AUTHOR: hiddenben
BETA: Ei, virheistä pikainen ilmoitus minulle.
NIMI: Kukkasia ikkunalaudalla
IKÄRAJA: S
GENRE: het/romance
PARITUS: Neville/Luna
SUMMARY: Lyhyt kuvaus elämästä ja Nevillen ajatuksista, kun hän ja Luna ovat olleet naimisissa kaksi vuotta.
A/N: Albumihaasteeseen tulee, Travisin Flowers in the Window - kappaleella. Lyriikat lopussa. Kommentointi tervetullutta!
KUKKASIA IKKUNALAUDALLAKatselin ikkunasta ulos. Päivä oli harvinaisen kaunis, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja pieni tuulenvire heilutteli aina silloin tällöin pihamme koivuja. Kevät oli lopuillaan, oli toukokuun viimeinen viikko. Varjossakin oli jo parhaimmillaan yli 25 astetta lämmintä.
Luna rakasti auringonpaistetta. Hän ei ollut koskaan pitänyt ajatuksesta ruskettaa itseään, mutta viihtyi puiden varjossa lukien Saivartelijaa tai romaania. Hän piti erityisesti kirjoista, jossa päähenkilönä oli enemmän tai vähemmän outo ihminen. Romantiikasta hän ei pahemmin välittänyt, mutta jännärit ja rikosdekkarit olivat vieneet hänen sydämensä. Olin ostanut hänelle kaksi viikkoa sitten kaksi uutta jännäriä, eikä Luna ollut irrottanut katsettaan niistä useaan tuntiin. Olin saanut hänet irti kirjasta vain houkutellakseni hänet laittamaan ruokaa tai katsomaan lempiohjelmansa televisiosta.
Viikon kuluttua koittaisi toinen hääpäivämme. Olimme alkaneet seurustella Tylypahkan viimeisenä vuotena, ja menneet naimisiin puolen vuoden kuluttua koulun loputtua. Olin hakenut auroritoimistoon töihin ja Luna Saivartelijan toimittajaksi. Hän kirjoitti siihen viikoittain kolumnin ties mistä aiheesta. Viimeksi olin tainnut lukea siitä, miten punaihoiset mattamönkijät haittaavat jokapäiväistä arkea. En tajunnut siitä mitään. Tosin se ei haittaa. Luna osaa olla seurallinen, ja se on kaikki mitä pyydän.
Seksielämästämme en pysty sanomaan juuta enkä jaata. Emme kaipaa seksiä. Tuntuu, kuin pärjäämme hyvin ilmankin sitä, se ei luultavasti tekisi avioliitostamme yhtään onnellisempaa. Isoäiti taisi kuitenkin toivoa toista, kun hän vuosi sitten kuoli. Onneksi hän ei ole näkemässä minua nyt, katsoisi vielä pahalla silmällä. Hävisin aina tuijotuskilpailussa häntä vastaan, vaikkei hän tiennytkään mistään tuijotuskilpailusta. Hän oli minun henkilökohtaisen tuijotuskilpailuni vastustaja.
– Neville? Luna kävelee sisälle kädessään yksi antamistani jännäreistä, Sivukujan kauhut. Eipä ole kirjailijalla paljon mielikuvitusta ollut.
– Niin?
– Tulisitko ulos kanssani? Siellä on niin kaunis ilma ja sinä vain istuskelet täällä. Mitä muuten teit?
– Ajattelin vain maailmanmenoa, sanon ja kävelen Lunan ohitse. Otan häntä kädestä kiinni ja vedän mukanani pihalle.
– Mitä sinä ajattelit?
– En mitään erityisempää, sanon ja karahdan punaiseksi. Mitäköhän tapahtuisi, jos kertoisin Lunalle
niistä ajatuksista? – Mitä pidät jännäristä?
– Aika hyvä, Luna katselee kirjan takakantta, - Päähenkilö on hieman outo. Ei oikein tajua mitään. Ja luulen tietäväni, kuka hänen kimppuunsa hyökkäsi.
– Se on siis hyvä, vaikka tiedät mitä tulee tapahtumaan?
Istahdan penkille, jonka olemme laittaneet yhden koivumme alle. Se on täynnä punaisia pilkkuja valkoisella pohjalla. Lunan idea, totta kai. Minulle olisi kelvannut ihan perus valkoinen puupenkki, mutta mitä tahansa Lunan takia. Se sitä paitsi näyttää ihan mukavalta.
– Sanoin, että
luulen tietäväni, Luna korjaa ja hymyilee niin, että hänen hampaansa näkyvät.
– Kuka se sitten on?
– Luulen, että se oli Nicole. Hänellä on punaiset hiukset, ja juuri hänen hiuksensa Dorothy näki pimeässä. Sehän olisi ihan hullua, jos se olisi Mike…
Annan Lunan selitysten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Rakastan sitä, kuinka hän jaksaa aina selittää pitkän kaavan mukaisesti ajatuksiaan. Harvoin tapaa sellaista ihmistä, joka haluaa saada toiseen ymmärtämään täydellisesti mitä itse ajattelee. Muistelen aikaa, jolloin tajusin rakastavani häntä.
Huispausottelu oli juuri päättynyt, Harry oli napannut siepin aivan liian helposti Puuskupuhin pitäjän luudan alta. He olivat voittaneet 250 pisteellä 20 vastaan. Kaikki Rohkelikot olivat aivan innoissaan ja lähtivät juhlimaan oleskeluhuoneeseen. Jäin taka-alalle, kuten aina, koska kömpelyyteni takia pelkäsin kaatuvani ihmisjoukossa. Korpinkynnet saapuivat pian katsomoista jakaen mielipiteitään ottelusta. Näin Lunan heidän seassaan, hiljaisena ja haaveilevana. Räpäytin kerran silmiäni ja huomasin kadottaneeni hänet. Silloin näin hänet maassa, muiden tallomana. Raivasin tieni nopeasti korpinkynsien välistä välittämättä heidän kiivaista huudoistaan. Sain Lunan nostettua ylös ja varmistin, että hän pääsi takaisin oleskeluhuoneeseensa turvallisesti. Ei mitään yltiöromanttista, se ei olisi ollut oikeaa minua. Eikä tuskin Lunankaan.
Huomaisin Lunan miljoonien ihmisten joukosta. Rakastan häntä eniten kuin ketään muuta, enkä vaihtaisi häntä ikinä kehenkään kauniimpaan, älykkäämpään tai normaalimpaan ihmiseen.
– Neville? Kuunteletko sinä? Lunan ääni havahduttaa minut ajatuksistani.
– Niin?
– Kuunteletko sinä? Lunan äänessä on naurua. Hän tietää jo vastauksen.
– Anteeksi, uppouduin taas ajatuksiini.
– Arvasin.
– Luna? kysyn hetken hiljaisuuden jälkeen.
– Niin?
– Ovatko nuo kukat uusia?
– Mitkä kukat?
– Nuo punaisen ja liilan väriset, tuolla ikkunalaudalla.
– Jaa ne. Kyllä ne ovat uusia.
– Ne ovat hienoja, sanon ja jään tuijottamaan kukkia kauniina kevätpäivänä.
------------------------------------------
Travis - Flowers in the Window
When I first held you I was cold
A melting snowman I was told
But there was no-one there to hold
Before I swore that I would be alone forever more
Wow, look at you now
Flowers in the window
Its such a lovely day
And Im glad that you feel the same
cos to stand up I'm in the crowd
You are one in a million
And I love you so lets watch the flowers grow
There is no reason to feel bad
But there are many seasons to feel glad, sad, mad
Its just a bunch of feelings that we have to hold
But I am here to help you with the load
Wow, look at you now
Flowers in the window
Its such a lovely day
And Im glad that you feel the same
cos to stand up Im in the crowd
You are one in a million
And I love you so lets watch the flowers grow
So now were heer and now is fine
So far away from there
And there is time, time, time
To plant new seeds and watch them grow
So therell be flowers in the window when we go
Wow, look at you now
Flowers in the window
Its such a lovely day
And Im glad that you feel the same
cos to stand up Im in the crowd
You are one in a million
And I love you so lets watch the flowers grow
Wow, look at you now
Flowers in the window
Its such a lovely day
And Im glad that you feel the same
cos to stand up Im in the crowd
You are one in a million
And I love you so lets watch the flowers grow
Lets watch teh flowers grow
