TSH | Kunnes kohtaamme jälleen ikiunessa, S, Arwen/Aragorn

[LillaMyy]

Title: Kunnes kohtaamme jälleen ikiunessa
Author: LillaMyy
Rating: S
Fandom: Taru Sormusten herrasta
Pairing: Arwen/Aragorn
Beta: KARVALA
Genre: angst, deathfic
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Challenges: Genretasohaaste, Fantasiahaaste & Teelusikan tunneskaala
A/N: Beast in Black julkaisi tässä alle viikko sitten uuden albuminsa ja yksi biisi sieltä osui ja upposi kuin kuuma veitsi voihin. Herra sitten keksi, että minun pitäisi kirjoittaa siitä LotR:ia, joten pitkällisen vääntämisen jälkeen syntyi tämä. Suosittelen kuuntelemaan taustalla tätä inspannutta biisiä, eli Beast in Blackin Oceandeep:iä! (: Lyriikat löytyy myös ficcin perästä.

Kunnes kohtaamme jälleen ikiunessa

Suurta ja tyhjää lehtoa ympäröi hiljaisuus. Gondorin kuningataräiti astelee äitinsä synnyinmaan nurmella paljain jaloin meren taa menneen isoäitinsä tavoin. Yön lähestyessä Arwen nousee kummulle ja katsoo lehvästön takaa paljastuvaa maailmaa.

Jossain tuolla vuorten ja meren takana olisi voinut olla hänen kohtalonsa, jos hän olisi valinnut toisin. Arwen tuntee sydämensä palavan hiljaisella liekillä mennyttä onneaan. Auringon viimeiset säteet heittävät puolhaltian kutreille hohtavan kruunun. Mutta Kuningas ei ole jakamassa tätä Arwenin kanssa, joten hetken taika lipuu ohitse.

Arwen on kuulevinaan Hänen äänensä tuulessa, mutta se saa sydämen aristamaan entistä enemmän.  Aivan kuin hänen sisälleen olisi sytytetty kokko, joka käyttäisi sytykkeinä hänen onneaan. Iltatähden kasvot eivät ole enää iättömät – ne ovat surun vanhentamat. Menneiden muisto on kuluttanut häntä sisältäpäin.

Lothlórienin niitytkään eivät riitä enää tuomaan iloa takaisin Arwenin elämään. Niin syvälle on Andúrilin kantaja piirtynyt, etteivät vuodetkaan pyyhkisi tätä pois. Arwen katselee ympärilleen haikeana. Joskus kauan sitten tällä samalla paikalla oli tuuli kuulemassa heidän lupauksensa toisilleen. Vaan nyt painaa sormus hänen sormessaan, sillä sen pari on pois sen rinnalta.

Jostain kaukaisuudesta kaikuu kolahdus. Arwen kääntää silmänsä mereltä sinne, mutta katse ei tavoita mitään tai ketään. Tai ainakaan ketään elollista, vaan vain hänelle kummitteleva Mies. Kuningas näyttää Arwenin silmissä yhä samalta kuin Hän, joka kunnioitti puolituisia. Vaikka Arwen tietääkin kuvajaisen olevan valhe, hänen sisimpänsä luoma haavekuva, ei hän voi irrottaa katsettaan Miehestä.

On aika luovuttaa, tuntuu Hänen katseensa sanovan, ja niin Arwenin sydänkin tuntee. Hänen rakkautensa alkaa polttaa häntä loppuun. On aika levätä ikuisessa unessa.

Edes meri ei kutsu Arwenia enää kotiin, sillä hän on taas Kuninkaansa rinnalla.


Beast in Black - Oceandeep

You speak to me through dreams
Your love transcends mortality, oh
The thread of life is barely in my grasp
For I crave to be with you more than anything

I'm longing ocean deep
There's no remedy
Chasing ghosts and dreams
Lost felicity
Somewhere ocean deep
In my memories
The wound inside won't heal
Until we join in eternal sleep

You reach to me so serene
From beyond, where you rest in peace, oh
You stay a while then fade away with a smile
But never truly disappear

I'm longing ocean deep
There's no remedy
Chasing ghosts and dreams
Lost felicity
Somewhere ocean deep
In my memories
The wound inside won't heal
Until we join in eternal sleep

Longing ocean deep
There's no remedy
Chasing ghosts and dreams
Lost felicity
Somewhere ocean deep
In my memories
The wound inside won't heal
Until we join in eternal sleep

Longing ocean deep
There's no remedy
Chasing ghosts and dreams
Lost felicity
Somewhere ocean deep
In my memories
The wound inside won't heal
Until we join in eternal sleep

[Fiorella]

Olipas haikeankaunis teksti. Kielikin hyvin Tolkien-henkistä ja viehättävää lukea. Tämä sai ikävöimään TSH:n pariin, siitä onkin aikaa, kun luin sen viimeksi.

Arwen on mieleinen hahmokin. Muistan, miten aikoinaan kun silloin tekeillä olevista elokuvista alkoi tulla infoa, olin hyvin kriittinen alkuun ja sitä mieltä, että ne varmasti pilaavat kirjan hahmot. Arwenia esittävä Liv Tyler jostain syystä häiritsi erityisesti. En muista enää miksi, mutta oli jännä huomata, että kun näinkin elokuvat, niin tykästyin niihin kovasti ja eritoten Arweniin. Ei noita voi aina arvata ennalta.

Takaisin ficin tunnelmiin. Tuo väljä kappalejako, vain muutaman lauseen jälkeen katkeava, teki tekstiin ilmavan tunnun ja antoi sanoille jotenkin lisäpainoa.

Tykkäsin kovasti. Kiitos tästä!

[LillaMyy]

Fiorella: KIITOS! Lämmitti ihan tosi paljon mieltä kuulla, että tästä on tykätty, kun en olekaan taas hetkeen jännittänyt näin paljon minkään julkaisua! Minusta elokuvien Arwen ei ihan vastannut sitä kirjan hahmoa, vaikka Liv Tyleristä tykkäsinkin roolissa tosi paljon. Jotenkin vaan ehkä pidin siitä kirjan tavasta syventää hahmoa enemmän, kun elokuvissa hän jäi aika pintapuoliseksi hahmoksi omasta mielestäni. Mutta ihan älyttömästi oikeasti kiitoksia kommentistasi, piristit tosi paljon päivääni tällä! ((:

[Kaatosade]

Tämän parin kohtalo on ollut mielestäni aina tosi katkeransuloinen ja Arwen joutuu tekemään hyvin vaikean valinnan. Oli kiva löytää aiheesta ficci näin yön ratoksi. Tunnelma tuntui aiheeseen just oikealta.

Viimeinen lause oli jotenkin lohdullinen, vaikka ficci suruisa olikin. Nättiä. Kiitoksia. <3

[LillaMyy]

Kaatosade: Niin onkin, en voi kuvitellakaan, kuinka vaikeaa Arwenilla on ollut, kun joutuu valitsemaan perheensä väliltä. >: Hyvä, että tunnelma tuntui oikealta, koska sitä tuli haettua oikein kunnolla välillä. Kiitoksia paljon kommentistasi, tosi kivaa, että tykkäsit tästä! <3

[Vanilje]

Tämä oli todella kaunis. Itse en ole kauheasti deathficcejä lukenut, joten tämä oli kyllä hyvä muistutus, että pitäisi ehkä useamminkin, kerran täältä tällaisia helmiä löytyy!

Tunnelma tässä oli melankolisen koskettava. Kuuntelin kappaletta lukiessa taustalla ja tuntui, että teksti soljui yhtä kauniisti kuin musiikki. Hyvin olit siis tavoittanut kyllä kappaleen tunnelmaa tässä. Samoin kieli vei ainakin minut lukijana välittömästi Tolkienin ja Taru Sormusten Herrasta maailmaan. Siinäkin olit onnistunut erinomaisesti, tunnelma ja kokonaisuus oli käsinkosketeltava. Ficci vastasi minusta hyvin sitä, millaisena olen Arwenin ja Aragornin suhteen aina kokenut, juuri sellaisena hieman utuisen melankolisena. Pienenä yksityiskohtana mietin samaa, minkä Kaatosadekin jo mainitsi: viimeinen lause oli kaikessa surullisuudessaan lohdullinen.

Kiitoksia tästä palasesta, pidin kovasti! : )

[LillaMyy]

Vanilje: Deathficcien joukosta löytyy kyllä välillä tosi helmiä, kiitän paljon että lasket tämänkin niiden joukkoon! Apua, en osaa nyt taas reagoida kunnolla, kun tätä kehutaan näin paljon (lue: Oceandeep vetää itselläni kylmät väreet aina! ja tätä verrataan nyt siihen, ja apua!). Kielestä tässä voin kiittää puoliskoani, kun hän heitti mulle virkehaasteen tapaan sanoja, joita mun piti käyttää tässä, niin se helpottaa aina jotenkin kummasti TSH-ficcien kirjoittamista, kun se sanalista rajoittaa aina sitä virkkeiden määrää, niin sitten pitää vähän taiteilla, että saa kaiken sanottua. Kiitoksia siis todella paljon kommentistasi! (:

[Hopearausku]

Voi, tämä oli kaikessa haikeudessaan ja surullisuudessaan hirmuisen kaunis ficci! Minäkään en ihan hirveän montaa deathficciä vielä lukenut, mutta kaikki tähän mennessä löytämäni ovat koskettaneet aika tavalla, eikä tämä teksti todellakaan ollut poikkeus

Aivan kuin hänen sisälleen olisi sytytetty kokko, joka käyttäisi sytykkeinä hänen onneaan.

Olisin voinut lainata varmaan jokaisen virkkeen tästä ficistä, ne muodostavat todella kauniin ja hienosti rytmitetyn kokonaisuuden ja toisaalta jokainen niistä on jo yksinään mestariteos. Päädyin kuitenkin tähän, koska vertauskuva onnea polttavasta kokosta on todella oivaltavalla tavalla liikuttava. Ihanaa tunnekuvailua kaiken kaikkiaan.

Melankolisuudesta huolimatta loppu toi tähän jollain tavalla lohdullisen tunnelman. Hyvä, ettei Arweninkaan tarvitse enää kärsiä yksin ilman perhettään ja Aragornia, vaan voi rauhassa kuolla ja maata taas rakkaansa lähellä.

Kiitos tästä! ♥

[LillaMyy]

Hopearausku: Apua, en osaa reagoida näihin kehuihin! Kiitän tästä tyylittelystä ennen muuta puolisoani, koska hän tosiaan teki mulle virkehaasteen tapaan sanalistan, jonka avulla (tuon biisin lisäksi) sitten sain rakennettua tämän tarinan! Olen oikeasti niin hämilläni näistä kehuista, etten osaa sanoa tähän enää muuta kuin, että KIITOS valtavasti kommentistasi! ((: ♥