Ficin nimi: Kukkaseppele komistaa
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: My Hero Academia
Ikäraja: S
Paritus: Pieni Mt. Lady/Kamui Woods
Genre: Kepeä draama, slice of life
Summary:
"Tarkoituksenani tuskin on näyttää herkältä ja pehmeältä." Kamui huokaisi syvään ja näytti siltä kuin olisi halunnut nyhtää seppeleen irti.A/N: Sain randomin headcanonin ja sitä kautta inspiraation liittyen Kamuin univormun kukkaseppeleen tarinaan, ja töttöröö.
Tämä shippi on kyllä niin herttainen. <3
***
Yuun sydän tuntui jättävän monta lyöntiä väliin muutaman tapahtumarikkaan sekunnin aikana.
“Oletko kunnossa?” hän kysyi huolestuneena alakouluikäiseltä pojalta, jonka Kamui oli juuri ajoissa tyrkännyt katua kaahaavan auton tieltä hänen syliinsä.
“Öh, joo, kai...” poika sopersi vastaukseksi näyttäen siltä kuin ei olisi vielä kunnolla käsittänyt viime hetkien tapahtumia.
“Kuulepas, tenava!”
Jopa Yuu hätkähti Kamuin äkäistä äänensävyä ja huomasi tarttuvansa poikaa suojelevasti hartiasta, kun hänen ylempi kollegansa harppoi heidän luokseen tien toiselta puolelta.
“Tuossa olisi voinut käydä vaikka kuinka huonosti!” Kamui äyskähti ristien puiset kätensä puuskaan ja tuijotti poikaa vihaisesti. “Annapa olla viimeinen kerta, kun selailet puhelinta kesken kadun ylittämisen!”
Pojan alahuuli värisi. “Anteeksi...”
“No, onneksi mitään säikähdystä vakavampaa ei sattunut”, Yuu lohdutti taputtaen pojan päälakea ja ojensi tälle maahan lennähtäneen lippalakin takaisin. “Kaikki on hyvin, napero. Muistahan vain jatkossa olla tarkempi liikenteen kanssa.”
Poika halasi häntä sopertaen kiitoksensa ja katsahti vihaista Kamuita hieman luimistellen.
“K-kiitos ja anteeksi."
“Eipä kestä”, Kamui sanoi rauhallisemmin, vaikkakin silti kohtuullisen tylyyn sävyyn.
“Olipas se vauhdikas aloitus päivälle!” Yuu hymähti heiluttaen kättään pojan perään.
“Aamuisin ihmisten keskittymis- ja havainnointikyky näyttää matelevan pohjalukemissa”, Kamui tuhahti. “Toivottavasti penska osaa jatkossa keskittyä olennaiseen.”
“Uskoisin niin. Pidit hänelle sen verran tiukan puhuttelun, Kamui-san.”
“Se oli välttämätöntä!” Kamui ärähti takaisin.
“Tietenkin, ja kyllähän viesti menikin perille”, Yuu sanoi asiallisesti. “Hän vaikutti silti kovin pelästyneeltä puhuessaan sinulle. Kenties olit hivenen liian ankara?”
Kamui oli hetken hiljaa.
“Oletko sitä mieltä?”
Yuu oli ehtinyt varautua vastalauseeseen, vaikka tiesikin Kamuin sen verran itsekriittiseksi, että hänen kommenttinsa tuskin otti noin vain mennäkseen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kun asia oli kerran otettu kuuleviin korviin, sen kanssa eteneminen kävi helpommin.
"Minä jos kuka tiedän, miten jalosieluinen ja oikeamielinen sankari sinä olet", Yuu aloitti tietäen kuulostavansa aavistuksen makeilevalta ja kohtasi Kamuin epäilevän katseen.
"Niin...?"
"Ehkä voisit luoda vaikka univormuusi jotain uudenlaista?" Yuu ehdotti ohimennen. "Jokin pieni asuste, joka osoittaisi heti sinun olevan ystävällinen ja helposti lähestyttävä?"
"Ystävällinen ja helposti lähestyttävä..." Kamui mutisi kuulostaen harvinaisen ärsyytyneeltä. "Jotain hassua hattuako tässä ollaan vailla?"
Yuu naurahti kämmenselkäänsä. "Epäilen, että sellainen toimisi kovinkaan hyvin. Eikä se niin välttämätön asia ole!"
"Tässä kohtaa sitä on joka tapauksessa turha kenenkään pohtia", Kamui murahti ja viittasi hänet mukaansa. "Aika keskittyä työhön."
"Käskystä!" Yuu velmuili reippaaseen sävyyn ja sai osakseen pienen mulkaisun.
Seuraavana aamuna Yuu toivotti ylemmälle kollegalleen hyvät huomenet ja pysähtyi katsomaan tämän univormua tarkemmin.
"Jopas, Kamui-san..."
"Näyttävätkö ne typerältä?" Kamui murahti vilkaistessaan vyölleen sitomaansa punertavista kukista koottua seppelettä.
"Eivät lainkaan!" Yuu kehaisi ja katseli kokonaisuutta hyväksyvästi nyökäten. "Nehän tuovat oivan lisän herkkyyttä ja pehmeyttä!"
"Tarkoituksenani tuskin on näyttää herkältä ja pehmeältä." Kamui huokaisi syvään ja näytti siltä kuin olisi halunnut nyhtää seppeleen irti.
"Ei sellainen sinua kuvaakaan, Kamui-san", Yuu virkkoi. "Pikemminkin kukista välittyy symbolinen kuva siitä, että olet sitten miten vahva ja taitosi kuinka huikeita, tärkeintä on pitää huolta ja suojella herkempiä ja haavoittuvaisempia, eli tässä tapauksessa kukkasia."
Kamui näytti hieman hämmentyneeltä hänen tuumailustaan.
"Sehän... kuulostaa järkeenkäyvältä."
"Niin minä sen ajattelisin."
"Hmm, olkoon sitten siinä."
Yuu silitteli kevyesti, melkein huomaamattomasti, kollegansa käsivartta. "Aika komealtakin se näyttää, etten sanoisi."
"Taidat poiketa asialinjalta", Kamui huomautti osoittaen heidän olevan töissä, muttei kuitenkaan tehnyt elettäkään siirtyäkseen tärkeämpien asioiden kimppuun.
"Pahoittelut, jäin silmistäni kiinni", Yuu tokaisi olankohautuksella. "Sitä sattuu silloin tällöin."
"Mokoma..." Kamui sipaisi hänen hiussuortuviaan ja paneutui seuraavassa hetkessä raporttinipun pariin.
