Title: One more day
Author: Fubuki
Beta: Ei
Genre: Angst, Deathfic, H/C, drama ja songfic
Pairing: ohimennen mainittua Adara/Georgea
Rating: K-11
Disclaimer: En edelleenkään omista J.K Rowlingin teoksien tekijänoikeutta, vain Adara on minun. Biisi kuuluu Simple Planille.
Summary: Adara kaipaa Siriusta
A/N: Kuulin Simple Plan – Everytime biisin ja mieleeni tulvahti heti Adara!!! Joten tässä on, Adaran näkökulmaa kun Sirius on poissa (vaihtelua, yleensä teen näitä Siriuksen näkökulmasta). Kirjoitin tän lähinnä repimällä osasia Adara, Siriuksen tähdestä, mutta lisäsin vielä jotain uutta.
One more day
”Adara? Nukutko?”
”En enää...”
”Lähdetään.”
”Mihin?”
”Sinne mihin lupasin sinut viedä.” It was three A.M. when you woke me up
Then we jumped in the car and drove as far as we could go
Just to get away
We talked about our lives until the sun came upHe ajoivat pitkän matkaa hämäriä katuvalojen valaisemia katuja, kunnes Adaran arvaamatta nousivat ilmaan. He lensivät korkealle Lontoon ylle, Siriuksen kytkettyä näkymättömyysloitsu päälle.
Talot näyttivät kuin pienoismalleilta, ja katu- ja mainosvalot näyttivät pieniltä tulitikkujen päiltä, joissa näkyi vielä hiukan kituvaa valoa.
Adara oli häkeltynyt kauniista näkymistä, että melkein unohti pitää Siriuksesta kiinni.
Lopulta he laskeutuivat pienelle nurmelle. Puisto oli pieni ja vaatimaton, mutta keskellä sitä lojui kuin siihen unohdettu suihkulähde. Puistoa ympäröivät paksut vanhat tammet, joiden yläpuolella lehdille haaleaa loistetta antamassa, näkyi valkoinen puolikuu.
He istuutuivat puiston penkille ja Adara katsoi ihaillen kaunista yömaisemaa.
”Vau..” hän kuiskasi. Sirius hymyili.
”Tulimme Violan kanssa usein tänne... Sovimme tulevamme tänne myös häiden jälkeen.”
And now I’m thinking about how I wish I could go back
Just for one more day
One more day with you
Adara heräsi jossain, pehmeän peiton alla. Hetken levättyään hän nousi istumaan ja tunnisti paikan Georgen huoneeksi Kotikolossa.
Mitä ihmettä? Untako..?Adara kokeili päätään, ja siinä olevaa kuhmua.
Ei unta..?Ovi aukesi ja Fred ja George astelivat sisään. Adara tuijotti heitä mykistyneenä hetken. He tuijottivat häntä surullisesti.
”George... Näin pelottavaa unta. Olimme Harryn ja muiden kanssa ministeriössä ja Sirius –”
George katsoi häntä lasittunein silmin. Adara katsoi takaisin niin pitkään, että Georgen täytyi kertoa totuus jotenkin. Hän pudisti hitaasti päätään. Adara tunsi kyyneleiden valuvan poskilleen.
”Ei.. se ei ole totta.. ei...” hän sanoi ja peitti kasvonsa käsiinsä. George ryntäsi halaamaan häntä.
”Ei, ei, EI!”
Everytime I see your face
Everytime you look my way
It's like it all falls into place
Everything feels right”Mutta heti kun Peter tulee piilostaan, kilta nappaa hänet, vai mitä? Sitten sinä olet vapaa.”
”Niinpä kai..”
”Sitten me voidaan muuttaa pois täältä...”
Kaikki tuntui siltä kuin asiat loksahtelisivat paikalleen. Isä ja tytär elivät saman katon alla, söivät samassa pöydässä, istuivat samalla sohvalla, kärsivät vastoinkäymiset yhdessä ja kaikesta huolimatta Siriuskin oli onnellinen. Kaikki oli hyvin, kunnes…
”Avada Kedavra!!”
”EI!”
Ever since you walked away
You left my life in disarray
All I want is one more day
It’s all I need one more day with you
Adara löi nyrkillä peilikuvaansa. Hänen hiuksensa valuivat vettä suihkuhuoneen lattialle ja Adaran juuri ympärilleen laittamalle pyyhkeelle. Adara oli nähnyt itsensä juuri puistossa Siriuksen kanssa... Peilin huurussa oli näyttänyt ihan siltä...
Nyt hän näki vain Siriuksen näköisen henkilön peilissä tuijottamassa häntä. Adara pyyhki peilin huurusta ja katsoi viimein pelkkää omaa kuvajaistaan. Suolaiset kyyneleet sekoittuivat suihkusta tulleeseen veteen.
Sirius…When the car broke down
We just kept walking along
’til we hit this town
There was nothing there at all
But that was all ok
Adara painoi päänsä käsiinsä ja nousi ylös herättyään painajaisesta. Hän oli ilmeisesti kiljunut, sillä Lupinin askelten äänet kantautuivat portaissa ja ovi aukesi.
”Adara? Mikä hätänä?” Lupin kysyi, Adara istui shokissa sängyllään. Hänen kasvonsa olivat kalpeat ja silmät laajina järkytyksestä.
“Remus... Anna minulle ajankääntäjä... haluan... edes yhden päivän...” hän sanoi ja kääntyi hitaasti katsomaan Lupinia. Hän näytti aivan aavemaiselta kuun valon tanssiessa hänen valkealla ihollaan. Kyynel tulvahti viimein poskelle ja hän painoi kasvonsa peittoaan vasten.
We spent all our money on stupid things
But if I look back now I’d probably give it all away,
Just for one more day
One more day with youHän muisti sen kuin eilisen kun hän vietti joulua Siriuksen kanssa Rääkyvän röttelön pölyisessä makuuhuoneessa. Hän muisti kaikki lahjat mitä hän Siriukselta sai, hän muisti sen kaiken… Hän halusi eilisen takaisin. Edes yksi päivä siinä ajassa, ja hän olisi tehnyt mitä vaan!
”Remus, kiltti…” Adara rukoili, kun Lupin halasi tätä tiukasti ja yritti saada hänet lopettamaan itkemisen.
”Ei se ole mahdollista, Adara…”
Everytime I see your face
Everytime you look my way
It’s like it all falls into place
Everything feels rightAurinko laski taas Lontoon rakennusten taa. Adara istui lamaantuneena ikkunalla jäähtyneen teekupillisen kanssa. Ikkunan lasi heijasti Adaran kasvoja haaleasti. Hän inhosi sitä. Hän inhosi muistutuksia siitä miten hän näytti joltakulta jonka menetti.
Hän avasi ikkunan ja päästi pöllönsä lentämään. Se levitti isot siipensä ja syleili iltataivasta hiljaa huhuillen. Adara leikki mielessään että se palaisi Siriuksen kirje mukanaan.
Ever since you walked away
You left my life in disarray
All I want is one more day
It’s all I need
One more day with youAdara oli rohkelikkotornissa pakkaamassa tavaroitaan. Hän pakkasi lähes kaiken valmiiksi, juuri suljettuaan arkun ja istuuduttuaan vuoteelle, hänen kätensä osui johonkin.
Hän kiskaisi peitteen sen esineen päältä ja tajusi katsovansa omaa kuvajaistaan. Se oli Siriuksen antama peili.
Hän tutkaili siitä itseään. Silmien alla olivat kuin tummat varjot, hiukset tuntuivat nekin surullisilta, roikkuessaan miten sattuivat kehystämässä tytön kalpeita kasvoja. Adara katsoi peiliä nyt toiveikkaana. Siriushan piti omaa peiliään aina taskussaan! Se olisi hänellä nytkin!
"Haluan puhua Siriukselle", Adara sanoi peiliin. Mitään ei tapahtunut.
"Haluan puhua hänelle!" Adara toisti, eikä mitään edelleenkään tapahtunut. Hänen sydäntään tuntui taas painavan se tuska kuin Kalmanhanaukiolla. Hän päästi kyyneleet valumaan poskilleen ja heitti peilin kaikin voimin päin vastakkaista seinää, niin että se hajosi kymmeniksi sirpaleiksi.
Now I’m sitting here
Like we used to do
I think about my life
And how there's nothing I won't do
Just for one more day
One more day with youAdara asteli muina miehinä olohuoneeseen ja painoi pyyhkeen haavalleen: tuska palasi kaksinkertaisena pimeän piirrolle. Hän huusi taas eikä tiennyt miten istua tai seistä ja missä. Hän pyörähti ympäri, kyyristi selkäänsä ja lopulta vajosi polvilleen lattialle kovaan ääneen huutaen. Nyt kaikki olivat äänistä päätellen portaissa ja ensimmäisenä Adara näki Georgen harppovan viimeiset portaat melkein kompastellen alas.
”Adara! Mikä hätänä!?” hän kysyi paniikissa ja Adara painoi pyyhettä piirtoa vasten vielä tiukemmin. Hän ei uskonut että kipu voisi siitä enää yltyä, mutta kyllä se vain yltyi. Hänen koko ruumistaan poltteli taas. Hän huusi jälleen ja Fred seurasi veljeään alakertaan, perässään Ron, Harry, Hermione, Ginny, rouva Weasley, nuori mies - jonka Adara tunnisti Georgen isoveljeksi, sekä Fleur Delacour. Adara painoi päänsä lattiaa vasten tuskissaan ja yritti käpertyä mahdollisimman pieneksi.
Isä… auta!
Everytime I see your face
Everytime you look my way
It’s like it all falls into place”Se oli Violan sormus, joka minun piti antaa hänelle 16 vuotta sitten. Haluan, että joku pujottaa sen sinun sormeesi, komeiden häiden kera, ja voin vain toivoa että se kyseinen henkilö on sinulle se oikea.”
”Senkin kelmi, olet kasvanut ja muuttunut taas.”
”Itse olet muuttunut.”
”Väitätkö että vanhenen?”
”ULOS!” Oljo katosi aulaan vievästä ovesta ulos, vilkaistuaan Siriusta pahansuovasti.
Sirius asteli heidän luokseen huolestuneen näköisenä. Hänen partansa oli ajamatta ja hän oli edelleen päiväpukeissa. Hänen ympärillään haiskahti hiukan vanha viina. Adaraa hämmästytti nähdä isänsä sellaisena, mutta hajusta sun muusta piittaamatta hän ojentautui ylös lattialta Siriuksen avulla ja heittäytyi tämän syleilyyn.
He pistivät velhoradion päälle ja kun Garwald Bleurin ”joulun taikaa” alkoi soida, Sirius lauloi sitä hetken hiljaa mukana samalla koristellessaan kultaköynnöstä portaikon alapäähän. Sitten hänen riemunsa tuntui kasvavan äänen tehdessä samoin. Hän alkoi tanssahdella ja pyöriä, kietoen samalla käsivartensa Adaran ympärille. Adara ei voinut muuta kuin nauraa hillittömästi ja roikkua jalat ilmassa isänsä mukana. Lopulta kun Sirius päästi irti, Adara tajusi tulleensa sidotuksi kultaköynnöksiin. Hän loikki tasajalkaa pyytämään apua Georgelta, joka meinasi tukehtua piparkakkuunsa hänet nähdessään.
Everything feels right
Everytime I hear your name
Everytime I feel the same”No niin, nukkumaan siitä, pentu”, Sirius sanoi virnistäen ja painoi suukon Adaran otsalle.
”Pentu?” Adara toisti kuin häntä olisi kutsuttu kuraveriseksi – mutta hänen äänessä oli huvittuneisuutta. Sirius nauroi. Adara tökkäsi nyrkillä Siriusta kylkeen. Sirius lopetti naurunsa ja esitti vuorostaan loukkaantunutta.
”Jaa aletaan sitten väkivaltaiseksi, häh?” hän sanoi ja tökkäisi Adaraa takaisin. Adara tökkäisi takaisin, Sirius taas. He tökkivät toisiaan nopeammin, kunnes Sirius alkoi kutittaa Adaraa kyljistä. Adara putosi penkiltä ja Sirius seurasi häntä jatkaen kutitusta.
”Okei, okei!! Antaudun!”
It's like it all falls into place
Everything, everything feels rightAdara peitti kasvot käsiinsä ja itki. Se oli hänen syytään, ei väliä mitä George tai muu sanoisi, se oli hänen syynsä. Tuntui kuin tuhannet puukot olisivat iskeneet totuuden muodossa hänen kehoonsa. Puristus tuntui ottaneen täysin Adaran sydämen haltuunsa. Tuntui kuin hänen sydämensä puristuisi pieneksi ja elottomaksi, sen se Adaran mielestä olisi ansainnutkin. Hänen oli vaikea hengittää, tuntui kuin joku kuristaisi häntä kurkusta. Hän ei halunnut avata silmiään, nähdä sitä olohuonetta. Hän haluaisi avata silmänsä huomatakseen että onkin nähnyt unta ja olisi nyt turvallisesti Tylypahkassa, ja mitään ei olisi tapahtunut ministeriössä. Mutta Adara tiesi ettei niin käy. Hän kaatui polvilleen olohuoneen lattialle yrittäen tasoittaa hengitystään. Jos Sirius eläisi, hän olisi jo juossut hänen luokseen ja kysynyt mikä on hätänä. Nyt kukaan ei tule. Kukaan ei osaisi parantaa sitä tuskaa minkä Adara tunsi nyt.
You walked away... just one more day
It’s all I need one more day with you.
”Adara, ei!”
”Päästä irti! Haen hänet!”
”Liian myöhäistä, Sirius on -”
”EI!”