Miten olla syömättä jäätelöä koko kesänä? | S | Severus + Lily | Kesäinen kaverusfluffy | ficlet

[Crys]

Nimi: Miten olla syömättä jäätelöä koko kesänä?
Kirjoittaja: Crysted
Ikäraja: S
Henkilöt: Severus + Lily
Genre: Kesäisää kaverusfluffia
Yhteenveto: 12-vuotias Severus ei ole ikinä maistanut muuta kuin vanilijajäätelöä. Lily päättää puuttua asiaan.
A/N: Osallistuu haasteisiin Kerää kaikki hahmot II, Kesäbingo, FFF1000, ficlet300 ja ff100

“Minä pidän vaniljajäätelöstä”, Severus huomautti Lilylle tämän ihmeteltyä monisanaisesti sitä, ettei Severus ollut ikinä maistanut muuta kuin vaniljajäätelöä. Ystävyksent olivat kävelemässä helteisellä ilmalla kohti naapuruston lähintä jäätelökioskia. Lilyllä oli kirkkaanvioletti hellehattu suojaamassa päälakea, mutta aurinko kuumensi ikävästi Severuksen mustia hiuksia.

“Mutta voit pitää muunkin makuisesta jäätelöstä, jos kokeilisit”, punatukkainen tyttö yllytti. “Minun lempimakuni on minttusuklaa. Se on tosi hyvää, etkö sinä muka pidä suklaasta?”

Severus kohautti olkapäitään.

“Älä vaan sano, ettet ole ikinä syönyt suklaata!” Lily huudahti silmät suurina.

“Olen minä”, Severus sanoi ja punehtui sitten korvia myöten ja jatkoi mutisten: “mutta ei meillä ole juurikaan varaa ostaa herkkuja ja jos maistan yhden kerran jotain todella hyvää, haluan saada lisää ja sitten minua harmittaa, kun en voi saada lisää.”

Lilyn kulmakarvat kääntyivät murheelliseen kurttuun.

Severus tunki kätensä cargo-shortsiensa taskuihin ja potkaisi jalkakäytävällä olevaa kiveä, joka pomppi pitkän matkaa kuumaa asfalttia pitkin ennen kuin pysähtyi katulampun juureen. “Älä sääli minua”, Severus mutisi, sillä oli käynyt juuri niin kuin hän oli pelännyt.

“En säälikään. Tuo sinun logiikkasi on typerä”, Lily sanoi nopeasti ja hypähti sitten Severuksen eteen saaden kukallisen kesämekkonsa helmat heilamaan ja veti pojan kädet pois taskuista, jotta saattoi heilauttaa niitä piristääkseen toista. “Minä keksin”, hän hihkaisi innokkaasti.

“Minä olin perheeni kanssa viime kesänä Kreikassa, jossa maistoin sellaista tosi hyvää leivonnaista, baklavaa. Söin sitä niin paljon, että melkein oksensin ja sen jälkeen päätin etten ikinä enää söisi sitä, koska se oli niin makeaa ja hyvää, että yökötti”, Lily kertoi nauraen ja sai viimein Severuksen huulillekin pienen hymyn. “Tehdään samalla tavalla nyt! Tilataan jäätelö, jossa on kaikkia makuja ja sitten kumpikaan meistä ei halua syödä jäätelöä enää koko kesänä. Minä tarjoan.”

Niin he päätyivät tekemään Severuksen vastusteluista huolimatta. Kioskin myyjä halusi maksun etukäteen ennen kuin alkaisi tekemään annosta, mutta viimein he istuivat keikkuvilla muovituoleilla kioskin edessä lähes kaatumassa olevan auringon varjon alla kahden jättimäisen jäätelöannoksen kanssa, sillä kaikki maut eivät olleet mahtuneet suurimpaan kädenlevyiseen kuppiin.

Severus rakasti jokaista makua, paitsi rommi-rusinaa ja lakritsia. Hän ei ehtinyt edes maistamaan kaikkia, ennen kuin tuli jo kylläiseksi, sillä ihastuttuaan yhteen makuun hän vahingossa söi sitä jo puoli palloa ennen kuin tajusi kokeilla seuraavaa.

“Pakko syödä, Severus, ei saa jättää ruokaa hukkaan!” Lily naurahti, kun Severus asetti lusikan syrjään, vaikka tyttö tunsi itsekin olonsa jo tupaten täydeksi. Täysi vatsallinen jäätelöä sai kesämekon pömpöttämään.

Severus otti vielä yhden lusikallisen ja vielä toisen ja kolmannen, kunnes hän viimein oksensi jalkakäytävälle jäätelönmyyjän paheksuvan katseen alla.

Lily kikatti niin että tipahti tuolilta melkein Severuksen jäätelöoksennukseen, jonka jälkeen myös Severus nauroi niin, että itsekin tipahti melkein kiikkerältä tuolilta.

Loput jäätelöstä muuttui nesteeksi kuppien pohjalle, joten he lähtivät hitaasti kävelemään kotiin päin.

“Temppusi toimi. En syö enää ikinä jäätelöä”, Severus voihkaisi pidellen vatsaansa, jota kivisti.

“Et varmaan tunne enää samoin ensi vuonna. Otetaan sitten uusiksi”, Lily naurahti raukeana kaikesta syömisestä. “Takaan, että tällä tavalla säästämme oikeastaan rahaa, koska emme syö jäätelöä koko loppukesänä.”

“Mutta se ei koske mehujäitä”, Severus huomautti.

Lilyn kasvoille nousi pohtiva ilme, kunnes hän nyökkäsi. “Mehujäät on sallittava. Millä muulla me viilentäisimme oloamme tänä kesänä?”

Ei ainakaan jäätelöllä.

[Sielulintu]

Vaihdokkaista heippa
Täähän oli suloinen ja kesäinen kaverusteksti! Aika vähän luen ikinä mitään Lilystä ja Severuksesta, mutta tästä tykkäsin. Ehkä siihen on sen lisäksi, että teksti on itsessään todella kiva, syynä myös se, että harvoin luen myöskään lasten näkökulmasta, ja vaihtelu virkistää.
Tunnelma oli tässä koko ajan ihanan huoleton ja iloinen, suorastaan idyllisen kesäinen ja onnellinen. Huomaa kyllä, että Voldemortilla tai millään suurella, pahalla ja synkällä ei ole vielä ollut mahdollisuutta aiheuttaa heille mitään huolia. Koska molemmat on tässä niin nuoria, se käykin hyvin järkeen ja vain Severuksen hankalat kotiolot tuottavat ongelmia. Onneksi on kuitenkin Lily, joka ratkaisee jäätelöongelmankin tuosta vain. On varmasti ollut jäätelömyyjällä ihmettelyä ja silmien pyörittelyä, kun hankitaan kaikki, mitä kioskilta löytyy, ja sitten voidaankin huonosti.
Tykkäsin myös tavasta, jolla Lily ja Severus olivat toistensa kanssa. Lapsena Severuskin on tässä vielä ihanasti avoin ja ystävällinenkin, ei samalla lailla sulkeutunut kuin aikuisena myöhemmin. Heidän välisensä ystävyyskin vaikutti mielettömän mutkattomalta ja välittömältä, ja hyvin voinkin kuvitella, että heillä olisi ollut tuollaisia yhteisiä kesiä, ennen kuin myöhemmin välit muuttuvat hankalammiksi.
Kiitos hirveän paljon iloisesta ja kesäfiilistä lisäävästä tekstistä, josta oikein huokui sellainen rento ja hyvä fiilis. Tuli ihan lapsuuden kesälomat mieleen.

[Crys]

Sielulintu: Kiva että tykkäsit, vaikka et lue yleensä Lily + Severusta. Lasten näkökulmasta on välillä virkistävää kirjoittaakin Heh, jäätelönmyyjä parka tosiaan joka joutui tuon jättiannoksen tekemään ja oksennukset siivoamaan. Kiitos kommentistasi, mukavaa jos teksti sai mieleesi lapsuuden kesälomat

[Fiorella]

Tämä oli niin hellyttävän lapsenomainen pohja-ajatukseltaan, että eihän sitä voinut muuta kuin hymyillä kaksikon oivallukselle! Kertarysäyksellä koko kesän jäätelöt, mikäpä siinä. Pahoin pelkään, ettei Severus-polon tehnyt mieli jäätelöä vielä seuraavanakaan.

Täysi vatsallinen jäätelöä sai kesämekon pömpöttämään.

Tämäkin vielä. Lily vatsa pullollaan jäätelöä. Miten hellyttävä mielikuva.

Tällaiset tekstit tekevät hyvän mielen, kun voi ajatella että Severuksellakin on ollut jotain hyviä, keveitä ja viattoman iloisia muistoja surkean lapsuutensa lomassa.

“Mutta se ei koske mehujäitä”, Severus huomautti.

Mehujäät on toki sallittava! Joku raja sentään säästäväisyydelläkin.

[Crys]

Fiorella: Heh, jep, tässä on tosiaan lapsenomaista hassuttelufiilistä tuosta jäätelömäärästä saattaa kyllä syntyä kunnon traumat (t. söin lapsuudessa yhtenä kesänä järkyttävän määrän valkosuklaata ja en vieläkään pysty syömään valkosuklaata paria palaa enempää). Kiva että kommentoit ja tykkäsit

[Vuorna]

Aamua! Ulkona on harmaata ja ikävää, mutta onneksi voi löytää tämmöisiä ihanan suloisia kesätekstejä. Minäkin harvoin luen tekstejä Severuksesta ja Lilystä yhdessä, mutta tästä kuitenkin pidin kovasti. Tietäen varsinkin Severuksen elämän tragediat, tähän sai ihan semmoisen uuden näkökulmankin.

Oli ihana lukea vaihteeksi tämmöistä söpöä lasten hassuttelua. Lilyn logiikka oli varsin ihastuttava ja sehän sitten toimikin! Pidin myös paljon siitä, miten Severus pystyi Lilylle tunnustamaan sen oikean syyn, miksei ole muun makuisia jäätelöitä maistanut. Lilyn reaktio siihen oli myös kovin Lilymäinen. Oli kiva lukea näiden kahden mutkattomasta ystävyyssuhteesta, mutta samaan aikaan vähän suretti, kun tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Mikä mainio idea, syödä kaikkia makuja samaan aikaan. Ei mikään ihme, että Severus ei oikein kestänyt sitä kaikkea jäätelön määrää. Tykkäsin kovasti tän tekstin suoraviivaisesta kerronnasta, ja minusta se myös sopi tähän hyvin. Tuo lopun toteamus siitä, että mehujäätä saa kuitenkin syödä, oli hirveän söpö! No totta kai mehujäät ovat vielä sallittuja, eiväthän ne nyt oikeastaan edes ole jäätelöä. Ja kuten Lilykin totesi, millä muulla he viilentäisivät oloaan. Tekstin otsikosta pidin myös kovasti, tästä tekstistä tosiaan sai kunnon ohjeet siihen, miten olla syömättä jäätelöä koko kesänä (sen yhden kerran jälkeen).

Tämä oli hurjan suloinen ja viihdyttävä teksti, tätä oli oikein mukava lukea. Kiitos paljon tämän kirjoittamisesta!

[Crys]

Vuorna: Mikäs sen parempaa kun lukea kesätekstejä kesää odotellessa! Hauskaa, että olit löytänyt tämän pariin, vaikket kauheasti näistä kahdesta lue. Mukavaa jos pidit Severuksen ja lilyn suhteesta ja heidän lapsenomaisesta leikittelystään. Lasten logiikka on joskus lyömätön Kiitos kommentistasi!

[Waulish]

Miten hyväntuulinen ja lämminhenkinen tarina! On ihanaa lukea Severuksesta ja Lilystä pieninä, koska heidän välisensä mutkaton ystävyys on omiaan lämmittämään sydäntä. On mukavaa ajatella, että Severuksenkin lapsuudessa on sentään jotain hyvää ja vakaata, kun hänellä on ystävä, jonka kanssa viettää kesäpäivää menemällä jäätelökioskille niin kuin varmasti monet muutkin kaverukset keskenään tekevät. Hahmojen vuorovaikutuksesta kuultaa hymyilyttävällä tavalla läpi se, että he ovat vielä lapsia ja tarkastelevat maailmaa lapsen kekseliäisyyden turvin.

On haikeaa ajatella, ettei Severuksella ole juuri varaa tai tilaisuuksia nauttia herkuista, mutta onneksi Lily keksii loistavan keinon, jonka avulla Severuksen ei tarvitse enää olla allapäin tai tuntea jäävänsä jostakin paitsi. Minusta on herttaista, miten ajattelevainen Lily on; hän todella välittää ystävästään, ja hänen logiikkansa jäätelöähkyn takana on kyllä melko aukoton! Vaikka toteutus johtaa ällötykseen ja oksentamiseen asti, on lopputuloksena ainakin hulvaton kesämuisto, joka säilyy ehkä koko loppuelämän ja jolle voi hymyillä sitten vanhempana ja viisaampana. Minusta on niin huvittavaa, miten Lily vain kikattaa vieressä ja jäätelömyyjä katsoo kojustaan paheksuvasti. Jäätelömyyjä on muutenkin huvittava sivuhahmo pyytäessään maksun jättijäätelöannoksesta etukäteen ja suhtautuessaan lasten hullutuksiin vähän nuivasti - hänessä on sellaista aikuisuuden vakavamielisyyttä, joka luo hauskan kontrastin Lilyn ja Severuksen innolle.

Severus rakasti jokaista makua, paitsi rommi-rusinaa ja lakritsia.

Mitäää, mun lempparit! No, pistetään kokemattomuuden piikkiin - ehkä Severuksenkin makuaisti vielä hioutuu arvostamaan näitä kulinaristisia hienouksia...

Loppukin on hymyilyttävä - totta kai mehujäät on sallittava, sillä onhan sitä nyt jollakin viilennyttävä kuumina kesäpäivinä! Onneksi ne tuppaavat kuitenkin olemaan halvempia herkkuja kuin jäätelöpallot, jolloin Severuskin toivottavasti pystyy niistä nauttimaan. Seuraavana kesänä voi hyvinkin sitten olla taas tarvetta jäätelöähkyuusinnalle... Herkuissa on se huono puoli, ettei överiällötys välttämättä kestä kovin kauaa!

Olipa ihanaa lukea kesähelteestä ja jäätelöstä näin talven keskellä. Kiitos! -Walle

[Crys]

Walle: Kiva että pidit severuksen ja lilyn kaverisuhteesta kiva että löysit kontrastin aikuisuuden vakavuuden ja lapsuuden hulluttelun välillä. Kiitos itsellesi kommentistasi

[Claire]

Etsin tämän kesän Kommentti10-haasteeseen kommentoitavaa sanalla jäätelö, ja olen kyllä niin iloinen, että löysin tieni tämän ficletin pariin! En olekaan montaa ficciä lukenut, joka keskittyisi Severuksen ja Lilyn kaverisuhteeseen, joten tämän lukeminen oli tosi mukavaa vaihtelua. Ja tätä lukiessa tuli kyllä ihanan kesäinen olo, kun kuvittelin kaverukset helteisellä kelillä jätskikioskilla maistelemassa kaikkia mahdollisia jätskimakuja, ai että!

Pakko mainita, että samaistun tämän ficletin Severukseen niin paljon: rakastan vaniljajätskiä ja ostan sitä melkein aina poikkeuksetta, kun siihen ei vaan voi koskaan pettyä. Severuksen tavoin en myöskään tykkää lakritsi- tai rommirusinamauista, haha. Vaikkakin harmitti alussa kyllä niin Severuksen puolesta, että hänellä taisi kuitenkin osasyynä olla tuohon lempparimakuun se, ettei ollut varaa kokeilla paljon eri vaihtoehtoja. Onneksi Lily tarjosi Severukselle nyt oikein kunnon elämyksen eri jätskimakuja maistellessa. Voin kyllä kuvitella, että sen jälkeen ei hetkeen tee mieli jäätelöitä kummankaan syödä. Mutta kuten kaksikko totesikin: onneksi mehujäätä ei lasketa.

Kiitos tosi paljon tästä lukukokemuksesta, oli kyllä ihana ficlet, josta tuli kesäiselle ja hyvälle mielelle! <3

[Crys]

Claire: Hauska huomata tämä kommentti kun on just syönyt joenrannassa jätskiä Kiva että tämä sai sinut kesäiselle tuulelle, kiitos kommentistasi