Rita Luodiko ficlettejä: 8/8 - S

[Fairy tale]

.

[Fiorella]

Tervehdys kommenttikampanjasta!

Huomasinkin nämä jo aiemmin, joten nappasin itselleni. Rita Luodikosta kirjoitetaan ihan liian vähän, joten tämä tuli hyvään tarpeeseen. Mukavaa myös se, että tämä on sarja, ei vain yksittäinen raapale.

Raapalemittaan eli tekstin tiivistäminen tasan sataan sanaan on ihan oma taitolajinsa sekin. Siinäkin mielessä ensimmäinen toimii hyvin, vaikka itse aina tykkään, jos tekstillä on pituutta enemmänkin.

Vaikka tyttö oli vannonut ettei lajittelu tuntunut missään, oli se silti jännittänyt melkein koko junamatkan ajan.

Tämä kohta jo sai tuntemaan sympatiaa nuorta Ritaa kohtaan, joka oli jännän paikan äärellä. Ihana ajatus oli sekin, miten Rita haaveili heti pikku tyttönä toimittajan työstä ja pohti yrittävänsä haastatella lajitteluhattua itseään!

Ja kun lehdentekoon lopulta päästään, niin ei sekään ole helppoa.

Joka ikinen Korpinkynsi huolehti ajoissa lehteen tulevista jutuistaan, mutta leväperäisiltä Rohkelikoilta ei voinut odottaa samaa. Mokomat fletkumadot.

Rohkelikot, mokomat vastuutaan välttelevät seikkailijat! 

Ovenripakohtaus oli hupaisa, ja sai taas kerran miettimään, miten turhauttava tuollainen tupaan sisäänpääsy olisi kiireiselle!

Ritan menestys koululehden toimittajana toi esiin sen puolen hänestä, että hyvä juttu menee edelle esimerkiksi pulaan joutuneen ekaluokkalaisen pelastamisesta. Lucius taisi kuitenkin selvitä moisesta skandaalista Malfoyn arvokkuudella.

”Yksi asia minulle selvisi tämän teatterihässäkän aikana”, Rita sanoi. ”Minusta ei tule näytelmäkirjoittajaa.
”Tuon minä olisin tiennyt aikapäiviä sitten”, Lucy sanoi. ”Sinä olet katastrofinmetsästäjä!”
”Se kuulostaa tarpeeksi jännittävältä”, Rita naurahti ja piilotti sitten muistiinpanonsa toimittajantaskuunsa.

Aina oppii uutta, itsestäänkin. No, skandaalien ja katastrofien perään se Rita sitten suuntautuikin.

Kiitos tästä hyväntuulisesta lukuhetkestä!

[Crys]

En ole koskaan pitänyt Rita Luodikosta (plus luin sen nimen aina väärin pottereita lukiessa joten sen sukunimen oikeinkirjottaminen vaatii aina keskittymistä ) mutta kieltämättä nämä herättivät hieman kinnostuksen, vaikka en koskaan saanut avattua ennen kommiksen inspiraatiota. Näin ficlettien muodossa (ja kun nämä eivät luo mitään juonenkäänteistä jatkista) on ihan mukava tutustua vähän tuntemattomiinkin hahmoihin.

Hauskaa, että Rita heti ajattelee lajittelun jälkeen jo koululehteä, selvästi on kirjottaminen verissä pienestä iästä asti. Hauskaa myös että hän heti alkaa skandaalintäyteisen lehtiuransa, eikä kirjottele mitään tylsiä romanttisia horroskooppeja

Tuo ärsyttävä ovi on kieltämättä kinkkinen juuri tuon takia korpinkynsi olisi mun tupatoiveista viimeisin Joutuisin Ritan tavoin varmasti nukkumaan useasti makuupussissa oven edessä. Kehtasi vielä kysyä saman arvoituksen seuraavana päivänä pyhpöh ilkeä ovi!

Koulunäytelmä on myös hauska idea, en ole tainnutkaan ikinä ennen törmätä sellaiseen potterficissä, joka nyt ajateltuna on jopa outoa, koska koulunäytelmät on niin olennainen osa lähes minkä tahansa kulttuurin jotain koulutustasoa oli se sitten ala-aste tai lukio.

Tulipa ficletti myös sulkakynän alkutaipaleista, jei, se kun on niin iso osa Ritan persoonaa pottereissa Vähän toivoin, että kynän kouluttaminen olisi ottanut aikansa, mutta näköjään kynä kiintyi heti omistajaansa

Ohoo ja vai niin Rita soluttautui kuolareiden kokoontumiseen! Hänhän tosiaan olisi hyödyllinen lisä kiltaan ellei olisi korpinkynneksi niin luihu

Pidin tästä paljon, jään seurailemaan seuraavia ficlettejä
-Crys

[Crys]

Hauskaa kuulla Ritan sukulaisista ja juurista, tuo Viskiä ja vierailuja oli kovin elämänmakuinen pala. Ja se sitoutui hyvin tuohon Juhlahumua -ficlettiin tuolla Anthonyn tapaamisella, heh mahtoivatkohan nämä tosiaan viettää loppuillan Valhallassa Pystyn kuvittelemaan, että tuollainen majatalo on oiva paikka kerätä tarinoita matkalaisilta, joten Rita varmasti pitää paikasta

-Crys

[Paquette]

Luin nämä ensimmäisen kerran jo kesällä ja pidin paljon, mutta enpä tietenkään saanut aikaiseksi kommentoida. Rita ei ole kirjoissa todellakaan kovin miellyttävä hahmo, mutta sinun tulkintasi hänestä nuorena on huomattavasti mukavampi. 11-vuotiaan Ritan innostus koululehden perustamiseen on jollain tapaa samastuttavaa, koska minäkin harrastin samanikäisenä omien lehtien tekemistä. Minulla ei tosin ollut Ritan uutisvainua ja häikäilemättömyyttä, joten mehevät jutut taisivat jäädä saamatta. Kuvittelin myös joskus Korpinkynnen minulle sopivaksi tuvaksi, mutta tuo arvoituksia lateleva ovi sai ajattelemaan, että mieluummin johonkin muualle.

On hauska seurata Ritan päämäärätietoista etenemistä uralla sitaattisulkakynän hankintoineen ja animaagiksi opetteluineen. Hänen mumminsa on varsin mainio tyyppi myös, ja viskitislaamolla ja festivaaleilla oli kiinnostava vierailla heidän mukanaan.

Rupesin tämän myötä miettimään Ritan persoonaa enemmänkin. Hänessä olisi potentiaalia todella hyväksi tutkivaksi journalistiksi, joka voisi käyttää kykyjään ja tahtoaan ns. oikeiden asioiden ajamiseen. Sikäli on vähän sääli, että hän keskittyy niin pitkälti pahantahtoisiin juoruihin. Olisikin kiinnostavaa tietää, onko tuo ollut hänen linjansa alusta saakka, vai onko jokin kenties muuttunut vuosien saatossa. Tämä sarja ei ilmeisesti enää jatku? Ehkä joissain muissa ficeissä voisi näihinkin kysymyksiin saada vastauksia. Joka tapauksessa jo tämä oli oikein kiintoisa kurkistus Ritan nuoruuteen, kiitoksia!

[Fairy tale]

Kiitos paljon kommentistasi Paquette. Itse hoksasin tuossa keväällä, että Rita on mielenkiintoinen hahmo, sillä hänethän voisi ujuttaa melkein kaikkiin fikkeihin mukaan vakoilevana kuoriaisena ja materiaalia juttuihinsa keräten ja hänellä on varmasti yhteyksiä moneen suuntaan. Minulla on sellainen mielikuva, että alussa Rita puhtaasi vain tykkää kirjoittaa ja hänellä on vilkas mielikuvitus ja häneltä irtoaa tekstiä helposti. Sitten mukaan tulee vähitellen enemmän häikäilemättömyyttä, mutta hänen on kuitenkin oltava melkoisen hyvä tyyppi että on saanut pitää paikkansa Päivän Profeetan kärkitoimittajien joukossa. Mukana on taatusti useita juttuja, jotka perustuvat ainakin siihen totuuteen, johon ministeriö ja vallasväki uskoo. Häikäilemättömyys on varmaan alkanut hänen omista kirjallisista tuotoksistaan kirjailijana, kenties?

[Fiorella]

Sainpa vihdoin kiireiltäni jatkettua tämän ficcisarjan loppuun saakka.

Minusta oli ihanaa, miten Rita teetätti itselleen sulkakynän mittatilaustyönä. Kyllä sellaisella kirjoittamisellakin kelpaa vähän nautiskella. Oli myös hellyttävän kaunis yksityiskohta, että Rita valitsi mummonsa ensimmäiseksi harjoituskirjeen saajaksi - joskin tosin kuulosti pahan kerran siltä, että mummokin on voinut olla melkoinen persoona, jos hän oli kerran ollut sähäkän Ritan esikuva.

Ritan kuoriaispuolesta ei ole ainakaan minulla tullut paljon jos ainuttakaan tekstiä vastaan aiemmin, joten oli ihana miten tartuit aiheeseen ja oikein herkuttelit sen mahdollisuuksilla. Pidin kovasti, kuinka Ritan asuvalinnat siirtyivät kuoriaiselle! Hyviä oivalluksia tässä ainakin riitti. Kuoriainen todellakin oli ovela vakoilukeino - kun vain varoo joutumasta minkään lintusen ruokalistalle!

Ajankuvaa kertovat kohtaukset miellyttivät minua kovasti. Ja tykkäsin, kun luvut vähän pidentyvät sitä mukaa kun tarina etenee. Ritan Skotlannin-seikkailut olivat mielenkiintoisia ja oli kiva päästä tervehtimään myös Justina-mummoa majataloineen!   Ensin vähän ihmettelin, miten syvästi keskityttiin viskinvalmistuksen saloihin, kunnes yllättäen oivallus tulikin tuliviskin muodossa!

Oli myös jotenkin hupaisaa, että Rita tykästyi säkkipillin soittoon. Vai johtuikohan se sittenkin ihan soittajasta?

Näiden tekstien parissa viihtyi hyvin. Kiitos siis!