jo heti kiinnitti huomioni, kun tutkin listaustasi arpajaisia varten ja arkificlet kuulosti juuri siltä, mitä nyt kaipaan. Tässä oli aivan ihastuttava tunnelma. Herkästi innostuva Arthur ja kärsivällinen Hermione olivat loistava parivaljakko tähän tekstiin. Olen tykännyt ennenkin, miten osaat kirjoittaa pieniä arkisia hetkiä, hyvin pienistä, vaikkakin myös yllättävistä asioista ja yllättäväillä hahmoilla. Kuvittelin, että Hermione olisi tässä jo Arthurin miniä, tai ainakin häitä vaille, mikä tuntui vielä kivemmalta ajatukselta, että Hermione on nyt osa perhettä ja siksi haluaa auttaa Arthuria harrastuksessaan. Vaikea kuvitella myöskään ketään muuta jaksamaan noin kärsivällisesti selittämään tietokoneesta. En varmaan itse osaisi selittää, saati sitten sellaiselle innokkaalle tyypille kuin Arthur.

”Kaunis todellakin”, hän ihasteli. ”Ja tuo on varmaan tärkeää tietoa. Nro. 91122233043.”

Arthur on vaan niin herttainen! Tämä kuulosti ihan joltain, mitä hän voisi sanoa ja kuulen niin hyvin hänen tiedonjanoisen äänensä tässä kohtaa.

Hermione kävi vain välillä tarkastamassa, ettei hän ollut saanut vanhempiensa läppäriä jumiin. Muista kysyä mitä ´jumiin saaminen´ tässä yhteydessä tarkoittaa, Arthur pohti ohimennen.

Enpä olekaan ajatellut, että tietokoneen jumittaminen terminä olisi vaikea tajuta velholle. Niin kivasti keksitty! Oli tosi hauskaa, mitä kaikkea Arthur keksi alkaa kirjoittaa tekstinkäsittelyohjelmalla. Sitä kuvittelisi, että siitä ei saisi hirveästi kiinnostavaa tekemistä irti pitkäksi aikaa, mutta onhan se jotain ihan muuta kuin pergamentille sulkakynällä kirjoittaminen, niin enpä oikeastaan yhtään ihmettele, että pelkästään se sai Arthurin juuttumaan koneen ääreen pitkäksi aikaa. Ja voi miten ihanaa, että Hermione uskaltaa, ehe, antaa koneen Arthurin käyttöön jatkossakin. Oikeastaan tosi hienoa, miten varovasti Arthur osasikaan käyttää tietokonetta, kun kirjoissa hänelle jopa tulitikut tippuivat käsistä. Tuntui, että Arthur ymmärsi koneen olevan tärkeä kapistus Hermionelle ja osasi siksi olla varovainen sen kanssa. ^^
Kiitos tästä palasesta, oli tosi ihastuttava lukukokemus!

[Kelsier]

Meldis: Varmasti tekstinkäsittelyohjelma on ollut Arthurille suuri ilonaihe. Varovaisuus tulee varmasti myös siitä, että hän tietää koneen kuuluvan Hermionen vanhemmille (ei siis edes Hermionelle). Kiva, kun kommentoit!